Valtuustovuoden huipentuma eli talousarviovaltuusto koettiin Nurmijärvellä keskiviikkona 15.11.2023.

Alta naputeltiin varsin tiukkaan tahtiin pienempiä asiakohtia pois. Vihreiden Sami Virtasen aloite Rajamäen uimahallin joukkoliikenteen lipputuotekokeilusta ottikin sitten hieman enemmän aikaa. Kunnanhallitus oli hyväksynyt äänin 8-3 kunnanjohtajan esityksen siitä, että ehdotusta ei sisällytetä vuoden 2024 talousarvioesitykseen. Valtuustossa Vihreiden muutosesitys meni kuitenkin läpi äänin 22-26-3poissa, joten pääsemme arvioimaan kokeilun loputtua sen onnistumista ja vaikutusta uimahallin käyttäjämääriin. Itse olin kunnanhallituksen esityksen kannalla.

Myös varhaiskasvatuksen työntekijöiden työvaatetuksesta äänestettiin. Sivistys- ja hyvinvointitoimialan talousarviokehityksessä siihen oli varattu 47.000 euroa, mutta se oli poistettu kunnanjohtajan talousarvioesityksestä NUUKA-ohjausryhmän esityksen mukaisesti. Äänestyksessä aloite ei mennyt läpi: äänet 29-19-2poissa. Perusteluina pohjaesitykselle mainittiin mm. se, että nyt ei haluta avata uusia pysyviä menoeriä ja keskustelua siitä, mille henkilöstöryhmälle vastaava etu eli vaateraha seuraavaksi myönnetään. Tuotiin myös esille näkökanta, että asia on luonteeltaan sellainen, joka tulisi käsitellä työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa laajemmin. Tässäkin olin kunnanhallituksen pohjaesityksen kannalla.

Varsinaisen talousarviokäsittelyn ulkopuolelta odotetuin päätösasia oli alkuluokkatoiminnasta luopuminen lukuvuoden 2025-26 loppuun mennessä. Luopumisesta oli jo kertaalleen päätetty kesäkuussa valtuustossa osana talouden sopeuttamisohjelmaa ja se oli talousvaikutuksiltaan yksi merkittävimmistä päätetyistä toimenpiteistä. Avasin puheenvuorossani hieman alkuluokkakokeilun historiaa: kokeilu oli aloitettu varsin pienimuotoisena vuonna 2018 ja laajentunut sitten nurmijärveläisittäin todella isoksi kokeiluksi. Kun luottamuselimissä ryhdyttiin käsittelemään alkuluokkatoiminnan vakinaistamista, havahduttiin siihen, että toiminta edellyttää 15 henkilötyövuoden panostusta jokaisena vuotena. Kuten puhujapöntöstä totesin – tämä tuli melkoisena yllätyksenä suurimmalle osalle luottamushenkilöitä, koska kokeiluista ei oltu koskaan laadittu selkeää projekti- tai hankesuunnitelmaa ja sen raportointi ja väliarviointi oli kokonaan tai hyvin kevyesti tehty. Sivistyslautakunta teki sittemmin – vaikutusarvioinnit saatuaan – päätöksen, että myös ns. yhdistelmämallista laaditaan päätösesitys ja ennakkovaikutusten arviointi. Lopulta sivistyslautakunta päätti, että kunnassa jatketaan esi- ja alkuopetusta kyseisellä yhdistelmämallilla. Kunnanhallitus puolestaan päätti esittää valtuustolle, että asiassa edetään kunnanvaltuuston kesäkuisen linjauksen mukaan eli alkuluokkatoiminta ajetaan hallitusti alas. Päätös syntyi kunnahallituksessa niukasti 5-4-2vaiti eli ennalta oli odotettavissa tiukka äänestys myös talousarviovaltuustossa. Näin myös tapahtui. Valtuusto hyväksyi pohjaesityksen yhden äänen enemmistöllä 24-23-3tyhjää-1poissa. Totesin puheessani, että kyseessä on niin iso yksittäinen talouden sopeutustoimi, yli puoli miljoonaa euroa jokaisena vuotena vuodesta 2027 lähtien, että muutosesityksen mennessä läpi, se romahduttaisi koko NUUKA-ohjelman. Totesin myös, että kunnassa olisi syytä ottaa opiksi se, että jokaisesta kehitys- ja kokeiluhankkeesta pitää tehdä jatkossa kunnolliset projekti/hankesuunnitelmat ja raportoida tuloksista suunnitelmallisesti ja säännöllisesti. Ei näin, että neljän-viiden vuoden päästä todetaan kasvatetun kuluja 15 henkilöllä. Todettakoon sekin, että myös henkilöstössä mielipiteet asiassa jakautuvat puolesta ja vastaan. Ja myös se, että jos mihin tahansa toimintaan kunnassa satsataan 15 henkilön työpanos, niin vaikutukset ovat mittavia – ja mitä ilmeisemmin myönteisiä. Se mihin ne suunnataan pitää kuitenkin olla suunnitelmallista – lopputulemaan ei pidä ajautua. Vastaavasti nyt, kun kyseiset panostukset poistetaan, niin varmasti vaikutukset näkyvät. Yhtä kaikki varhaiskasvatusta ja esisopetusta toteutetaan jatkossakin aivan kuten sadoissa muissakin kunnissa aivan määräysten mukaisesti.

Päivän ja illan sana oli nuuka. Tuntuu, että se mainittiin lähes jokaisessa puheenvuorossa ja jokaisessa asiayhteydessä. Ei ihme sillä NUUKA-ohjelman päivitystä oli käsitelty liki vuoden verran ohjausryhmässä, johon kuului edustaja jokaisesta valtuustoryhmästä ja lisäksi puheenjohtajat kunnanvaltuustosta ja -hallituksesta. Ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimin, otti tavoitteeksi saavuttaa käyttötalouteen pysyvät vuosittaiset 9 milj.euron säästöt ja sopeutukset. Tehtävä tuntui todella vaikealta, jopa mahdottomalta, mutta kesäkuussa kyettiin – muistaakseni 12 pitkän istunnon jälkeen – esittämään valtuustolle toimenpiteet, joilla tuohon tavoitteeseen liki päästiin. Ohjausryhmän työtä onkin kiitelty useaan otteeseen ja monesta suusta. Talousarviovaltuustossa tuli viimein hieman kritiikkiä tai ihmettelyä. Vihreiden Niinimäki oli kirjoittanut puheen, josta seuraava sanatarkka lainaus: “Ryhmässä oli huomioitu kaikkien ryhmien edustus, hyvä niin! Kummalista oli sen sijaan ryhmän jäsenille asetettu ehdoton kielto kertoa omalle valtuustoryhmälle kokouksissa esitetyistä säästötoimista. Käytännössä siis yksittäinen Nuuka-ohjausryhmän jäsen saattoi esittää säästöjä jopa oman ryhmänsä tai valtuustoseminaarissa esiin tulleen mielipiteen tai toiveen vastaisesti. Enemmistöpäätöksellä tehdyt säästöesitykset tuotiin sitten muun ryhmän tietoon ja tämän jälkeen saatiin varsin tiukoilla saatesanat, että koska näistä on yhdessä sovittu tässä linjassa tulee pysyä. Avoimen päätöksenteon nimissä olisi ollut oikein tuoda myös kuntalaisille julki ne asiat, joista ryhmä oli erimielinen myös tiedonannoissa, eikä vasta tässä salissa.”

Avaan nyt hieman ohjausryhmän toimintatapaa. Jo sen vuoksi, että siitä voi ottaa oppia ja mallia, jos joku joutuu vetämään vastaavanlaista proggista tulevina vuosina. Olen aivan varma, että monella muulla metodilla ohjausryhmän työ olisi tiukassa aikataulussa ajautunut karille ja tavoitteet jääneet saavuttamatta. Heti alussa todellakin ehdotin, että ohjausryhmä tekee itsenäistä työtä, paneutuu asioihin, pyytää lisäselvityksiä ja muodostaa oman käsityksen viranhaltijoiden valmistelemista – eikä asioista lähdetä siinä vaiheessa informoimaan ohjausryhmän ulkopuolelle. Ei edes omille valtuustoryhmille. Tämä toimintamalli hyväksyttiin yksimielisesti. Ohjausryhmä halusi työrauhan. Olen täysin varma, että jos jo tuossa vaiheessa olisimme tiedustelleet ryhmien kantoja keskeneräisiin ideoihin, niin työ olisi jumiutunut välittömästi. Tällä kokemuksella toimisin asiassa täsmälleen samalla tavalla. Onneksi en puheenjohtajana edes muuta harkinnut alkuunkaan – sen verran on ymmärrystä julkisuuden hyväksikäytöstä, painostuksesta ja eri osapuolten edunvalvonnasta. Kun olimme saaneet jonkin asiakokonaisuuden vaiheeseen, jossa meillä oli selkeitä sopeutus- ja topimenpide-ehdotuksia, niin ne informoitiin jokaiseen valtuustoryhmään ja pyydettiin ryhmiltä mielipidettä jokaisesta toimenpiteestä. Saadun palautteen ja kysymysten mukaan annettiin myös lisätietoja. Ryhmillä oli mahdollisuus ottaa kantaa jokaikiseen toimenpiteeseen, kysyä lisäselvityksiä ja ilmoittaa kantansa. Kuten olen moneen kertaan todennut: käsitellyt toimenpide-ehdotukset tulivat käytännössä kaikki viranhaltijoilta eli ne oli koeponnistettu ja valmisteltu ihan virkavastuulla kunnanvirastolla. Tästä työstä on myös annettu julkisesti kiitos kunnan työntekijöille. On omituista, että ongelmana olisi ollut se, että ohjausryhmässä olisi merkittävissä määrin viritelty joitain jäsenten omia säästö- tai leikkausajatuksia. Ohjausryhmällä oli täysi työ perehtyä ja arvioida viranhaltijoiden valmistelemaa materiaalia. Toki joitain avauksia tuli myös ohjausryhmän jäseniltä. Muistaakseni luottamushenkilöpalkkioiden leikkaaminen oli tällainen ohjausryhmästä noussut ehdotus, joka ei sitten miellyttänyt kaikkia luottamushenkilöitä ja oli seminaarin koeäänestyksessäkin saanut alle 50 % kannatuksen. Ohjausryhmä kuitenkin katsoi tämänkin tarpeelliseksi ja asialliseksi säästötoimenpiteeksi ja piti sen esityksessään – tosin seminaaripalautteen johdosta hieman nitistettynä. Valtuustoryhmillä oli mahdollisuus myös tuoda omia ehdotuksia sopeutustoimiksi – sitä ei oltu millään tavalla kielletty. Päinvastoin, kun ohjausryhmä joutui syksyllä tekemään 0,9 milj.euron lisäsopeutuksen, niin valtuustoryhmiltä varta vasten kysyttiin myös omia uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Eipä niitä ryhmiltä juurikaan tullut. Ryhmillä oli siis kaikki valta ja voima ottaa kantaa esitettyihin toimenpiteisiin sen jälkeen, kun ehdotukset olivat sen verran jäsenneltyjä, että ne voitiin esittää.

Toinen asia, josta ohjausryhmässä keskusteltiin ja tavoiteltiin oli se, että mikään valtuustoryhmä ei lähtisi revittelemään – tekemään ns. politiikkaa – kesken prosessin, eikä mielellään esityksen jälkeenkään. Kun ryhmiltä saatujen palautteiden jälkeen kävi odotetusti ilmi, että useasta asiasta ei löydetä yksimielisyyttä, niin linjattiin, että ohjausryhmän esityksestä todetaan vain, että se ei syntynyt yksimielisesti. Minkään ryhmän ei toivottu lähtevän keräämään ns. irtopisteitä kuuluttamalla, minkä ohjausryhmän toimenpiteen kannalla ei ollut – yhteisellä asialla kun kokonaisuutta oltiin esittämässä. Ohjausryhmä sai valtuustoryhmien vastauksista varsin hyvän ymmärryksen siitä, mitkä toimenpiteet tulevat saamaan enemmistön ja menevät valtuustossa läpi. Tämä arvio piti. On huomattavaa, että ohjausryhmä toimi ja teki ehdotuksen itsenäisesti kunnanvaltuuston toimeksiannosta. Kunnanvaltuusto tai kunnanhallitus ei ohjeistanut, miten tehtävä suoritetaan. Sekin, että ohjausryhmä yleensäkin piti valtuustoryhmät informoituna ja kysyi valtuustoryhmien mielipiteitä, oli täysin ohjausryhmän oma päätös. Toki se oli varsin järkevää ja älyllistä – jopa itsestään selvää, mutta joku toinen taitamattomampi kokoonpano olisi voinut toisinkin toimia.

Ohjausryhmän esitys oli siis kokonaisuus, joka vastasi kunnanvaltuuston antamaan tehtävään. Minusta on täysin luonnollista, että kun lähdetään hakemaan ratkaisua noin vaativaan ja vaikeaan ongelmaan ja sille oli haettu valtuustoryhmien enemmistön tuki, niin se myös viedään sellaisenaan yhtenäisenä ja yhdessä läpi. Kuten valtuustosalissa totesin, niin mielestäni sopimisen ja yhdessä tekemisen kulttuuriin kuuluu myös se, että yhdessä tehtyjen päätösten takana ollaan yhdessä ja jokainen kärsii omat tappionsa tykönänsä ja jättää hehkuttamasta saavuttamiansa voittoja. Kun oli tiedossa, että joudutaan tekemään todella vaikeita päätöksiä, niin ryhmien kantoja ei haluttu tuoda julkisuuteen, vaan esitys tehtiin nimenomaan ohjausryhmän esityksenä. Olen sitä mieltä, että tämä ajatusmalli oli yksi tekijä sille, että NUUKA-työ yleensäkin onnistui ja saatiin päätökseen. Kaikenlainen ennakkorevittely, julkisuuden haku ja vastakkainasettelu valtuustoryhmien välillä olisi todennäköisesti jumiuttanut tilanteen ja tavoite jäänyt saavuttamatta. Kuntalaisten osallistaminen on järkevä ja hyvä ajatus, mutta se toimii aivan toisenlaisissa tapauksissa – ei rankoissa säästötoimissa. Tässä asiassa valtakirja oli annettu vaaleilla valituille kunnanvaltuutetuille ja heidän siitä oli vastuu loppukädessä otettava. Todettakoon sekin, että NUUKA-hankkeessa oli mukana tiivisti myös kunnan tiedotus. Tiedottaminen oli jokaisen kokouksen asialistalla ja tarkkaan harkittua. Ehkä prosessin aikana oli havaittavissa, että osa ohjausryhmän ulkopuolelle jääneistä johtavista luottamushenkilöistä kipuili sen vuoksi, että eivät saaneet on line -informaatiota ohjausryhmän työstä, eivätkä päässeet vaikuttamaan asioihin valmisteluvaiheessa kuten normaalissa päätöksenteossa. Toki saa olla myös sitä mieltä, että “väärin sammutettu”. Ohjausryhmällä oli kuitenkin vain yksi tavoite – toteuttaa vaikeaakin vaikeampi kunnanvaltuuston antama tehtävä. Se tehtiin. Se tehtiin hyvässä hengessä ja hyvällä yhteistyöllä.

Sittemmin kyllä valtuustosalissa muutama ryhmä ja yksittäiset valtuutetutkin pääsivät purkamaan pettymystänsä siitä, että valtuuston enemmistö oli eri mieltä heidän kanssaan ja pääsivät esittelemään kohderyhmilleen, mitä mieltä he olivat olleet asioista. Se heille suotakoon, kun demokratiassa eletään. Itse olen tyytyväinen varsin tyytyväinen lopputulokseen. NUUKA-toimenpiteistä karsittiin ainoastaan koulukuljetusten rajaaminen vain yhteen osoitteeseen ja liikunnanohjaajan vakanssin lakkauttaminen. Nämä taisivat vieläpä kuulua syksyllä tehtyyn 0,9 milj.euron kokonaisuuteen, jota ei samalla tavalla ehditty valtuustoryhmissä koeponnistaa kuten iso 9,0 milj.euron paketti, vaan ohjausryhmä kysyi valtuutettujen näkemystä valtuustoseminaarin kautta.

Verojen puitiin aika pitkään ja perusteelllisesti. Tuloveroesityksenä oli kunnanhallituksen 7,50 % ja vastaehdotuksia tuli useita. Perussuomalaisten 0-linjan mukainen 7,10 %, joskin PS esitti ensin tuloveroksi 7,11 %, joka ei olisi nykylainssännön mukaan ollut edes mahdollista. Kokoomuksen Mattila teki ehdotuksen 7,30 %. SDP:n valtuustoryhmän esitys oli 7,60 % ja sitä enempää ei kukaan nokittanut. Ensimmäisenä tippui PS:n esitys. Sitten SDP:n esitys ja lopulta vastakkain olivat kunnanhallituksen 7,50 % ja Mattilan 7,30 %. Kunnanhallituksen esitys voitti varsin selvästi äänin 30-21. Pidin veroasioistakin puheen – ties kuinka monennen tässä kokouksessa. Totesin, että olen aiemmin ollut 14 kertaa päättämässä Nurmijärven veroista ja suhtautunut 14 kertaa nihkeästi tai kielteisesti veronkorotuksiin. En sen takia, että minulla olisi jokin periaate vastustaa veronkorotuksia, vaan perustelluista syistä. Periaatteet kun otetaan käyttöön, kun järkiperusteet loppuvat. Nyt 15:llä kerralla kerroin olevani kunnanhallituksen esittämän veronkorotuksen takana, koska kunnalla on edessä ennennäkemätön, jättimäinen ja välttämätön investointiohjelma. Samoin kunnalla erääntyy lähivuosien aikana todella paljon lähes nollakorkoisia lainoja, jotka joudutaan uudelleen järjestämään korkeammilla koroilla. Vuosittaiset rahoituskustannukset tulevat nousemaan merkittävästi eli useiden miljoonien verran per vuosi.

PS esitti myös rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveron korottamisen 5,00 %:iin. Ilmoitin vastustavani tällaista raippaveroa tilanteessa, jossa rakentaminen on muutenkin pahoissa vaikeuksissa, eikä rakennushankkeita päästä aloittamaan kysynnän puutteessa ja heikossa markkinatilanteessa. Tuon veron nosto voi olla paikallaan ja perusteltua, jos esim. asuntomarkkinassa on kysyntää ja hankkeilla realistisia aloittamismahdollisuuksia, mutta ei missään tapauksessa nyt. Ex-pääministeri, valtuutettu Vanhanen naapuripulpetista antoi samankaltaisen tuomion Perussuomalaisten ehdotukselle. Esitys kaatuikin selvin luvuin 39-10-2tyhjää.

Lopullisessa tuloveroäänestyksessä oli varsin selkeät rintamalinjat ja yhtenäiset äänestyskäyttäytymiset puolueittain. Vain suuressa ja moniarvoisessa kokoomuksen valtuustoryhmässä äänet jakautuivat. Oletan, että sekä “punaiset” että “vihreät” äänestivät mielestään vastuullisemmin.

Rakentamattomien rakennuspaikkojen suhteen äänestystulos oli selkeämpi. Perussuomalaiset paria tyhjää ääntä lukuunottamatta räväkän veronkorotuksen kannalla kokoomuksen Tarikan ryydittämänä. Muut vastustivat korotusta.

Lopuksi palaamme tämän kirjoituksen ehkä hieman hämmentävään otsikkoon. Hämmentävä ja hämmästyttävä oli myös SDP:n valtuustoryhmän ryhmäpuhe asiakohdassa “Nurmijärven kestävä kasvu -ohjelman (NUUKA) päivittäminen”. Edellä jo kirjoitin minkälaisesta lähtökohdasta, minkälaisella toimeksiannolla ja minkälaisella harkitulla menettelytavalla NUUKA-ohjausryhmä lähti toteuttamaan hyvässä yhteistyössä vaikeaa tehtäväänsä. SDP-ryhmä päätti kohdistaa heti ryhmäpuheensa alussa huomion jostain syystä suoraan ja sumeilematta allekirjoittaneeseen. Puheenpitäjä Rousu toi julki SDP-ryhmän kokeneen NUUKA-esityksen olevan jonkinlainen kulinaristinen buffet-nautinto, jonka oli kattanut kokoomuksen Arto Hägg. Ote Rousun lausumasta: “Nyt meille tarjotaan Nuuka-buffetpöytää, josta kaikki tarjolle valitut on pakko valita, vaikka ei ole tietoa, miten tarjolla olevat tulevat vaikuttamaan olotilaan. Tämän näytelmän on meille kattanut kokoomuksen Arto Hägg ja meidän kaikkien tulee valita, mitä tarjolle on laitettu.”

Pääsin omassa puheenvuorossani toteamaan, että Rousu antoi turhan kovaa tunnustusta allekirjoittaneen vaikutusvallasta. Siitähän NUUKA-työssä ei todellakaan ollut kysymys vaan päinvastoin ja nimenomaan yhdessä tekemisestä ja sopimisen kulttuurista, jonka toivoin jatkuvan tulevaisuudessakin. Kokoomuksen Takalo-Eskola kommentoi Rousun puhetta tuoreeltaan mm. toivomalla kaikissa tilanteissa kunnioittavaa kohtaamista ja suhtautumista toisten tekemisiin, eikä pitänyt yhden henkilön esille nostamista toivottavana. Rousulta kieltämättä erikoinen ja outo ulostulo nimenomaan ryhmäpuheessa ja kohdistettuna ehdotukseen ja toimintaan, jota on poikkeuksellisen laajalla kaikkien puolueiden yhteisellä ohjausryhmällä valmisteltu. En muista, että ryhmäpuheessa olisi aiemmin lähdetty osoittelemaan nimeltä toisen ryhmän edustajaa. On käsittämätöntä miten NUUKA-ohjausryhmän toiminnan ja tuloksen pystyy yleensäkin tuossa valossa – tai miten niin väärää todistusta pystyy vakavalla naamalla esittämään. Jäin miettimään myös, että minkälaisen viestin SDP-ryhmä halusi lähettää NUUKA-ohjausryhmän muille jäsenille sekä kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajille. Onko SDP-ryhmä sitä mieltä, että liki vuoden työ olisi ollut ikään kuin yhden miehen show ja muut ohjausryhmän jäsenet jonkinlaisia statisteja – vai mikä oli omituisen lausuman takana? Jälkeenpäin keskusteltuna tuota ei tuntunut moni muukaan ymmärtävän. Muutama vuosi sitten hyväksyimme pelisäännöt valtuustolle. SDP:n ryhmäpuheen aloitus ei tainnut mennä ihan niiden nuottien mukaan. Ehkäpä vuosi vuodelta kutistuva demariryhmä yksinkertaisesti kipuilee pienenevän vaikutusvaltansa kanssa ja sitä, että demokraattinen päätöksenteko kunnassa johtaa yhä useammin muiden tekemiin päätöksiin. Tuskin se vaikutusvalta ja arvostus sillä kasvaa, että huutaa lujempaa ja karkeammin.

Eli sellaiseksi mestarikokiksi demariryhmä halusi minut leimata. Otetaan vastaan ja todetaan, että ilmeisesti on jotain on tullut oikein tehtyä, kun siltä suunnalta tulee tuollaista palautetta.