Blogikirjoitusten ja etenkin sarjakuvastrippien aiheet ovat toisinaan hieman hakusessa. Tosinaan yhdestä sanomalehtiuutisesta tuntuisi poikivan vaikka millä mitalla jutun ja strippien juurta. Pienikin sanomalehtiuutinen voi laittaa suikan hurisemaan ja tarttumaan aiheeseen. Joskus on kysymys yksittäisen yrittäjän kokemasta painostuksesta Espoon virkamiesten taholta, joskus Helsingin kunnallispolitiikasta, vaikka aiheet eivät erityisen lähellä sydäntä olekaan. Sen verran kuitenkin, että olen monta kertaa todennut, etten toivo Helsingissä harrastetun päätöksentekokulttuurin koskaan hivuttautuvan Nurmijärvelle. Etenkin viime aikojen virkojen täyttämisiin liittyvä päätöksentekomalli saisi puolestani pysyä visusti Kehä III:n eteläpuolella.
Mennä viikolla jälleen yksi uutinen herkisti aistit. Helsingin Sanomat uutisoi tiistaina Helsingin Vihreiden Minerva Krohnin keväällä tekemästä äidinkielen vaihdosta suomesta ruotsiin, joka sattumoisin ajoittui paria viikkoa aikaisemmaksi kuin hänen asettumisensa ehdolle Kuntaliiton hallituksen ruotsinkieliselle paikalle. Sattumoisin lienee oikea termi, koska Krohnin mukaan äidinkielen vaihtaminen ei todellakaan liittynyt Kuntaliitto-asiaan. Syynä oli – ja totta kai luotamme luottamushenkilön sanaan – ruotsinkielisten sisarenlapsien läheisyys ja suvun perinteet.
Ongelmaksi muodostui se, että ruotsinkielisenä Krohn olikin epäkelpo Helsingin opetuslautakunnan ja sen suomenkielisen jaoston puheenjohtajaksi.
Lauantaina saimme lukea, että Minerva Krohn oli muuttanut pikavauhtia äidinkielensä suomeksi. Krohn kertoi punninneensa tarkoin, kumpi paikoista – Helsingin opetuslautakunta vai Kuntaliiton hallitus on tärkeämpi, mikäli hän joutuu luopumaan toisesta.
Krohnin mukaan “jos opetuslautakunnan puheenjohtaja vaihtuisi, lautakunta ja opetusvirasto kärsisivät enemmän”. Tämä on siis Krohnin oma subjektiivinen näkemys hänen tuomasta lisäarvosta Helsingin kaupungin hallintoon. Jollakin toisella voi olla erilainen käsitys asiasta.
Lauantain uutisointi antaisi aihetta ymmärtää – vaikka sitä ei ihan suoraan esille tuoda, että tällä kertaa äidinkielen vaihtamisen ajoitus liittyy nimenomaan esille tulleisiin luottamushenkilöpaikkoihin. Epäselväksi jää, että ovatko ruotsinkieliset sisarenlapset muuttuneet Minerva Krohnille viime aikoina kovinkin paljon etäisimmiksi ja onko suvun perinteet kokeneet jonkinlaisen inflaation. Juuri näillä perusteillahan viime vuotinen äidinkielen vaihto tuli tehtyä.
Minerva Krohnista tuli kertaheitolla Suomen toiseksi kuuluisin kielinainen Sara Maria Forsbergin rinnalle. Varsinainen Vihreiden Smokahontas – vai pitäisikö sanoa Mokahontas?
ARTO HÄGG 