Perinteiseen tapaan kertauksena edellisen vuoden kunnallispoliittiset hekuman huiput ja raskaimmat takaiskut – jos sellaisiin ulottuvuuksiin Nurmijärvellä yleensäkään päästään.

Vuoden jälkipuoliskon luottamustoimet alkoivat todenteolla elokuussa, jolloin osallistuin myös Helsingin seudun maankäyttösuunnitelmaa, asuntostrategiaa 2025 ja Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaa HLJ  2015 koskevaan seminaariin. Paikalla oli toista sataa kuntapäättäjää ja virkamiestä pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja kymmenestä Kuuma-kunnasta. Korostin infra- ja väylähankkeiden etenemisen tärkeyttä, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Erityisesti toin esille ratahankkeiden edistämisen ja sen tosiasian, että näidenkin hankkeiden aikatauluja ja suunnittelupäätöksiä on ryhdyttävä tekemään jossakin vaiheessa. Kuntien nykyiset maankäyttösuunnitelmat ja kaavoitusohjelmat perustuvat vahvasti näihin pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Lähitulevaisuudessa on niihin liittyviä päätöksiäkin tehtävä.

Elokuun lopussa valtuustossa koettiin hieman liikehdintää ja “rakenteellisia uudistuksia”, kun Minna Jokinen siirtyi Perussuomalisista Keskustan valtuustoryhmään.

Elokuun lopulla Rajamäen kyläpäivillä vierailivat ex-pääministeri Paavo Lipponen ja kansanedustaja Ben Zyckowicz. Benkku viihtyi paremmin Kokoomuksen teltalla.

Syyskuun alussa olin valitsemassa Kokoomuksen Uudenmaan piirin kansanedustajaehdokkaita ylimääräisessä piirikokouksessa. Hieman poikkeuksellisesti kokous ei aivan pohjaesitystä hyväksynyt, vaan äänesti listaan muutaman muutoksen. Nurmijärveltä ehdokkaaksi asetettiin istuva kansanedustaja Outi Mäkelä.

Keski-Uudenmaan kaupungin selvitysprosessi saatiin viimein päätökseen. Lopputulema oli, että Nurmijärven kunnanvaltuusto ilmoitti yksimielisesti ja ainoana selvityskuntana kantanaan, että se ei tule jatkamaan seuraavaan vaiheeseen. Päätös oli sikälikin looginen, että jatkopäätös olisi edellyttänyt välitöntä sitoutumista tiettyihin sopeuttamistoimenpiteisiin – näihin emme katsoneet voivamme sitoutua. Paikallislehdessä totesin, että suurin osa raportissa esitetyistä tehostamistoimista voitaisiin toteuttaa Nurmijärvellä jo nyt, jos vain löytyisi halua ja kykyä.

Lokakuussa valittiin kuntaan uusi talousjohtaja äärimmäisen niukasti äänin 25-26. Valituksi tuli Pekka Kivilevo.

Vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa käsiteltiin vuoden takainen valtuustoaloitteeni Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa. Tämä ja siitä noussut Hesarin lehtijuttu ovat sen verran tuoreessa muistissa, että ei siitä sen enempää.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa saatiin kaava-asioita eteenpäin kohtuullisesti. Kaavoituspuolella valmisuksia ja edellytyksiä nopeampaankiin etenemiseen olisi ollut, mutta valitettavasti – kuten aika usein – maankäyttöpuolella ei edetty samalla tahdilla. Ilman maankäyttösopimuksia tiettyjä hankkeita ei saada vietyä loppuun. Merkittäviä asemakaavoja kuitenkin saatiin vietyä päätökseen asti: Viirinlaakso 1, Uudenniityn alue, Ali-Tilkka ja Järvimaa. Valitettavasti eräät päätökset poikivat valituksia ja niiden lainvoimaisuus selviää vasta valituskäsittelyjen jälkeen. Nyt sekä Mahlamäen että Viirinlaakson kaavat odottavat hallinto-oikeuden päätöksiä.

Paikallislehtiin kirjoitin ainakin omakotitonttiasiasta. Asiaa koskeva perussuomalaisten valtuustoaloitehan on tulossa valtuuston käsittelyyn otaksuttavasti tänä vuonna. Kirjoitus poiki jonkin verran vastineitakin paikallislehteen, joiden sivuilla jorisin myös ainakin Rajamäen tasoristeyksen turvajärjestelyistä ja Kirkonkylän uuden liikuntapuiston puutteellisista kevyen liikenteen väylistä. Molempien juttujen aiheet toimittajat olivat bonganneet juuri näiltä blogisivuilta.

Kaiken kaikkiaan loppuvuosi oli kohtuullisen vilkas ja työläs luottamustoimien kannalta. Puhujapönttöä taisi tulla kulutettua enemmän kuin alkuvuonna ja myös muilla areenoilla tuli oltua hieman aktiivisempi.

Valtuuston ja lautakunnan kokouksiin osallistuin viime vuonnakin 100 %:sti – ei poissaoloja.

Blogiini kirjoittelin puolivuotiskaudella hieman alle 50 kertaa eli pari kertaa viikossa. Tokihan joukossa on myös kaiken sorttisia kieli jonkun poskessa kirjoitettuja kevytmielisyyksiäkin, mutta aika lailla ihan asiatekstiäkin.

Kiitos seurasta.

Kevättä kohti.

       

Hesarin lehtijuttu on poikinut monenlaista yhteydenottoa ja palautetta. Ken on kysynyt yhteystietoja vuokratiloille, kuka muuten vain kannustanut asian tiimoilta. Vaikuttaa, että kunnantaloa myöten asiaan suhtaudutaan positiivisesti. Toivottavasti asian saama hetkittäinenkin julkisuus oli alueen kehittämisen kannalta myönteistä.

Itseään fiksumpien ihmisten kanssa keskustellessa saa toisinaan ideoita, joita kehtaa ehkä julkisestikin esittää. Yhden kiihkeän keskustelun kuluessa jäin fundeeraamaan, että miten Rajamäen hienoja – ei niin tunnettuja – nähtävyyksiä voisi tuoda pienimuotoisesti, edullisesti ja yksinkertaisesti esille.

Mietin, että olisiko mahdollista tehdä pieni, simppeli kyläkartta, jossa olisi esitetty Rajamäen kohteet: tehdas, funkkis-asuntoalueet, Sörkän kasarmit, kirkko, tykkitornit, bunkkerit, lähde, Rajamäen talo jne. Ja miksei jokunen paikallinen palveluyrityskin.

Enpä ole kuullut tai nähnyt, että tällaista olisi ollut yleisesti jaossa. Kyläkarttaa voisi jakaa paikallisissa yrityksissä.

Olisikohan tällaisesta opaskerho, kyläyhdistys tai kunta kiinnostunut? Jonkinlaista asiantuntemusta noiden kohteiden määrittelyssä ja infon antamisessa toki tarvittaisiin. Nykyäänhän kohde-esittelyt voi laittaa vaikkapa nettiin – kaikkea ei tarvitse paperille painaa. Jokaisella kulkijalla, kun kulkee älypuhelin mukana. Voisin talkootöinä piirustuspuolen hoitaa.  Lopputuotoshan voisi olla vaikka vain mustavalkoinen A4-läpyskä.

—————————————

Tuota funtsiessa tuli mieleen, että hieman samanlaista – tosin varhaishistoriaan liittyvää projektia virittelin vuosia sitten. Ajatuksenani oli piirtää vastaavanlainen tosin huomattavasti tarkempi kuvakartta 70-luvun Oulun Alppilasta – kaikkien kollivuosien rymypaikkoineen ja korsuineen.  Aika pitkälle näyttää nuo puuhat edenneen, mutta jääneen jostain syytä kuitenkin kesken ja unholaan. Näitähän riittää – keskeneräisiä proggiksia.

                     Riu Karamboa, Boa Vista, Kap Verde

Kymmenen päivän blogihiljaisuus päättyy.

Syynä on jouluinen visiitti Kap Verdelle. Samalla taisi tulla pariin vuosikymmeneen ensimmäinen Joulu ilman yhtä ainutta joululahjaa ja joulukuusta. Hyvin pärjättiin ilmankin. Joskus 80-luvun lopulla tuli vietettyä hieman samaan tyyliin Joulun aika Casablancassa Marokossa. Myös Marrakech ja Sadunkertojien tori tuli nähtyä silloin.

Tällä kertaa mentiin pari piirua etelämmäs eli Kap Verden Boa Vistalle. 8000 asukkaan karun kuivalle saarelle – noin 450 km länteen Afrikan rannikolta.

Kuvat kertonevat aika paljon eli kohtuullisen hyvä tasoinen ***** hotelli täydellä ylläpidolla. Juuri sopivasti aurinkoa ja lämpöä 22-30C. Hillittömät hiekkarannat. Jos jostain löytyy pitempiä ja leveämpiä, niin se on jo liioittelua. Atlantin aallot.

                          Länsirannikon hillitöntä hiekkarantaa.

 

                     Etelärannikon vielä hillittömämpää hiekkarantaa.

 

 

                                      Hillittyjä ruskosuulia – luulisin.

Valokuvien lisäksi muistoksi – toivottavasti ei pysyväksi – jäi 5 kg ylipainoa.

Seuraavaksi perinteinen puolivuotiskatsaus Nurmijärven kiihkeästä kunnallispoliittisesta meiningistä. Palaan asiaan joskus ensi vuonna.

 

Blogikirjoitusten ja etenkin sarjakuvastrippien aiheet ovat toisinaan hieman hakusessa. Tosinaan yhdestä sanomalehtiuutisesta tuntuisi poikivan vaikka millä mitalla jutun ja strippien juurta. Pienikin sanomalehtiuutinen voi laittaa suikan hurisemaan ja tarttumaan aiheeseen. Joskus on kysymys yksittäisen yrittäjän kokemasta painostuksesta Espoon virkamiesten taholta, joskus Helsingin kunnallispolitiikasta, vaikka aiheet eivät erityisen lähellä sydäntä olekaan. Sen verran kuitenkin, että olen monta kertaa todennut, etten toivo Helsingissä harrastetun päätöksentekokulttuurin koskaan hivuttautuvan Nurmijärvelle. Etenkin viime aikojen virkojen täyttämisiin liittyvä päätöksentekomalli saisi puolestani pysyä visusti Kehä III:n eteläpuolella.

Mennä viikolla jälleen yksi uutinen herkisti aistit. Helsingin Sanomat uutisoi tiistaina Helsingin Vihreiden Minerva Krohnin keväällä tekemästä äidinkielen vaihdosta suomesta ruotsiin, joka sattumoisin ajoittui paria viikkoa aikaisemmaksi kuin hänen asettumisensa ehdolle Kuntaliiton hallituksen ruotsinkieliselle paikalle. Sattumoisin lienee oikea termi, koska Krohnin mukaan äidinkielen vaihtaminen ei todellakaan liittynyt Kuntaliitto-asiaan. Syynä oli – ja totta kai luotamme luottamushenkilön sanaan – ruotsinkielisten sisarenlapsien läheisyys ja suvun perinteet.

Ongelmaksi muodostui se, että ruotsinkielisenä Krohn olikin epäkelpo Helsingin opetuslautakunnan ja sen suomenkielisen jaoston puheenjohtajaksi.

Lauantaina saimme lukea, että Minerva Krohn oli muuttanut pikavauhtia äidinkielensä suomeksi. Krohn kertoi punninneensa tarkoin, kumpi paikoista – Helsingin opetuslautakunta vai Kuntaliiton hallitus on tärkeämpi, mikäli hän joutuu luopumaan toisesta.

Krohnin mukaan “jos opetuslautakunnan puheenjohtaja vaihtuisi, lautakunta ja opetusvirasto kärsisivät enemmän”. Tämä on siis Krohnin oma subjektiivinen näkemys hänen tuomasta lisäarvosta Helsingin kaupungin hallintoon. Jollakin toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.

Lauantain uutisointi antaisi aihetta ymmärtää – vaikka sitä ei ihan suoraan esille tuoda, että tällä kertaa äidinkielen vaihtamisen ajoitus liittyy nimenomaan esille tulleisiin luottamushenkilöpaikkoihin. Epäselväksi jää, että ovatko ruotsinkieliset sisarenlapset muuttuneet Minerva Krohnille viime aikoina kovinkin paljon etäisimmiksi ja onko suvun perinteet kokeneet jonkinlaisen inflaation. Juuri näillä perusteillahan viime vuotinen äidinkielen vaihto tuli tehtyä.

Minerva Krohnista tuli kertaheitolla Suomen toiseksi kuuluisin kielinainen Sara Maria Forsbergin rinnalle. Varsinainen Vihreiden Smokahontas – vai pitäisikö sanoa Mokahontas?

 

 

 

 

 Ennen kokousta esiintyi Tiernahenkilöt

Vuoden viimeinen luottamusmiestoimi on kunnialla selvitetty. Tämän vuoden saldo taisi olla perinteiseen tapaan 100 prosenttinen osallistuminen kaikkiin valtuuston ja lautakunnan kokouksiin.

Tämän iltainen kunnanvaltuuston kokous ei isompaa dramatiikkaa tarjonnut. Kunnanhallituksen pohjaesitykset tuli hyväksyttyä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan ja puheitakin pidettiin hiukan säästeliäästi.

Takauksen myöntäminen Rajamäen Uimahalli Oy:lle sai Vihreiden Kuuselan kritisoimaan investointikustannusten siirtämistä leasing-sopimuksella tulevien vuosien käyttömenoiksi. Olen samaa mieltä siitä, että asian olisi voinut tuoda esille esitystekstissä. On hieman ikävää, että päätöksentekijät joutuvat tällaisia asioita kysymään ja selvittämään. Sinänsä uimahalliprojektin vetäjille tulee antaa tunnustus siitä, että hankkeessa on otettu vakavasti kustannusten karsiminen ja pyritty tosissaan pysymään sovitussa investointimäärärahassa. Tässä suhteessa monelle muulla kunnan investointihankkeella on opiksi otettavaa uimahallihankkeesta.

Äänestämään päästiin käsiteltäessä Vihreiden valtuustoryhmän aloitetta avoimuuden parantamiseksi Nurmijärven kuntakonsernissa. Vihreät esittivät nytkin asian palauttamista ja sen käsittelemistä ensin konserniohjeiden uusimista ja omistajapoliittisia linjauksia valmistelevassa toimikunnassa. Kunnanhallituksessa samainen esitys oli rauennut kannattamattomana, mutta valtuustossa se meni läpi äänin 19-32. Itse aihe taisi nousta ympäri valtakuntaa esille Pyhäjoen ydinvoimahankkeen myötä. Eräille tahoille taisi tulla vimmattu halu saada lisää informaatiota kunnallisten sähköyhtiöiden hallitusten päätöksenteosta – nämä kun tekivät juuri tuolloin päätöksiä ydinvoimalahankkeeseen osallistumisesta tai ulkopuolelle jäämisestä. Meillähän Vihreät tekivät jo vuoden 2013 lokakuussa aloitteen konserniohjeen antamisesta sähköyhtiölle Fennovoiman voimalahankkeesta irtautumiseksi, mutta esitys hävisi selvin luvuin valtuustossa. Sittemmin irtaantuminen valtakunnan tasolla Vihreiltä onnistui – he irtaantuivat hallituksesta. Kunnan osakeyhtiöiden avoimuudesta joskus myöhemmin enemmän.

Listalla oli myös vuosi sitten tekemäni valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä elinkeinotoiminnassa. Sen oli allekirjoittanut lisäkseni 28 valtuutettua. Pidin asiasta seuraavan sorttisen puheen:

Arvoisa puheenjohtaja, muut läsnäolijat

Vuosi sitten laatimani aloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan elinkeinotoiminnassa tuli ajankohtaiseksi, kun Altian vanha tehdasalue avautui osaksi yleistä katuverkkoa.

Aloitteen keskeinen ajatus ja tavoite oli, että tämä avaisi mahdollisuuden kehittää vähäisillä toimenpiteillä valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallisesta aluetta myös matkailunähtävyytenä. Itse tehdas  lähteineen, Rajamäen kirkko, tehdasyhdyskunnan suojellut arkkitehtonisesti merkittävät  asuinrakennukset ja tykkitornit todellakin muodostavat poikkeuksellisen ja hyvin säilyneen kokonaisuuden, jota ei liieämmälti ole kunnan puolelta esille tuotu.

Aloitteen johdosta on tehty perusteellisia selvityksiä. Valitettavasti vanhan tehdaskiinteistön osalta on todettu, että sen saattaminen paikallisten yrittäjien toivomaan käyttöön vaatisi huomauttavia taloudellisia panostuksia. Toisaalta täytyy todeta, että aloitteessa ei fokusoitu nimenomaan kiinteistökehittämiseen – saati, että siinä olisi edes esitetty kunnan osallistumista kiinteistöinvestointeihin.  Aloitteen fokus oli koko alueessa ja kunnan mahdollisuudessa toimia muulla tavoin kunnan elinkeinotoiminnan edistäjänä.

Valitettavasti saimme kuulla, että myös ainutlaatuisen Altian tehdasmuseon avoinna pito yleisölle on ongelmallista. Muualla Euroopassa vähäisemmänkin tislaamon yhteyteen voidaan järjestää monenlaisia aktiviteetteja: museoita, näyttelyitä – jopa suoramyyntiä. Täällä Impivaarassa lainsäätäjät ovat tämänkin mahdollisuuden tehokkaasti eliminoineet ja kuten tiedetään – vuoden vaihteessa säädökset muuttuvat entistä hölmömmiksi uuden alkoholilain myötä.

Kiitän virkamiehiä ja muita asianosaisia aloitteen perusteellisesta käsittelystä ja toivon, että selvityksessä mainitut lupaukset alueen omaleimaisuuden esille tuomisessa kunnan markkinoinnissa ja elinkeinopoliittisen ohjelman päivittämisessä toteutuvat.

Uskon, että tässä valtakunnassa löytyy vielä henkilöitä, jotka ovat huvipuistojen ja stadionkonserttien lisäksi kiinnostuneita myös arkkitehtuurista, kulttuuriperinnöstä ja pienimuotoisistakin historiallisista nähtävyyksistä. Jokainen Hankotieltä Rajamäelle poikkeava ohikulkija on potentiaalinen ja tervetullut asiakas kylän palveluntuottajille.

En malta olla lopuksi viittaamatta valtuuston asialistamme seuraavaan kohtaan. Siinä todetaan, että Nurmijärvellä on suuri puute bändien harjoittelutiloista ja esiintymispaikoista. Uuden monitoimitalon todetaan tuovan tilanteeseen helpotusta. Hämmentyneenä esitän kysymyksen, että tarvitaanko rock’n rollin soittamiseen 15 miljoonan euron kulttuuripalatsia vai olisiko asiaan saatavissa parannusta nopeammin, yksinkertaisemmin ja edullisemmin muilla keinolla. Kun nuo Altian vanhat tehdasrakennukset eivät muutu edes isolla rahalla liike-elämän tarpeisiin, niin olisiko sieltä saatavissa ihan perinteisellä ”tee se itse”-meiningillä nuorisolle bändi- ja harrastustiloja. Ajatus on vapaasti käytettävissä.

Kokouksen päälle syötiin riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa.

Joulun odotusta itse kullekin.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina 16.12. käsittelemään 13 asiakohtaa sisältävää listaa.

Aloitamme parilla asemakaava-asioista Helsingin hallinto-oikeudelle tehtyihin valitukseen liittyvillä lausunnoilla. Valitukset kohdistuvat Kirkonkylän Mahlamäentien ja Ilvesvuoren asemakaavamuutoksiin.

Arkadian yhteislyseon  kaavamuutos on edennyt jo ehdotusvaiheeseen, joten salibandyhallin saaminen Klaukkalaan on mahdollistumassa myös tätä kautta.

Listalla on myös Kirkonkylän liikuntapuiston asemakaavamuutosluonnos. Merkille pantavaa on se, että esittelytekstissä todetaan, että kevyen liikenteen yhteyden todetun parantamistarpeen vuoksi liikenneselvityksen lisätyönä tehdään kevyen liikenteen yhteyden parantamissuunnitelma Rajamäentien itäpuolelta liikuntapuistoon. Muuan liikuntapuisto-orientoitunut demarivaltuutettu taannoin irvaili, kun nostin asian paikallislehdessä esille ja olin loppukesästä asiasta yhteydessä kunnantalolle. Tässä kaava-asiassa on kyseinen asia nyt viimeinkin todettu ja marraskuussa tehdyssä liikenneselvityksessä asiaan on kiinnitetty huomioita.

Pikavauhtia ASRAn listalle on päätynyt myös Rajamäen keskustan asemakaavamuutosluonnos, jolla mahdollistetaan terveysaseman sijoittaminen keskeiselle paikalle kylän keskustaan.

Listalta löytyy pari rakennuskiellon jatkamista Herusissa ja Rajamäellä.

Perussuomalaisten valtuustoaloite asemakaava-alueiden omakotitonttien minimikoosta tulee lausunnolle lautakuntaan. Asiastahan olen kirjoittanut jo aiemmin riittämiin sekä paikallislehdessä että blogissani. Minulla on selvä vastustava kanta kyseiseen aloitteeseen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Perussuomalaiset ovat kaivaneet esiin liki 40 vuotta vanhan ponsiesityksen  kunnanvaltuuston kokouksesta. Tarkemmin sanottuna vuodelta tässä vuodelta 1977 laaditussa esityksessä ehdotetaan vähintään 1000 m2 tontteja. Tuolloin vuonna 1977 Nurmijärvellä oli noin 20.000 asukasta. Tasavallan presidenttinä vaikutti Urho Kekkonen ja pääministerinä Martti Miettunen. Osa nykyisistä kunnanvaltuutetuistamme ei ollut edes syntynyt. Melkein jokaisen omakotitalon pihassa oli perunamaa ja ryytitarha. Elämme nyt uutta vuosituhatta – toivottavasti myös aloitteen tekijät.

 

  Siinä ja tässä, että onko tämäkin kuva laiton.

Edessä on pikkujouluviikonloppu ja kuntapoliittinen viikko.

Pikkujouluista ei sen enempää ennakko- ja tuskin myöskään loppuraporttia.

Maanantaina on valtuuston kyselytunti, jossa käymme tulevan valtuuston kokouksen lista asioita läpi ja kuulemme muutamia alustuksia virkahenkilöiltä. Eräs alustuksista koskee Klaukkalan jäähallin laajennus- ja peruskorjaushanketta, jolle on nyt haettu lisämäärärahaa ja lisälainanottovaltuuksia.

Valtuuston keskiviikon listalla ovat mm:

– Ali-Tilkan ja ns. Järvimaan asemakaavojen hyväksyminen. Kaavojen kautta syntyy Klaukkalaan uutta asuntokaavaa yli 57000 kerros-m2.

– Kunnan takausten myöntäminen Nurmijärven Vuokra-asunnot Oy:lle ja Rajamäen Uimahalli Oy:lle. NUVA ostaa kunnalta asunto-osakkeita 26 kpl. Uimahalliyhtiö suunnittelee hankkivansa uuden uimahallin av-järjestelmän, asiakashallintajärjestelmän ja kuntosalilaitteet rahoitus-leasingilla. Minulla on muistikuva, että uimahallin kustannuslaskelmassa oli tilaajahankintoihin – siis investointina – varattu noin puoli miljoonaa euroa. Jos näin on ja nämä hankitaan nyt liisaamalla, niin rakennushankkeen kustannusten tulisi tippua summalla, joka säästyy hankinnoista. Tuo ei olisi oikea tapa pysyä kustannusarviossa. Täytyypä tarkistaa. Voipi olla, että muistan väärinkin.

– Kunnan lisäsatsaus Arkadian yhteislyseon liikuntasalihankkeeseen, jolla saadaan toteutettua SM-tason salibandyhalli.

– KUUMA-seutu -liikelaitoksen talousarvion käsittely. Kuntaselvityskinkereissä joku yhdistymisasianainen totesi alkuvuodesta, että KUUMA on jo menneen talven lumia ja sillä ei ole mitään tulevaisuutta. Ensi vuonna tuosta toiminnasta on 55000 euron lasku tulossa Nurmijärvelle.

– Allekirjoittaneen ja 28 muun valtuutetun valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä elinkeinotoiminnassa. Esityslistassa on nyt vuoden aherruksen jälkeen neljä sivua tekstiä. Alueen yrityksiltä on saatu infoa, minkälaista toimintaa alueella voitaisiin harjoittaa ja niiden toteuttamismahdollisuudet on käyty läpi mm. Keski-Uudenmaan kehittämiskeskuksen kanssa. Altian kanssa on suoritettu kiinteistökatselmus alueella – myös tykkitorneissa. Myös Altian ylintä johtoa. Katselmoijat toteavat, että tilat eivät sovellu niihin käyttötarkoituksiin, joita yrittäjät ovat esittäneet. Esittelytekstin mukaan toiminta-ajatus ja liikeidea puuttuvat ja hanke on jäsentymätön. Tätä en ihmettele – tuskin mitään hanketta sinänsä on vielä edes olemassa. Epäselväksi jää, että onko yrittäjäjärjestöön oltu yhteydessä. Itse oletin, että tässä yhteydessä nimenomaan jäsentynyttä hanketta viriteltäisiin. Altian tehdasmuseon avaaminen ns. suurelle yleisölle ei ole alkoholilainsäädännön mukaan mahdollista. Tämä on kyllä aivan impivaaralainen ongelma – Skotlannissa ja Irlannissa väkijuomatehtailla on aika mellevät väkijuomamuseot ja -näyttelyt. Loppukaneettina todetaan, että alueella on ainutlaatuinen historia ja sisältää mielenkiintoisia elementtejä. Kunta suhtautuu positiivisesti ja edistää osaltaan  alueen kehittämishankkeita, mutta ei voi toimia investorina tai vetäjänä. Totuttuun tapaan kunnanhallitus esittää, että aloite todetaan loppuun käsitellyksi.

– Aulikki Markkasen aloite koskien nuorten populaarimusiikin harrastajien kartoittamisesta. Vastauksessa todetaan, että harjoittelutilaoista on pulaa ja konserttitiloista on pulaa. Klaukkalan monitoimitalon toivotaan tuovan tähän ratkaisua. Jäin funtsimaan, että näinkö hienohipiäisiä nämä nykynuoret ovat, että rokettirollin esittämiseen pitää rakentaa 15 miljoonan euron monitoimipalatsi. Ennen vanhaan kelpasi lepakkoluolat ja purkutalot. Kun juuri todettiin, että Altian tehdasrakennuksiin ei saa kuin isolla rahalla toimivia yritystiloja, niin josko sinne saisi pienellä rahalla ja nuorison ite-meiningillä edes bänditiloja.

– Vihreitten valtuustoryhmän aloite avoimuuden parantamiseksi Nurmijärven kuntakonsernissa. Aloitteen tekijät haluavat, että yritysten sisäisiä esityslistoja ja pöytäkirjoja tuotaisiin julkisuuteen. Tiedottamisessa on varmasti kehitettävää kaikissa kuntakonsernin yhtiöissä, mutta liiketoimintaperiaatteella ja kilpaillussa markkinassa toimivilla yrityksillä ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia tuoda päätöksentekoelinten asialistoja ja pöytäkirjoja kilpailijoidenkin tutkailtavaksi. Esityksessään myöskään konsernijohto ei tätä pidä tarpeellisena velvoittaa. Kerran yritin ihan tosissaan etsiä tiettyjen vihertävien kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten pöytäkirjoja netistä – aivan turhaan. Kyllä en löytänyt.

Tiistaisen asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan esityslistasta ennakkokatsausta joko sunnuntaina taio maanantaina.

 

 

 

 

 

 

Joskus mennä vuosina bongasin muistaakseni Seura-lehdessä kuvan Martti Huuhaa Innasen naivistisesta maalauksesta “Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella”.

Herkkä kuvaus katajaisen kansamme luiskaotsaisesta edustaja teki minusta kerta heitolla Innasen naivistisen taiteen ihailijan. Tuolloin nuorna miehenä ei kuitenkaan tullut sijoitettua taiteilijan tuotantoon, vaikka sijoitus olisi pitkässä juoksussa ollut varmasti ainakin piirun verran parempi kuin taannoinen investointini Talvivaaran osakkeisiin. Se kun vasta tosi huuhaa-juttu olikin.

Varttuneemmalla iällä on tullut kuitenkin tehtyä muutama Innas-taulun hankinta.

Ensiksi kävin hankintareissulla Pohjois-Savossa, josta tarttui mukaan vuoden 2003 tuotantoa oleva “Horonsuon umpitollo”. Rehellinen ja kaunistelematon kuvaus korvenraivaajien sukuun kuuluvasta agraarieläjästä.

Uudempi taidehankinta on vuonna 1986 maalattu “Petroskoin kaalikombinaation isännöitsijä”.  Tämän taideluomuksen ostin Virve Vicky Rostilta tänä syksynä. Kuvassa esiintyy itäisen kulttuurikansan ja maailmanvallan edustaja. Sivistyneisyys näkyy mm. tämän arvokkaasti harmaantuneen sankarin hienostuneessa tavassa kaivaa kärsäänsä. Aihe, joka niin usein toistui Innasen maalauksissa.

   

Innasen tauluissa oli muuten nenä- vai oliko peräti kärsätakuu. Ne kun on maalattu melkeinpä kolmiulotteisena usealla paksulla maalikerroksella. Nenäreikää pystyy sormen työntämään. Takuu oli muistaakseni sellainen, että jos kärsä tippuu, niin taiteilija maalaa uuden tilalle.

Tänään takuuaika umpeutui.

Vasitenkin kevyet mullat ja iloiset jatsit Huuhaalle, sano.

  Näin nyt.

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta hälytettiin ylimääräiseen kokoukseen Klaukkalan Viirinlaakson asemakaavan hyväksymispäätöksestä tehtyjen valitusten vuoksi.

Esityslistan mukaan kunnanvaltuuston 8.10.2014 tekemään hyväksymispäätökseen ovat tehneet Hallinto-oikeudelle valituksen Kiinteistö Oy Viirintori ja Rauno Rautio.

Nyt lautakunta antaa kunnanhallitukselle lausunnon asiasta, jonka jälkeen se etenee kunnanhallituksesta kunnanvaltuustoon ja edelleen Hallinto-oikeuteen.

Kaavavalitusten käsittelyssä saa varautua 8-12 kuukauden käsittelyaikaan, jonka jälkeen on vielä mahdollinen Korkeimman hallinto-oikeuden käsittely.

Eli Klaukkalan keskeisimmän osan hankkeet Viirinlaaksossa ovat jumurissa vähintään noin vuoden verran – mikäli valitukset etenevät Hallinto-oikeuden  käsittelyyn.

 

 

Nurmijärvi Tänään -lehti kysyi viime numerossaan, onko kunnan hankintaosaamisessa parantamisen varaa. Lehden mukaan markkinaoikeus on antanut ratkaisun kunnan hankintapäätöksistä tehtyihin valituksiin tänä vuonna jo kuusi kertaa. Valtaosa valituksista on kohdistunut teknisen lautakunnan päätöksiin kuljetus- ja työkonepalveluista.

Kuten teknisen lautakunnan puheenjohtaja Vainio lehdessä totesi, lautakunta ei juurikaan osallistu varsinaisten tarjouspyyntöasiakirjojen laadintaan, vaan ne tehdään virkamiestyönä. Vaativimmissa hankinnoissa kunta käyttää vielä erityistä hankintalakiin erikoistunutta juristia konsulttina. Tämäkään ei tosin näytä takaavan hankintamenettelyn laillisuutta, kuten viimeisimmän – ostojuristin asiantuntemuksellaan konsultoiman – konehankinnan epäonnistuminen osoitti.

Mielessäni kunnan hankintaosaamisessa on parantamisen varaa. Sillä en tarkoita välttämättä sitä, etteikö valtaosaa hankinnoista osattaisi tehdä lainmukaisesti. Näin pitää ollakin. Sehän on ihan minimitaso – ei minkäänlainen tavoite. Joskin sen minimitasonkin saavuttaminen näyttää olevan välillä vaikeata. Hankinnan onnistumiseen kun tarvitaan muutakin kuin lakiosaamista. Täytyy olla syvä ymmärrys ja osaaminen itse hankinnan kohteesta. Täytyy olla ymmärrys mitä tekijöitä hankintakriteereiksi valitaan ja miten niitä mitataan. Erityisesti tarjouspyyntöasiakirjojen laatijalla tulee olla etukäteen käsitys siitä, miten kriteeristö laaditaan siten, että tarjoukset ovat yksiselitteisiä ja yhteismitallisia. Kaikki tulkinnanvaraisuudet tulee osata karsia tarjouspyynnöstä pois. Monimutkainen pisteytys ja tarjousvertailu on aina riski, joka edellä mainitussakin konehankinnassa realisoitui.

Hankintaosaamisella ymmärrän siis kuitenkin paljon muuta kuin pelkkää tarjouspyyntöaineiston laatimista lain vaatimukset täyttäväksi. Hankintaosaaminen on enemmänkin sitä, että kilpailutuksella saadaan kunnalle taloudellisesti edullisia tarjouksia ja riskittömiä sopimuksia. Juridisesti täysin laillinen kilpailutus voi tuottaa tuloksen, jossa kilpailun voittaa täysin epäoleellisilla kriteereillä tarjoaja, joka ei edullisin, eikä edes laadukkain. Tällainen esimerkki nähtiin vuosia sitten, kun kunnan aiemman tarkastuslautakunnan puheenjohtaja esitteli kunnan tilintarkastusyrityksen kilpailutuksen tulosta. Ääneen hämmästelin, että kilpailutuskriteerit oli laadittu siten, että yhden vähemmän merkityksellisen arvostelukriteerin kohdalla muutaman promillen ero tarjoajien välillä olisi voinut johtaa pisteytyksessä todella suureen – mahdollisesti koko hankinnan ratkaisevaan eroon tarjoajien välillä.

Toinen oleellinen kompetenssikysymys on hankintojen ja sopimusten riskien hallinta. Kuten viime valtuuston kokouksessa Klaukkalan monitoimitalon suunnittelusopimusten kohdalla totesin, etenkin pitkäkestoisissa hankkeissa kunnan olisi järkevää käyttää sopimusehtoja, jotka mahdollistavat sopimuksesta irtaantumisen tarvittaessa. Etenkin konsulttisopimuksissa, jotka eivät edellytä palvelun tuottajilta investointeja, tällaiset sopimusklausuulit ovat täysin mahdollisia.