Vappupäivänä lakitettiin Nurmijärven Aleksis Kivi -patsas jo 12. kerran. Ensimmäisillä kerroilla paikalla oli vain kourallinen ihmisiä. Viimeisinä vuosina paikalla on ollut runsaasti väkeä keleistä riippumatta – niin tänäkin vuonna, vaikka sää ei tapahtumaa erityisemmin suosinutkaan.

Sen verran koleat kelit sattuivat, että kunnanhallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä sovitteli Aleksille ensin hiukan lämpöisempää päähinettä.

Loppujen lopuksi päädyttiin perinteiseen valkolakkiin, mutta kaulaliinan kera.

Valtuusto kokoontui huhtikuussa toiseksi viimeisen kerran. Suurinta keskustelua ja äänestyskäyttäytymistä aiheutti odotetusti HSL-asia. Odotetusti kunnanvaltuusto päätti aiempien vuosien linjaustensa mukaan jatkaa kunnanhallituksen esityksen mukaisesti ELY-yhteistyötä.

Valtuusto vahvisti kuntavaalien tuloksen. Tällä hetkellä ovat käynnissä valtuustoryhmien väliset neuvottelut, joiden tuloksista saamme kuulla hieman myöhemmin.

Vappupäivä oli kuntien kannalta sikäli merkityksellinen, että uusi silloin astui voimaan uusi maankäyttö- ja rakennuslain muutos, jolla tavoitellaan helpotusta kaavoituksen ja rakentamisen lupakäytäntöön.

Uudistuksella muutetaan vähittäiskaupan suuryksiköiden sääntelyä, haja-asutusalueiden rakentamista, asemakaavoitusta ja ELY-keskusten roolia.

Vaalihässäköinnin jälkeen hieman ruumiinkulttuuria – hiihtoa ja laskettelua – Syötteen mökillä. Lunta riittää, kuten kuvasta näkyy.

Kunnanhallituksessa näyttää olevan tiistaina listalla mm. uusi hallintosääntö. Vielä kertaalleen lukaisin sääntöluonnoksen läpi ja totesin muutaman yksityiskohdan, jotka olisi syytä mielestäni huomioida uudessa hallintosäännössä. Pykälässä 98 käsitellään valtuustopuheenvuorojen pituuksia. Kunnanvaltuusto päätti aikoinaan 8.10.2014 suosituksista puheenvuorojen pituuksille: 10 min ryhmäpuheenvuoroille ja 4 min yksilöpuheenvuoroille. Näitä suosituksia ei ole noudatettu, eikä valtuuston puheenjohtaja ole asiasta koskaan huomauttanut. Parhaimmillaan tai pahimmillaan yksittäisen valtuutetun puhe onkin voinut kestää jopa puolisen tuntia. Tämä valtuuston päättämä suositus on syytä kirjata hallintosääntöön, jotta se ei ole vain muistin varassa ja tulee uusienkin valtuutettujen tietoon. Hallintosääntöluonnokseen kirjattu teksti jonkin yksittäisen asiakohdan kohdalla määrättävistä puheenvuoropituuksista on eri asia kuin kaikkia kokouksia koskeva suositus.

Pykälään 119 tulisi lisätä niin ikään kunnanvaltuuston aikoinaan päättämä mahdollisuus valtuutetuille pitää kyselytunnilla saatepuheenvuoro esittämälleen valtuustoaloitteelle. Käytäntö ja mahdollisuus puheenvuoroon on osoittautunut toimivaksi ja hyväksi, joskin sitä soisi enemmäkin käytettävän. Hallintosääntöön kirjattuna se tulisi myös usein valtuutettujen tietoon.

Sosiaalisessa mediassa on arvosteltu sitä, että istuva valtuusto päättää HSL-asiasta. On tehty vaalikonevastausten perusteella vertailuja ja spekulaatioita, olisiko päätökset erilaisia, jos ne tekisi uusi valtuusto. Onpa joku tuonut esille erikoisen ajatuksen, että vanha valtuuso olisi jonkinlainen ”toimitusministeriö”, jonka ei pitäisi tehdä loppukuukausinaan mitään todellisia päätöksiä. Outo ja hölmö ajatus, että vaaleilla valittu toimielin ei käyttäisi sille kuuluvaa valtaa viimeiseen kokouksen viimeiseen minuuttiin saakka. Koskaan aiemmin ei ole kyseenalaistettu esimerkiksi sitä, että vanha valtuusto sitoi uuden valtuuston kädet talousasioissa koko seuraavaksi vuodeksi ja hiukan pidemmällekin hyväksyessään seuraavan vuoden talousarvion ja kahden taloussuunnitelman.

Viime viikonloppuna pidettyiin kuntavaalit – ei HSL-vaaleja.

Aluksi kiitokset äänestäjilleni. Tulos oli 176 ääntä ja sillä menen kolmannelle kaudelle Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Ennalta arvelin, että pieni äänimäärän nousu ja 200 rajapyykin rikkominen olisi ollut mahdollista. Lopulta tuli 11 ääntä takapakkia viime vaaleihin nähden. Kun ottaa huomioon minkälaiset valtuutettujen vaihtovaalit nämä olivat, niin täytyy olla tyytyväinen tulokseen.

Täytyy tunnustaa, että olo oli epävarma ennakkoäänien julkistamiseen asti. Etenkin  viimeisinä viikkoina tuntui viriävän kylä- ja taajamakeskeinen kampanjointi ja oman kulmakunnan etujen valvonta. Sellainen suuntaus ja äänestyskäyttäytyminen on myrkkyä minunlaiselle ehdokkaalle, joka ei yksissäkään vaaleissa olisi oman asuinkulmansa äänillä päässyt läpi – ei viime sunnuntainakaan. Kun moni äänilistan kärkinimikin saa melkein 80% äänistään kotitaajamastaan, niin minulla tuo lukema jää alle 40 %:n. Äänet on haettava laajemmalta. Sitäkin suurempi kiitos äänestäjille koko kunnan alueella. Näissä vaaleissa jäi vain yksi äänestysalue näyttämään 0-saldoa. Erityisesti lämmitti Perttulasta tulleet 13 ääntä – siinä oli nousua edellisiin vaaleihin verrattuna.

Valtuustoon valittiin peräti 27 uutta valtuutettua eli 53 % kesäkuussa aloittavan kunnanvaltuuston jäsenistä on ensikertalaisia. Niin moni istuva valtuutettu menetti valtuustopaikkansa, että tähän on turha pitkää listaa naputella. Mahdotonta on myös analysoida, että millä perusteella tai minkä vuoksi jokin nykyinen valtuutettu ei uusinut paikkaansa – joskus tuntuu, että järkevää selitystä ei löydy. Ehkä kukin paikkansa menettänyt sen itse osaa parhaiten ymmärtää.

Uusien valtuutettujen osalta on tietysti edessä näytön paikat. Jokaisen on kyettävä lunastamaan lupauksensa ja kanavoimaan äänet muutokseksi. Sitähän näin suuri nuorennusleikkaus ja valtuuston uudistaminen epäilemättä tarkoittaa. Toivon kuitenkin uusilta valtuutetuilta malttia ja kärsivällisyyttä. Kuntapoliitikon pesti – jos mikä – on kärsivällisyyttä vaativa tehtävä.

Kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtajana voin olla todella tyytyväinen menestykseemme. Saimme yhden lisäpaikan ja säilytimme selkeästi asemamme Nurmijärven suurimpana kuntapuolueena ja jopa kasvatimme eroa kakkoseksi tulleeseen Keskustaan. Myös vaaliliittoomme RKP:n kanssa oli onnistunut. Saimme sitä kautta 91 ääntä yhteiseen pottiimme. Tuonkin kokoinen äänimäärän lisäys on merkittävä viimeisten läpimenijöiden vertailulukuja laskettaessa. Toisaalta vedimme vaaliliittokumppanimme edustajan valtuuston varapaikalle. Otaksun, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä yhteistyöhön näissä vaaleissa.

Vanha valtuusto kokoontuu vielä pari kertaa ja jatkaa toimintaansa toukokuun lopulle. Sitä ennen alkavat luottamuspaikkaneuvottelut.

Tänään perjantaina oltiin pariin otteeseen Kirkonkylällä vaalitouhuissa. Kampanjointi päättyy lauantaina 8.4., kun jalkaudumme Rajamäen S-marketin edustalle, jonne saapuu myös Kokoomus-meppi Petri Sarvanmaa klo 12 maissa. Tervetuloa tapaamaan!

Jo tuo kampanjointi joutaa päättyäkin – johan sitä on neljä ja puoli vuotta tullut tehtyä – ensimmäinen valtuustokausi mukaan lukien jo liki yhdeksän vuotta. Omassa ajatusmaailmassani istuvan valtuutetun oleellisin vaalikampanjointi kun kohdistuu niihin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin, joihin on kyennyt valtuustokautensa aikana.

Ensikertalaiset tai ehdokkaat joilla ei ole kokemusta luottamustehtävistä joutuvat tai pääsevät kampanjoissaan kertomaan, mitä kaikkea he aikovat ja kykenevät tekemään, jos tulevat valtuutetuiksi . Se ei totisesti ole ihan vähäinen toimenpideluettelo, jota on julki tuotu. Kaikkeen on tarjolla hyviä tai erinomaisia ratkaisuja, joita kukaan muu ei ole kyennyt aiemmin tekemään.

Nykyisillä ns. istuvilla valtuutetuilla on se etulyöntiasema, että he pääsevät kertomaan siitä kaikesta uutteruudesta, aherruksesta ja vaikuttamisesta, jota ovat tehneet menneinä vuosina. Voidaan kai puhua ”näytöistä”. Tämä tietysti edellyttää, että on jotain näytettävää.

Kun kenenkään ehdokkaan vaalikampanjointiin ei taida kuulua ainakaan isommissa määrin toisten ehdokkaiden aikaansaannosten esittely ja kun paikallislehden kirjoituksetkin aika on jo haalistanut, niin täytynee itse omia tekemisiä muutamalla rivillä kerrata. Varmaan se on jonkun mielestä minulle luonteenomaista – oikeassa on hän.

Tässä sattumanvaraisessa järjestyksessä asioita, joissa tunnen onnistuneeni tai ainakin jonkinlaista työtä asioiden eteen tehnyt vuosien varrella:

• Monipuolisen tonttitarjonnan jatkuminen Nurmijärvellä. Useampaan kertaan olen taistellut sen puolesta, että kuntaan ei määritellä tonteille kokorajoituksia, vaan mahdollistetaan kaiken kokoisten tonttien kaavoittaminen – isojen, pienien ja kaikkea siltä väliltä
• Valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisessä kunnan markkinoinnissa
• Valtuustoaloite valtuuston kokouksien videoinnista ja sen toteutuminen
• Valtuustoaloitteiden saatepuheenvuorojen salliminen kyselytunnilla
• Aktiivinen osallistuminen kunnan palveluverkkotoimikunnan työhön vv. 2015-16
• Minikoulujen alasajo ja elinkelpoisten yksisarjaisten kyläkoulujen säilyttäminen
• Investointihankkeiden selvityksiä ja selvittelyjä
• Tutustuminen paikan päällä jokaiseen asemakaavahankkeeseen
• Osallistuminen asemakaavojen esittelytilaisuuksiin ja sidosryhmien järjestämiin tilaisuuksiin
• Muita aloitteita
• Puheita, puheita…

Sunnuntaina nähdään mihin tuo riittää.

Nurmijärven toinen vaalipaneeli järjestettiin keskiviikkoiltana 29.3. Rajamäen Kuntolassa. Tilaisuuden järjesti Rajamäen Kyläyhdistys. Olin Kokoomuksen edustajana yksi kymmenestä panelistista – ensimmäistä kertaa, vaikka kolmannet kuntavaalini ovat jo kyseessä.

Ensimmäisenä tehtävänä panelistit laitettiin piirtämään kuva tulevaisuuden Rajamäestä niine vetovoimatekijöineen, jotka sen suosion takana ovat. Tällainen oli oma raapustukseni:

Aika luontevasti keskiöön tuli ihmiset – tyytyväiset sellaiset. Rajamäki on kunnan päätaajamista se, joka kaavoitetaan ja rakennetaan pienimuotoisesti pääosin pientaloasuntoina. Luonto on lähellä ja taajaman erikoinen historia, rakennukset, kyläyhteisö ja kylähenki edelleen voimakkaasti läsnä joka päiväisessä elämässä.

Kovin tiukoille tilaisuuden vetäjä ei panelisteja haastanut, vaan tilaisuus meni hyvin leppoisassa hengessä. Yllättävän paljon keskustelu pyöri asemakaavoituksen ja maankäytön ympärillä, joten olin ymmärrettävästi äänessä kohtuullisen paljon. Asioista oli helppoa ja luontevaa puhua, kun on pari kautta ollut päätöksentekijänä niissä asioissa. Lähtökohta on luonnollisesti aivan eri kuin panelistilla, jolla ei vielä ole päivänkään kokemusta kunnallisista luottamustoimista. Vuonna 2008 olisin ollut varmasti aika lailla vähemmällä äänellä vastaavassa tilanteessa.

Kuntalaisiltakin tuli kohtuullisesti kysymyksiä. Kouluasiat ja ikääntyneiden ihmisten asiat kiinnostivat maankäytön ja kilpailukyvyn lisäksi.

Vasemmistoliittolaiseksi ilmoittautunut kuntalainen esitti ääneen ihmettelynsä miten Rajamäkeä voidaan sanoa samaan aikaan pientalovaltaiseksi taajamaksi, kun sinne samaan aikaan kehutaan rakennettavan myös kerrostaloja. Vastaus ei ole kovin kimurantti – taisin jossakin puheenvuorossani asiaa ihan prosenttilukuinakin valaista. Kunnan vuoteen 2040 tähtäävässä maankäytön kehityskuvassa on määritetty päätaajamien asuntotuotannon talotyypeittäin seuraavasti:

• Klaukkala: omakotiasunnot 25%, tiivis yhtiömuotoinen pientalo 35%, kerrostalot 40%
• Kirkonkylä: omakotiasunnot 25%, tiivis yhtiömuotoinen pientalo 35%, kerrostalot 40%
• Rajamäki: omakotiasunnot 50%, tiivis yhtiömuotoinen pientalo 25%, kerrostalot 25%
• Röykkä: omakotiasunnot 80%, tiivis yhtiömuotoinen pientalo 20%, kerrostalot 0%

Hyvä tilaisuus ja tunsin olevani oikeassa paikassa.

Kiitoksia kyläyhdistykselle.

————————

Klaukkalan vaalipaneeli jäikin sitten väliin, kun samaan aikaan oli yhdistyksemme kevätkokous ja sen järjestämä sote-tilaisuus.

Nurmijärven Uutisten ja Nurmijärven kunnan järjestämä vaalipaneeli pidettiin valtuustosalissa 28.3.

Tilaisuuden vetäjinä toimivat päätoimittaja Riikka Laine ja kunnanjohtaja Kimmo Behm. Tilaisuus videoitiin ja se löytyy kunnan websivuilta. Paneeli oli jaettu neljään aihealueeseen:

Osaaminen ja kulttuurin edistäminen

Kuten olettaa saattoi – lukioiden yhdistämisasia oli yksi teemoista ja mielipiteet siinä jakautuivat. Kyläkouluista valtuustossa tehdyt linjaukset todettiin oikeiksi pl. Piraatin ja IPUn edustajia. Uuden monitoimitalon osalta nostettiin esille mielenkiintoinen kysymys: miten taataan yli 10 miljoonaa maksavan rakennuksen tehokas ja monipuolinen käyttö – hieman jäi epämääräinen kuva siitä, että tilanne olisi tällä hetkellä ihan loppuun asti funtsittu.

Elinympäristön kehittäminen

HSL:n osalta mielipiteet jakautuivat odotetusti. Valtion vastuulla olevien kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ja rahoittamiseen olivat kaikki panelistit valmiit laittamaan kunnan rahaa nykyistä enemmän.

Kaavoitusta kritisoitiin kuten tapana on. Puheita aikani kuunneltuani jouduin jälleen kerran toteamaan, että kritiikki kohdistui osayleiskaavoitukseen – ei asemakaavoitukseen. Kunnanjohtajakin totesi, että asemakaavoituksen osalta Nurmijärvi on ollut suorastaan mallikunta Uudellamaalla ja verrattuna naapurikuntiin myös tonttien luovutuksessa kunta on ollut aivan kärkikastia. Tontit siis menevät myös kaupaksi paremmin kuin naapurikunnissa. Tuote on kunnossa. Todettiin myös, että kunta on arvioitu yritysmyönteisyydessä toiseksi parhaaksi Uudellamaalla. Yhtenä tekijänä menestyksessä on yritystonttivaranto sekä nopea että joustava kaavoitusprosessi. Ongelmaksi panelistit kokivat kunnan myynti- ja markkinointitoimenpiteiden heikkouden. Täytyy myöntää että asiasta vastaavan lautakunnan vetäjänä harmittaa, että asemakaavoitusasioita arvostellaan vastoin faktatuloksia tai sekoitetaan yleiskaavoitukseen kuuluvat asiat asemakaavoitukseen.

Kunnan elinvoiman edistäminen

Kiinnostavin kysymys kohdistui veroprosentin kohtaloon – tuleeko kunnallisveroa nostaa ensi valtuustokaudella, kun siihen on vielä mahdollisuus. Eroja syntyi: ainakin Kokoomuksen Mäkelä ja Keskustan Toivonen pidättäytyisivät veronkorostukselta – SDP:n Rousu ja Vihreiden Pispala panisivat kädet syvemmälle kuntalaisten taskuun.

Toivonen otti esille uuden valmistelussa olevan Maankäyttö- ja rakennuslain, johon kuulemma kaavaillaan jonkinlaista uutta kyläkaavoitus-prosessia. Mielenkiinnolla odotamme, mitä on tulossa.

Paikallisen identiteetin ja demokratian edistäminen

Kyläpolitikoinnista kysyttiin ja vastausten perusteella kyläpolitikointi loppuu Nurmijärvellä seuraavalla valtuustokaudella. Tähän onkin hyvä päättää.

——

Paneeli meni rauhanomaisesti, sivistyneesti ja konsensushengessä. Vetäjät olivat paneutuneet asiaan. Erityisesti ilahdutti nuoren liberaalin fiksut puheenvuorot. Jostain syytä paneelissa ei nähty ja kuultu RKP:n edustajaa.

Keksiviikkona 29.3.2017 klo 18.00 on vuorossa Rajamäen vaalipaneeli, jossa istun vuorostaan tentattavien joukossa. Kyseistä sessiota ei videoida kunnan sivuille – siksipä juuri tervetuloa paikalle.

Kunnanvaltuusto kokousti poikkeuksellisesti maanantaina 27.3.2017 – maanantaihan on yleensä valtuuston kyselytunnin ajankohta. Koska  dead line kunnan lausunnon antamiselle soten valinnanvapauslainsäädännöstä oli käsillä, niin kokous järjestettiin normikeskiviikon sijasta etuajassa.

Klaukkalan asemakaavan muuttaminen Haikalan alueen pohjoispuolella ohikulkutien mukaiseksi hyväksyttiin äänestyksittä. Yksi valtuutettu kävi puhujapöntössä – minulle jäi hieman epäselväksi minkä takia.

Edellä mainittu sote-lausunnon antaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. SDP:n Rousu piti hengästyttävän yli 26 minuuttia pitkän ryhmäpuheenvuoron, jonka jälkeen todettiin, että minkäänlaista muutosehdotusta asiassa ei esitetty. Muutaman muun lyhyemmän puheenvuoron jälkeen puheenjohtaja Kalmi nakutti asian loppuun käsitellyksi ja pohjaesityksen tulleen hyväksytyksi. Jälkikäteen jäin funtsimaan, että pitkien puheiden jälkeen puheenjohtajalta taisi jäädä huomioimatta, että valtuuston olisi myös pitänyt tarkastaa pykälä heti kokouksessa. Näin ei tainnut tapahtua. Lausunto lähtee ministeriöön tarkastamattomana.

Puheenvuorojen pituuksista on ollut aiemminkin keskustelua ja tämän kokouksen jälkeen olisi syytä keskustella vielä lisääkin. Valtuustoryhmille on annettu suositus, että henkilökohtaisten puheiden maksimipituus on 4 minuuttia ja ryhmäpuheenvuorojen 10 minuuttia. Kun puhe venyy ja venyy liki puolen tunnin mittaiseksi, niin kyllä puheenjohtajan olisi syytä asiasta huomauttaa. Jos kaikki ryhmät tuollaista puhetulvaa harrastaisivat, niin yhden asian käsittelemiseen menisi liki neljä tuntia. Tiivistäminenkin on puhetaitoa.

Myös Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) 2019 puiteohjelmasta SDP käytti ryhmäpuheenvuoron, jonka aluksi todettiin, että Nurmijärvi tuntuu olevan MAL-aiesopimuksissa mukana, kun muutkin ovat ja valtio sitä vaatii. Taas tuli demareilta sellaista puhetta, että oli pakko kavuta puhujapönttöön muistuttamaan, että vuosi sitten Nurmijärvi esityksestäni edellytti MAL-aiesopimukseen liittymisen ehtona, että valtio sitoutuu puolestaan edistämään Klaukkalan ohikulkutien etenemistä. Klaukkalan ohikulkutie olikin toinen niistä kahdesta paikallisesta infra-hankkeesta, jotka nimettiin ja sisällytettiin lopulliseen MAL-aiesopimukseen.

Ex temporena pitämäni puhe ei ollut varmaankaan mikään retoriikan taidon näyte, mutta toivottavasti avasi hieman silmiä ja muistikuvia siitä, mikä vaikutus MAL-aiesopimukseen liittymisellä oli Klaukkalan ohikulkutien etenemiseen ja valtion rahoituksen saamiseen.

Sen verran äkkiä tuli puhujapönttöön noustua, että taisin tehdä puheessa pienen virheen. Valtuusto ei aikoinaan tuota sopimusehtoa yksimielisesti päättänyt, vaan vasta äänestyksen jälkeen. Näin asia on aikakirjoihin merkattu:

Hägg esitti Vainion kannattamana lisättäväksi sivulle 208 tekstin: Kunta ei voi sitoutua MAL-aiesopimuksen mukaisiin asuntotuotantomääriin, mikäli valtio ei edistä tarpeellisia liikenneväylähankkeita Nurmijärvellä – erityisesti Klaukkalan ohikulkutietä.

Puheenjohtaja määräsi suoritettavaksi seuraavan nimenhuutoäänestyksen:                                jaa = kunnanhallituksen esityksen hyväksyminen                                                                                 ei = Häggin esityksen hyväksyminen 

Äänestyksen tulos: jaa 7 valtuutettua, ei 44 valtuutettua.                                                         Valtuusto hyväksyi äänestyksen tuloksena Häggin esittämän tekstimuutoksen.

Ja näin paikallislehti aikanaan asiasta ja sen vastustuksesta uutisoi:

Kokouksen alussa luovutettiin kolmelle kunnan työntekijälle Tasavallan Presidentin myöntämät kunniamerkit ja huomioitiin myös Kokoomus-ryhmän pitkäaikainen kunnanvaltuutettu ja luottamushenkilö Markku Schildt 70-vuotispäivän johdosta.

Kirkonkylän Laidunalueella sijaitsevan Laidunkaaren nopeusrajoituksesta päättäminen on osoittautunut erinomaisen vaikeaksi tehtäväksi.

Tekninen lautakuntahan päätti viime vuoden marraskuussa käyttää ns. otto-oikeutta, kun kunnallistekniikan päällikkö oli tehnyt päätöksen olla nostamatta Laidunkaaren nopeusrajoitusta 40 km/h:sta. Kunnallistekniikan päällikön päätös oli linjassa liikenneturvallisuustyöryhmän kannan kanssa. Liikenneturvallisuustyöryhmä oli ollut sitä mieltä, että nopeusrajoitusta ei tule nostaa ja perustellut tätä mm. sillä,  että pientalovaltaisella alueella on päiväkoti, vanhusten asumisyksikkö ja useita kehitysvammaisten ryhmäkoteja.

Teknisessä lautakunnassa oltiin aiemmin keskusteltu nopeusrajoituksen nostamista jopa 60 km/h:ssa, mutta käyttäessään otto-oikeutta tekninen lautakunta päätti nostaa nopeusrajoituksen 50 km/h:ssa.

Tekninen lautakunta teki siis päätöksen vastoin liikenneturvallisuustyöryhmän kantaa ja vastoin esittelijän esitystä. Kunnanjohtaja käyttikin asiassa otto-oikeuttaan ja toi asian kunnanhallitukseen, joka päätti palauttaa asian takaisin uudelleen valmisteltavaksi tekniseen lautakuntaan.

Tekninen lautakunta käsitteli asian uudestaan kokouksessaan 2.3.2017 – ja teki saman päätöksen kuin aiemminkin eli päätti nostaa nopeusrajoituksen 50 km/h:ssa.

Todennäköisesti kunnanhallitus tai kunnanjohtaja tulee käyttämään asiassa jälleen otto-oikeuttaan.

Laidunkaarihan on sikäli erikoinen katu, että sen noin kilometrin pituisella keskiosalla on yksi kiertoliittymä, mutta ei lainkaan muita risteyksiä tai tonttiliittymiä. Kiertoliittymän molemmin puolin on puolenkilometrin pituiset suorat. Laidunkaaren autoilijoista, jotka lienevät pääosin  alueen asukkaita, 81 % ajaa itään päin ylinopeutta ja länteen päin ylinopeutta ajavia on 72%. Puolen kilometrin suora tie ilman liittymiä varustettuna erillisellä kevyenliikenteen väylällä koetaan näköjään sen verran turvalliseksi, että valtaosa autoilijoista ajaa jatkuvasti ylinopeutta.

Liikenneturvallisuusryhmä on aivan oikeassa, että 40 km/h on oikea nopeusrajoitus, kun kiertoliittymässä olevaa suojatietä käyttävät koululaiset, liikuntarajoitteiset ja vanhukset. Eikö olisi kuitenkin mahdollista laskea nopeus vain kiertoliittymän kohdalla – hyvän matkaa molemmin puolin – ja sallia 50 km/h suorille katuosuuksille sen molemmin puolin. Kun kerran suorilla osuuksilla ajetaan jo nyt melkein tau ylikin 50 km/h:ssa, niin 40:n nopeusrajoitusmerkki korostaisi kiertoliittymän vaarallisuutta ja laskisi nopeuksia sen kohdalla.

Tämän toin esille kyselytunnilla. Saapa nähdä mitä kunnanhallitus asiassa päättää, jos se teknisen lautakunnan päätökseen ei tyydy.

           Kunnanvaltuuston puhujapömpelissä – luultavasti kaava-asioista jorisemassa. 

Nurmijärven asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 23.3.2017.

Ensimmäisenä asiakohtana listalla on Rajamäen Saunatien vuodelta 2010 peräisin olevan asemakaavan muutos. Kaavamuutoksella parannetaan alueen rakennettavuutta ja viihtyisyyttä. Muutosluonnos sisältää mm. radanvarsialueen muuttamisen rakennusalueesta suojaviheralueeksi, jolle voidaan melueste. Pientalotonttien ja asuinkerros/rivitalotonttien (AKR) sijainteja on muutettu. AKR-tontit on nyt sijoitettu kaava-alueen eteläosaan.

Kaavoituskatsaus käsitellään tiistain lautakunnassa ja hyväksytty versio tullaan jakamaan keväällä kaikkiin kunnan talouksiin. Katsauksessa  käydään läpi kaikki kunnan merkittävät asemakaavahankkeet.

Ikään kuin merkkinä talouden piristymisestä listalla on myös rakennuslupa-asioita. Wurth hakee lupaa teollisuusrakennuksen noin 3300 m2:n  laajentamiselle Karhunkorvessa. Kirkonkylän Krannilaan haetaan rakennuslupaa 39 asunnon kerrostalolle ja Klaukkalaan noin 140 asunnolle.

Näin tuoreet kaavat alkavat pikkuhiljaa muuttumaan asuinnoiksi ja se Nurmijärven viime vuoden yllättävä muuttotappiokin toivottavasti oikenee. 90-luvun kaltaisia yli kolmen prosentin kasvulukuja, jotka aiheuttivat rajun päiväkoti- ja koulurakentamisen tarpeen, tuskin kukaan haikailee, mutta väestönkasvu olisi hyvä saada vähintään prosentin tietämille. Se antaa mahdollisuuden kehittää kuntaa ja palveluita. Kun väestökasvu on nollassa, niin yhteisö taantuu ja kehitys alkaa monella tapaa polkemaan paikallaan. Kohtuullinen kasvu pitää pyörät pyörimässä monella tapaa.