Ensi viikolla e tarvitse liiemmin fundeerata mitä tekisi. Päivätyökiireiden lisäksi on myös kaikki illat nakitettu erilaisille aktiviteeteille. Tulossa on taas varsinainen härkäviikko.

Maanantaina aloitellaan budjettivaltuuston kokoukseen valmistautuminen eli illalla on kunnanvaltuuston kyselytunti ja sen päälle Kokoomuksen valtuustoryhmän kokous.

Tiistaina on asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan kokous. Listalla on pieni asemakaavan muutos Kirkonkylän Toimelan tontilla ja toinen Krannilan alueella. Klaukkalan Vanha-Klaukan asemakaavan laatiminen nytkähtää liikkeelle, kun lautakunta hyväksyy kaavoitussopimukset. Taksojen nostaminen on listalla – niitä perustellaan mm. lisääntyneillä kaavoihin liittyvillä selvityksillä. Rakennuslupahakemuksia on listalla Arkadian koulun laajennuksen ja säbä-sali sekä yksi kerrostalohanke Kirkonkylälle. Lautakunta päättää tiistaina myös neljän postilaatikon sijoittamisesta, kun Posti ja laatikoiden omistajat eivät ole niiden sijoittamisesta päässeet yksimielisyyteen. Enpä tiennytkään, että postilaissa on sellainen määräys, että loppukädessä kunnan rakennusvalvontaviranomainen korkean omakätisesti tällaisesta asiasta päättää. Ilmoitusasioissa merkitään tiedoksi mm. Helsingin hallinto-oikeuden hylkäyspäätös koskien Kirkonkylän Mahlamäentien asemakaavamuutoksesta tehtyihin valituksiin. Korkein hallinto-oikeus on samoin hylännyt valituksen, joka koski Ihantolan puistoalueelle tehtyä kaavamuutoshakemusta. Suomi on oikeusvaltio – hallinto-oikeuden kolmen tuomarin 18 sivuisen päätösasiakirjan hinnaksi tuli kullekin valittajille 97 euroa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen osalta oikeudenkäynti maksu valittajalle oli 244 euroa.

Keskiviikkona on sitten vuoden tärkein kunnanvaltuuston kokous eli ns. budjettivaltuusto. Kokous aloitetaan jo iltapäivällä ja tavoitteena on varmaan päästä ennen vuorokauden vaihdetta kotiin. Oletettavasti investoinnit ja etenkin Rajamäen terveysasema tulevat äänestyttämään. Minkäänlaista maraton-kokousta en tällä kertaa kylläkään odota.

Perjantaina onkin sitten firman pikkujoulut. Jatkoille kuulemma Vantaan Tulisuudelmaan. Hyvä lopetus härkäviikolle.

——————————–

Sote- ja hallituskuvioihin ei ole kovinkaan paljon tullut perehdyttyä. Tällaisia reunamerkintöjä tuli raapustettua löysin rantein prosessin aikana:

• Perussuomalaisille näytti olevan ihan sama tuleeko valtakuntaan 1 vaiko 19 itsehallinto- ja sotealuetta. Pääasia, että hallitus pysyi pystyssä, eikä riski uusien vaalien järjestämisestä noussut esille. Nykyisistä lähtökohdista ennenaikaiset vaalit ovat katastrofin paikka persuille.
• Soini piti harvinaisen matalaa profiilia, eikä laukonut lippalakkisloganeitaan. Totesi kuitenkin draaman päätteeksi, että “Lommot oikaistaan. Suomella ei ole varaa ajautua poliittiseen kriisiin.” Luin tuon tosiaan epähuomiossa ensin muodossa: “Lommot oikaistaan. Persuilla ei ole varaa ajautua ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin.”
• Demaritalolla ei laulettu “rakastan elämää”, vaan paremminkin “haaveet kaatuu”. Antti Rinne, joka ei päässyt realisoimaan ilman omaa ansiotaan noussutta gallup-kannatustaan – ainakaan vielä. Demareille on käynyt nyt juuri samalla tavalla kuin Persuille aiemmin oppositiossa – mitään tekemättä ja mitään erityistä esittämättä kannatus nousee, kun hallituspuolueet joutuvat tekemään inhorealistisia päätöksiä. Ja kun pelataan ns. nollasumma peliä, niin persujen kannatuksen romahtaminen valuu demaripottiin.
• Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä riemuitsi sitä, että “Keskusta sai sote-ratkaisussa läpi satavuotisen tavoitteensa maakunnallisesta itsehallinnosta”. Kyse oli siis Maalaisliiton aikaisesta tavoitteenasettelusta – aikakaudelta, jolloin maakunnissa liikuttiin vielä hevospeleillä ja maa kuului Venäjän Suuriruhtinaskuntaan. Pitkät on projektit maalaisliittolaisilla.
• Ei vielä hallitus kaatunut. Kynnys madaltuu, jos galluplukemat tasoittuvat ja kansanedustajien vaalilainasaldot pienenevät. Harvan persaus kestää kerran vuodessa vetää kunnon vaalikampanjaa.

Nurmijärven Uutiset kirjoiti 4.11. nuorisovaltuuston ja päättäjien tapaamisesta. Artikkelin mukaan “kiperimmät kommentit kirvoitti Rajamäen skeittipuisto”.

Liikuntapäällikkö Lempiö oli kertonut, että investointimäärärahoja on jouduttu karsimaan, eikä alun perin suunniteltua yli 200.000 euroa maksavaa puistoa ole varaa rakentaa. Tekevät nyt kuulemma uutta suunnitelmaa 100.000 euron budjetin mukaan.

Kun tekee mieli sanoa, että mitä minä sanoin, niin sanon, mitä minä sanoin.

Kun näin teknisen lautakunnan vuoden 2013 lopulla hyväksymät Rajamäen skeittipuiston suunnitelmat, niin totesin tuoreeltaan, että taisi tulla niin hieno ja hulppea projekti, että sitä ei ole koskaan varaa toteuttaa. Suunnitelmia oli laatimassa skeittialan asiantuntija yhteistyössä paikallisten nuorten kanssa. Hieno juttu, että nuoret otetaan mukaan ideoimaan ja suunnittelemaan. Valitettavasti mukana ei ollut ilmeisesti ketään, jolla olisi ollut ymmärrystä suunnittelun ja kustannusten ohjauksesta ja hankkeelle ei oltu ymmärretty laittaa minkäänlaisia kustannusraameja.

Jokohan tällä kertaa onnistuisi laatia sellaiset suunnitelmat, jotka voidaan myös toteuttaa?

Nurmijärven kunnanvaltuusto piti keskiviikkoiltana 28.10. kokouksen, jonka asialistaa ei oltu pituudella pilattu. Lista lyheni entuudestaan, kun yksi asemakaavamuutos vedettiin pois – se kun oli lispahtanut kunnanhallituksesta valtuuston asialistalle hieman etukenossa. Asiaan liittyvää maankäyttösopimusta kun ei ole vielä allekirjoitettu.

Ykkösasiana listalla näytti olevan kunnan lausunto Vihtijärven osayleiskaavasta. Kunnanhallituksen yksimielinen pohjaesitys oli seuraava: “Nurmijärven kunta on tehnyt alustavan arvion osakuntaliitoksesta. Arvion mukaan saavutettavat edut ovat vähäisiä. Nurmijärven kunta ei kuitenkaan näe estettä jatkoselvittämiselle.”

Lausuntoesitys oli siis myötäsukainen, vaikka asiaa alustaneet Nurmijärven lautakunnat eivät juurikaan myönteisiä näkökohtia oman toiminta-alueensa osalta olleet löytäneet. Asiaa oli pohdittu ja lausunnon olivat antaneet  Nurmijärven

• Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta
• Tekninen lautakunta
• Sivistyslautakunta
• Nurmijärven Vesi -liikelaitoksen johtokunta
• Aleksia liikelaitoksen johtokunta

Valtuutettujen pöydälle oli jaettu juuri ennen kokousta myös ote Vihdin kunnanhallituksen kokouspöytäkirjasta, jossa asiaa oli käsitelty.

Asiasta käytiin yllättävän vilkas keskustelu ja ainakin osalta puhujista näytti taas unohtuneen valtuustossa sovitut puhepituuksien suosituskestot. KP Toivonen piti Keskustan monisanaisen ryhmäpuheenvuoron ja teki sen päätteeksi vastaehdotuksen, joka oli huomattavasti myötämielisempi osakuntaliitosta kohtaan. Perussuomalaiset ilmoittivat kannattavansa Keskustan ehdotusta.

Demarit pitivät sekä ryhmäpuheenvuoron, että Peltonen oman soolopuheenvuoron, jossa ehdotti täysin kielteisen lausunnon antamista – se esitys jäi ilman kannatusta.

Myös muutama muu puheenvuoro käytettiin ja myös minun askeleeni veivät puhujapönttöön. Totesin, että kunnanhallituksen pohjaesitys oli järkevästi muotoiltu ottaen huomioon tehdyt alustavat selvitykset ja etenkin kunnan asiantuntijalautakuntien antamat lausunnot. Lausuntoesityksessä todetaan tosiasiat, mutta ei asetuta vastustamaan jatkoselvitystä. Totesin, että Keskustan ehdotus ottaa liian positiivisen kannan asiaan, josta lautakuntamme ovat päätyneet aivan toisenlaiseen johtopäätökseen. Kritisoin Keskustaa siitä, että he maalailevat epärealistisen myönteisen kuvan Vihtijärven osayleiskaavahankkeiden etenemisestä osana Nurmijärveä. Totesin, että Nurmijärven kaavoitusohjelmassa on tällä hetkellä kuusi osayleiskaavahanketta ja niissä on ollut paljon aikatauluviivettä. Kaikki kunnan päätaajamien sitovat osayleiskaavat ovat ns. vaiheessa. On täysin epärealistista uskoa ja lupailla, että Vihtijärven osayleiskaavahankkeet etenisivät Nurmijärven työlistalla lyhyellä tai edes keskipitkällä aikavälillä. Totesinpa myös, että omalta kohdaltani päätöksenteko perustuu Nurmijärven kunnan tekemiin selvityksiin ja laatimaan aineistoon – ei Vihdin kunnan. Ja enpä malttanut olla ennen puhettani tiedustella puheenjohtajalta viattomasti, että oliko ne puhepituuksien suositukset tulossa voimaan vasta vuoden vaihteessa…

Kun sitten äänestyksen aika koitti, niin totesin hämmästyksekseni, että reilusti yli puolet kunnanhallituksen jäsenistä äänesti omaa yksimielistä pohjaesitystänsä vastaan. Kun taisin olla ainoa, joka pöntössä tuota kunnanhallituksen esitystä kävi tukemassa, niin hieman skitso tilannehan tuosta kehkeytyi. Äänestyksessä kunnanhallituksen pohjaesitys kaatui osin kunnanhallituksen jäsenten äänin 35ei, 14jaa, 1vaiti ja 1poissa. Jos eduskunnassa sattuisi noin käymään, niin siinä taitaisi mennä samalla hallitus nurin. Onneksi täällä kuntapuolella ei olla niin pikkutarkkoja.

Toinen yllättävänkin paljon etukäteiskeskustelua aiheuttanut asiakohta oli Rajamäen yhteiskoulun stipendirahaston hoitokunnan jäsenten nimeäminen. Kyseisen stipendirahaston ohjesäännöissä todetaan, että hoitokuntaan kuuluu kaksi kunnanvaltuuston valitsemaa jäsentä henkilökohtaisineen varajäsenineen. Jostakin syystä tällaisia jäseniä ei oltu nimetty. Tämä merkittävä asia vaati kaksi valtuustokäsittelyä, alustavia puolueiden välisiä “vaaliliittoja” ja muita asiaan kuuluvia tunnusteluja ja neuvotteluja. Asiasta ei tarvinnut alkaa äänestämään, vaan valtuusto päätti yksimielisesti, että varsinaisiksi jäseniksi valitaan T.Sivula (varalla Hägg) ja J. Kovanen (varalla Manner). Kannattanee harkita, että hoitokunnan jäsenet valitaan jollain muulla foorumilla kuin kunnanvaltuustossa.

Muutama  luottamustehtävistä ero päätetiin ja uusia luottamushenkilöitä nimettiin poistuneiden tilalle.

————————————–

Seuraava kokous onkin budjettivaltuusto 11.11.2015 klo 13.00 alkaen. Ääntenlaskijoille on luvassa töitä ja kokous venynee taas iltamyöhään – toivottavasti ei kuitenkaan aamuvarhaiseen kuten takavuosina.

Investointipäätökset tulevat olemaan varmasti keskustelluimpia aiheita. Päätettävänä on mm. melkoinen euromäärä Viirinlaakson infraan liittyen ja huomattavasti pienempi summa liittyen huomattavasti enemmän keskustelua aiheuttaneeseen Rajamäen terveysasemaan.

—————————————

Paikallisaviisista saimme lukea tänään, että kunnallisista asioista kiinnostunut kuntalainen Salo tekee kunnanhallituksen kokouksessaan 19.10. tekemästä Rajamäen terveysaseman rakentamispäätöksestä oikaisupyynnön. On erinomaisen kiinnostavaa lukea seuraavaksi, että minkälaisen oikaisuvaatimusen hankkeeseen ryhtyvä on väsäämässä. Tuosta kunnanhallituksen päätöksestä, kun ei sattumoisin voi edes tehdä oikaisuvaatimusta, koska päätös koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Viime kuntavaaleissa Salo ei 17 äänellään päässyt kunnanvaltuustoon siihen kuntapäättäjien joukkoon, joka hänen kritisoimiaan päätöksiä on nyt tekemässä. On hienoa, että kunnassa on aktiivisia asioista kiinnostuneita kuntalaisia ja kiinnostusta kunnallisiin luottamustoimiin. Se, että yrittää ottaa kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen roolin sijoittamalla yhden äänensä oikaisuvaatimuksen tekemiseen ja hallinto-oikeuteen valittamiseen osoittaa mielestäni jonkinsorttista demokratiakäsityksen ja suhteellisuuden tajun puutetta.

   Tykkitorninmäen tenniskenttä keväällä 2014. Jotain on vuoden aikana tapahtunut…

Muutama vuosi sitten Nurmijärven kunnalle siirtyi Rajamäessä kaavoitussopimuksen kylkijäisinä Altialta yli 40 hehtaaria maata. Mukana oli mm. Tykkitorninmäki tykkitorneineen – ja massapintainen tenniskenttä. Vuosikymmenen alussa kenttä oli vielä kohtuullisessa kunnossa ja Altian ollessa omistaja joku taho myös sen kunnosta huolehti.

Keväällä 2014 olin yhteydessä kunnan liikuntatoimeen ja totesin massapintaisen tenniskentän rapistuneen ja rapistuvan kiihtyvällä vauhdilla käyttämättömänä. Tiedustelin, onko kunnalla tarkoitus kunnostaa  ko. kenttää tai muita suunnitelmia sen varalta. Samoin onko mahdollista, että kunta luovuttaa jollekin kolmannen sektorin toimijalle alueen käyttöoikeuden vuokraa tai kunnostusta/ylläpitoa vastaan joksikin aikaa. Totesin, että hyvä kenttä on menossa ihan rappiolle hoitamattomana – jo viime kesällä 2013 puski sammalta – kohta varmaan koivua.

Liikuntatoimesta vastattiin kiitettävän nopeasti ja todettiin, että siellä ei kyseistä kenttää tunnettu – eikä liikuntapaikkojen hoito ole liikuntatoimen vastuulla. Tekninen puolihan niitä taitaa ylläpitää. Virkamies epäili, että massakenttien ylläpitoon kunnan liikuntapaikkojen hoidon resurssit eivät varmaan tule riittämään.

Näinhän siinä myös kävi. Tätä nykyä tuo tenniskenttä on jo ihan Neuvosto-Karjalan standardien mukainen. Jos joku kolmannen  sektorin toimija – kyläyhdistys tai urheiluseura saisi aikaiseksi ja sovituksi kunnan kanssa kentän ylläpidosta, niin sen peruskuntoon saaminen on jo huomattavan paljon työläämpää kuin vuosi sitten.

… Tuomaritorni on pistetty p…n päreiksi.

Ja lopuksi kymmenen riviä Rajamäen terveysasemasta:

• Kunnanhallitus ei kokouksessaan 19.10.2015 ryhtynyt pullikoimaan kunnanvaltuuston viime vuonna tekemiä päätöksiä vastaan, vaan täyttää sille kuntalaissa määrätyn velvollisuuden panna täytäntöön kunnanvaltuuston päätökset.
• Kunnanvaltuusto käsittelee ja päättää vuoden 2016 talousarviosta ja seuraavien vuosien taloussuunnitelmasta kokouksessaan 11.11.2015. Rajamäen terveysasema sisältyy investointilistaan ja on mahdollista, että joku valtuutettu tekee määrärahoihin muutosesityksen tähän hankkeeseen liittyen. Päätös tulee siis 11.11. – joko suoraan kunnanhallituksen pohjaesityksen mukaisena tai äänestyksen jälkeen.

Lukaisin muutama viikko sitten Aki Ollikaisen uuden romaanin – Musta satu. Odotukset olivat korkealla, olihan esikoisromaani Nälkävuosi yksi vuoden 2012 kotimaisista kiitetyimpiä teoksia.

Musta satu kiinnosti siinäkin mielessä, että tarinaan liittyi ns. Tattarisuon tapaus. 1930-luvullahan löydettiin Malmin Tattarisuolta lähteestä irti leikattuna 9 ihmisjalkaa, 8 kättä, 1 kpl ihmisen pää ja nippu sormia. Ne oli mustaa magiaa ja noitamenoja harjoittanut Noita-Kallio porukkansa kanssa Malmin hautausmaan rivihaudoista käynyt leikkelemässä ja upottanut Tattarisuon lähteeseen mustan raamatun saatesanojen kera. Tavoitteena oli manata lähteestä nousemaan murhamies Matti Haapojan haamu ja tämän aarre. Olin jo vuosikymmeniä sitten tuosta erikoisesta tapauksesta kuullut ja joitakin vuosia sitten myös Hesarin kuukausiliitteessä siitä kirjoitettiin.

Tapaus oli kiehtonut myös Ollikaista ja sen ympärille hän kirjoitti hyvän ja luettavan toisen romaaninsa.

Eilen sain päätökseen toisen suomalaisen nykykirjailijan Jaakko Yli-Juonikkaan uusimman teoksen Kyyhkysinetti. Kas kummaa – täkin vuoden 2015 kirjauutuus kietoutuu vahvasti saman Tattarisuon tapauksen ympärille. Todella erikoinen yhteensattuma (?) ja hämmentävää lukea peräkkäin kaksi tuoretta fiktiivistä romaania, joissa käsitellään samaa 80 vuoden takaista tapahtumaa, samoja henkilöitä ja tuijotellaan samaa likaista tapettiseinää.

Näköjään tapahtuma oli jäänyt myös Yli-Juonikkaan mielikuvitusta ja muistia kiusaamaan, kun oli romaaniinsa tämän mysteerin kietonut.

Luettavia ja suositeltavia teoksia molemmat. Muistan jättäneeni joitain Yli-Juonikkaan aiempia romaaneja kesken – ne kun eivät välttämättä ole helpoimpia lukusuorituksia. Täytynee ottaa uusi yritys uran alkupään teoksiin, kun pari viimeistä – tämä Kyyhkysinetti ja Vanhan merimiehen tarina menivät läpi ihan kertalukemalla.

Lisätietoa Tattarisuon tapauksesta mm. täältä:

http://blog.kansanperinne.net/2010/11/tattarisuon-ruumiit-musta-raamattu.html

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 6.10.2015. Listalla on vain yksi rakennuslupahakemus – teollisuusrakennus Klaukkalaan. Rakennuslupien määrät eivät ole erityisen rohkaisevia tällä hetkellä ja ennustetta rakennuslupamaksuista on jouduttu tarkistamaan alaspäin.

Asemakaavahakkeista merkittävimmät ovat Rajamäen Kylänpään asemakaavamuutos, joka on nyt hyväksymisvaiheessa. Kaavaehdotus oli loppukesästä nähtävillä ja jo ennestään massiivisten selvitysten lisäksi ELY-keskuksen lausunnon johdosta kaava-aineistoon on lisätty kaksi uutta selvitystä: uusi liikenneselvitys ja päivittäistavarakauppaa koskeva selvitys. Tarkoitus on saada nyt asemakaavaprosessi maaliin eli kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi.

Klaukkalan Kisakujan asemakaavamuutos palaa lautakunnan asialistalle 1,5 vuoden hiljaiselon jälkeen. Kaavasta ollaan nyt tuomassa lautakuntaan kaavaehdotus. Aiempaan kaavaluonnokseen verrattuna ehdotuksessa on joitain muutoksia: mm. kerrosmääriä on osin pienennetty, osin kasvatettu – Kuntotien varteen on nyt merkitty 7-kerroksinen tornitalo. Lähialueen asukkaat ovat aktiivisesti vastustaneet hanketta ja antaneet asiassa lausuntoja. Erityistä vastustusta ja huolta ovat aiheuttaneet kerroslukujen kasvun aiheuttamat haitat ja alueen liikenteelliset ongelmat. Uudenmaanliitto ja ELY-keskus ovat todenneet, että hanke tiivistää alueen maankäyttöä ja yhdyskuntarakennetta ja että se on maakuntakaavan tavoitteiden mukainen. Myös kunnan tavoitteena on päätaajamien tiivistäminen.

Kokouksen päätteeksi käydään läpi lautakunnan työskentelyn itsearviointi.

Kuten  edellisen kokouksen 8.9.2015 pöytäkirjasta käy ilmi asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa keskusteltiin kuukausi sitten siitä, että Röykän sairaalaan on tulossa turvapaikanhakijoille hätämajoitusyksikkö. Silloin lautakuntaa informoitiin, että tämä edellyttäisi kiinteistön käyttötarkoituksen muutosta. Nyt kuukausi myöhemmin olemme saaneet lähinnä lehdistöstä lukea, että hanke on muuttunut noin 400 hengen vastaanottokeskukseksi. Lautakuntamme toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisena – otaksun, että jonkinlaista informaatiota lautakunnan jäsenille jäsenille annetaan tai perätään kokouksen kehitys- ja keskusteluasioissa.

Viime viikolla kokoontui myös kunnanvaltuusto. Esityslistalla oli poikkeuksellisen paljon eron myöntämisiä kunnallisista luottamustoimista. Valtuustosta saivat eropäätöksen Jussi Niinistö ja Hanna Kuusela. Muista kunnallisista luottamustehtävistä ero myönnettiin Outi Karvinen-Kopteffille  ja Mikko Saariselle. Nämä kaikki johtuivat paikkakunnalta muutosta.

Myös Perussuomaisten varavaltuutettu Markku Vierelän eroa Perussuomalaisista käsiteltiin. Kunnanvaltuusto totesi, että luottamushenkilön pettyminen oman puolueensa toimintaan ei ole riittävä peruste eron saamiseen kunnallisista luottamustehtävistä. Eroa ei siis myönnetty siltä istumalta, vaan asian käsittely jätettiin pöydälle. Kuntalaissahan määrätään, että luottamustoimesta voi kieltäytyä vain erityistapauksessa: jos on yli 60-vuotias tai on toiminut samassa luottamustoimessa yli neljä vuotta tai on toiminut luottamustoimissa yhteensä 8 vuotta.  vuotta. Myös muu pätevä syy esim. paikkakunnalta muutto on riittävä peruste.

Nurmijärvelläkin on keskusteltu toimielinten kokousten avoimuudesta ja silloin tällöin ehdotettu, että esimerkiksi lautakuntien kokousten tulisi olla avoimia – aivan kuten kunnanvaltuuston kokouksiin voi kuntalaiset tulla kuulolle tai kokouksia netin välityksellä seurata. Olen ollut suhtautunut epäillen ja kielteisesti lautakuntien kokousten muuttamiseksi avoimiksi. Uskon, että lautakuntien työskentely on tehokkaampaa ja asioiden käsittely hedelmällisempää, kun kokoukset pidetään nykyiseen tapaan suljetuin ovin – ilman minkäänlaisten intressi- tai painostusryhmien läsnäoloa. Olen myös esittänyt epäilyksen siitä, riittääkö kuntalaisilla mielenkiintoa lautakuntatyöskentelyn seuraamiseen ja vastaisivatko järjestelyihin tehtävät satsaukset siitä aavaa hyötyä ja kysyntää.

Vahvistusta ajatuksilleni saatiin syyskuussa, kun Nurmijärven sivistyslautakunta ja nuorisolautakunta järjestivät yhteisen avoimen kokouksen. Tilaisuudesta tiedotettiin etukäteen sekä paikallislehdessä että kunnan web-sivuilla ja kokouspaikaksi valittiin suurenkin kuntalaismäärän osallistumisen mahdollistava valtuustosali. Paikalle saapui yksi kuntalainen. Se siitä.

  Näin vuonna 2008

Tämän päivän 20.9.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla on kaupunkitoimituksen esimies Kalle Silfverbergin kolumni otsikolla “Mallioppilas jätettiin mottiin”. Kolumni käsittelee liikenne- ja viestintäministeriön päätöstä lakkauttaa Y-juna ja samalla henkilöjunaliikenne Siuntiosta ja Inkoosta. Asiallinen ja ajankohtainen kolumni aiheeltaan – ei siinä mitään.

Kirjoitus alkaa kuitenkin sitaatilla Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behmin lausumasta Hesarin Nyt-liitteelle vuodelta 2008. Tämä kolumnin alkuun nostettu iskulause kuuluu kaikessa karuudessaan näin: “Juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Tästä on vedetty kolumnissa muutamaa riviä alempana vielä kaiken kattava johtopäätös: “Nurmijärveä ei junayhteys kiinnostanut.”

Vähäisemmälläkin paneutumisella, ymmärryksellä ja ammattiosaamisella tulisi tietää, että Nurmijärvi on ajanut vuosikymmeniä aktiivisesti raideyhteyden jatkamista Helsingin suunnasta Klaukkalaan ja edelleen Kirkonkylän kautta Rajamäelle, jossa se voitaisiin yhdistää Hanko-Hyvinkää-rataan. Tämä tavoite on huomioitu sekä maakunta- että yleiskaavoissa. Klaukkalan keskustan asemakaavassa junaratavaraus on keskeinen – jopa määräävä tekijä. Olen joskus todennut ja kirjoittanut, että Klaukkalan ja kunnan maankäytön suunnittelu alkaa olla jo liikaakin sidottu kahteen väylähankkeeseen, jotka eivät etene valtiovallan saamattomuuden ja haluttomuuden takia. Kyseessä ovat Klaukkalan ohikulkutie ja Klaukkalan junarata.

Hesarin tämän päiväisen kirjoituksen väite Nurmijärven kunnan junaratakielteisyydestä on siis mieltä vailla – oli sitten kysymys tilanteesta vuonna 2008 tai 2015.

Hämmentävän väitteen voi ymmärtää, kun tietää ja huomioi mihin lähteeseen kolumnin kirjoittaja tekstinsä perustaa. Kyseessä on Nyt-liitteen vuoden 2008 numeron 38 aukeaman laajuinen artikkeli otsikolla “Peltoa ja inhoa Nurmijärvellä”. Kyseessä oli toimittaja Valtteri Väkevän omituinen ja asenteellinen reportaasi Nurmijärvestä syksyltä 2008. Jutun idea oli houkutella ja viedä ihmisiä “onneen” eli tutustumaan Nurmijärveen kunnan viranhaltijoiden opastuksella. Mukaan toimittaja sai houkuteltua viisi nuorta helsinkiläistä, joista kukaan ei halunnut asua Nurmijärvellä ja joista vain yksi oli siellä aiemmin käynyt.

Juttu alkoi sävyisissä ja leppoisissa tunnelmissa. Siinä kuvattiin kuinka lauantaiaamu on kaunis, dj soittaa vinyylimusiikkia ja ihmiset nauttivat aamiaista ravintolassa ja meno on iloista. Kuvaus olikin Helsingin Punavuoresta.

Tunnelma muuttui nopeasti, kun pikkubussi pääsi Nurmijärvelle. Saimme lukea tällaisia masentavia havaintoja: Nyt on tultu kauas trendikuppiloista. Lehmät tuijottavat punavuorelaisia aidan takaa. Ulosteet lentävät niiden takamuksista vähän väliä. Lötinä on melkoinen. Nurmijärvi on kuin pommitettu Kosovo. Öklöttää. Taas öklöttää.

Johonkin lehmän ulosteiden ja kuoppaisten sorateiden kuvaamisen väliin oli napattu kunnanjohtajan lausuma “Sitä paitsi juna tuo rikollisuutta ja huumeita.” Eli tällaista lähdemateriaalia oli valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun taustalla tänään.

Sen verran tuo syksyn 2008 Nyt-liitteen kirjoitus nostatti pulssia tuoreeltaan, että lähetin 20.9.2008 toimitukseen mielipidekirjoituksen, joka myös julkaistiin. En ollut ainoa kirjoitukseen reagoinut. Muutama henkilö hämmästeli jutun tarkoitusta, typeryyttä ja asenteellisuutta. Palautteet oli kasattu toimituksen säälittävästi virittelemän otsikon “Nurmijärveä ei saa haukkua” alle. Yhdessäkään vastineessa kun ei kielletty arvostelemasta Nurmijärveä, vaan toivottiin asiallista toimitustyötä.

Tässä vielä minun Nyt-liitteessä julkaistu kirjoitukseni pvm. 20.9.2008:

Nurmijärvi on lauantaiaamuna kaunis. Kauriit käyskentelevät kasteisen niityn reunamilla. Luen Nyt-liitteen Nurmijärvi-reportaasia.

Mietin, mitä jutulla halutaan viestittää lukijakunnalle. Jutun lähestymistavasta ymmärrän, että asiallisesta tutkivasta journalismista ei ole kysymys. Yrittikö toimittaja tehdä hauskan jutun esikuvanaan Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, jossa kirjoittajat laittoivat hyväntahtoisesti naurunalaiseksi matkakohteensa ja itsensä. Kouvolahan kantaa vieläkin ylpeänä saamaansa titteliä ”Suomen turhin kaupunki”. Ei, kysymyksessä ei ole huumorijuttu: se ei naurata ja on ylimielisesti laadittu.

On hieno asia, että valtteriväkeville on helsinkinsä ja nurmijärveläisille Nurmijärvi. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti valinta oma asuinpaikkansa ja -muotonsa. Ehkä toimittajakin halusi tuoda tämän esille, mutta mikä todistusvoima on sillä, että kaupunkiasumiseen tyytyväiset ihmiset arvostelevat pääkaupungin kehyskuntaa. Kaupunkinuoret ovat edelleen yhtä tyytyväisiä kaupunkiasumiseen kuin me nurmijärveläiset omaan asuinympäristöömme. Tätä asumisen valinnanvapauttahan ei kukaan ole edes halunnut rajoittaa.

Suljen lehden. Lukukokemus oli huono. Öklöttää. Samaan aikaan Punavuoressa aamukrapulainen sekakäyttäjä väistelee likaiseen asfalttiin kuin rypälepommilla levitettyjä oksennuksia.

Arto Hägg, Nurmijärvi

Olen muuten siinä ymmärryksessä, että raideliikenneasemien ympäristöihin keskittyy huomattavasti tavallista enemmän rikollisuutta ja huumeongelmia. Olen myös sitä mieltä, että Klaukkalaan pitäisi saada raideyhteys ja henkilöliikennettä.

Lakisuo Syötteen kansallispuiston läpi vievän tien varrella. Tuolla takana jossain mainitsemani paikat.

Lukaisin muutama viikko sitten Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen teoksen “Suomen rotkot”. Bongasin kirjasta muutaman tutun mestan mökin läheisyydestä Syötteeltä: Vattukurun ja Portinkurun. Hienoja paikkoja, joissa on tullut muutaman kerran käytyä. Näiden lisäksi opuksessa oli mainittu minulle ennestään tuntematon luonnonmuodostelma – rotko nimeltä Luokanvaaranhalkein. Pilvetön syyspäivä Syötteellä ja lämpöä + 16 Celsisusta. Sinne siis.

Peruskarttaan oli merkitty matkan varrella toinenkin aiemmin käymätön luontokohde – Antinkuusi. Koukkasin sen kautta ja törmäsin tällaiseen vanhaan kuuseen.

Antinkuusi

Ensin ajattelin, että paikassa on joku metsämies kaatanut karhun vuosikymmeniä sitten. Aiemminhan oli tapana joskus karhunkaatopaikoille veistellä puihin merkkejä onnistuneesta metsästyssessiosta. Mökille päästyäni kaivoin esille Teos Sorrin teoksen “Tarinoiden Syöte” ja sieltä löytyi selitys Antinkuusellekin.

Vuosisata sitten Syötekylältä (joka lienee Särkelä ollut siihen aikaan) kulki polku Taivalkosken puolelle Virkkuseen. Polku on edelleen maastossa näkyvissä. Savottamies Törrön Antti oli tuota polkua kulkenut myöhäissyksyllä. Kulkumies – tai olisiko ollut ihan lentojätkä – Törrön Antin matka oli päättynyt polun viereen Luokanvaaran rinteeseen, josta toiset kulkumiehet sen olivat kuusen alta löytäneet. Ilmeisesti reissumies oli sydänkohtauksen saanut.

Tuohon kuuseen oli myöhemmin kaiverrettu tyylitelty ristin kuva ja sen yläpuolelle nimikirjaimet AT. Ristin alta voi nähdä vuosiluvun 1927, joka lienee tapahtuman ajankohta. Eli karsikkopuusta oli kysymys.

AT, risti, 1927

Luokanvaarainhalkein oli ihan hieno paikka. Jyrkkien kivikkoisten vaaranrinteiden välissä oli kuru, jonka pohjalla virtasi puro. Puro katosi välillä ovelasti kokonaan maan alle, josta kuului veden kumu. Rinteissä oli melkoisia kiven lohkareita ja pieniä luolantapaisiakin niiden välissä.

Luokanvaarainhalkein tuolla alhaalla

Mörrimöykyn kolo.

Peruskartan mukaan puolen kilometrin päässä näytti olevan toinenkin jyrkänne ja kivikko, joten patikointi jatkui sinne kuukkeleiden saattaessa kulkumiestä.

Sieltä löytyikin melkein yhtä hieno louhikkoinen jyrkänne, jossa oli kalliokielekkeitä ja monenlaista onkaloa. Pikkaisen hankalaa oli kiipeily ja kulku, kun jyrkännettä peitti puolimetrinen sammal, jonka alla oli jemmassa pirunmoisia onkaloita. Koivet on kovilla tuollaisessa maastossa.

Siitä sitten kansallispuistoa pitkin takaisin Volvolle. Kun ei ollut kiire niin oli aikaa ihastella ikihonkia ja vanhoja keloja. Minusta ne näyttävät paljon mielenkiintoisemmilta kuin Helsingissä sijaitsevat Myllerin taiteilema Risto Rydin muistomerkki tai Jylhän Kekkos-muistomerkki.

Luonto kykenee tähän, mutta ei moderni kuvataiteilija:

Elämme sekavia aikoja, joten blogikirjoituskin voi olla kuin sillisalaattia.

Tiistaina oli asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan kokous. Osin varamiehityksellä/naisituksella mentiin, mutta lautakunnan talousarvio- ja taloussuunnitelma vuosille 2016-2018 saatiin pakettiin. Yksi rakennuslupa Alhonnittyyn hyväksyttiin. Viirinlaakson KHO-valitusten lausunto käsiteltiin. Krannilaan pieni asemakaavamuutoksen luonnos hyväksyttiin. Kaavanlaatimissopimus Kiljavalle hyväksyttiin. Päälle vielä pari lausuntoa, joista Vihtijärven osakuntaliitosta koskeva oli aika poikkeuksellinen – eipä ole minun aikana tainnut vastaavaa olla käsittelyssä.

Kunnanhallitus näytti laittaneen pöydälle Klaukkalantien kaavamuutoksesta tehtyyn valitukseen liittyvän lausunnon antamisen. Syytä voi arvailla ja lopputulema ei liene mikään yllätys. Minä nostan jo lapaset pystyyn tämän hankkeen osalta – joka ainoaa päätöstä ja lausuntoa vatkataan ja pallotellaan kunnanhallituksessa. Kirkkotien kiertoliittymä ei toteudu tuolla menolla koskaan. Montakohan vuotta on jo ollut ns. holdissa, vaikka rahatkin olisi siihen korvamerkitty?

Pakolaisista on sen verran kirjoitettu, että jätän aiheen vähemmälle. En malta kuitenkaan olla kommentoimatta uutisointia liittyen Röykän sairaalaan perustettavaan hätämajoitusyksikkö. Helsingin kaupungin edustajan mukaan Röykän sairaalassa täytyy suorittaa joitain teknisiä korjaustoimenpiteitä, ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön hätämajoitusyksiköksi. Työt alkavat kuulemma heti ja valmista on kahden viikon kuluttua. Maahanmuuttovirastohan ilmoitti vast’ikään, ettei se enää jatkossa neuvottele kuntien kanssa hätämajoitusyksiköistä, ellei tila ole kunnan omistama tai ylläpito kunnan vastuulla. Meininki tai luulo näyttää olevan se, että majoituspaikkoja availlaan minne ja milloin vaan.

Ihan noin yksinkertaista se ei ole. Jos korjaus- tai muutostoimenpiteet ovat luvanvaraisia, niin ensin tulee kääntyä kunnan rakennusvalvonnan puoleen, josta saa asiantuntevaa opastusta ja hyvää palvelua – ja mahdollisesti myös luvan toimenpiteiden suorittamiseen. Ihan yksiselitteistä ei ole myöskään satapäisten ihmisjoukkojen majoittaminen tiloihin, joita ei ole tarkoitettu kyseiseen käyttöön. Tämäkin kannattaa huomioida ja ottaa yhteys kunnan rakennusvalvontaan ennalta. Rakennusten käyttötarkoituksen muutokset eivät ole ihan itsestään selviä asioita, vaan edellyttävät ainakin paloturvallisuus- ja poistumistieasioiden tutkimista. Voi asia liipata likeltä myös terveysviranomaista, jos kiinteistö on ollut vuosikymmeniä käyttämättömänä.

Valtakunnan tasolla vingutaan ja valitetaan, kun pääministeri ja hallitus tekivät juuri sen mitä olivat luvanneet. Pari viikkoa sitten naureskeltiin, että hallitukselta ja pääministeriltä petti kantti ja teot jäivät puheiksi. Kyllä rauhansanalaisessakin voi olla ns. munaa – jos joku sitä epäili. Oletan, että vikinä ja vinkuminen loppuu, kun SSS-miesten risu- ja raippapaketteja lähetetään yhä laajemmalle porukalle. Kansalaisten oloa ja tuskaa kun helpottaa se kun näkee, että myös kaveria kirpaisee. Valitus ja parku muuttuu jupinaksi, että kaveria ei kurmuutettu ihan yhtä lujaa kuin itseä. Eli otaksun, että osansa kurjuudesta saa ihan jokainen. Se on ihan oikein – nyt tarvitaan ryhtiliikettä ja se koskee jokaista. Vain maanviljelijät on luvattu jättää vähemmälle – heitä on kuulemma rankaistu mennä vuosina jo ihan tarpeeksi. Tässä asiassa Kepu ei petä koskaan.

Yksi valituksen aihe on ollut hallituksen ilmoitus poistaa ensimmäisen sairauslomapäivän palkallisuus. Se kuulemma aiheuttaa sen, että ihmiset joutuvat tulemaan sairaana töihin. Ei se sitä tarkoita. Se tarkoittaa edelleen sitä, että sairaana ollaan sairauslomalla – ensimmäisestä päivästä vaan ei enää saa palkkaa. Otaksun, että tämä kirpaisee eniten ns. luulosairaita tai maanantaipoissaoloja.

——————————

Sosiaalisessa mediassa muuan uuslukutaidoton henkilö totesi, että yllä olevassa kirjoituksessa olisin

a) kirjoittanut, että Röykän sairaala ei olísi sovelias pakolaisten majoittamiseen.

b) , että olisin esittänyt jonkinlaisen arsenaalin miten viranomainen voi tarkoitushaluisesti estää tai hidastaa hätämajoitusyksikön perustamisen,

Uuslukutaitoinen voi helposti todeta, että kirjoituksessa on päinvastoin muistutettu, että nuokin asiat kannattaa ennalta selvittää viranomaisten kanssa, ettei tule ikäviä yllätyksiä, jotka sotkevat aikataulun. Kuten kirjoitin – tämä siis, JOS korjaustoimenpiteet ovat luvanvaraisia. Jos eivät ole, niin sittenhän asia on Aulis Kaakon sanoin  kokolihapihvi.