Lukaisin muutama viikko sitten Aki Ollikaisen uuden romaanin – Musta satu. Odotukset olivat korkealla, olihan esikoisromaani Nälkävuosi yksi vuoden 2012 kotimaisista kiitetyimpiä teoksia.
Musta satu kiinnosti siinäkin mielessä, että tarinaan liittyi ns. Tattarisuon tapaus. 1930-luvullahan löydettiin Malmin Tattarisuolta lähteestä irti leikattuna 9 ihmisjalkaa, 8 kättä, 1 kpl ihmisen pää ja nippu sormia. Ne oli mustaa magiaa ja noitamenoja harjoittanut Noita-Kallio porukkansa kanssa Malmin hautausmaan rivihaudoista käynyt leikkelemässä ja upottanut Tattarisuon lähteeseen mustan raamatun saatesanojen kera. Tavoitteena oli manata lähteestä nousemaan murhamies Matti Haapojan haamu ja tämän aarre. Olin jo vuosikymmeniä sitten tuosta erikoisesta tapauksesta kuullut ja joitakin vuosia sitten myös Hesarin kuukausiliitteessä siitä kirjoitettiin.
Tapaus oli kiehtonut myös Ollikaista ja sen ympärille hän kirjoitti hyvän ja luettavan toisen romaaninsa.
Eilen sain päätökseen toisen suomalaisen nykykirjailijan Jaakko Yli-Juonikkaan uusimman teoksen Kyyhkysinetti. Kas kummaa – täkin vuoden 2015 kirjauutuus kietoutuu vahvasti saman Tattarisuon tapauksen ympärille. Todella erikoinen yhteensattuma (?) ja hämmentävää lukea peräkkäin kaksi tuoretta fiktiivistä romaania, joissa käsitellään samaa 80 vuoden takaista tapahtumaa, samoja henkilöitä ja tuijotellaan samaa likaista tapettiseinää.
Näköjään tapahtuma oli jäänyt myös Yli-Juonikkaan mielikuvitusta ja muistia kiusaamaan, kun oli romaaniinsa tämän mysteerin kietonut.
Luettavia ja suositeltavia teoksia molemmat. Muistan jättäneeni joitain Yli-Juonikkaan aiempia romaaneja kesken – ne kun eivät välttämättä ole helpoimpia lukusuorituksia. Täytynee ottaa uusi yritys uran alkupään teoksiin, kun pari viimeistä – tämä Kyyhkysinetti ja Vanhan merimiehen tarina menivät läpi ihan kertalukemalla.
Lisätietoa Tattarisuon tapauksesta mm. täältä:
http://blog.kansanperinne.net/2010/11/tattarisuon-ruumiit-musta-raamattu.html
ARTO HÄGG 