Klaukkalan osayleiskaava

klake osayleiskaava Klaukkalan osayleiskaavaluonnosta esiteltiin torstaina 17.1. Klaukkalan yläasteen auditoriossa kunnan elinkeino- ja kuntakehityskeskuksen toimesta. Virkamiehistä asiaa esittelemeässä paikalla olivat mm. kehitysjohtaja Aarno Kononen ja yleiskaavapäällikkö Anita Pihala. Kuntalaisia paikalle oli tullut sangen runsaasti – hyvinkin yli puolet salista oli täytetty ja kaavakarttojen luona oli suorastaan tungosta. Meitä kunnanvaltuutettuja paikalla oli vain muutama. Kuultiin, että osayleiskaavalla haetaan Klaukkalan kehittämisen suuntaviivoja tuleville vuosikymmenille ja tämän osayleiskaavan antavan eväät 10.000 asukkaan kasvulle vuoteen 2040 mennessä. Klaukkalan asukasluku olisi tuolloin noin 26000 henkeä. Tällaiset kasvuluvut tarkoittavat, että yleiskaavan täytyy mahdollistaa myös tiivis kerrostalorakentaminen keskusta-alueelle. Tuollainen kasvuluku tarkoittaa noin 350 uutta asukasta vuosittain Klaukkalaan eli noin 100 uuden asunnon rakentamista vuosittain. Yleisöstä esitettiin salissa joitain kysymyksiä. Eniten kiinnosti liikenneasiat – erityisesti ohikulkutien ja Kirkkotien asiat puhuttivat tässäkin tilaisuudessa. Hieman kritiikkiä kuului edellä mainitusta kerrostalorakentamisesta – virkamiehet totesivat, että jo laki edellyttää, että osayleiskaavssa huomioidaan eri väestönosien tarpeet. Vaikka Nurmijärvellä on maaseutumainen ja luonnonläheinen imago, niin kaikki emme voi, emmekä halua asua omakotitaloissa. Monet väestöryhmät kuten nuoret, yksin eläjät ja etenkin vanhukset tarvitsevat muita kuin pientaloasuntoja. Omakotiasuminen on myös kallein asumisen muoto, johon kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa tai halua. Mikäli kuntaan halutaan kohtuuhintaisia asuntoja ja vuokra-asuntoja, niin se edellyttää kerrostalorakentamista – ensin osayleiskaavoissa – sitten asemakaavoissa. Osaamis- ja arviointisuunnitelman (OAS) puutteista eräs kuntalainen kritisoi useaan otteeseen. Lain mukaanhan OAS täytyy jokaisen kaavahankkeen alkuvaiheessa laatia. Saimme kuulla, että kiireessä se päivitys on jäänyt tekemättä – OAS on päivittety viimeksi huhtikuussa 2011. Myös minun mielestä liikenneratkaisut ja niiden kehittäminen on aivan ehdoton edellytys osayleiskaavan toteutumiselle, kaavoitukselle ja Klaukkalan kehitykselle. Huomioin, että kaavaluonnoksessa oli eräitä kaava-alueita merkitty erityisiksi “reservi-alueiksi”, joiden toteuttaminen sidotaan mm. Tornimäentien rakentamiseen ja ohikulkutien toteutumiseen. Samoin joitain alueita oli merkitty myöhempinä vuosikymmeninä toteutettaviksi – osayleiskaavassa pyritään myös tällä tavoin kaavamääräyksillä ohjaamaan kaavoituksen vaiheistusta. Kun miettii Klaukkalan pahenevia liikenneruuhkia ja tuota edellä kalkuloimaani asukasluvun kasvuvauhtia ja uusien asuntojen tarvetta, niin voi olla hyvinkin, että liikenneratkaisuja ei ehditä tekemään kasvutavoitteiden mukaisessa ja edellyttämässä aikataulussa. Valtiovallalta tarvitaan toimenpoiteitä Klaukklan liikennehankkeiden edistämiseksi, kun se itse edellyttää Nurmijärveltä toimia mm. vuokra-asuntojen rakentamiseksi ja asettaa tiukkoja määrällisiä tavoitteita vuosittaiselle vuokra-asuntorakentamiselle. Kuntaliitokset tai kuntien pilkkominen ei ratkaise Nurmijärven vuokra-asuntotuotannon vajetta. Sen ratkaisee riittävien liikenneväylien rakentaminen. Nyt on siis nähtävillä vasta luonnos, johon voi antaa kommentteja 8.2.2013 saakka. Tämän jälkeen odottelemme varsinaista kaavaehdotusta. Tavoitteena on saada se näytille vuosien 2013/2014 vaihteessa. Silloinkin on luonnollisesti mahdollisuus kommentoida luonnosta, mutta varmaankin tuloksekkainta on jättää huomautukseta ja kommentit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Moni tilaisuudessa jo lomaketta raapustivat. Lisätietoja saa kunnan web-sivuilta ja itse kaavamateriaali on nähtävissä myös Klaukkalan kirjastossa ja kunnantalon aulassa vastapäätä kaavoituksen palvelupistettä – kävin päivänä muutamana sitä ihan livenä ihmettelemässä.

Osavuosikatsaus II/2012.

Hägg_kuva

Perinteiseen tapaan tiivistän parilla rivillä päättyneen luottamushenkilötoimien puolivuotiskauden 7-12/2012. Edellisessä puolivuotiskatsauksessa ounastelin, että valtuustovuoden jälkimmäisestä puoliskosta on tulossa aiempaa tapahtumarikkaampi. Erityisesti odottelin budjettivääntöjä ja kunnallisvaalien tuomaa aktiivisuutta.

Heinäkuun alussa 2012 kirjoitin Nurmijärven Uutisten Viikon vieras -palstalle kirjoituksen kyläkoulusista ja sainkin ihan kohtuullisesti palautetta sekä aikaiseksi keskustelua ja kirjoituksia aiheesta.

Jo elokuussa totesin, ettei kuntauudistuksesta saa väkisin vääntämälläkään vaaliteemaa Nurmijärvellä, kun kaikki puolueet ovat yksimielisesti itsenäisen Nurmijärven kannalla. Aika moni lokakuun kuntavaaleihin lähti liputtamaan “Itsenäisen Nurmijärven puolesta”. Sillä teemalla ei kyllä erottunut joukosta.

Loppukesä oli jälleen kyläpäivien aikaa. Kirkonkylän kyläpäivillä Kokoomus loisti valitettavasti poissaolollaan. Klaukkalan uusitut kinkerit jäivät vähäväkisiksi ja torsoiksi. Rajamäellä oli perinteiseen tapaan hulppeat juhlat – jopa aiempaakin laajemmat. Tulevat kuntavaalit olivat saaneet Rajamäelle myös puoluepamput Soinin ja Heinäluoman. Totesin itselläni olevan hyvät fibat tulevien vaalien suhteen.

Elokuun lopussa valtuusto päätti Klaukkalan ohikulkutien linjauksesta. Eteläisempi halvempi linjaus voitti. Aihe hajoitti puoluerivejä aika lailla ja näkyi ehkä myös syksyn kuntavaalien tuloksissakin. Mäntysalo-Haikalan asukkaat olivat aktiivisesti liikkeellä. Kokouksessa syntyi pientä hämminkiä esteellisyyksien osalta. Blogissani kirjoitin tuosta kokouksesta tuoreeltaan myös näin: “Seuraavan Mustan Pekan vetäisi plakkaristaan perussuomalainen Elina Viitala, joka ilmoitti käyneensä kokouspäivänä keskustelemassa Vuorenpeikontien asukkaiden kanssa ja saaneensa sellaista informaatiota mm. eteläisen tielinjauksen kohdalla olevasta kosteasta maastokohdasta, että ehdotti päätöksenteon lykkäämistä ja asian tutkimista kuten myös melusuojausasioiden uudelleen tarkastelua. Hämmästyksekseni Arteli kannatti lykkäystä ja tästäkin jouduttiin äänestämään, mutta lykkäystä ei tainnut kannattaa näiden kahden lisäksi kuin Perussuomalaisten Niinistö. Olisihan se ollut naurettavuuden huippu, että kymmenen vuotta pyöritetyn hankkeen päätöksentekoa olisi taas kerran tuollaisin perustein lykätty. Sillä päätöksellä oltaisiin taas päästy Hesarin “Hölmöläisten hommia”-palstalle kuten taannoisessa “Savuton kunta” -casessa.”

Reko Lamminluoto ja Kirsi Lompolo nousivat alkusyksystä Kokoomuksen valtuustoryhmään varavaltuutettujen paikalta, kun pari valtuutettua muutti paikkakunnalta. Rekon valtuustopesti kesti vain muutaman kuukauden, mutta Kirsi meni syksyn vaaleissa läpi.

Elokuun lopussa paalutin Nurmijärven Uutisten haastattelussa vaaliteemani seuraavasti: “Kuntatalous on oma ykkösasiani. Ilman vahvaa ja terveellä pohjalla olevaa taloutta kunta ei toimi. Se on kaiken a ja o.”

Syyskuun lopulla valtuusto päätti, että seuraavalla kaudella ei lautakuntiin enää aseteta ns. sukkulajäseniä. Kuntakehitystoimikunta päätettiin muuttaa lautakunnaksi.Jälleen kerran jouduttiin myöntämään lisämäärärahaa sosiaali- ja terveystoimialalalle, koska erikoissairaanhoidon budjetti oli ylittymässä liki 2 miljoonalla eurolla. Perhe-
ja sosiaalipalveluissa ylitysuhka oli n. 1,3 milj.euroa. Niinpä valtuusto
hyväksyi mukisematta 3,7 miljoonan euron lisämäärärahat.

Lokakuu menikin aika lailla vaalitohinoissa. Vaalikonevastauksia tuli väsättyä yötä myöten. Paikallislehtiin tuli kirjoiteltua jokunen artikkeli mm. aiheesta muutos vai jatkuvuus. Totesin, että Nurmijärvi on useimmilla mittareilla valtakunnan kärkikuntia, joten eräiden ehdokkaiden vaatimukset täysmuutoksesta olivat perusteettomia. Kritiikkiä esitin ainoastaan jättimäistä investointiohjelmaamme ja siitä aiheutuvaa velkaantumista kohtaan. Edellisten vaalien tapaan tein aika lailla jalkatyötä sekä oman ehdokkuuteni, että puolueen eteen. Ulkomainontaan satsasin huomattavasti aiempaa enemmän. Jopa siinä määrin, että eräs henkilö valitteli sosiaalisessa mediassa, että “erityisesti Mäkelän ja herra Häggin mainokset ottavat päähän.” Toivottavasti kivistys on jo hellittänyt.

Kuntavaalien tulos oli hyvä. Kuntavaaleissa petrasin äänimäärääni hienosti 64:llä äänellä verrattuna neljän vuoden takaiseen tulokseen. Äänimääräni oli 187, jolla olin kokoomuslaisista viidenneksi eniten ääniä saanut. Kaikista ehdokkaista äänimääräni oli 15. sijalla kunnassa. Kokoomus nousee valtuuston suurimmaksi ryhmäksi 14 valtuutetulla 2013-16.

Marraskuussa pidettiin kunnanvaltuuston budjettikokous. Lupausteni mukaisesti nostin esille kriittisen kantani esitettyyn investointiohjelmaan. Esitin Klaukkalan monitoimitalohankkeen investoinnin jaksottamista hankesuunnitelmaa vastaavaksi. Raportoin kokokuksesta mm. näin: “Nurmijärven (Klaukkalan) monitoimitalon investoinnista äänestettiin. SDP:n Peltonen esitti Kuntakehitystoimikunnan aiemman päätöksen mukaista ratkaisua, joka olisi tarkoittanut hankkeen lykkäämistä vuodella. Oma esitykseni, jossa hankkeen määrärahat olisi laitettu vastaamaan hankesuunnitelman mukaista aikataulua voitti Peltosen esityksen 32-5. Jatkossa kunnanhallituksen pohjaesitys peittosi oman ehdotukseni 31-17. Hankkeen etenemiseen määrärahojen ajoittamisella ei ole mitään merkitystä. Tehty päätös tarkoittaa vain sitä, että taloussuunnitelmassa on nyt rahat väärillä vuosilla. Olen ns. sata varma, että hanke ei etene kunnanhallituksen hatusta vetämän aikataulun mukaisesti. Ensi vuonna määrärahoja joudutaan taas rukkaamaan – turhaan. Totesinkin jo alustavassa keskustelussa, että myös taloussuunnitelmavuosien määrärahat tulisi määrittää parhaan tietämyksen ja ymmärryksen mukaan. Hankkeet ja suunnitelmat muuttuvat ja tarkentuvat, mutta on järjetöntä lätkiä investointitaulukkoon lukuja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vääriä. Valtuuston perinteinen tapa käsitellä puolihuolimattomasti 2-3 vuoden päähän ajoittuvia ns. suunnitteluvuosien investointeja antaa myös kuntalaisille virheellistä tietoa investointien ajankohdista – ja aiheuttaa jatkuvaa epätietoisuutta, turhaantumista, hämmästelyä ja kalabaliikkia, kun investointirahoja veivataan edestakaisin.”

Esitin Maankäytön toteutussuunnitelmaan lisäyksen, jossa todetaan kunnanvaltuuston tehneen MAL-aiesopimuksen liittymispäätökseen varauman, että kunta ei voi sitoutua
aiesopimuksen mukaiseen asuntotuotantoon, mikäli valtio ei jatka Klaukkalan
ohikulkutien suunnittelua aiesopimuskaudella. Tämä oli pieni, mutta oleellinen
lisäys ja korostaa myös muille osapuolille ohitustien merkitystä kunnan maankäytön suunnittelulle. Esitykseni hyväksyttiin.

Vuoden vaihteessa päättyi neljän vuoden pesti luottamushenkilönä. Osallistuin kunnanvaltuuston ja kahden lautakunnan kokouksiin 100 %:sti yhtä ylimääräistä valtuuston kokousta lukuunottamatta. Varamiehilleni ei ollut käyttöä. Tiivistin vuoden lopussa fiilikseni näin: “Jo nyt voi todeta, että neljä vuotta sitten tehty päätös lähteä mukaan kuntapolitiikkaan ei ole kaduttanut. Päätöksenteko on ollut juuri niin kimuranttia ja aikaa vievää kuin olettaa saattoi. Jo alusta lähtien oli selvää, että yhtään päätöstä ei tulla tekemään ilman valtuutettujen enemmistön hyväksyntää. Samanlaistahan päätöksenteko ja vaikuttaminen on tosin yritysmaailmassakin – jos haluaa saada ajatuksiaan läpi, niin asiansa tulee osata tuoda selkeästi julki ja perustella se riittävän hyvin. Tähän olen pyrkinyt myös kunnallisissa toimissani – ja yleensä kanta on tullut kaikille selväksi. Politiikassa tosin saa ehkä tavallista enemmän tottua siihen, että se oma kanta ei muille kelpaa. Siihen täytyy tyytyä ja olla tyytyväinen niihin asioihin joita saa läpi.

Erityisen tyytyväinen olen ollut siihen, että Kokoomus-ryhmässä on voinut tuoda mielipiteensä julki suoraan ja kiertelemättä. Ryhmäpäätöksillä ei ole sidottu yksittäisten valtuutettujen toimintaa. Puolue korostaa web-sivuillaan, että Kokoomuksen rikkaus on sen moninaisuus – olemme erilaisten ihmisten yhteisö, jossa yksilöä kunnioitetaan ja kannustetaan.”

Näiltä pohjilta uudelle nelivuotiskaudelle ja uusiin haasteisiin.

 

Miss Farkku-Suomi

001 Missasin elokuva Miss Farkku-Suomen elokuvanäytännöt, joten kävin Hyvinkään Willasta hakemassa elokuvan DVD-version ja istuuduin illalla kotoisasti sitä katsomaan. Jo Röyhkän 2003 julkaistu romaani Miss Farkku-Suomi oli mielenkiintoista luettavaa. Romaanin tapahtumat sijoittuivat nuoruuteni aikoihin ja ympäristöön – 70-luvun lopun Ouluun. Mielenkiintoa varmasti lisäsi se, että Jukka-Pekka Välimaa – myöhemmin Röyhkä – kävi samaa koulua kanssani, tosin kolme luokkaa ylempänä. Koulumme oli Tuiran Yhteiskoulu, joka oli siihen aikaan yksityinen oppikoulu. Muistaakseni lukukausimaksukin ja kouluruokailustakin piti erikseen maksaa. Koulua johti rehtori Sanni Karjalainen, joka jäi ainakin minulle kovin etäiseksi henkilöksi. Sen ymmärsin, että hän ei varmaan Beatlesia saati Rolling Stonesia kuunnellut vapaa-aikanaan. Koulun ilmapiiri ei ollut nykymittapuun mukaan kovinkaan vapaamielinen – enemminkin ahdistunut. Röyhkästä ei noina varhaisempina kouluvuosina ole muistikuvia, paitsi se kolmen neljän vanhemman hepun ryhmä, joka kiersi välitunneilla koulua ympäri verkkoaidan paremmalla puolen. Ilmeisesti tuohon mystiseen porukkaan kuuluivat juuri tuleva Röyhkä, tuleva Oulun Ylioppilaslehden päätoimittaja Reijo Virtanen, tuleva Pupu Lihavisto ja tuleva Rukivehr. Nämä kaksi jälkimmäistä nuorukaista olivat sittemmin Röyhkän ensimmäisen bändin jäseniä ja pitkään 500 kiloa lihaa -orkesterin jäseniä. Vuosia myöhemmin kyseinen Rukivehr otti minuun yhteyttä sarjakuva-asioissa. Olin vuonna 1982 saanut ensimmäiset juttuni Pahkasikaan ja saavuttanut ilmeisesti jonkinlaista mainetta piirtäjänä – ainakin Oulun horisontissa. Rukivehr antoi piirrettäväkseni pari ”Herra Makkonen Seikkailee” sarjakuvakäsikirjoitusta. Niille piti oleman jokin julkaisureitti jo valmiiksi katsottuna, mutta ilmeisesti ne jäivät sitten painomusteelle painamatta. Nuo vuonna 1985 tekemien sarjakuvieni kopiot ovat edelleen piironkini laatikossa. Ne ovat itse asiassa hyvinkin julkaisukelpoista materiaalia – oikein kaiholla katsoo kuinka kohtuullisen hyvää jälkeä on tehnyt nuorna miesnä. Nimenä J-P Välimaa tai Kauko Röyhkä ei meille nuoremmille merkinnyt mitään ennen ”Tien laidalla Waterloo” -romaanin ja ”Steppaillen” -LP:n ilmestymistä. Ne ajoittuivat omalle abi-vuodelleni ja aikaan saivat ansaittua huomiota ainakin Oulussa. Muistan, kun eräillä jatkoilla residenssissäni ”Huvikummussa” muuan helena keskittyi kuuntelemaan pelkästään Steppaillen älppäriä. Ikäeromme oli kohtuulliset kolme vuotta, joten yhteisistä kouluvuosista huolimatta tapasin nokitusten Röyhkän vasta 80-luvun puolivälissä Rukivehrin kautta. Noilta vuosilta on sekaviakin muistikuvia mm. Rauhalasta ja junareissusta vuonna 1984 Oulusta Ruisrockiin – menopaluuna. Noina aikoina, noissa merkeissä pukeuduin yleensä isäni vanhaan tummaan hääpukuun, valkoiseen paitaan ja ohueen mustaan kravattiin. Menojunamatkalla seurustelimme ravintolavaunussa pitkään ja hartaasti. Paluumatkalla Kauko istui käytävän toisella puolen ja totesi, että oli havainnut hyvin pukeutuneen faninsa päälavan edessä. Röyhkä esittteli minulle juuri saamaansa kannetonta ensipainos-vinyyliä uudesta LP:stä. Muutamia kuukausia myöhemmin se tuli kauppojen hyllyille nimellä Kauko Röyhkä Narttu: Lauralle. Noina vuosina Oulussa piirit olivat kovin pienet – romaanista ja leffasta tunnisti monia tyyppejä ja henkilöitä. Röyhkän vanhat bändikaverit ja bändit on jo dokumentoitu monella tapaa. Itseäni seisauttivat takautumat oppikouluaikoihin, joita leffassa kuvataan. Muistan ne ”kovat pojat”, jotka nostivat koulun porraskäytävässä minut seinälle, kun tukkamuoti ei ollut ihan mieluinen. Muistan leffassakin näytetyn tanssipaikka Kuusisaaren meiningin: tiukan kontrollin ja siitä johtuneet hyvät pohjat, mustasukkaiset Hietasaaren heput vetivät kerran turpaan ja vanhemmat heput sotkivat tussilla nuoremmilta naamat käytävien sokkeloissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että koulussamme opiskeli samaan aikaan myös Päivi Uitto, josta tuli vuonna 1979 Miss Suomi. Päivi/Pike oli pari vuotta ylemmällä luokalla kuin Välde/Röyhkä. Päivin pikkusisko puolestaan kävi koulua jossain Röyhkä/Välden ja meikäläisen väliluokilla. Epäilemättä tämä kouluamme kohauttanut tapahtuma on ollut jonkinlaisena hallusinaatioaineksena romaanissa ja sitä kautta elokuvassa. Päivi Uitto vaikuttaa nykyisin Kuusamossa Riipisenä riistaravintolahommissa. Erityisiä takautumia tuli leffan voimistelumaikasta. Tuiran Yhteiskoulussa poikien liikunnan opettajana oli Granbergin Allan. Otaksun, että Allu ”Väldeäkin” juoksutti ympäri Raatin kenttää. Allusta on jäänyt mieleen jonakin abi-vuonna tehty hieno pilapiirros: ”Autioiden jääkenttien yksinäinen sankari”. Julisteessa Allu seisoo liikuntatunnilla keskellä autiota ja tyhjää vanhaa Tuiran luistelukenttää (oululaisittain jääpaanaa). Toinen muistikuva Allusta on oppikoulun terveystiedon kokeista. Meidän piti tuoda kokeeseen siihen aikaan käytössä olleet itsejäljentävät veikkauskupongit. Allu julkisti kysymyksen ja kolme vaihtoehtoa 1, X ja 2 sekä käski laittaa vastauksen oikeaan sarakkeeseen. Elävästi muistan yhden kysymyksen ja vaihtoehdot: Henkilöltä on palanut ihoa 80%, mitä teet; 1) Voitelen palaneet kohdat voilla, b) Soitan paikalle ambulanssin, c) Vedän lipun puolitankoon. Leffan liikunnan maikka ei oikein esikuvaansa tavoittanut. Siltä osin taustakartoitusta olisi voinut tehdä enemmän – esikuva olisi ollut tunnistettavissa ja Allun olemus tarkemminkin speksattu. Kirjasta tunnisti ehkä liiankin hyvin sen aikaisia henkilöitä kuten toimittajia – ja myös paikkoja. Erään kaverini kotitalo pyöreine ikkunoineen oli Pyykösjärven rannalla. Kirjassa Välde vierailee juuri samanlaisessa talossa sukupuoliviettinsä ohjaamana. Kas kummaa, kaverini isosisko oli aikanaan Kaukon luokkakaveri. Talo Pyykösjärven rannalla on tunnistettavissa, mutta Karaa tai Kaislikkonaista en tunnista. Se ei varmaan olekaan olennaista – tai edes mahdollista, kun fiktiivisestä tai ainakin fantasianomaisesta tarinoinnista on kyse. Tuiran Yhteiskoulun porvarinuoret ja teinikuntavaikuttajat voisi jopa nimetä. Manageri Antti ”Ana” Porkan, jota A.P.Keränen (noina aikoina Matti Mätä & SS, myöhemmin 22-Pistepirkko) ansiokkaasti näyttelee on hyvin tunnistettavissa. Ymmärtääkseni Röyhkänkin musiikillinen läpimurto oli pitkälti Porkan aikaansaannosta – hän komensi Röyhkän yhteen oululaisessa Ramblersissa soittaneiden virtuoosien Riku Mattilan ja Heikki Tikan kanssa. Siitä syntyi varsinainen Narttu. Myöhemmin myös Ramblersin Jarmo Heikkinen on soittanut Röyhkän kanssa. Hän oli mukana mm. Pikku Enkeli LP:llä ja vuoden 2012 kiertueella. Hieno artisti – kannattaa tsekata hänen levytyksiä The Boots- yhtyeensä kanssa. Kovin meni nostalgian puolelle tuon leffan katselu. Tuli mieleen kouluvuodet, vanhat koulukaverit ja – viholliset, riiuureissut Välivainiolle, bingoillat Tarmolassa ja tuttujen heppujen Xtaasi-yhtye, joka piti Limminrannassa harjoituskämppää leffan sankareiden kanssa. Lopputeksteistä vielä totesin, että leffaa oli ollut tekemässä jokunen tuttu ja etenkin Oulun Kärppien kaupunginosajoukkue Tuiran Tiikereiden monivuotinen vasemman puolen pakkiparini Hantte Oivo lavastemestarina. Lavasteet olivat äärimmäiset onnistuneet – en havainnut niistä ainuttakaan. Ehdottomasti Jussin, ellei peräti Oscarin arvoinen suoritus. En kykene antamaan tästä elokuvasta puolueetonta arvostelua – on se niin hyvä. Silti viis tähteä *****.

Alkuvuoden kootut sepustukset

Wise Oy

Vaalirahoitusilmoitukset on jätetty. Jälleen kerran todettiin, että pelkällä rahan voimalla ei valtuustopaikka aukea – yli kahden tuhannen euron kampanja riitti eräille vain varasijaan. Oma satsaukseni oli kunnassa 7. suurin eli suurin piirtein samoilla sijoilla kuin äänimääräkin. Erikoista on, että ainakin vaalirahoitusvalvonnan web-sivuilta joiltakin puuttuu vielä varsinainen ilmoitus kokonaan. Perussuomalaisista puolet näyttää jättäneen ilmoituksensa myöhässä.

Alkuvuoden mediatapahtumia oli Umayya Abu-Hannan kirjoitukset Hesarissa ja samaan hässäkkään annettu/tehty haastattelu Anna-lehteen. Mietiskelin jo ennen varsinaista kohun alkamista, että onko ko. henkilöltä tulossa uusi kirja, kun pitää tunkea joka mediaan. Taisi olla kuitenkin kyseessä jo syksyllä julkaistun kirjan myynnin edistämiskampanja, kun ei opus ollut ilmeisesti myyntitilastoja juurikaan uusiksi laittanut. En ole hänen kirjoituksia lueskellut tai muuhun toimintaan perehtynyt. Aikaisemmilta vuosilta muistan miettineeni hänen tarvetta tuoda alaikäinen lapsensa voimallisesti ja korostetusti julkisuuteen linnan juhlien yhteydessä. Useimmat julkisuuden henkilöt haluavat ymmärrettävästi ja perustellusti pitää perheensä ja etenkin alaikäiset pois parrasvaloista ja suojella julkisuudelta. Abu-Hanna teki tietoisesti 3-vuotiaasta lapsestaan kertaheitolla julkkiksen. Tuskin kyseessä oli kolmivuotiaan narsismi ja halu – olisiko ollut jonkun toisen?

Sen verran kohu sai minutkin seuraamaan yleisöosastokeskusteluja ja linkkejä, että eksyin peräti Hommma-sivustoillekin ja sieltä Halla-ahon kirjoituksiin. En saanut herätystä siihen suuntaan, mutta uskon keskustelun johdattaneen muitakin kävijöitä tuolle foorumille. Siellä oli oikein usean vuoden kestäneet Abu-Hanna-kinkerit menossa. Ilakointia, kun hän oli muutama vuosi sitten muuttanut Hollantiin ja vedonlyöntiä sekä tuskailua, että tuleeko hän vielä takaisin. Näköjään oikein keskeinen kestoaihe noissa piireissä. Tällainenkin kirjoitus eteen tuli – ihan mielenkiintoista:

http://www.halla-aho.com/scripta/umayya_abu_hanna_ja_kohtaamisongelma.html

Perussuomalaiset ovat suureen ääneen kritisoineet hallitusta siitä, että konkurssikypsään etelä-korelaisomisteiseen STX Finlandiin ei satsattu 50 miljoonaan euroa veronmaksajien rahaa. Meteli on kuitenkin pientä siihen verrattuna, minkälaisen mekkalan ja jeesustelun perussuomalaiset olisivat nostaneet siitä, jos hallitus olisi syytänyt 50 miljoonaa veronmaksajien rahaa konkurssikypsän etelä-korealaisen telakkayhtiön tytäryrityksen tukemiseen.

Kuntaliitosselvitysryhmän esitys on valmistumassa. Selvitysryhmän vetäjän mukaan ensimmäinen vaihe on pelkkä “heittoja keskusteluun ja odotellaan mikä kunnissa lähtee vetämään”. Oletan, että ainakaan Helsingin seudun kunnissa ei lähde mikään uudistus vetämään. Voipi olla tuskainen case.