Kaksi vuotta vierähti ja viikonloppuna oli kokoomuksen puoluekokous Tampereella. Teemana oli osuvasti Oikealla Asialla. Eittämättä kokoomus sijoittuu poliittisella kartalla oikealle – siis ilman mitään ääri- tai laita- etuliitteitä. Ja tunnetustihan kokoomus on myös aina asialinjalla. Oikealla Asialla.
Perinteiseen tapaan puoluekokous aloitettiin mm. lippulaululla ja Finlandia-hymnillä. Kokoomuksen puoluekokouksen ensi hetkistä lähtien syntyy ymmärrys ja tunne, että ollaan vahvasti isänmaan asialla. Tässä ajassa, mutta perinteitä kunnioittaen. En tiedä mitä muiden puolueiden puoluekokouksissa kuullaan, mutta tuo istuu kokoomuksen puoluekokoukseen vallan mainiosti.
Nurmijärveläistä väriä kokouksen alkuun toi taannoinen eurovaaliehdokas Henriina Rantala, joka toi puoluekokoukseen Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan tervehdyksen. Hieman myöhemmin Henriinalla oli kunnia pitää yksi kolmesta puheenjohtaja Petteri Orpon kannatuspuheenvuoroista. Petterihän taputettiin seuraavalle kaksivuotiskaudelle ilman vastaehdokasta.
Olin juuri lauantain iltajuhlassa kehunut ulkopuoliselle kokousosallistujalle pitkänlinjan kokoomusvaikuttaja Ben Zyskowiczin pyyteetöntä työtä puolueen ja sen kenttäväen eteen. Vaikka Nurmijärvi ei ole Benin omaa vaalipiiriä, niin hän on säännöllinen ja odotettu vieras niin Rajamäen kyläpäivillä kuin Kirkonkylän markkinoillakin. Tänäkin keväänä useampi henkilö kävi vartavasten kysymässä, milloin Ben saapuu kokoomus-teltalle. Ja saapuihan hän – kettukarkkeja jaellen. Puoluekokouksessa jälleen sovittiin, että Rajamäen kyläpäivillä elokuun lopulla tavataan, jos vain kalenterista löytyy tilaa. Sunnuntaina puheenjohtaja, pääministeri Orpo luovutti Benille Paasikivi-mitalin, jonka voi saada poikkeuksellisista ansioista Kansallisen Kokoomuksen hyväksi. Vuonna 1979 eduskuntaan valittu Zyskowicz on tällä hetkellä pitkäaikaisin istuva kansanedustaja. Se mitali tiesi ja löysi paikkansa. Aiemmin Paasikivi-mitali on myönnetty vain yhden ainoan kerran – silloin edesmenneelle ministeri Ilkka Kanervalle postuumisti.
Puoluekokouksessa päivitettiin puolueen tavoiteohjelma ja käsiteltiin yli 200 puoluekokousaloitetta. Sunnuntaina valittiin puoluevaltuuston jäsenet seuraavalle 2-vuotiskaudelle. Sääntöjen mukaan puoluevaltuustoon voi kuulua peräkkäin vain kolme 2-vuotiskautta ja itselleni tuli ns. tinki täyteen nyt Tampereella. Takana oli yksi kausi puoluevaltuuston varsinaisena jäsenenä ja kaksi varajäsenenä. Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Heikki Autto selvin lukemin. Auttohan hävisi Turun puoluekokouksessa 2018 puoluevaltuuston puheenjohtajavaalin marginaalisella 0,8 äänellä. Tuo tiukkaakin tiukempi tappio kuitenkin mahdollisti sen, että Heikki pystyi nyt vuonna 2024 asettumaan ehdolle Tampereella – kolmannen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Oma ääneni meni Heikille, joka on hoitanut pestinsä erinomaisesti ja uudistanut puoluevaltuuston toimintaa viimeisen neljän vuoden aikana.
Jos puoluevaltuuston puheenjohtajan vaali oli tällä kertaa – Aulis Kaakkoa lainaten – kokolihapihvi, niin puolueen kolmen varapuheenjohtajan vaalista muodostui sitäkin tiukempi. Ennalta arvioitiin, että nykyiset varapuheenjohtajat Antti Häkkänen ja Anna-Kaisa Ikonen ovat vaalissa vahvoilla. Kun Elina Valtonen ei asettunut ehdolle, niin kolmannen varapuheenjohtajan paikalle arveltiin vahvimpana ehdokkaana kansanedustaja, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalaa, jonka ehdokkuutta myös Uudenmaan piiri oli asettunut tukemaan. Asetelma oli sikäli erikoinen ja ehkä omituinenkin, että Uudeltamaalta oli asettunut ehdolle myös ensimmäisen kauden kansanedustaja Jarno Limnell. En muista, että varapuheenjohtajavaalissa olisi koskaan aiemmin ollut kahta ehdokasta samasta piiristä. Ja niinhän siinä kävi, että kuopiolainen kansanedustaja Karoliina Partanen nousi niukkaakin niukemmin 0,4 äänen erolla kolmanneksi varapuheenjohtajaksi ohi Multasen. Partanen on varmasti hyvä ja pätevä henkilö tuohon tehtävään, mutta tulos tarkoittaa myös sitä, että terävimmässä puoluejohdossa ei ole edustajaa seuraavalla 2-vuotiskaudella kokoomuksen suurimmasta piirijärjestöstä Uudeltamaalta. Limnell jäi äänestyksessä peränpitäjäksi.
Seuraava puoluekokous pidetään kesällä 2026 merikaupunki Kotkassa.
Nurmijärven kunnanvaltuusto kokoontui valtuustokauden viimeiseen kokoukseen 29.5.2024 ja jäi perinteisten kakkukahvien jälkeen kesätauolle. Ennen kakkuiluja kuitenkin tehtiin tukku päätöksiä todella tukalassa valtuustosalissa.
Perttulan vesisosuuskunnan liiketoimintakauppa hyväksyttiin yksimielisesti. Valtuutettu Putkonen kritisoi pakkoliittymisiä vesiosuuskuntiin. Liittymispakkohan tulee laista, joka velvoittaa liittymään vesiosuuskuntaan, kun sen toiminta-alue on vahvistettu. Luottamushenkilöurani alkuvuosina käsittelimme ympäristölautakunnassa aika paljonkin omakotiasujien vapautushakemuksia liittymisestä kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon. Aika monella taajamassa asuvalla oli oma porakaivo ja vesijohtoon liittyminen tuntui tarpeettomalta. Silloin vapautuksia myönnettiin erityisesti ikääntyneille henkilöille. Vesiosuuskuntien kohdalla on ollut eroja. Jossakin vesiosuuskunnan toiminta-alueeseen on haluttu liittää kaikki halukkaat ja haluttomat, jotta maksajia olisi maksimi tai ainakin riittävä määrä. Muistaakseni Numlahden vesiosuuskunta puolestaan piirsi toiminta-alueensa rajat pitkälti sen mukaan kuin kiinteistönomistajilla oli halua liittyä. Otaksun, että jälkimmäisessä tapauksessa naapurisopu ei järkkynyt vesiosuuskunnan vuoksi.
Kuuman kokouksen odotetuin asiakohta oli Nurmijärven Yhteiskoulun ja ja Nurmijärven lukion päivitettyjen hankesuunnitelmien hyväksyminen. Kunnanhallituksessa asian käsittely oli hieman tavallisuudesta poikkeava. Keskustelun kuluessa kävi ilmi, että esittelijän pohjaesityksen kannalla ei ollut kukaan hallituksen jäsenistä. Otto Suhonen teki muutosesityksen kera pitkien perusteluiden. Toisen muutosesityksen, jossa esitettiin selvittää Arkadian yhteislyseon halukkuutta laajentaa toimintaansa ja siten kunnallisen lukion lakkauttamista, teki varajäsen Joona Suomi. Seuraavaksi molemmat vetivät esityksensä pois ja laativat sen jälkeen yhteisen muutosesityksen. Kun tämä uusi ja ainoaksi jäänyt muutosesitys sisälsi edellä mainitun Arkadia-selvityksen, niin en voinut sitä kannattaa. Asia meni siis äänestykseen, jossa vastakkain olivat pohjaesitys ja uusi muutosesitys. Kun en ollut pohjaesityksen, enkä muutosesityksenkään kannalla, niin äänestin luonnollisesti tyhjää. Saman päätöksen tekivät Sandberg ja Niinimäki, jolloin kunnanhallitus hyväksyi muutosesityksen äänin 0-8-3vaiti.
Kunnanhallituksen päätöksen jälkeen olisi luullut, että asia olisi ollut läpihuutojuttu valtuustossa, mutta toisin kävi. Kunnanvaltuustosta käytiinkin asiasta vilkasta keskustelua – hieman henkilökohtaisuuksiinkin menevää. Itse pidin valtuustosalissa seuraavan puheen, johon sisältyi myös muutosesityksen tekeminen.
Arvoisa pj, kj, muut kuulijat
Nurmijärven kunnalliseen lukioon liittyvä päätöksenteko on ollut tuskallisen hidasta ja monimutkaista.
Lukiovaihtoehtoja on käsitelty ainakin vuodesta 2017 saakka. Välillä lukiota on yritetty kytkeä pääkirjaston saneeraushankkeeseen ja sijoittaa se kunnanviraston tontille. Välillä on tuotu julki idea lukion sijoittamisesta Maaniitun koulun yhteyteen. Itse olen tyytyväinen, että pääkirjaston saneeraushanke erotettiin aikanaan lukiosta omaksi hankkeekseen ja kuntalaiset pääsivät kaksi vuotta sitten käyttämään uudistetun pääkirjaston palveluita.
Lukiohanke ei ole edennyt yhtä nopeasti. Lukion sijainnista kuntakartalla ja toimipisteiden määrästä käytiin vilkasta keskustelua. Vääntö päättyi vuoden 2020 lopulla, kun asiasta tehtiin päätös tiukan äänestyksen jälkeen. Päätöksenä oli keskittää lukio Kirkonkylälle. Seuraavana keväänä kunnanvaltuusto päätti hankesuunnitelman hyväksynnän yhteydessä lukion tarkemmaksi sijoituspaikaksi Kirkonkylällä Nurmijärven yhteiskoulun tontin. Poikkeuksellisella kiireellä tehdyssä hankesuunnitelmassa kouluhankkeen laajuus oli tuolloin 8.086 hum2. NYK:n tontin eduksi katsottiin se, että rakennuspaikalla oli vahva asemakaava, joka mahdollisti opetustoiminnan järjestämisen. Muut vaihtoehdot olisivat edellyttäneet kaavamuutosta.
Sittemmin kävi ilmi, että tuossa kiireellä tehdyssä hankesuunnitelmissa oli merkittäviä puutteita ja tilojen tarve oli kasvanut. Vuonna 2023 tilaohjelmaa päivitettiin. Tätä päivitystä ei tuotu pykäläasiana päätöksentekoelimiin, mutta asiasta annettiin informaatiota luottamushenkilöille. Kun itse kuulin, että tilojen laajuus oli kasvanut tuolloin noin 2000 m2:llä, niin pohdin ääneen, että onko aiemmat päätökset enää valideja. Tilojen kasvu noin 25%:lla tuntui todella suurelta. Samalla selvisi, että hanke edellytti myös rankempaa asemakaavamuutosta – senkin osalta hanke mutkistui.
Varsinainen pommi tuli tänä keväänä. Hankkeen laajuus on kasvanut yli 4300 hum2:llä eli se on 1,5-kertainen aiempaan verrattuna. Hankkeen arvioitu kustannus oli kasvanut 17,9 milj.eurolla eli yli 80% alkuperäisestä.
Todettakoon tässä, että nykyiset teknisen puolen viranhaltijat eivät olleet vastuussa tuosta aiemmasta varsin puutteelliseksi osoittautuneesta hankesuunnitelmasta. Henkilöt ovat vaihtuneet matkan varrella.
Ymmärtääkseni päättäjillä on nyt melko yhtenevä näkemys siitä, että hanke on tällä hetkellä jotain aivan muuta kuin se, miltä pohjalta hankesuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2021. Asia on syytä käsitellä uudelleen.
Tilannetta on luonnehdittu niin vakavaksi, että asiassa on käännettävä jokainen kivi. No, ei ole. Ei ole tarpeen selvittää Arkadian yhteislyseon halukkuutta ja mahdollisuutta laajentaa toimintaansa ja sitä, että kunta ei itse järjestäisi jatkossa lukiokoulutusta.
Meitä valtuutettuja arvostellaan – jopa valtuuston sisältä – siitä, että emme kykene tekemään pitäviä päätöksiä ja etenemään niiden mukaan pitkäjänteisesti. Arkadia-selvitys olisi juuri tällainen vanhojen päätösten kyseenalaistaminen ja askel valtuuston aiemmin tekemän päätöksen avaamiseen. Kunnanvaltuusto on päättänyt kokouksessaan 16.12.2020, että kunnallinen lukiokoulutus järjestetään keskitetyllä mallilla siten, että lukion toimipiste on Kirkonkylällä. Kyseessä on nimenomaan palveluverkkoon liittyvä valtuuston päätös, jolla turvataan keskisen ja pohjoisen Nurmijärven lukio-opetus. Päätös on osa Nurmijärven kunnan palveluverkkosuunnitelmaa 2020-2040. Ei ole mitään perustetta sille, että yhden hankesuunnitelman tarkistamisen varjolla ryhdytään selvittämään ratkaisuja, jotka ovat Nurmijärven kunnan palveluverkkosuunnitelman vastaisia. Arkadia-selvitys on kivi, jota ei kannata, eikä tule kääntää.
Toinen samanlainen kivi olisi esimerkiksi sijottaminen Perttulaan.
Teen seuraavan muutosesityksen.Päätösesityksestä poistetaan seuraava teksti:
”Selvitetään Arkadian yhteislyseon halukkuus ja mahdollisuus laajentaa toimintaansa lisäoppilasmäärällä, joka vastaa viime vuosien aikaista kunnallisessa lukiossa olleiden oppilaiden määrää. Vaihtoehdossa kunta ei itse jatkossa järjestäisi lukiokoulutusta. Valmistelussa selvitetään toteutusvaihtoehtoja, niiden kustannuksia, rahoitusosuuksia, mahdollisia muita oleellisia tekijöitä sekä laaditaan hankesuunnitelma.”
Todettakoon, että päätösesitykseen jää kirjaus ”Mikäli kokonaisuuden toteuttamiseksi löytyy jokin muu kustannustehokas ja kokonaisuutena toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, tuodaan ne kunnanhallitukselle tiedoksi.” Tämä mahdollistaa myös muut tarkastelut esim. lukion sijoittamisen Krannilaan ja yläkoulun jättämisen NYK:in tontille tai valtuutettu Anttilan tekemän ponnen mukaisen jatkovalmistelun.
Valtuutetuille ilmoitettiin, että ryhmyreiden palaverissa oli ennen kokousta käsitelty asiaa ja nämä olivat tulleet jo ennalta johtopäätökseen, että asiassa olisi syytä pitää keskustelun jälkeen neuvottelutauko. Ihmettelin syvästi, mikä oli syy neuvottelutaukoon tällaisessa asiassa. Kaikille oli selvää, että kolmen suurimman valtuustoryhmän sisällä mielipiteet tulevat jakautumaan. Mistä ja millä mandaatilla ryhmyrit olisivat neuvotelleet? Tämä oli yksi käsittämättömimpiä virityksiä, jota olen valtuustossa kokenut. Puheeni lopuksi toin kantani varsin selvästi julki – ei mitään neuvotteluja tällaisessa asiassa, vaan äänestämään. Juhani Vuorisalo (KOK) kannatti esitystäni. Myös Sami Virtanen (VIHR) ilmaisi mielipiteensä neuvottelutauon tarpeettomuudesta ja kannatti muutosesitystäni. Sitten KOK-ryhmän pj Suomi ilmoitti, että neuvottelutaukoa ei pidetäkään.
Äänestettiin ja esitykseni voitti selkeästi äänin 14-35-1vaiti-1poissa. Hyvä ja johdonmukainen päätös. Kun halutaan mennä eteenpäin, niin ei tule ottaa taka-askelia ja harhailla sivupoluille.
Kokoomuksen valtuustoryhmässä äänet jakautuivat. Arkadia-selvitystä vastustivat ja siis esitystäni kannattivat Hägg, Malkamäki, Vuorisalo, Taipale ja Ahonen. Omassa ryhmässä olimme vähemmistössä, mutta äänestyksessä voittaneen esityksen takana. Myös Keskustassa äänet jakautuivat, mutta sieltä pohjaesitys sai vain pari kannattajaa. Perussuomalaisten äänet jakautuivat melkein tasan. Muut ryhmät: SDP, Vihreät, VAS ja KD olivat yksimielisesti muutosesitykseni kannalla.
Jukka Anttila (KESK) teki ponsiesityksen, jonka keskeinen sisältö oli, että päivitetään NYK:n hankesuunnitelma lukion osalta 300 oppilaan kouluksi ja vähennetään asemakaavaluonnoksessa parkkipaikkojen määrää, jotta parkkihallista voidaan luopua. Kiihkeän keskustelun tiimellyksessä Anttilan ponsiesitys ei saanut kannattajaa, joten se raukesi.
Asian käsittelyn jo päätyttyä Vaulamo (KOK) teki ponsiesityksen siitä, että kunnanhallituksen puheenjohtajistolla olisi läsnäolo-oikeus kaikkiin niihin kokouksiin, jotka liittyvät päätettyyn asiaan. Kyseessä olisi ollut ilmeisesti jonkinlainen ohjausryhmä. Onhan noita ohjausryhmiä toisinaan asetettu, mutta aivan eri tarkoituksessa ja aivan eri käsittelyn vaiheessa – ei koskaan prosesssin loppuvaiheessa. Suoraan sanoen en käsittänyt, mikä idea olisi asettaa tuollainen ryhmä, joka sekaantuisi noin vahvasti viranhaltijoiden valmistelutyöhön – jopa jokaisessa asiaa käsittelevässä kokouksessa. Erikoisuutena ehdotuksessa oli vielä se, että kaikki kolme kunnanhallituksen puheenjohtajistoon kuuluvaa eli Räty, Raekannas ja Tapiolinna olivat kaiken lisäksi äänestäneet vastoin voittanutta esitystä. Aika huono lähtökohta minkään sortin ohjaukselle. Valtuuston puheenjohtaja Toivonen kuitenkin totesi, että asian käsittely oli päättynyt, eikä ehdotusta otettu käsitteleyyn. Vältyimme mielenkiintoiselta jatkokeskustelulta.
Tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan arviointikertomus eivät innoittaneet erityisen kiihkeään keskusteluun. Jättivätpä eräät valtuustoryhmät ryhmäpuheetkin käyttämättä.
Päivälleen kolme vuotta ja neljä kuukautta aiemmin jättämäni valtuustoaloite “Maankäyttö- ja rakennuslain 92 § käyttämisestä Nurmijärven kunnassa” sai viimeinkin vastauksen. Me 20 aloitteen allekirjoittajaa olimme odottaneet vastausta siis liki kolme ja puoli vuotta ehdotukseen, että Uotilan Koulutien ja Sahanmäentien osalta oltaisiin harkittu MRL 92§ käyttämistä ja sen kunnalle antamaa oikeutta ottaa kyseiset poikkeukselliset yksityistiet hoitoonsa. Olin aikoinaan bongannut kyseisen lakipykälän, kun valtuustolle oli ilmoitettu huhtikuussa 2020, että kunnalla ei ole mitään lainmukaisia edellytyksiä lunastaa aiemmin hoitosopimuksen piirissä olleita yksityisteiden tiealueita. Tuo Maankäyttö- ja rakennuslain pylälä sen kuitenkin jollain edellytyksillä olisi mahdollistanut. Vastauksesta tosin käy ilmi, että olin löytänyt varsin erikoisen lakipykälän: Se on juridisesti epäselvä. Sen tulkinta ei ole yksiselitteinen ja siitä ei ole olemassa oikeuskäytäntöä. Varsinainen löytö. En hyvällä tahdollakaan voinut ilmoittaa olevani erityisen tyytyäinen aloitteen käsittelyyn. Aloite oli aikanaan hyvinkin ajankohtainen. Reilussa kolmessa vuodessa ajankohtaisuus oli kuitenkin jo kärsinyt inflaation. Maiju Tapiolinna esitti, että asia palautetaan valmisteluun. Omassa puheesani ilmoitin, että minun puolesta voidaan asia katsoa loppuunkäsitellyksi. Äänin 38-12-1poissa asian käsittely laitettiin pakettiin. Räty ilmoitti painaneensa väärää nappia.
Valtuustokauden viimeinen äänestys.
Varsinaisia kokouksia ei ennen lomakautta ole, mutta yksi valtuuston iltakoulu löytyy vielä kalenterista.
Sosiaalisessa mediassa kysyttiin, miten olen ammoisina aikoina analysoinut tai kirjoittanut Rajamäen uimahallin laajennushankkeesta. Eipä löytynyt 13 vuoden takaa kuin pari blogikirjoitusta, joissa oli uimahallin laajennushanke mainittu. Kopioin ne tuohon alle. Kun olen vuodesta 2008 saakka kunta-asioistakin kirjoittanut, niin täytyy todeta, että monenlaista raportointia vuosien takaa löytyy. Yksityiskohtia ja juonenkäänteitä, joita en ainakaan itse muuten millään muistaisi. Kun selailin vanhoja kirjoituksia, niin jopa nyt kuumana käyvästä ja ajankohtaisesta NYKin lukiosta löytyi kirjoitus, joka herätteli muistikuvia siitä, miltä pohjalta asiasta päätettiin vuoden vaihteessa 2020/21. Palaan siihen hieman myöhemmin.
Tuolloin 13 vuotta sitten äänestin tosiaan Rajamäen uimahallin suurempaa laajennushanketta vastaan. Silloin oli vaihtoehtoina suurempi laajennus, johon sisältyi mm. uusi iso kilpa- ja kuntouintiallas. Tämä voittanut ja sittemmin toteutettu vaihtoehto oli luonnollisesti myös kalliimpi. Hieno uimahallihan siitä sitten tulikin. Itse olin pienemmän ja edullisemman laajennuksen kannalla, joka siis kunnanvaltuuston äänestyksessä hävisi. Tässä vaihtoehdossa olisi lisätty lähinnä kuntosali- ja ryhmäliikuntatiloja, mutta allaskapasiteettia vain n. 140 m2:n lämminvesialtaalla. Oma mielipiteeni pienemmästä laajennuksesta perustui kolmeen seikkaa:
Investointi olisi ollut merkittävästi pienempi ja kuntatalouden kannalta järkevämpi
Investointi olisi kohdistunut tiloihin, joista olisi saatu parempaa tuottoa ja kunnan toimintatuki olisi jäänyt pienemmäksi
Suurempi hanke käytännössä lykkäsi Klaukkalan uimahallin rakentamisen hamaan tulevaisuuteen. Kunnalla ei näkemykseni mukaan olisi lähivuosikymmeninä mahfdollisuutta investoida toiseen uimahalliin.
Tässä kuitenkin aikalaismuistiinpanoja ja huomioita 13 vuoden takaa, kun uimahallihankkeesta päätettiin – niiden lukuisten muiden investointihankkeiden lisäksi.
Blogikirjoitus
Velkavaltuusto 16.11.2011
Nurmijärven kunnanvaltuusto vahvisti tänään talousarvion ja taloussuunnitelman vuosille 2012-14. Kaikki mittavat investointihankkeet menivät läpi. Tässä muutamia äänestystuloksia.
– Rajamäen uimahallin suurempi laajennus – hanke paisui yli 10 miljoonan euron suuruiseksi. Vastustin isompaa laajennusta. Jo päätetty saneeraus ja laajuus olisi riittänyt.
– Kannatin Kirkonkylän liikuntapuiston investoinnin siirtämistä parilla vuodella eteenpäin. Kohde ei ole edes valtionapulistalla. Investoinnin lykkääminen olisi tasapainottanut taloutta ja rakentamisajankohta olisi siirtynyt myös teknisesti järkevämpään ajankohtaan.
– Demarien HSL:ään liittymisehdotus ei mennyt läpi. Vastustin.
– Klaukkalan harjoitusjäähalli päätettiin rakentaa kunnanhallituksen esityksen mukaisesti. Vuoden lykkäämisellä olisi vain kasvatettu investointimenoja.
– Klaukkalan uimahallia varten varattiin 100 kiloeuron sijasta suunnittelurahaa 300 kiloeuroa vuodelle. Vastustin lisäystä, joka on täysin turha. Hanke aloitetaan hankesuunnittelulla, joka tehdään pienemmälläkin summalla. Isompi rahamäärä ei edistä hanketta 1. vuotena millään tavalla.
Eli varsinainen vaalibudjetti tuli – kaikki meni läpi ja velkaa otetaan 40 milliä lisää (1000 €/asukas).
Verot pysyivät ennallaan lukuun ottamatta rakentamattoman kiinteistön veroprosenttia, joka nostettiin 3,0 %:iin. En kannattanut korotusta: laskusuhdanteeseen mentäessä investointimahdollisuudet eivät ole parhaat mahdolliset ja lisärasite ei olisi ollut mielestäni paikallaan.
Tämän puheen pidin budjettikäsittelyn yleiskeskustelussa heti ryhmäpuheenvuorojen jälkeen. Lassi Köpän kanssa jätimme talousarvioon eriävän mielipiteen, koska se ei ole strategian mukainen. Mielipiteeseen yhtyi kymmenkunta muuta valtuutettua.
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat
Vuonna 2009 hyväksytyssä kuntastrategiassa on määritetty yhdeksi strategiseksi valinnaksi ”Tasapainoinen kuntakonsernin talous terveellä pohjalla”. Kuntastrategiaan on kirjattu ns. kriittisiä menetystekijöitä, jotka ovat välttämättömiä, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan.
Yksi keskeisimmistä asetetuista raameista on verorasituksen ja velkaantumisen kohtuullisena säilyttäminen. Erikseen on kirjattu, että kunnan toimintakulut rajataan suhteessa verorahoitukseen siten, että verorahoituksella katetaan vieraan pääoman korkokulut ja investoinneista vähintään puolet.
Kun on myös kirjattu, että veroprosenttien tulee Nurmijärvellä olla seudun keskitasoa, täytyy todeta, että kunnanvaltuustolle tänään esitettävä talousarvio ja taloussuunnitelma eivät ole hyväksytyn strategian ja asetettujen tavoitteiden mukaisia.
Talousarvioesityksen jokainen vuosi 2012-14 ylittää noin 5-6 milj. eurolla suunnitellut maksimi-investoinnit ja strategian mukaisen enimmäisvelkaantumisen. Tavoitteena strategiaan on kirjattu myös se, että investoinnit pyritään kattamaan joinain vuosina täysin verorahoituksella ilman lisävelanottoa.
Nämä tavoitteet talousarvioesitys ylittää noin 17-20 milj. eurolla vuosittain!
Esitetyillä investoinneilla velkamäärä asukasta kohti kasvaa kolmessa vuodessa yli 50% nykyisestä tasosta eli yli 3200 euroon per asukas vuoteen 2014 mennessä. Investointien kasvattaminen nykyisestä 21 milj.euron tasosta vuonna 2014 suunniteltuun tasoon 34 milj.euroa ei ole vastuullista toimintaa. Jo ensi vuodeksi ehdotettu yli 27 milj.euroa on kestämätön kuntatalouden kannalta.
Investointilistalla on useita hienoja hankkeita. Listalla etenevät erityisesti sellaiset hankkeet, joilla on voimakkaat ja äänekkäät puuhamiehet – ei välttämättä sellaiset, jotka ovat kuntatalouden tai kestävän kehityksen kannalta järkevimmät. Vanhuksilla olisi loistavat olot, jos heidän asiaa ajettaisiin samalla intohimolla kuin liikuntapaikkahankkeita. Energiasäästö- ja tehokkuushankkeet saavat ilmeisesti ensi vuonna väistyä sellaisten hankkeiden tieltä, jotka vain lisäävät käyttötalouden menoja.
Ihmettelemme villiä ja vapaata taloudenpitoa ja holtitonta velkaantumista Välimeren maissa. Talousarvioesityksen perusteella voisi otaksua, että myös jokaisessa nurmijärveläisessä – ainakin valtuutetussa – asuu pieni kreikkalainen.
Itse aion toimia ja äänestää yhteisesti sovitun strategian mukaisesti.
Olen joskus puolileikilläni todennut, että vaalibudjettien estämiseksi, pitäisi lailla kieltää perättäiset valtuustokaudet. Minulla on valitettavasti tutina, että tänä iltana voin olla jo tosissani.
Blogikirjoitus 6.1.2012
Mistä näitä hankkeita tulee?
Erään puhelinoperaattorin mainoksessa kysytään humoristisesti “Mistä näitä senttejä tulee?”.
Nurmijärvellä voisi itkua pidätellen kysyä: Mistä näitä hankkeita – tai paremminkin – miljoonahankkeita tulee?
Ajattelin, että marraskuussa hyväksytyn kreikkalaisbudjetin jälkeen jokaisen taajaman ja jokaisen liikuntaihmisen hurjimmatkin unelmat ja tavoitteet on täytetty. Talousarvioon ja taloussuunnitelmaanhan täräytettiin kymmeniä miljoonia tekojäärataan, urheilupuistoon, kilpauintialtaaseen ja harjoitusjäähalliin.
Olisihan se pitänyt arvata. Yleisönosastopalstojen kuumana käynyt keskustelu tuosta helleenisestä budjetoinnista ei ollut edes ehtinyt laantua, kun demarien Peltonen avasi keskustelun salibandyhallin rakentamisesta Kirkonkylään – ja nopeasti. Seuraavaksi on varmaan vuorossa jalkapallohallihanke ja lukuisat kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät tilatarpeet. Sieltä niitä miljoonahankkeita tulee. Ne miljoonat hankkeiden toteuttamiseen ja myös käyttöön ja ylläpitoon tulevat sitten verojen muodossa – joko suoraan korotettuna kunnallisverona tai mutkan kautta valtionverotuksen antina.
Luovuin jokin aika sitten paikastani Rajamäen uimahallin hanketyöryhmässä. Työryhmä ei ollut viime aikoina kovinkaan aktiivinen, eikä sillä ollut roolia esim. hankkeen laajuutta koskevassa päätöksenteossa. Itsehän olin laajennuksen laajennusta vastaan valtuustossa – niin rajamäkeläinen kuin olenkin. Yksityisen rakennuttajatoimiston palkkalistoilla työskentelevänä koin myös asemani muodostuvan ongelmalliseksi hankkeen seuraavissa vaiheissa – etenkin hankkeen rakennuttajakonsulttia valittaessa. Sellainen nimittäin pitäisi aika vikkelään hankkeeseen kiinnittää.
Viime vuosina – jopa vuosikymmeninä – kouluverkosto on ollut Nurmijärvellä kivuliainta ja kiihkeintä kunnallista päätöksentekoa. Kymmenen vuotta sitten päätettiin kahden kyläkoulun kohtalosta pitkän kaavan mukaan. Ensin budjettivaltuustossa vuoden 2013 lopulla päätettiin kahdesta kyläkoulusta luopumisesta niukasti yhden äänen enemmistöllä (26-25), mutta joitain kuukausia myöhemmin keväällä 2014 varsinaiset lakkauttamispäätökset eivät menneetkään läpi. Nummenpään koulu säilyi äänin 25-26 ja Suomiehen koulu pienimmällä mahdollisella marginaalilla eli 25-25 puheenjohtajan äänellä. Parissa vuodessa realismi kuitenkin sai jalansijaa kunnanvaltuustossa ja vuoden 2016 budjettivaltuustossa nämä kaksi alle 20 oppilaan kyläkoulua päätettiin lakkauttaa yksimielisesti. Tiukkaa oli tämäkin kouluihin liittyvä päätöksenteko – repi jopa ystävyyssuhteita ja aiheutti polemiikkia myös valtuustoryhmien sisällä.
Seuraava suurempi vääntö liittyi päätöksentekoon Nurmijärven kunnallisesta lukiosta. Kunnanhallitus oli käsitellyt jo vuonna 2017 lukiovaihtoehtoja ja päätti tuolloin jatkaa hankesuunnitteluvaihetta ja mahdollista ideakilpailua siten, että hanke- ja investointipäätös olisi tehtävissä vuoden 2019 talousarviokäsittelyn yhteydessä. Hankesuunnitteluun osoitetttiin tuolloin suunnittelumäärärahaa riittävästi eli 180.000 €.
Lukioratkaisua ei edistänyt se, että hankesuunnitelmaan oli otettu mukaan myös pääkirjaston laajennus ja siten kasvatettu hanketta ja lisätty vaikeusastetta paisuneen hankkeen sijoittamiselle. Kun oli odotettavissa, että lukiopäätös voi venyä, niin olin huolestunut sen vaikutuksesta pääkirjaston saneerauksen aikatauluun. Kirjoitinkin paikallislehteen jo kesäkuussa 2018 seuraavasti: “Tämän vuoksi pidän perusteltuna, että hankesuunnitelmassa tulisi huomioida mahdollisuus toteuttaa hanke myös vaiheittain, jotta pitkään odotettu ja tarpeellinen kirjaston saneeraus ja laajennus voitaisiin toteuttaa erillisenä hankkeena, mikäli lukiohanke edelleen viivästyy. Aiemmin kirjaston osuus oli erillinen hanke, jota siirrettiin eteenpäin vuosittain talousarviopäätösten yhteydessä. Olisi kohtuutonta, että se jälleen kerran – nyt koplattuna lukiohankkeeseen – siirtyisi epämääräiseen tulevaisuuteen.“
Vuoden 2018 talousarviokäsittelyn yhteydessä jouduin toteamaan karun totuuden hankkeen valmistelusta: Hankesuunnitelmaa ei oltu käytännössä lainkaan edistetty. Pedagoginen suunnitelma oli laadittu, mutta sitäkään ei oltu käsitelty päätöksentekoelimissä. Rahaa näihin ponnisteluihin oli puolessatoista vuodessa käytetty alle 10.000 euroa, eikä viivaakaan oltu piirretty hankesuunnitelmaluonnoksiin. Totesin, että kirjasto-lukio-hankkeessa ei ole päätöksentekoedellytyksiä. Ehdotukseni mukaisesti hankkeelta poistettiin määrärahat lukuunottamatta seuraavan vuoden hankesuunnittelurahoja. Näin purettiin myös lukio-pääkirjastokoplaus ja päästiin edistämään pääkirjaston saneerausta oman erillisenä hankkeena, joka etenikin vauhdikkaasti kouluhankkeista poiketen. Itse äänestys oli varsin tiukka. Esitykseni meni läpi äänin 24-27 ja kuten äänestyskartasta näkyy – puolueiden sisälläkin hajonta oli melkoista. Olen aika varma, että ilman tuota vuoden 2019 muutosesitystäni ja sen puolesta äänestäneitä, pääkirjaston saneeraus olisi edelleen ns. vaiheessa ja odottaisi lukioratkaisua.
Seuraavat vuodet nimittäin veivattiin lukioratkaisua pitkään ja hartaasti. Laskelmat muuttuivat ja niiden perusteet aukenivat vain kysymällä. Kirjoitin 15.7.2020 Nurmijärven Uutisiin kolumnin, jossa totesin sen hetkisen tilanteen: “Kahden toimipisteen lukio on investointina selvästi edullisin. Viimeisimmän laskelman mukaan se olisi 6 milj. euroa edullisempi kuin Kirkonkylän keskitetty lukio.“
Samaan aikaan esitettiin, että investointina edullisempi kahden toimipisteen lukio olisi kuitenkin käyttökustannuksiltaan vuodessa 200.000 euroa kalliimpi kuin yhdistetty lukio. Kysyin tähän tarkennusta ja selvisi, että käyttökustannusten laskeminen perustui siihen, että “jostain muualta” vapautuisi tiloja ja säästöt syntyisivät sitä kautta. Tuolloin raapustamani kaavakuvio kertoo, mistä ne vapautuvat tilat olisi löytyneet. Arvioin tuolloin, että jos haja-asutusalueelta ei lakkautettaisi kouluja ja vapautettaisi tiloja, niin 200.000 euron säästö muuttuisi 70.000 euron lisäkustannukseksi. Tilanne nyt neljän vuoden jälkeen on muuten se, että emme tiedä edelleenkään syntyykö järjestelystä säästöjä vai kuluja – lukio kun toimii edelleen kahdessa toimipisteessä, eikä noista vapautuvista tiloistakaan ole päätöksiä. Olisikin korkea aika kertoa, mistä nuo tilasäästöt synnytetään: Palojoelta, Metsäkylästä vai jostain muualta?
Joulukuussa 2020 päästiin kuitenkin jo päätöksentekoonkin. Olen kutsunut vuoden 2011 budjettivaltuuston kokousta “velkavaltuustoksi”. Sen verran intohimoisia investointipäätöksiä silloin tehtiin – ilmeisesti jonkinlaisen kassakaappisopimuksen pohjalta. Joulukuun 2020 valtuuston kokousta olen nimittänyt “surrealismivaltuustoksi”. Kirjoitin tuoreeltaan näin: “Vaaran merkkejä alkoi olla ilmassa jo, kun kokous poikkeuksellisesti keskeytettiin ja pidettiin kesken kaiken ylimääräinen kyselytunti. Joiltakin valtuutetuilta oli tullut varsinaisen maanantain kyselytunnin jälkeen joitain kirjallisia kysymyksiä käsiteltäviin asioihin liittyen. Näihin sitten suljettujen ovien tai pitäisikö sanoa pimennettyjen ruutujen takana annettiin vastauksia. Eipä ole ennen tätäkään koettu.”
Suurin mielenkiinto tuossa surrealismivaltuustossa kohdistui palveluverkkosuunnitelman käsittelyyn. Juuri ennen kokousta oli esitetty idea siitä, että lukiohanke voitaisin yhdistää NYKin saneeraushankkeeseen. Tällä innovaatiolla haettiin kustannussäästöjä ja yhdistettyä lukiota myös taloudellisesti kiinnostavaksi vaihtoehdoksi.
Välillä huomattiin, että valtuuston nettikokouksessa oli ylimääräinen henkilö, joka oli jäänyt roikkumaan linjoille siitä ylimääräisestä “kyselytunnista”. Tiukassa äänestyksessä koettiin jännittäviä hetkiä, kun äänestys eteni rinta rinnan. Eräs nimeltä mainitsematon kunnanvaltuutettu ei vastannut äänestyskutsuun ja häntä huhuiltiin uudelleen ihan äänestyksen loppuhetkillä moneen kertaan. Viimein saimme kuulla saunanraikkaan kunnanvaltuutetun antavan äänensä Rajamäen lukion lakkauttamiselle. Unohtumaton tapaus – ja aidosti surrealistinen.
Lopputulemana kunnanvaltuusto päätti tuolloin joulukuussa 2020 lakkauttaa lukion Rajamäen toimipisteen äänin 27-24. Eniten jäi harmittamaan se, minkälaisilla argumenteilla lakkautusta perusteltiin. Kirjoitin kokouksen jälkeen mm: “Kuntalaiskyselyjen selkeillä tuloksilla pyyhittiin p..pöytää. Niiden heikkoudeksi mainittiin mm. se, että kyselyyn oli vastattu ahkerimmin siellä, mihin päätösten vaikutukset ankarimmin kohdistuvat. Kustannussäästöjä perusteltiin kaikella muulla kuin päättäjillä olevilla laskelmilla ja selvityksillä – esimerkiksi olettamuksilla ja tunteilla. Totesinkin, että näköjään uskomushoitoa voidaan antaa valtuustossakin, mutta päätöksenteon pitäisi perustua tosiasioihin. Samaa ihmetteli mm. Virtasen Sami.”
Jos joku luuli, että tuo päätös olisi räjäyttänyt lukiohankkeen energiseen kehitysloikkaan, niin erehtyi. Seuraavaksi ryhdyttiin vääntämään lukion sijoituspaikasta. Kirjoitin blogissani kesäkuussa 2021, että “jos viime vuoden lopulla tehty päätös Kirkonkylään keskitetystä kunnallisesta lukiosta aiheutti viimeiseen saakka – ja vielä päätöksen jälkeenkin – paljon keskustelua ja vääntämistä, niin keskitetyn lukion sijainnista Kirkonkylällä näyttää tulevan samanlainen maraton-ilmiö. Mielipiteet eri lautakuntien ja viranhaltijoiden välillä eroavat suuresti.”
Sivistyslautakunta ja tekninen lautakunta saivat käsiteltäväkseen esitykset lukion sijoituspaikasta ja NYK oli yhtenä vaihtoehtona mukana. Johtavien viranhaltijoiden esitys sijaintipaikaksi oli Krannilan urheilupuiston alue Kirkonkylällä. Tekninen lautakunta yhtyi esittelijän ehdotukseen, mutta sivistyslautakunta päätyi esittämään sijoituspaikaksi Nurmijärven Yhteiskoulun tonttia. Molemmat lautakunnat joutuivat äänestämään asiasta.
Kirjoitin Nurmijärven Uutisiin kesäkuussa 2021 mm. seuraavasti: “Lukion hankesuunnittelu tehtiin valtuuston päätöksen jälkeen ennätysaikataululla. Näin nykyinen niukasti keskitetyn lukion kannalla ollut valtuusto pääsee päättämään myös lukion sijainnista ennen uutta valtuustoa. Kiirehtiminen näkyy valitettavasti hankesuunnitelmien tasossa ja tarkkuudessa. Ne ovat vaatimattomia verrattuna esim. taannoisiin Monikon tai uimahallilaajennuksen hankesuunnitelmiin. Riski kustannusarvioiden noususta on korkeahko johtuen hankesuunnitelmien tasosta. Tämä on hyvä tiedostaa.“
Kun olen työni puolesta käsitellyt vuosikymmenet rakennushankkeiden hankesuunnitelmia ja kustannuslaskelmia, niin minulla on ollut jonkinlaista mielenkiintoa ja kompetenssiakin tarkastella niitä tarkemmin myös kunnan hankkeissa. Vuoden 2016 Arkadian liikuntasalihankkeeseen perehdyin varsin syvällisesti ja jouduin toteamaan, että kunnalta pumpattiin perusteettomasti vähintään puoli miljoonaa euroa hallihankkeeseen. Vedätys oli yksiselitteinen ja toin sen julki myös valtuustosalissa. Kunnanvaltuusto kuitenkin tuon pumppauksen hyväksyi, olihan sillä täysi valta tulla tietoisesti vedätetyksi. Menneisyyden kaivelijoille linkki https://wordpress.com/post/artohagg.fi/2736. Rajamäen uimahallilaajennuksen hankesuunnitelmiin ja laskelmiin perehdyin samoin varsin syvällisesti ja joitain huomioita myös viranhaltijoille infosin. Myös Monikon hankesuunnitelmiin tuli perehdyttyä ja niistäkin joitain nostoja tehtyä. Monikon osalta jouduin hankesuunnitelman käsittelyn yhteydessä tosin toteamaan, että kyseessä oli hyvin nurmijärveläiseltä vaikuttavan projektin. Aluksi meillä oli 4,5 miljoonan euron nuorisotalohanke. Sitten ryhdyttiin hakemaan synergiaetuja ja säästöjä. Lopputuloksena meillä on 13,5 miljoonan euron hanke.
Se ero noissa edellä mainituissa hankkeissa on NYKin hankkeeseen verrattuna, että niistä oli tehty kattavat ja varsin hyvätasoiset hankesuunnitelmat. Niitä olikin luottamushenkilön ja päätöksentekijän mahdollista arvioida. NYKin hankesuunnitelmaa tehtiin keväällä 2021 poikkeuksellisen kiireisellä – jopa huolestuttavalla – vauhdilla ja ymmärrykseni mukaan painetta annettiin nimenomaan luottamushenkilöiden taholta. Kiire johtui mahdollisesti siitä, että keväällä 2021 pidettiin kuntavaalit ja oli tiedossa, että uudella kunnanvaltuustolla ei ehkä olekaan sama näkemys asioista kuin istuvalla. Osalla luottamushenkilöitä oli ilmeisen suuri halu ja tarve saada lukion hankesuunnitelma hyväksytyksi vanhan valtuuston aikana. NYK-lukion keväällä 2021 kasaan rutaistu hankesuunnitelma olikin aivan eri tasoinen kuin mihin kunnassa oli aiemmin totuttu. Esimerkkinä alla se, millä tasolla hankesuunnitelmassa esitettiin rakennuskustannukset. Kyseessä ei ole kustannusarvio, vaan hyvin karkeilla laajuustiedoilla kalkuloitu tavoitehintalaskelma.
Eipä siis ihme, että toin julki mielipiteeni ja varoituksen sanat: “Riski kustannusarvioiden noususta on korkeahko johtuen hankesuunnitelmien tasosta. Tämä on hyvä tiedostaa.”
Valitettavasti riski toteutui ja vieläpä varsin rajulla tavalla. Sen rajuutta ei tuolloin kukaan osannut arvata, eikä toisaalta ollut perusteita kyseenalaistaa hankesuunnitelman sisältöä. Hankesuunnitelma hyväksyttiin valtuustossa esityksen pohjalta. Todettakoon sekin, että tuolloin hankesuunnitelmasta vastanneet viranhaltijat eivät ole enää hetkellä kunnan organisaatiossa.
Lukion hankesuunnitelma on nyt kesän 2024 korvalla jälleen kerran päätöksenteossa. Sivistyslautakunta antoi asiassa oman lausuntonsa ja tekninen lautakunta päätti tällä viikolla palauttaa äänin 5-5 (pj:n äänen ratkaistessa) lausunnon antamisensa uudelleen valmisteltavaksi. Jää nähtäväksi saadaanko teknisen lautakunnan lausunto mukaan kunnanhallituksen käsittelyyn. Voi hyvinkin käydä siten, että asian käsittely etenee päätöksentekoon ilman Teklan lausuntoa.
Se miksi hankesuunnitelma on ikäänkuin toisella hyväksymiskierroksella johtuu siitä, että suunnitelmat ja siten myös hankkeen kustannukset ovat nousseet järkyttävän paljon. Vuoden 2021 keväällä arvio hankkeen laajuus oli 8086 hum2 ja arvio kustannuksista oli hankesuunnitelmaan kirjattu 21,859 milj. euroa (alv 0%). Nyt päätöksentekoon tuodun hankesuunnitelman laajuus on 12407 hum2 ja arvio kustannuksista 39,746 milj.euroa (alv 0%).
Hankkeen laajuus on kasvanut 4321 hum2 eli se on 1,5-kertainen aiempaan verrattuna.
Hankkeen arvioitu kustannus on kasvanut 17,887 milj.euroa eli 82% alkuperäisestä.
Alkuperäisen hankesuunnitelman vaatimattomasta tasosta johtuva riski realisoitui varsin rankalla tavalla kustannusten nousuna. Olisi varmasti ollut syytä jättää kiirehtimättä ja painostamatta hankesuunnitelman tekemistä keväällä 2021 ja jättää päätös seuraavalle kunnanvaltuustolle, joka olisi voinut tehdä päätöksen paremmilla tiedoilla.
Nyt sitten on uuden päätöksenteon aika. Sen verran dramaattisia nuo laajuus- ja kustannusmuutokset ovat, että asian uudelleentarkastelu on perusteltua.
Onneksi se pääkirjaston saneeraus kuitenkin älyttiin tehdä erillisenä hankkeena.
HOK-Elannon edustajiston vaalit pidetään 10.-22.4.2024. Edustajistovaalit järjestetään neljän vuoden välein ja niisssä valitaan HOK-Elannon 60-jäseninen edustajisto sekä edustajiston varajäsenet.
Edustajiston tehtävänä on mm. päättää osuuskaupan säännöistä, vahvistaa edellisen vuoden tilinpäätös, päättää ylijäämän käytöstä sekä valita hallintoneuvoston jäsenet ja tilintarkastajat. Lisäksi edustajiston jäsenet voivat tehdä hallitukselle aloitteita osuuskaupan toimialaan liittyvistä asioista. Edustajisto toimiikin vuorovaikutuskanavana osuuskaupan omistajien ja toimivan johdon välillä sekä huolehtii omalta osaltaan siitä, että osuuskaupan palveluita ja etuja kehitetään omistajien toiveita kuunnellen.
Edellisissä edustajiston vaaleissa vuonna 2020 sain ensikertalaisena 238 ääntä ja ylsin vaaliliiton toiseksi varajäseneksi. Koska ryhmän edustajista valittiin useampi henkilöä hallintoneuvostoon, niin olen saanut kuluneella edustajistokaudella automaattisesti kutsun jokaiseen edustajiston kokoukseen.
Edustajistolla on kokouksia vain muutama vuoden aikana – käytännössä vain sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset, joten ajankäytöllisesti tehtävä ei ole ylivoimainen niillekään, joilla on muita luottamustehtäviä.
HOK-Elannolla on vahva asema ja runsaasti jäseniä Helsingissä. Onkin tärkeää, että edustajistoon saadaan jäseniä myös muualta Uudeltamaalta. Se onnistuu esimerkiksi äänestämällä kehyskunnassa asuvaa ehdokasta. Minun numero on 480.
Nurmijärven Uutiset julkaisi mennä viikolla (10.2.2024) koko sivun artikkelin otsikolla “Millainen on Nurmijärven sote-palveluiden tulevaisuus?” Lehti oli kysynyt ennalta nurmijärveläisiltä aluevaltuutetuilta, miltä paikallisten palveluiden tulevaisuus näyttää. Olihan aluevaltuusto juuri käsitellyt palveluverkkosuunnitelman. Erityisesti pyydettiin näkemystä Kiljavan kuntoutussairaalan ja Rajamäen terveysaseman tulevaisuudesta.
Keusoten nurmijärviset aluehallitusjäsenet Behm, Kalliokoski, Niinimäki, Rousu, Räty ja Tapiolinna olivat muotoilleet yhteisen vastauksen. Minä ja muut vastailivat omin näkemyksin ja omin sanoin. Lehteen näistä yksittäisten aluevaltuutettujen vastauksista oli päätynyt minun lisäksi Riina Mattilan (kok) ja Anna-Liisa Lyytisen (kesk) näkemyksiä.
Nurkkarin artikkelissa mainittiin näkemykseni siitä, että Kiljavan kuntoutussairaalan osalta on tärkeää avata todelliset keskustelut ja neuvottelut kiinteistöyhtiö Kiljavan sairaala Oy:n ja Keusoten välillä. Kun neuvotteluja ei ole käyty, niin Keusoten palvelujen verkostosuunnitelman laskelmat Kiljavan osalta perustuvat osin olettamuuksiin. Artikkelista kävi ilmi myös arvioni, että kiinteistöyhtiö, jonka omistavat alueen asukkaat viiden kunnan välityksellä, on valmis tarkastelemaan niin vuokratasoa, laajuutta kuin myös sopimusehtoja. Kiljavan sairaalan jääminen tyhjilleen on alueen kunnille ja sitä kautta asukkaille taloudellisesti huonoin vaihtoehto. Tilat eivät varmasti ole kaikkein moderneimmat ja tehokkaimmat, mutta kansantaloudellisesti ja alueen asukkaiden kannalta on kestämätöntä, että toimivat tilat jätettäisiin tyhjille ja rakennettaisiin toisaalle uudet huomattavasti kalliimmat toimitilat. Olemme jo muissa hankkeissa todenneet, että uusien tilojen m2-vuokrat voivat olla liki kaksinkertaiset vanhempiin tiloihin nähden.
Tilannehan on se, että aluevaltuuston tekemät linjaukset tarkoittavat, että kuntoutussairaalatoiminta jatkuu Kiljavalla joka tapauksessa jonkin aikaa nykyisen vuokrasopimuksen päättymisen jälkeenkin. Osapuolten olisi jo sen vuoksi syytä päästä sopimaan asioista. On myös mahdollista, että Keusote ei tule saamaan lainavaltuuksia korvaavaa uudisrakennusta varten. Ilman lainanottovaltuuksia korvaavan hankkeen ja tilan järjestäminen vaikeutuu oleellisesti. Tähänkin mahdollisuuteen tulee varautua ja tällöin Kiljavan kuntoutussairaalan jatko jossakin muodossa ja laajuudessa tulee varmasti käsiteltäväksi.
Palveluverkkosuunnitelmassa on todettu, että Klaukkalan sote-palvelujen turvaaminen ja kehittäminen on tärkeää eteläisen Nurmijärven asukkaiden kannalta. Tämä edellyttää uudisrakentamista ja lainanottovaltuuksia. Kun lainanottovaltuuksia ei todennäköisesti saada kaikkiin alueen hankkeisiin, niin pitäisin omituisena, jos esim. Kiljavan kuntoutussairaalan korvaava uudisrakennus ajaisi Klaukkalan sote-keskuksen ohi. Marssijärjestyksen tulee olla järkevä.
Rajamäen terveysaseman osalta totesin vastauksessani toivomuksen siitä, että kustannukset selvitetään tarkasti ja läpinäkyvästi. Rajamäen tilat ovat varsin uudet, tehokkaat, toimivat ja hyväkuntoiset. Lisäksi Rajamäen terveysaseman vuokra on erittäin edullinen Keusotelle. Tilavuokra on yksi halvimmista ellei jopa halvin koko hyvinvointialueella. Terveysaseman säilyttämisedellytykset ja taloudelliset vaikutukset tulee selvittää läpinäkyvästi ja perusteellisesti. Sillä on selvä funktio yhden Nurmijärven päätaajaman lähipalveluiden mahdollistajana. Esimerkiksi syntyvyys on Nurmijärvellä ja myös Rajamäellä seudullisesti hyvällä tasolla ja tämä tulee ottaa huomioon selvityksessä neuvolapalvelujen osalta, jotka tulee mielestäni säilyttää lähipalveluina.
Pelastustoimi unohdetaan usein, kun käsitellään hyvinvointialueen asioita. Taisin olla ainoa nurmijärveläinen aluevaltuutettu, joka otti vastauksessaan esille myös pelastustoimen. Nurmijärven Uutisiin olikin nostettu huoleni siitä, että myös hyvällä sijainnilla olevasta Kirkonkylän pelastusasemasta tulee saada ratkaisu – joko myynnillä hyvinvointialueelle tai pitkällä vuokrasopimuksella. Nykyinen sopimustilanne, jossa vuokralaisella on joidenkin kuukausien irtisanomisaika, on kestämätön kiinteistön omistajan kannalta. Kyseessä on erityiskiinteistö, jolle ei löydy muuta käyttöä. Jos hyvinvointialue ei osta kiinteistöä, niin sille on saatava järkevän pituinen vuokrasopimus, jotta kiinteistönomistajalla on mahdollisuus investoida rakennuksen korjauksiin ja ylläpitoon.
Ensimmäisen kierroksen ykkönen pitämässä kiitospuhetta.
Presidentinvaalin ensimmäinen kierros oli kärjen osalta odotetun tiukka – toisaalta kokonaisuudessaan hieman yllätyksellinenkin. Stubbin ja Haaviston ero oli noin 46000 ääntä eli 1,4 %. Tulos vastasi aika lailla viimeisimpiä kannatusmittauksia, vaikka itse odotin hieman isompaa eroa Stubbin eduksi.
Viime eduskuntavaalien tapaan ns. taktinen äänestäminen näkyi selkeästi tuloksissa. Jos eduskuntavaaleissa SDP onnistui KOK-PS -uhkakuvaa luomalla imuroimaan tehokkaasti vasenvihreiden ääniä, niin nyt pelko Halla-ahon etenemisestä toiselle kierrokselle keskitti vasemmiston ääniä jo ensimmäisellä kierroksella rajusti Haaviston taakse. Seurauksena SDP:lle jo kolmatta kertaa peräkkäin puoluekannatukseen nähden todella vaatimaton presidentinvaalitulos. Toki Urpilaisen 4,3 % on enemmän kuin Haataisen vuoden 2018 vaalien katastrofaalinen kannatus 3,2 %. Halla-ahon äänimäärää ja tulosta 19 % voi pitää ryhdikkäänä ja läpimeno kakkoskierrokselle olisi ollut täysin realistista – ilman juuri tuota vasemman laidan äänten keskittämistä Haavistolle. Täytyy muistaa, että edellisissä presidentinvaaleissa Haaviston kannatus oli vain 12,4%. Myös Olli Rehnin kannatus 15,3% oli kelpo tulos. Juuri taktikoinnin vuoksi muiden ehdokkaiden tuloksien arviointi ja analysointi ei ole kovinkaan mielekästä. Toki Harkimon 17000 ääntä panee miettimään, mikä on Liike Nytin tulevaisuus – ei näytä hyvältä.
Katse siis kakkoskierrokselle. Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti julki tuon heti tuoreeltaan oman ennusteeni vaalin lopputuloksesta. Ennuste perustuu matemaattis-humanistiseen laskentamalliin, jossa on huomioitu mm. se, että taktisen äänestämisen kuvio voi kääntyä 180 astetta eli kohdistuukin toisella kierroksella jonkin verran Haavistoa vastaan. On olemassa myös hienoinen epäilys, että kun vasen-vihreyttä yhdistänyt Halla-ahon uhka on poistunut, niin osa äänestäjistä kokee jo täyttäneensä kansalaisvelvollisuutensa. Toisaalta erityisesti perussuomalaisilla tulee olemaan vaikeaa valita omaa ehdokasta kahdesta jäljelle jääneestä kandidaatista ja osa Halla-ahoa äänestäneistä jättänee kakkoskierroksen tyystin väliin. Keskustan osalta en usko vastaavaan ilmiöön – ainakaan merkittävissä määrin. Kokonaisäänimäärä tulee kuitenkin laskemaan eli ennustan äänestysprosentin laskua toisella kierroksella.
Selvää on, että vaalien ratkaisu tulee olemaan se, mihin Halla-ahon ja Rehnin kannattajien äänet siirtyvät toisella kierroksella ja kuinka paljon niitä jää siirtymättä yhtään minnekään. Ainakin toistaiseksi perussuomalaisten kansanedustajien ja muiden vaikuttajien ilmoitukset Haaviston taakse siirtymisestä ovat olleet uutisia. Oletankin, että enemmistö – ei kuitenkaan erityisen huomattava enemmistö – sekä Halla-ahon että Rehnin kannattajista tulee päätymään Stubbin taakse. Taktisen äänestämisen johdosta Haaviston “reservit” on jo aika tehokkaasti hyödynnetty. Vasemmiston muiden ehdokkaiden äänimäärä on varsin pieni, vaikka siellä oletettavasti on intressiä mennä Haaviston taakse kakkoskierroksella.
Tasavallan presidentin nimitysoikeuksista ei ole kovin paljon puhuttu vaalikeskusteluissa. Vaikka tasavallan presidentin nimitysoikeuksia on kavennettu viime vuosina, niin edelleen on olemassa merkittäviä virkoja, jotka nimittää tasavallan presidentti. Näitä ovat mm. oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri, oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ja jäsenet, valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä, Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja ja johtajat, Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja sekä ulkomaanedustustojen päälliköt, vakinaiset tuomarit ja puolustusvoimain upseerit. Menneisyydestä tiedämme, että henkilövalintojen ja nimitysten osalta on ollut useasti kuohuntaa. Valinnan tekijän kriteerit ovat poikenneet totaalisesti joidenkin arvostelijoiden näkökannoista. Esimerkiksi edellisen hallituksen sisäministeri Ohisalon tekemä nimitys sisäministeriön kansliapäälliköstä sai arvostelua sekä kokoomuksen että perussuomalaisten taholta. Näkökannat ja nimeämisperusteiden painotukset erosivat ratkaisevasti nimittäjän ja arvostelijoiden välillä. Tuleva tasavallan presidentti tulee käyttämään tätä oikeutta oman harkintansa ja näkemystensä pohjalta. Itselläni on vakaa käsitys, että tässäkin roolissa näkisin mieluummin Stubbin kuin Haaviston.
Ja lopuksi rohkea ja retee ennusteeni toisen kierroksen lopputuloksesta:
Annettuja ääniä yhteensä: 2.955.384 kpl
Äänestysaktiivisuus: 65 %
Stubb: 1.558.987 ääntä eli 52,8 %
Haavisto: 1.396.397 ääntä eli 47,2 %
Ensimmäisen kierroksen kakkonen pitämässä kiitospuhetta.
Isoseppälä 10 Klaukkalassa. Peruskiven muurauksesta purkukuntoon 30 vuodessa.
Syksyllä 2023 Nurmijärven Uutiset uutisoi, että Klaukkalan keskustasta aiotaan purkaa kaksi asuinkerrostaloa. Kyseessä oli Y-Säätiön pari vuotta sitten Nuorisosäätiöltä ostamat ara-rahoitetut vuokra-asuntokohteet. Y-Säätiö haki Asuntojen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta ARAlta lupaa talojen purkamiseen sekä niiden aravarajoituksista vapauttamiseen. Nurmijärven kunta puolsi hakemusta.
Y-Säätiö perusteli talojen purkamista niiden huonolla kunnolla ja matalalla käyttöasteella. Osa asunnoista oli ollut jo pidempään poissa käytöstä. Säätiön mukaan rakennukset olivat suurten korjausten tarpeessa ja purkaminen oli ainoa järkevä mahdollisuus taloudellisesti ja toiminnallisesti.
Nyt näiden kahden Klaukkalan Isoseppälä 10:ssä sijaitsevan kerrostalon purkutyöt ovat käynnissä. Hämmästyttävintä ja surullisinta tapauksessa on se, että hyvällä sijainnilla olevat kerrostalot rakennettiin vuonna 1992 eli vain rapiat 30 vuotta sitten. Yhteiskunnan tuella mahdollistetut asuinkerrostalot oli kolmessakymmenessä vuodessa hallinnoitu purkukuntoon.
Syy ei luonnollisestikaan ole Y-Säätiössä, joka sai kiinteistön haltuunsa vasta pari vuotta sitten osana isompaa kauppaa – ilmeisesti jo silloin liki purkukuntoisena. Nythän Y-Säätiöllä on tarkoitus rakennuttaa paikalle täysin uusia asuntoja.
Tuosta hämmästyttävästä kolmikymmenvuotisesta vuokra-asuntoproggiksesta – peruskiven muurauksesta purkutöihin – vastasi keskustataustainen Nuorisosäätiö. Nuorisosäätiö, joka tuli nuorisoasuntojen rakennuttamisen lisäksi – tai jopa sijasta – kuuluisaksi vaalirahoitusepäselvyyksistä, RAY-kytköksistä, säätiön sääntöjen vastaisten toimien tutkimuksista ja loppukädessä rikosepäilyistä sekä tuomioistakin. Kansanedustaja Antti Kaikkosen viiden kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus vuonna 2013 liittyi nimenomaan toimintaan Nuorisosäätiön puheenjohtajana. Se, että kiinteistön omistaja kykenee saattamaan uuden kerrostalon purkukuntoon muutamassa vuosikymmenessä, on kyllä erikoinen saavutus. Siihen ei moni organisaatio kykene. Nyt on todistettu, että sekin on mahdollista, jos kiinteistön kunnossapito tarkoittaa lähinnä vaalitukitaulujen kiinnittämistä kerhotilan seinälle. Veronmaksajana voi vain harmitella, miten valtion tukirahoja, lainoja ja takauksia sekä vuokratuottoja käytettiin ja niiden avulla aikaansaatu varallisuus tehokkaasti tuhottiin.
Nuorisosäätiön myöhempiin vaiheisiinhan liittyi vieläkin dramaattisempia näytöksiä. Säätiö ajautui keskustataustaisten johtajiensa Haaron ja Nousiaisen liiketoimien vuoksi pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja menetti vuonna 2018 yleishyödyllisyysasemansakin. Kaksikon toimia tutkittiin vuosikausia törkeinä talousrikoksina. Rikosepäilyjen johdosta säätiön johto vaihdettiin, eikä sillä tiettävästi ole ollut tuon jälkeen yhteyttä Keskustapuolueeseen.
Valtion tukema vuokra-asuntobisnes houkuttelee kuitenkin edelleen. Erityisesti Klaukkalan kohdetta paremmassa kunnossa olevat vuokratalot, joiden ara-rajoitukset ovat raukeamassa, voivat olla melkoinen jättipotti tulevina vuosina. Iltalehti paljasti vuonna 2020, että Nuorisosäätiön asuntoja havitteli tuolloin – mikäpäs muu kuin Maaseudun Kukkasrahasto Säätiö. Tästä kuviosta ja kukkasrahaston taustasta voi lukea Iltalehdestä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ab69e414-d361-442a-823a-0ce8703fedf3
Lohduton näky. Toivottavasti uusi vuokratalo pysyy pystyssä hieman pidempään.
Syksyllä 2023 julkaistiin toimittaja Ari Korvolan kirja “Tuppeen sahattu Nuorisosäätiö”. Kirja kertoo Nuorisosäätiöstä ja poliittisen rahan kytköksistä vuokratalobisnekseen. Vaikka Nuorisosäätiöllä oli taannoin vahvat siteet Nurmijärveen, niin valitettavasti kirjaa eri löydy Nurmijärven kirjastoista, vaan asiasta kiinnostunut joutuu turvautumaan Hyvinkään tai Riihimäen Ratamo-kirjastoihin.
Perinteet velvoittavat eli vuorossa on luottasmustoimieni puolivuosittainen yhteenveto. Kuudettatoistavuotta mennään tällä sapluunalla.
Nurmijärven kuntapolitiikassa loppuvuoden 2023 merkittävin asia tuntui olevan kunnallisen pysäköinnin järjestäminen – tai järjestämättä jättäminen. Näin ainakin some-kirjoittelun perusteella olisi voinut olattaa. Taisipa paikkallislehtikin nostaa aktiivisesti asiaa esille. Lokakuussa valtuusto sitten päätti, että jatketaan entisellä mallilla ilman parkki-pirkkoja ja -perttejä. Pientä jupinaa kuului jälkikäteenkin, mutta nyttemmin keskustelu on hiljentynyt.
Valtuuston osavuosikatsauksen yhteydessä tein ponsiesityksen siitä, että merkittävimmistä investontihankkeista ryhdyttäisiin raportoimaan myös kokonaiskustannukset – aiemman vuositasolla tapahtuvan raportoinnin sijaan. Ajattelin, että kun isojen hankkeiden kustannukset jakautuvat useammalle vuodelle, niin olisi kuntalaisten ja päättäjien kannalta tarpeen raportoida myös hankkeiden kokonaiskustannuksia ja ennustetta, jotta olisi ymmärrys, onko hanke pysymässä budjetissa. Ponsi hyväksyttiin ja nyt vuoden 2024 alussa on jo saatu näytille tällaista uutta informaatiota.
Kunnanhallituksen talousarvioesitys saatiin hyväksytyksi lokakuussa alle neljässä tunnissa. Tätä avitti se, että kuntatalouden tervehdyttämistä ja säästötoimenpiteitä oli vuoden verran käsitelty ns. NUUKA-ohjausryhmässä ja sen pääkohdat oli jo kesäkuussa hyväksytty valtuustossa. Kun lokakuussa saatiin päätökseen myös NUUKAn 0,9 milj.euron jatko-osakin, niin marraskuun talousarviovaltuustoon ei jäänyt mitään karsittavaa kulupuolen osalta ja myös isommilta lisämäärärahaesityksiltä säästyttiin. Kunnallisvero sen sijaan keskustelutti ja äänestytti. Valtuusto päätti tuloveron tasoksi 7,5 %, joka on edelleen varsin kilpailukykyinen muihin kehyskuntiin verrattuna. Perussuomalaiset esitti rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveron korottamisen 5,00 %:iin. Ilmoitin vastustavani tällaista raippaveroa tilanteessa, jossa rakentaminen on muutenkin pahoissa vaikeuksissa, eikä rakennushankkeita päästä aloittamaan kysynnän puutteessa ja heikossa markkinatilanteessa. PS:n esitys kaatui selvin luvuin. Valtuuston talousarviokokoukseen päättyi myös vuoden verran kestänyt roolini NUUKA-ohjausryhmän puheenjohtajana. SDP:n ryhmäpuheessa valtuutettu Rousu kiteytti toimintani NUUKA-ohjausryhmän puheenjohtajana näin nätisti: “Tämän näytelmän on meille kattanut kokoomuksen Arto Hägg ja meidän kaikkien tulee valita, mitä tarjolle on laitettu.”
Vaikka kunnan talouden tasapainottamistoimenpiteet saatiinkin sovittua, niin investointien osalta jäi muhimaan melkoinen aikapommi. Jokaisessa kolmessa päätaajamassa on vireillä mittavat kouluinvestoinnit, joilla on suuri merkitys kunnan talouteen tulevina vuosina. Rajamäen kampus on jo rakenteilla, mutta Kirkonkylän hanke on vasta suunnittelupöydällä. Klaukkalan koulu- ja päiväkoti hankkeista muodostuva ns. minipalveluverkko on hankesuunnitteluvaiheessa, jota ryhdytään käsittelemään kuluvan viikon aikana luottamuselimissä. Valtuuston kesäkuiseen NUUKA-käsittelyyn sisältyi päätös laatia vuoden 2023 loppuun mennessä hankesuunnitelma Klaukkalan palveluverkkoon liittyen. Hankesuunnitelmaan määritettiin sisältyväksi useampi toteutusvaihtoehto:
Klaukkalan yhtenäiskoulu sisältäen Urheilupuiston koulu, Syrjälän koulu ja Klaukkalan koulu
Aiemman hankesuunnitelman mukainen Urheilupuiston koulun korvaava investointi
Vaihtoehto, jossa Klaukkalan koulu, Urheilupuiston koulu ja SYrjälän koulu arvioidaan erikseen
Vuoden 2023 aikana hankesuunnitelma on jalostunut luottamushenkilö- ja kuntalaiskuulemisien ja viranhaltijavalmistelun tuloksena seuraaviksi vaihdoehdoiksi, jotka siis etenevät nyt päätöksentekoon:
VE1 Iso yhtenäiskoulu ja Viirinlaakson päiväkoti, kustannusarvio 56 086 000 € VE2A Yhtenäiskoulu ja Viirinlaakson päiväkoti+koulu, kustannusarvio 61 070 000 € VE2B Yhtenäiskoulu, Viirinlaakson päiväkoti+Vendlaskolan ja Isoniitun laajennus, kustannusarvio 63 289 000 € VE3 Urheilupuiston uusi yläkoulu, Klaukkalan uusi alakoulu ja Viirinlaakson päiväkoti, kustannusarvio 67 698 000 €
Vaihtoehtojen välillä on melkoiset kustannuserot, jotka varmasti luovat oman paineensa päätöksentekoon. Yhtä kaikki – toivon nopeaa päätöksentekoa. Rakentamisen matalasuhdanne kestänee ainakin tämän vuoden loppuun, mutta rakentamisen panoshinnat tulevat jossakin vaiheessa kääntymään jälleen nousuun. Toivottavasti kilpailutus ehditään tekemään sitä ennen.
Valtuustoaloitteeni vanhenivat taas puoellla vuodella. Aloitteeni kunnan metsien FSC-sertifioinnista täyttää ensi kuussa yhden vuoden. Yksityistiealoitteeni, josssa ehdotettiin selvitettävän Uotilan koulutie ja Sahanmäentien luovuttamista kunnan haltuun ja hoitoon puolestaan täytti taannoin kerrassaan kolme vuotta. Kun aikanaan kysyin, kuinka nopeasti Uotilan koulutien ottaminen kunnalle onnistuisi – huomioiden mahdollinen osayleiskaavan täydennys ko. tien merkinnällä liikenneväyläksi, niin vastaus oli: vuosia. Nyt voimme todeta, että kyseinen operaatio kestäisi vuosia + kolme vuotta.
Hyvinvointialueella (Keusote) jatkettiin sikäli vanhalla systeemillä, että aluevaltuusto kokoontui harvakseltaan – vain kolme kertaa vuoden 2023 loppupuoliskolla. Päätöksenteko on keskittynyt vahvasti aluehallitukselle. Valtuusto käsitteli syyskuussa osavuosikatsauksen ja tilinpäätösennuste näytti järkyttävää miinuslukemaa 55 milj.euroa. Talkoita on luvassa. Hyvinvointialueohjelman valtuusto sai hyväksyttyä, mutta sen sisältö oli varmasti monelle pettymys, kun palveluverkkoon saati toimitiloihin ei ohjelmassa otettu kantaa. Palvelujen verkostosuunnitelmasta päätetään aluevaltuustossa tämän viikon torstaina 25.1.2024 ja toimitilaohjelma vasta sen jälkeen. Toimitilaohjelma on edelleen valmisteltavana ja se menee aluehallituksen päätettäväksi ja hyväksyttäväksi vuoden 2024 aikana. Alunperinhän toimitilaohjelmaa odotettiin julki jo vuonna 2023.
Uudenmaan Kokoomuksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin joulukuussa Kauniaisissa. Sain jatkokauden Uudenmaan Kokoomuksen piirihallitukseen vuodelle 2024 .
Kansanedustaja Heikki Vestman jatkaa Uudenmaan Kokoomuksen puheenjohtajana myös vuonna 2024.
Uudenmaan Kokoomuksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin 2.12.2023 Kauniaisissa.
Kokoomus Nurmjärven piirikokousedustajina olivat mukana Arto Hägg, Jussi Malkamäki ja Mikko Rytkönen. Klaukkalan Alueen Kokoomusta edustivat Tarleena Takalo-Eskola ja Virpi Räty. Kunnallisjärjestön mandaatilla kokousedustajana oli Leena Zittling.
Suurin mielenkiinto – kuten syyskokouksessa yleensä – kohdistui piirin puheenjohtajan valintaan. Istuva puheenjohtaja, kansanedustaja, Heikki Vestman sai jatkopestin puheenjohtajuudelle vuodelle 2024. Olin Vantaan Mika Kasonen ohella toinen Vestmanille kannatuspuheen pitäneistä kokousedustajista.
Syyskokouksen toisena sääntömääräisenä tehtävänä on valita 16-jäseninen piirihallitus seuraavalle kalenterivuodelle 2024. Tulin valituksi eli jatkan piirihallituksessa myös tämän kauden jälkeen.
Poliittisessa tilannekatsauksessa kuultiin asiantuntevia puheenvuoroja usealta uusmaalaiselta kokoomuksen kansanedustajalta: Sari Multala, Mia Laiho, Pia Kauma, Pekka Toveri ja Heikki Vestman. Erityisesti turvallisuuspolitiikasta ja itärajan tilanteesta kuulimme mielenkiintoisia näkemyksiä.
ARTO HÄGG 