Blogikirjoitusten määrä on kääntäen verrannollinen lumikinosten korkeuteen eli hieman on ollut hiljaista tällä saralla.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Ennakkoäänestys alkaa rapiat kahden kuukauden kuluttua.

Asetelmat ovat todella mielenkiintoiset. Mielipidemittausten mukaan Keskustalla on hillittömät kannatusprosentit – viimeisimmän mittauksen mukaan 26 %:n luokkaa. Siinä olisi kasvua edellisten eduskuntavaalien tuloksesta yli kymmenen prosenttia. Uskallan väittää, että kannatuksen kasvattamiseen ei ole paljon tarvinnut puuhastella. Tulos olisi ollut sama ilman mitään erikoisia tekoja ja ulostulojakin – eikähän niitä Keskustan puolesta ole juuri tehtykään. Välillä oppositiossa riittää, kun katsoo sivusta muiden räpistelyä.

Toinen oppositiopuolue Perussuomalaiset sen sijaan ei ole päässyt pahemmin hyödyntämään tilannetta. Tässä on varmaan näkyvissä jonkinlainen kuminauhaefekti. Keskusta otti viime vaaleissa rajusti takapakkia ja saa nyt vanhoista kannattajista hieman perusnostetta. Persujen viime vaalien jytky oli sellainen tyhjennysharjoitus, että huipusta tullaan väkisinkin alaspäin.

Demarien gallup-kannatus on sahannut tasaisesti 15-16 % luokassa. Vain viimeisin Taloustutkimuksen mittaustulos oli poikkeus – ylöspäin jo yli 17% tasolle.

Kokoomuksen gallup-kannatus on vajonnut tasoon 16-18% ja viimeisimmässä Taloustutkimuksen mittauksessa tuli pohjalukema hieman yli 16 %.

Tuo viimeisin mittaus oli siis SDP:n ja kokoomuksen osalta poikkeuksellinen ja lisää mielenkiintoa seuraavaan mittaukseen. Edellisessä mittauksessa oli vieläpä kohtuullisen suuri otanta.

Ja sitten villi arvaus hieman yli kaksi kuukautta ennen vaaleja. Suoritetaan uhkarohkea operaatio viime vaalien suuruusjärjestyksessä:

Kokoomus (2011: 20,4%): Mielipidemittauksissa on nyt nähty pohjataso. Perusporvareista osa on kritiikkinsä esittänyt, mutta palaavat joukkoon äänestyspäivänä. Istuvaa pääministeriä kohtaan esitetty kritiikki kääntyy loppumetreillä hänen hyväkseen. Lopputaso 18%.

SDP (2011: 19,1%): Jotenkin sellainen fiilis, että demarit osaavat hyvin kunnon ajoituksen. Jos ei muuta, niin joku kertoo pari päivää ennen vaaleja neuvotelleensa jonkun EU-viraston Suomeen. Lopputaso 17%.

Perussuomalaiset (2011: 19,1%): Viime päivien tapahtumat antavat taas vahvan dejavu-tunteen, että joka toinen uutinen sataa ääniä Persujen laariin. Suurin huuma ja kannatushuippu on kuitenkin historiaa. Lopputaso 16%.

Keskusta (2011: 15,8%): En jaksa uskoa, että neljännes äänestävistä suomalaisista antaa äänensä maalaisliittolaiselle puolueelle – en millään, vaikka gallupit mitä näyttävät. Tein teeseitse-menetelmällä pika-analyysin istuvien kansanedustajien ammatillisesta jakautumasta. Kepun kansanedustajista noin 40% tulee maa- ja metsätalouden parista. Tämä jos mikä osoittaa puolueen syvän ytimen ja näkyy varmasti puolueen tavoitteissa ja päätöksenteossa. Vaikka puolueen nimi on jo aikoja sitten brändätty urbaanimmaksi, niin agraaripuolue on ja pysyy agraaripuolueena. Suomi ei ole agraariyhteiskunta. Lopputaso 23%.

Neljä suurinta puoluetta saavat yhteensä tasan 74% äänistä eli saman verran kuin viime vaaleissa. Ei tule ihan helpot seuraavistakaan hallitusneuvotteluista eli aika monta jengiä tarvitaan mukaan kompukseen.

Tuosta kansanedustajien ammattitaustatutkielmasta vielä hieman. Tunnettu sikatilallinen laskettiin mukaan maa- ja metsätalousporukaan, vaikka ammattinimike olisi eduskunnan sivuilla ollutkin jotain muuta. Millään muulla puolueella ei ollut yhtä monotonista taustaa kuin Kepulla. Kokoomuksen edustajista parilla kymmenellä prosentilla on kauppatieteen tutkinto, myös insinöörejä, lakimiehiä, poliiseja ja opettajia on runsaasti. Tasaisimmin eri ammatteja edustetaan demareissa ja perussuomalaisissa. SDP:ssä  näyttää olevan hyvin edustettuina filosofit, yhteiskuntatieteilijät, valtiotieteilijät, opettajat, terveydenhoitoalan immeiset, duunarit ja pari ylioppilasta. Persuissa on myös laaja ammattikirjo – mm. kauppatieteilijöitä, terveydenhoitoalan ammattilaisia, poliiseja/juristeja, pari pappia ja aika moni ilmoittaa ammatikseen yrittäjän – mm. yksi sahausalan ammattilainen.

Pidätän oikeuden muutoksiin vaali-iltaan saakka.

Nurmijärven kunnanvaltuustossa 28.1.2015 pitämäni puhe liittyen Perussuomalaisten tonttikokoaloitteeseen.

——————————————

Arvoisat puheenjohtaja, kunnanjohtaja, muut läsnäolijat

Harvoin listan asiaan tulee paneuduttua sellaisella tarmolla kuin tähän aiheeseen. Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana minulla oli asiaan erityisiä intohimoja ja ehkä jonkin verran näkemystäkin. 

Jo syksyllä pyysin kunnasta tietoja viime vuosina tehdyistä ok-tonttikaupoista. Analysoin vuosina 2010-2014 myytyjen omakotitonttien kokojakautuman. Totesin, että tonteista isohkoja yli 1200 m2 kokoisia oli 14%, keskikokoisia 48% ja pienehköjä alle 900 neliömetrisiä vain 38%. Kalliin tonttimaan Klaukkalassa tontit olivat pienempiä. Rajamäellä peräti 41% tonteista oli yli 1200 m2 kokoisia. Asialistan liitteenä on kunnan myöhemmin tekemä vastaavanlainen tonttijakaumatutkielma.

Tutkin myös naapurikuntien tonttitarjontaa. Nurmijärven tonttitarjonta oli verrokkikuntia monipuolisempaa ja tonttikoot keskimäärin suurempia. Eräissä naapurikunnissa kaavoitetaan myös todellisia minitontteja. Sellaisia en ole Nurmijärvellä koskaan havainnut.

Uskallan epäillä, että paikalla ei ole montakaan – jos yhtään – valtuutettua, joka on asiaan paneutunut ja sitä tutkinut yhtä perusteellisesti kuin allekirjoittanut. Pyydän nousemaan käsillä seisontaan, mikäli joku kokee tuntevansa vääryyttä tässä arviossani.  Ei kukaan – näin arvelinkin.

(Koska kukaan ei noussut käsillään seisomaan, niin kiitin tässä kohtaa kohteliaasti  valtuustoa asiantuntijuuttani kohtaan osoittamasta arvostuksesta. :))

Nurmijärven kuntastrategia hyväksyttiin valtuustossa viime keväänä. Se jatkaa tonttituotannon osalta aiempien vuosien linjauksia. Nurmijärvellä tulee huolehtia monipuolisesta ja riittävästä tonttituotannosta.  Samoin strategia linjaa, että tonttimaan kilpailukykyinen kustannustaso tule turvata.

Kirjaus monipuolisesta tonttitarjonnasta tarkoittaa sitä, että tarjolla on erikokoisia omakotitontteja. Kilpailukykyinen hintataso turvataan sillä, että tarjolla on myös pieniä ja keskikokoisia tontteja, jolloin kunnallistekniikan ja katurakentamisen mittavat kustannukset jakautuvat useammalle maksajalle. Myyntihintoihin saadaan hieman hajontaa ja myös huokeampia tontteja tarjolle.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta on päättänyt kiinnittää jatkossa huomiota kaavahankkeiden omakotitonttien jakautumaan ja monipuolisiin tonttikokoihin. Lautakunta päätti viime syyskuussa lisätä talousarvioon uuden mittarin, jonka mukaan lautakunnalle raportoidaan ok-tonttien kokojakautuma sekä kumulatiivisesti että kaavahankkeittain. Myös omakotitonttien käytettyjen rakennusoikeuksien seurantaa päätettiin kehittää jatkossa.  

Kunnassa on ollut kysyntää ja tarvetta monen kokoisille omakotitonteille. Toiset arvostavat mittavia puutarhapalstoja ja näyttäviä nurmikenttiä. Toiset niitä suorastaan kaihtavat ja ovat tyytyväisiä pieniin ja keskikokoisiin tontteihin. Myös vanheneva ikärakenne edellyttää, että tarjolla on jatkossa myös pieniä ja keskisuuria tontteja. Ikä kun tuo jo fyysisiäkin rajoitteita kiinteistön hoidolle. Tämä näkyy myös siinä, että isoja 50-60-luvun omakotitontteja lohkotaan jatkuvasti pienemmiksi kirveenvarsitonteiksi.

Perussuomalaiset perustelevat aloitettaan kuntastrategialla – tai tarkemmin ottaen sen visiolla ”Elinvoimaa ja elämisen tilaa”. Tonttikokoja on siis lähdetty johtamaan kunnan sloganin omaisesta visiosta ja samalla on unohdettu ja ohitettu edellä mainitut yksityiskohtaiset ja tarkat nimenomaan tontteja koskevat strategian kirjaukset. 

Jos kunta määräisi tonteille esitetyn minimikoon, niin täytyisi ihmetellen kysyä, että ovatko viimeisten viiden vuoden aikana puolet tontin hankkijoista ymmärtämättömyyttään tai vasten tahtoaan ostaneet liian pienen – heille sopimattoman – tontin?  Muutamaa kaava-aluetta lukuun ottamatta kunnan tontit ovat menneet erittäin hyvin kaupaksi – isot ja pienet.

Ehdotus tonttien keskikoosta on aivan yhtä ongelmallinen, ehkä jopa ongelmallisempi. Se ei ota millään tavalla huomioon alueen sijaintia, maaston muotoja, liittyviä kaava-alueita tai muita alueen erityispiirteitä. Se rajoittaisi täysin tarpeettomasti ja mielivaltaisesti ammattitaitoisten kaavoittajien työtä ja harkintakykyä. Minun on vaikea kuvitella, miten tällaisilla hatusta tempaistuilla rajoituksilla saadaan korkeasti koulutetut ammattilaiset motivoitumaan työssään.

Uskon, että aloitteet tehdään aina tosissaan ja vakaan harkinnan jälkeen. Vakaa harkintakin voi näköjään pettää.  Aloitteen perusteluksi on kaivettu arkistojen kätköistä ponsiesitys 1970-luvulta. Tästä voi sanoa ihan kirjaimellisesti, että onpa kaukaa haettua – kerrassaan 40 vuoden takaa. Toisaalta – ehkä tuo oli aloitteen paras osa.

Kunnassa ei ole tarvetta määritellä puusilmäisesti tonteille minimikokoja. Naapurikunnat, joiden kanssa Nurmijärvi kilpailee uusista asukkaista ja omakotirakentajista, tarjoavat jatkuvasti myös pieniä ok-tontteja. Nurmijärvellä ei ole varaa ilmoittaa, etteivät pienten tonttien hakijat ole tervetulleita kuntaan – vain sen vuoksi, että kunnan visio on ”Elinvoimaa ja elämisen tilaa”.

Yhdyn asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan sekä kuntasuunnittelulautakunnan kantoihin ja kannatan pohjaesitystä.

————————

Asiasta jouduttiin äänestämään, koska asiasta tehtiin lykkäys/palautusehdotus. Sen äänestyksen voitimme äänin 31-20 eli asian käsittelyä jatkettiin. Kun vastaehdotuksia ei sittemmin tullut, niin aloite todettiin loppuun käsitellyksi, eikä ehdotusta siis hyväksytty. Hyvä päätös.

————————–

Kokouksen videotallenne on nähtävillä kunnan sivuilla osoitteessa: http://www.mediaserver.fi/videos/nurmijarvi#10143

Oma parran pärinäni alkaa kohdassa 1:03:30.

 

Perinteiseen tapaan viikonloppuna tuli harrastettua pihabongausta. Kyseessähän on BirdLife Suomi ry:n tempaus, jossa yhtenä tammikuun viikonloppuna ken tahansa voi seurata tunnin ajan pihamaallaan lintuja ja raportoida havainnoistaan. Viime vuonna noin 19 000 ihmistä tarkkaili lintuja lähes 13 000 pihalla ympäri maan. Kaikkiaan havaittiin 89 lintulajia ja noin 530 000 lintuyksilöä. Tuloksia käytetään myös lintukantojen vaihtelujen seuraamisessa.

Vuosi sitten oma saldoni oli todella heikko: 3 harakkaa, 3 talitiaista, 1 fasaani, neljä naakkaa ja yksi korppi.

Tänä vuonna pihalla oli aktiivisuutta enemmän. Bongatuksi tuli peräti 12 lintulajia:

Talitiainen 7 kpl

Punatulkku 6 kpl

Viherpeippo 5 kpl

Fasaani 3 kpl

Varis 2 kpl

Sinitiainen 1 kpl

Närhi 1 kpl

Harakka 2 kpl

Naakka 12 kpl

Tikli 1 kpl

Vihervarpunen 3 kpl

Mustarastas 1 kpl

   Pönttö kutsuu keskiviikkona.

Kunnanvaltuusto kokoontuu vuoden ensimmäiseen kokoukseen keskiviikkona 28.1.2015.

Asiaan kuuluvasti alkuun suoritetaan sekä valtuuston että kunnanhallituksen puheenjohtajiston vaali, joka mennee ryhmissä aiemmin sovittujen juonikuvioiden mukaisesti. Valtuustosalissa nähdään tuskin samanlaisia tapahtumia kuin valtakunnan pääpäätöksentekofoorumilla eduskunnassa puhemiesvalintojen yhteydessä.

Isoja asioita on listalla mm. lausunto hallituksen esityksestä metropolihallintoa koskevaksi lainsäädännöksi.

Toinen merkittävä asia on kunnan lausunto Helsingin seudun maankäyttösuunnitelman asuntostrategian ja liikennejärjestelmäsuunnitelman luonnoksesta. Tämä tosin tulee vain tiedoksi valtuustolle. Päätökset on tehty kh:ssa.

Listalla on myös eron myöntäminen Marjo Jaspalle luottamustoimesta. Asiakohta vie omat ajatukset  vuoteen 2008, jolloin tuoreena Kokoomus -jäsenenä altistuin pyynnöille asettua kuntavaalien ehdokkaaksi. Marjo oli silloin yhdistyksemme puheenjohtaja – ja erinomainen ja innostava sellainen. Noina vuosina olin kohtuullisen aktiivinen paikallisyhdistysaktiivi. Kaiholla muistelee sitä tekemistä. Ja ne vaalitkin menivät erinomaisesti ensikertalaiselta – muistaakseni 123 ääntä ja komeasti läpi.

Listan kohta 12 saa verenpaineen kohoamaan hiukan. Kyseessä on yksi hölmöimmistä aloitteista, joita olen 6 vuoden valtuustoaherruksen aikana käsitellyt. Aloitteen tekijät ovat luonnollisesti täysin toista mieltä. Tästä asiasta olen kirjoittanut sekä blogiini että paikallislehtiin ihan riittämiin. Nyt ryhdyn fundeeramaan keskiviikon valtuustopuheetta. Sitä tämä vaatii – ja hyvää sellaista. Tervetuloa linjoille – kokous on nähtävillä ke 28.1. klo 18.00 livenä http://www.nurmijarvi.fi

Loppuun muutama muu valtuustoaloitteen käsittely.

Ja finaalina luettelo keskeneräisistä valtuustoaloitteista. Mukana on kaksi aloitetta peräti vuodelta 2009. Molemmat liittyvät yksityisteihin ja niihin liittyviin kunta-avustuksiin. Toinen on edellisen kauden kokoomusvaltuutettu Lassi Köpän tekemä. Aloitteet pyritään kuulemma valmistelemaan vuoden 2015 aikana. Hurraa! Ehkä saamme ne käsiteltäväksikin tämän valtuuston aikana. Aika erikoinen tapaus olisi se, että Lassi palaisi ensi kaudelle valtuustoon ja pääsisi käsittelemään tuota aikanaan tekemäänsä aloitetta. Ei niinkään utopistinen ajatelma miltään kannalta.

Rattoisaa viikonloppua. Lauantaina 24.1. Rajamäen Pieni Ravintola täyttää kaksi vuotta. Paikka auki klo 22.00 asti. Sinne siis.

Seitsemäs vuosi kunnallisissa luottamustehtävissä on alkanut.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu vuoden ensimmäiseen kokoukseensa tiistaina 20.1.2015

Asialista on poikkeuksellisen lyhyt. Rakennuslupa-asioita on tasan kaksi: päiväkodin rakennuslupahakemus Krannilan alueelle ja toinen hakemus koskien Karhunkorven koulun laajennusta.

Asemakaava-asioita on samoin kaksi kappaleetta. Klaukkalan Jokirannantien asemakaavamuutos on edennyt ehdotusvaiheeseen. Lepsämän Jäkäläntien asemakaavamuutos on tullut hyväksymisvaiheeseen.

Lisäksi listalla on yksi poikkeamispäätösasia  ja lautakunnan käyttösuunnitelma kuluvalle vuodelle.

Ilmoitusasioista voi poimia muutamaan luvattomaan rakentamiseen liittyvät asiakohdat. Rakennusalan ammattilaisena minua ilahduttaa, että rakentamiseen osoitetaan innostusta ja kiinnostusta, mutta tulisi myös muistaa, että siihen liittyy kosolti lainsäädäntöä, jota tulisi noudattaa.

Yhdestä kantelusta ja yhdestä valituksesta on tullut päätökset eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä ja hallinto-oikeudelta. Molemmissa tapauksessa ne on hylätty.

Kunnanvaltuusto kokoontuu vasta tammikuun lopulla. Asialistaa ei ole vielä julkistettu. Tulevan kunnanhallituksen listan perusteella voi odottaa, että perussuomalaisetn valtuustoaloite asemakaava-alueen omakotitonttien minimikoosta on tulossa asialistalle. Täytynee alkaa fundeeraamaan, mitä asiasta jorisisi.

Viirinlaakson paalulaattaurakka-asia ei näytä kh:n asialistan mukaan etenevän kunnanvaltuustoon ainakaan vielä.

 

 

Perinteiseen tapaan kertauksena edellisen vuoden kunnallispoliittiset hekuman huiput ja raskaimmat takaiskut – jos sellaisiin ulottuvuuksiin Nurmijärvellä yleensäkään päästään.

Vuoden jälkipuoliskon luottamustoimet alkoivat todenteolla elokuussa, jolloin osallistuin myös Helsingin seudun maankäyttösuunnitelmaa, asuntostrategiaa 2025 ja Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaa HLJ  2015 koskevaan seminaariin. Paikalla oli toista sataa kuntapäättäjää ja virkamiestä pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja kymmenestä Kuuma-kunnasta. Korostin infra- ja väylähankkeiden etenemisen tärkeyttä, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Erityisesti toin esille ratahankkeiden edistämisen ja sen tosiasian, että näidenkin hankkeiden aikatauluja ja suunnittelupäätöksiä on ryhdyttävä tekemään jossakin vaiheessa. Kuntien nykyiset maankäyttösuunnitelmat ja kaavoitusohjelmat perustuvat vahvasti näihin pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Lähitulevaisuudessa on niihin liittyviä päätöksiäkin tehtävä.

Elokuun lopussa valtuustossa koettiin hieman liikehdintää ja ”rakenteellisia uudistuksia”, kun Minna Jokinen siirtyi Perussuomalisista Keskustan valtuustoryhmään.

Elokuun lopulla Rajamäen kyläpäivillä vierailivat ex-pääministeri Paavo Lipponen ja kansanedustaja Ben Zyckowicz. Benkku viihtyi paremmin Kokoomuksen teltalla.

Syyskuun alussa olin valitsemassa Kokoomuksen Uudenmaan piirin kansanedustajaehdokkaita ylimääräisessä piirikokouksessa. Hieman poikkeuksellisesti kokous ei aivan pohjaesitystä hyväksynyt, vaan äänesti listaan muutaman muutoksen. Nurmijärveltä ehdokkaaksi asetettiin istuva kansanedustaja Outi Mäkelä.

Keski-Uudenmaan kaupungin selvitysprosessi saatiin viimein päätökseen. Lopputulema oli, että Nurmijärven kunnanvaltuusto ilmoitti yksimielisesti ja ainoana selvityskuntana kantanaan, että se ei tule jatkamaan seuraavaan vaiheeseen. Päätös oli sikälikin looginen, että jatkopäätös olisi edellyttänyt välitöntä sitoutumista tiettyihin sopeuttamistoimenpiteisiin – näihin emme katsoneet voivamme sitoutua. Paikallislehdessä totesin, että suurin osa raportissa esitetyistä tehostamistoimista voitaisiin toteuttaa Nurmijärvellä jo nyt, jos vain löytyisi halua ja kykyä.

Lokakuussa valittiin kuntaan uusi talousjohtaja äärimmäisen niukasti äänin 25-26. Valituksi tuli Pekka Kivilevo.

Vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa käsiteltiin vuoden takainen valtuustoaloitteeni Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa. Tämä ja siitä noussut Hesarin lehtijuttu ovat sen verran tuoreessa muistissa, että ei siitä sen enempää.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa saatiin kaava-asioita eteenpäin kohtuullisesti. Kaavoituspuolella valmisuksia ja edellytyksiä nopeampaankiin etenemiseen olisi ollut, mutta valitettavasti – kuten aika usein – maankäyttöpuolella ei edetty samalla tahdilla. Ilman maankäyttösopimuksia tiettyjä hankkeita ei saada vietyä loppuun. Merkittäviä asemakaavoja kuitenkin saatiin vietyä päätökseen asti: Viirinlaakso 1, Uudenniityn alue, Ali-Tilkka ja Järvimaa. Valitettavasti eräät päätökset poikivat valituksia ja niiden lainvoimaisuus selviää vasta valituskäsittelyjen jälkeen. Nyt sekä Mahlamäen että Viirinlaakson kaavat odottavat hallinto-oikeuden päätöksiä.

Paikallislehtiin kirjoitin ainakin omakotitonttiasiasta. Asiaa koskeva perussuomalaisten valtuustoaloitehan on tulossa valtuuston käsittelyyn otaksuttavasti tänä vuonna. Kirjoitus poiki jonkin verran vastineitakin paikallislehteen, joiden sivuilla jorisin myös ainakin Rajamäen tasoristeyksen turvajärjestelyistä ja Kirkonkylän uuden liikuntapuiston puutteellisista kevyen liikenteen väylistä. Molempien juttujen aiheet toimittajat olivat bonganneet juuri näiltä blogisivuilta.

Kaiken kaikkiaan loppuvuosi oli kohtuullisen vilkas ja työläs luottamustoimien kannalta. Puhujapönttöä taisi tulla kulutettua enemmän kuin alkuvuonna ja myös muilla areenoilla tuli oltua hieman aktiivisempi.

Valtuuston ja lautakunnan kokouksiin osallistuin viime vuonnakin 100 %:sti – ei poissaoloja.

Blogiini kirjoittelin puolivuotiskaudella hieman alle 50 kertaa eli pari kertaa viikossa. Tokihan joukossa on myös kaiken sorttisia kieli jonkun poskessa kirjoitettuja kevytmielisyyksiäkin, mutta aika lailla ihan asiatekstiäkin.

Kiitos seurasta.

Kevättä kohti.

       

Hesarin lehtijuttu on poikinut monenlaista yhteydenottoa ja palautetta. Ken on kysynyt yhteystietoja vuokratiloille, kuka muuten vain kannustanut asian tiimoilta. Vaikuttaa, että kunnantaloa myöten asiaan suhtaudutaan positiivisesti. Toivottavasti asian saama hetkittäinenkin julkisuus oli alueen kehittämisen kannalta myönteistä.

Itseään fiksumpien ihmisten kanssa keskustellessa saa toisinaan ideoita, joita kehtaa ehkä julkisestikin esittää. Yhden kiihkeän keskustelun kuluessa jäin fundeeraamaan, että miten Rajamäen hienoja – ei niin tunnettuja – nähtävyyksiä voisi tuoda pienimuotoisesti, edullisesti ja yksinkertaisesti esille.

Mietin, että olisiko mahdollista tehdä pieni, simppeli kyläkartta, jossa olisi esitetty Rajamäen kohteet: tehdas, funkkis-asuntoalueet, Sörkän kasarmit, kirkko, tykkitornit, bunkkerit, lähde, Rajamäen talo jne. Ja miksei jokunen paikallinen palveluyrityskin.

Enpä ole kuullut tai nähnyt, että tällaista olisi ollut yleisesti jaossa. Kyläkarttaa voisi jakaa paikallisissa yrityksissä.

Olisikohan tällaisesta opaskerho, kyläyhdistys tai kunta kiinnostunut? Jonkinlaista asiantuntemusta noiden kohteiden määrittelyssä ja infon antamisessa toki tarvittaisiin. Nykyäänhän kohde-esittelyt voi laittaa vaikkapa nettiin – kaikkea ei tarvitse paperille painaa. Jokaisella kulkijalla, kun kulkee älypuhelin mukana. Voisin talkootöinä piirustuspuolen hoitaa.  Lopputuotoshan voisi olla vaikka vain mustavalkoinen A4-läpyskä.

—————————————

Tuota funtsiessa tuli mieleen, että hieman samanlaista – tosin varhaishistoriaan liittyvää projektia virittelin vuosia sitten. Ajatuksenani oli piirtää vastaavanlainen tosin huomattavasti tarkempi kuvakartta 70-luvun Oulun Alppilasta – kaikkien kollivuosien rymypaikkoineen ja korsuineen.  Aika pitkälle näyttää nuo puuhat edenneen, mutta jääneen jostain syytä kuitenkin kesken ja unholaan. Näitähän riittää – keskeneräisiä proggiksia.

                     Riu Karamboa, Boa Vista, Kap Verde

Kymmenen päivän blogihiljaisuus päättyy.

Syynä on jouluinen visiitti Kap Verdelle. Samalla taisi tulla pariin vuosikymmeneen ensimmäinen Joulu ilman yhtä ainutta joululahjaa ja joulukuusta. Hyvin pärjättiin ilmankin. Joskus 80-luvun lopulla tuli vietettyä hieman samaan tyyliin Joulun aika Casablancassa Marokossa. Myös Marrakech ja Sadunkertojien tori tuli nähtyä silloin.

Tällä kertaa mentiin pari piirua etelämmäs eli Kap Verden Boa Vistalle. 8000 asukkaan karun kuivalle saarelle – noin 450 km länteen Afrikan rannikolta.

Kuvat kertonevat aika paljon eli kohtuullisen hyvä tasoinen ***** hotelli täydellä ylläpidolla. Juuri sopivasti aurinkoa ja lämpöä 22-30C. Hillittömät hiekkarannat. Jos jostain löytyy pitempiä ja leveämpiä, niin se on jo liioittelua. Atlantin aallot.

                          Länsirannikon hillitöntä hiekkarantaa.

 

                     Etelärannikon vielä hillittömämpää hiekkarantaa.

 

 

                                      Hillittyjä ruskosuulia – luulisin.

Valokuvien lisäksi muistoksi – toivottavasti ei pysyväksi – jäi 5 kg ylipainoa.

Seuraavaksi perinteinen puolivuotiskatsaus Nurmijärven kiihkeästä kunnallispoliittisesta meiningistä. Palaan asiaan joskus ensi vuonna.