Perinteiseen tapaan katsaus menneisiin kuuteen viime kuukauteen eli puolivuotiskatsaus vuoden 2015 loppupuoliskoon.

Vuoden 2015 jälkimmäinen  puolisko alkoi mielenkiintoisella ja miellyttävällä tehtävällä. Sain pitää heinäkuun alussa Taivalkosken Päätaloviikon pääjuhlassa yhden kolmesta lukijapuheenvuorosta salin täydelle juhlayleisölle. Hieno kokemus kaikin puolin ja puhelin meni ilmeisen hyvin.

Kun kesä on kunnallispoliittisesti kiireetöntä aikaa, niin aikaa riitti muihinkin kulttuuririentoihin.  Elokuussa vietettiin Rööperin Taidesalongissa Pahkasika 40 vuotta -sarjakuvanäyttelyn avajaisia. Syksyllähän ilmestyi myös joukkorahoituksen voimin Pahkiksen nro 79. Jonkin sortin (ala)kulttuuritapaus sekin.

Elokuun puolivälissä  pääsi asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta jälleen täihin. Rakennuslupahakemusten määrä näytti jo silloin jäävän edellisten vuosien  luvuista, mutta lautakuntaa työllisti aiempaa enemmän lausuntojen antaminen – lähinnä ELYlle poikkeamislupiin liittyen ja eri oikeusasteisiin monenkirjaviin valituksiin liittyen. Loppu vuonna kaavavalitusten kierre vain kiihtyi, mutta yksikään valitus ei ole tähän päivään mennessä mennyt läpi. Useammankin kerran pohdiskelin valitusoikeuden kiristämistä.

Loppukesästä  kävi ilmi, että huhut Röykän sairaalan ottamisesta turvapaikanhakijoiden hätämajoitusyksiköksi eivät olleetkaan mätäkuun juttuja. Maahanmuuttovirastohan ilmoitti tuolloin, että se ei enää neuvottele kuntien kanssa hätämajoitusyksiköistä, ellei tila ole nimenoman kunnan omistama tai sen ylläpito kunnan vastuulla. Totesin tuolloin tuoreeltaan, että ihan noin yksinkertainen asia ei ole – rakennusten tulee olla myös kyseiseen käyttöön tarkoitettuja ja paloturvallisuus- ja pelastusasioiden tulee olla kunnossa. Se kun ei ole mikään itsestään selvyys vuosikymmeniä käyttämättöminä olleissa rakennuksissa. Röykänkin tapauksessa tilojen kunnostukseen meni kohtuullisesti aikaa, vaikka kiinteistön omistajan Helsingin kaupungin edustaja infosi alkuun, että työt kestävät pari viikkoa.

Hätämajoituskäyttöön otettavat rakennukset nousivatkin laajemmaltikin valtakunnassa keskustelun ja arvioinnin kohteeksi. Lokakuussa tuli nimittäin Nurmijärvenkin rakennusvalvontaan Ympäristöministeriön ja Kuntaliiton kirje, jossa todettiin, että hotellit, kasarmit, sairaalat ja muut vastaavat rakennukset eivät edellytä käyttötarkoituksen muutosta kuin poikkeustapauksessa, mikäli ne otetaan hätämajoituskäyttöön. Ministeriökin korosti, että toiminnan harjoittajan on kuitenkin syytä ottaa yhteys pelastusviranomaiseen. Muut rakennukset edelleenkin vaativat rakennusvalvontaviranomaisen myöntämän käyttötarkoituksen muutoksen.

Syyskuussa lisäsin web-sivuilleni korkean omakätisesti rustaamani Rajamäen kyläkartan. Siellä se on vieläkin osoitteessa: https://artohagg.fi/Rajam%C3%A4en-kyl%C3%A4kartta.php

Olin ikään kuin hetkessä kiinni, sillä samaan aikaan ilmestyi myös Rajamäen kyläkirja. Muuten ansiokkaan kirjan yksi puute olikin mielestäni kunnollisten lukukelpoisten karttojen puute.

Lokakuussa valtuusto vahvisti Jussi Niinistön ja Hanna Kuuselan erot kunnanvaltuuston jäsenyydestä paikkakunnalta muuttojen vuoksi. Niinistö jätti ministeripestinsä yhteydessä myös paikkansa Nurmijärven Sähkö Oy:n hallituksessa.

Syksyllä nuorisolautakunta ja sivistyslautakunta pitivät  yhteisen kuntalaisille avoimen kokouksen valtuustosalissa. Paikalle saapui yksi asioista kiinnostunut kuntalainen. Keskustelua avoimista lautakuntakokouksista ei liene syytä jatkaa vähään aikaan.

Lokakuussa kunnanvaltuusto päätti ja äänesti Vihtijärven osakuntaliitoksen lausunnosta. Kunnallispoliittisiin ihmeellisyyksiin liitettiin tämä tapaus, jossa reilusti yli puolet kunnanhallituksen jäsenistä äänesti omaa yksimielistä pohjaesitystänsä vastaan. Olin ainoa valtuutettu, joka tuota kunnanhallituksen yksimielistä esitystä kävi puhujapöntössä tukemassa ja totesinkin tuoreeltaan, että olipa hieman on skitso tilanne. Äänestyksessä kunnanhallituksen yksimielinen pohjaesitys kaatui osin kunnanhallituksen jäsenten äänin. Olisikohan ilmassa ollut hieman agraaripoliittista ryhmäohjausta?

Kunnanvaltuuston budjettikokous pidettiin 11.11. ripeään tahtiin alle kuudessa tunnissa. “Ojarumpumäärärahaesityksiä” ei juurikaan tehty. Etukäteen eniten keskustelua nostatti Rajamäen terveysaseman rakennushanke ja hankkeen lykkäämisestä vuodella eteenpäin tuli esitys. Lykkäysesitys kuitenkin kaatui ja hanke etenee aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti.

Tein budjettivaltuuston kokouksessa seuraavan tekstilisäysesityksen Maankäytön toteutusohjelmaan: ” Kunta ei voi sitoutua MAL-aiesopimuksen mukaisiin asuntotuotantomääriin, mikäli valtio ei edistä tarpeellisia liikenneväylähankkeita Nurmijärvellä – erityisesti Klaukkalan ohikulkutietä.”  Esittämäni lisäys hyväksyttiin, vaikka sitä muutama valtuutettu kritisoi. MAL-aiesopimuksen lähtökohtahan on se, että kunta sitoutuu tuottamaan tietyn määrän asuntoja ja vastavuoroisesti valtio edistää seudun väylähankkeita. Nyt päättyneen aiesopimuskauden päättyessä voitiin todeta,  että kunta oli täyttänyt sopimuksen mukaiset asuntotuotantovelvoitteensa, mutta toisen sopimusosapuolen velvoitteet liikenneväylähankkeiden edistämisestä eivät olleet edenneet juuri lainkaan.  Mielestäni ei ollut mitään järkeä lähteä virittelemään samanlaista täysin yksipuoliseksi muodostuvaa MAL-aiesopimusta. Jos tulevassa MAL-aiesopimuksessa ei ole Nurmijärveltä yhtään  väylähanketta, niin se saa jäädäkin allekirjoittamatta. Kunta kaavoittaa ja rakentaa asuntoja sitten aivan omaan tahtiinsa, omien tarpeidensa, omien tavoitteidensa ja itse hyväksi näkemillensä alueille.

Joulukuun valtuustossa suurimman huomion keräsi uudet langattomat äänestyslaitteet ja keskustelu siitä, voiko avoimen äänestyksen äänestyskäyttäytyminen olla salaista äänestyksen aikana. Tähän kiperään kysymykseen saamme varmaan aikanaan vastauksen Kuntaliiton juristilta.

Joulu meni sukellellessa Phuketissa ja uusi vuosi lasketellessa Syötteellä. Ja hieman taisi tulla Pitkänokka-viskiäkin maisteltua.

Matka jatkuu eli nyt alkaa kahdeksas luottamushenkilövuosi. Palveluverkkotoimikunta kokoontuu tammikuussa pari kertaa ja kalenterissa on myös asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan sekä kunnanvaltuuston kokoukset.

  Raya Yai, Phuket

Jo toinen Joulu perätysten meni ulkomailla – tällä kertaa Thaimaan Phuketissa. Ensimmäinen visiitti siihen suuntaan.

Lepotuolissa pötköttelyn sijaan tuli tällä kertaa ilmoittauduttua laitesukelluskurssille eli ns. Open Water Diver -tutkinnon suorittamiseen, joka antaa pätevyyden laitesukellukseen 18 metrin syvyyteen toisen OWD-sukeltajan kanssa.

Kolme päivän harjoittelun, sukeltelun ja opiskelun jälkeen totesin hämmästyksekseni, että olin onnistunut läpäisemään koulutuksen ja lopputentin. Täytyy tunnustaa, että jos olisi ennalta tiennyt minkälaisia harjoitteita edessä oli, niin olisi voinut jäädä kurssi käymättä. Ei ne sitten kuitenkaan siellä pinnan alla niin veret seisauttavilta tempuilta tuntuneet – sukellusmaskin poisto, ilmasäiliön sulkeminen tai regulaattorin poistaminen.

Pisin sukellus kesti 47 minuuttia ja syvimmillään käytiin liki 18 metrissä.

Sykähdyttävin hetki taisi olla ne pari kertaa, kun oltiin melkein kosketusetäisyydellä yhdestä maailman myrkyllisimmästä käärmeestä. Tämä raidallinen merikäärme oli ymmärtääkseni Beaked Sea Snake. Myös barracudaparven vieressä sukeltamainen oli mielenkiintoinen kokemus.

Viikossa ei kovin paljon sukeltelujen lisäksi sitten ehtinytkään Thaimaata kierrellä. Seuraavalla kerralla sitten, jos sellaista tulee. Yksi asia kuitenkin selvisi. Nimittäin se mistä ex-presidenttimme tyyli on kotoisin.

 

 

Langattoman äänestyssysteemin kokeilua maanantain kyselytunnilla.

 

Vuoden viimeinen kunnanvaltuuston kokous on tuoreeltaan takana.

Vaikka asialista oli pitkä, niin kokous meni läpi parissa tunnissa. Siitäkin huolimatta, että uuden langattoman äänestysjärjestelmän testaukseen ja virittelyihin meni  ylimääräistä aikaa. Innovatiivisesti totesin puoliääneen, että jos kaukosäädintä muistuttavaan äänestyslaitteeseen saisi vielä integroitua mikrofonin, niin salissa ei tarvitsisi kiikutella paikallaan puhujille erikseen mikrofonia. Kokousten nettivideointeja katsellessa olen todennut, että ilman mikkiä ei kyllä videointeihin tartu pihahdustakaan puhujien sanomisista.

Äänestysvempele.

Aivan loppuun asti hiottuja tuohon äänestyskoneeseen liittyvät käytännöt eivät ole. Kansanedustaja Mäkelä otti kritisoi kokouksen alussa sitä, että ehdotetulla tavalla äänestyksen aikana videoscreeniltä ei näy mitä  (JAA-EI-TYHJÄ) kukin on äänestänyt. Kunkin valtuutetun äänestyskäyttäytyminen näkyy vasta äänestyksen päätyttyä samalla kun äänestystulos julkistetaan. Erityisesti Mäkelä epäili, että virhepainalluksia tulee olemaan jatkossa – erityisesti, kun napin painalluksen jälkeen ei edes itse pääse näkemään heti, minkä valinnan teki – korjauksen tekeminenkin olisi siten arvauksen varaussa. Kuulemma eduskunnassakin joudutaan tämän tästä tekemään korjauksia äänestyksiin, vaikka siellä kukin näkee oman äänensä kohdistumisen välittömästi ja virheiden korjaaminen on mahdollista välittömästi.

Tänään mentiinkin siten, että screeniltä näkyi välittömästi oma ja muiden äänestyskäyttäytyminen. Mäkelän esille ottama asia on mielenkiintoinen myös lain kannalta. Kuntalakihan määrää, että valtuuston äänestykset – siis vaaleja lukuun ottamatta – ovat aina avoimia. Minkälaiseksi äänestystavaksi luetaan koneella suoritettu äänestys, jossa itse äänestystapahtuma ei ole avoin ja julkinen, mutta äänestystulos on. Luin kuntalain selostusosaa ja siinä mainitaan, että “Vuoden 1976 kunnallislaissa nimenhuutoäänestykseen rinnastettiin äänestyskonetta käyttäen toimitettava äänestys.” Tuon kirjauksen perusteella voisi tulkita, että äänestyskoneen käyttäminen on nimenomaan rinnakkainen tapa nimenhuutoäänestykselle – eli myös äänestystapahtuman olisi oltava julkinen – siis ihan livenä.

Aineistoltaankin merkittävin asia oli Perttulan osayleiskaavaehdotus. Valtuusto hyväksyi kaavaehdotuksen puheitta ja siis yksimielisesti.

Puhetta sen sijaan piisasi Nurmijärven vesihuollon kehittämissuunnitelmasta. Erityisesti kuluttajien perusmaksun suuruus tapauksissa, jossa vesiosuuskunta liittyisi kunnan vesilaitokseen oli mielenkiinnon kohteena. Useampikin puhuja – etupäässä Palojoen suunnalta –  halusi perusmaksuun alempaa maksuluokkamahdollisuutta kuin mitä kunnanhallitus esitti. Äänestyksen jälkeen päätettiin, että perusmaksu on noissa tapauksissa harkinnan mukaan 1-2-kertainen normaaliin perusmaksuun verrattuna.

Lisäksi äänestettiin ja hyväksyttiin ponsiesitys siitä, että kunta selvittäisi mahdollisuudet vesiosuuskuntien yhdistämiselle. Ponnen esittäjä Keskustan Kalevi Laine intoutui kuvaamaan äänestystulosta siinä määrin, että puheenjohtaja pyysi valtuutettua “hieman rauhoittumaan”. Muutenkaan ponnen hyväksyminen ei välttämättä edistä millään tavalla vesiosuuskuntien yhdistymistä. Loppupäätelmä voi olla myös kielteinen. Yhdistymisellä osuuskunnat tavoittelevat ilmeisesti hallinto- ja toimintakulujen pienennystä ja päätöksenteon  osaamisen ja ammattimaisuuden lisäämistä. Kunnan vinkkelistä katsottuna mahdollisuus takuuvastuuriskien pienenemiseen on yksi seikka, jolla voidaan perustella tällaista selvitystyötä tehtävän kunnan toimesta ja kustantamana.

Valtuustoaloite kuljetushankinnoista päättävien viranhaltijoiden lisäkouluttamisesta palautettiin uudelleen käsiteltäväksi ja samassa yhteydessä toivottiin myös luottamushenkilöille koulutusta mm. tulevaan uuteen hankintalakiin liittyen. Samoin valtuustoaloite kehitysvammahuollon ja vammaispalveluiden toiminnan tehostamiseksi palautettiin uudelleen valmisteltavaksi eli virkamiesten valmistelema ja kunnanhallituksen esittämä vastaus aloitteeseen ei tyydyttänyt kunnanvaltuustoa. Muuten päätöksiä paukuteltiin ilman pitempiä keskusteluita.

Kunnanjohtaja kertoi, että Sote-asioista on tulossa valtuutetuille palaveerausta ensi vuoden alussa. Lisäksi Behm antoi tuoretta infoa kiintiöpakolais- ja turvapaikanhakijatilanteesta. Kuntaan on saapunut tällä hetkellä 17 kiintiöpakolaista eli hieman suunniteltua verkkaisempaa on tainnut ollut kongolaisten kiintiöpakolaisten saapuminen kuin alun perin kaavailtiin. Turvapaikanhakijoita sen sijaan on tullut ihan kutsumattakin yli odotusten. Tällä hetkellä Röykässä on 190 turvapaikan hakijaa edustaen 10 eri kansallisuutta. Eniten väkeä on tullut Irakista, Afganistanista, Syyriasta, Somaliasta ja Albaniasta.

Kokouksen päälle huitaistiin tuulensuojaan kipollinen riisipuuroa sekahetelmäsopan kera sekä joulutorttu kerakahvin.

Laskeskeli, että vuoden 2o15 aikana otin osaa hieman yli 50 kunnan luottamushenkilökokoukseen tai -palaveriin. Luvussa ei ole mukana Kokoomusryhmän omat istunnot. Matkoihin, asiakirjoihin paneutumiseen ja itse istuntoihin tuli käytettyä aikaa kuluvana vuonna hyvinkin normi työkuukautta vastaava tuntimäärä. Sellainen harrastus.

Seuraava kunnallinen luottamustoimi on kunnanhallituksen asettaman palveluverkkotoimikunnan kokous tammikuun toisella viikolla. Siihen asti näistä riennoista on vapaata.

Joulun odotusta!

Ilta-Sanomat uutisoi eilen hallituksen kaavailuista nostaa ylinopeussakkoja.  Esityksen mukaan suurin liikennerikkomuksesta määrättävä rikesakko nousisi 345 euroon. Samalla päiväsakkoja ollaan kaksinkertaistamassa alinta maksuluokkaa lukuun ottamatta.

Lehti toteaa. että “jatkossa esimerkiksi 6 000 euron nettokuukausituloilla 20 km/h:ssa ylitys 100 km/h rajoitusalueella merkitsee 345 euron rikesakkoa, mutta 1 km/h tunnissa kovempi ylitys nostaa sakon 1 870 euroon, kun summat ovat tällä hetkellä 200 ja 950 euroa.”

Lehti vertailee, että jos muutokset tulevat esitetyn kaltaisina voimaan, jatkossa keskimääräinen sakkoseuraamus on alimmassa tuloluokassa näpistyksestä 96 euroa, lievästä pahoinpitelystä 135 euroa ja pahoinpitelystä 315 euroa. Sama henkilö saa 5–15 km/h ylinopeudesta 210 euron ja yli 16–20 km/h ylinopeudesta 345 euron rikesakon.

Ja kysyy, että onko oikein, että muutaman kilometrin ylinopeudesta saa kohta suuremmat sakot kuin pahoinpitelystä. No, eiköhän valtiovalta tule tuollaisen kohtuuttomuuden korjaamaan – nostamalla pahoinpitelyistä langetettavia sakkorangaistuksia.

———————-

Iltalehti puolestaan uutisoi, että parkkisakosta hallinto-oikeuteen valittamisen hinnaksi tulee 250 euroa. Nykyäänhän operaatio ei maksa mitään.

Hallinto-oikeuteen valittamisen taksa nousee yleisestikin satasesta tuohon 250 euroon ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittelun hintalappu nousee 244 eurosta  500 euroon.

Käytännössä tuo tarkoittaa, että henkilö joka valittaa valittamisen ilosta tai ihan vaan jotain kaavahanketta vuoden päivät kiusallaan hidastuttaakseen, voi tehdä sen samaan 250 euron hintaan kuin kansalainen, joka hakee ylinopeussakkoonsa oikaisua.

Kansalaiset voivat tykönään miettiä, että onkohan tässäkään asiassa suhteellisuus ja kohtuus kohdallaan.

———————-

Ja mitäköhän tekemistä tuolla yllä olevalla kuvalla on suhteellisuuden tai kohtuullisen kanssa?

Kuvassa on nimittäin muutama näyte Pitkänokka -mallasviskipulloista, jotka kävin noutamassa Kirkonkylän Alkosta tällä viikolla.

Syksyllä 2012 täytimme 64 Lahdessa Teerenpelin tislaamossa 64 litran vanhan sherry-tynnyrin kotimaisella viskitisleellä. Marraskuussa 2015 – noin 3 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä – valmis viski laimennettiin 43 prosenttiseksi ja pullotettiin.

Ei pahaa. Suhteellisen ja kohtuullisen hyvää.

 

 

Nurmijärven asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta kokoontuu tiistaina joulukuun 8. päivä vuoden 2015 viimeiseen kokoukseensa.

Asialistalla on kaksi merkittävää uutta asemakaavahanketta, joista lautakunnalle esitetään  asemakaavaluonnokset.

Kirkonkylän Heinojan kaava-alueen pinta-ala on noin 60 hehtaaria ja luonnoksen mukainen kaavaratkaisu mahdollistaisi melkein 70.000 kerros-m2:n pientalo- ja rivitalorakentamisen. Omakotitontteja tulisi 153 kpl ja niiden keskimääräinen koko olisi yli 1000 m2  – pääosin tontit ovat 900-1400 m2:n kokoisia.

Vanha-Klaukan kaava-alueen Klaukkalassa Lepsämäntien ja Isosuon kupeessa. Kokonaisrakennusoikeutta kaavaluonnoksen mukainen ratkaisu tuottaisi noin  110.000 kem2, josta kerrostalojen ja pienkerrostalojen osuus olisi noin 57.000 kem2. Omakotitontteja tulisi 190 kpl ja niiden keskikoko olisi noin 930 m2.

Nämä kaksi merkittävää asemakaavaa tyydyttäisivät useiksi vuosiksi sekä Klaukkalan että Kirkonkylän omakotitonttitarpeen.

Listalle on noussut myös Klaukkalan Kisakujan eteläpuolisen alueen asemakaavamuutos. Lautakunnalle tarjotaan muutosehdotusta kunnanhallitukselle esitettäväksi.

Listalla on myös pari pienempää asemakaavamuutosta. Toinen liittyy Kirkonkylän liikuntapuistoon ja se mahdollistaisi tulevaisuudessa jonkinlaisen liikuntahallin rakentamisen alueelle. Toinen  on varsinainen postimerkkikaava Herusten Valssitielle.

Rakennuslupia on vain yksi kerrostalo Klaukkalaan.

Lyhyt mutta painava esityslista tällä kertaa.

40 vuotta sitten – syksyllä 1975 – Suomessa oli 63000 työtöntä. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen katsoi tilanteen niin vakavaksi, että  nimitti valtakuntaan hätätilahallituksen.

On arvioitu, että vuosittainen turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa nousee jopa 50000 henkeen. Tästä aiheutuvien vuosittaisten kustannusten on arvioitu nousevan jopa yli miljardin euron.

Olisiko aika, paikka ja tarve hätätilahallitukselle?

 

Kirjallisuuden ystävänä ja harrastajana  tulee jonkinlaisella mielenkiinnolla seurattua Finlandia-palkinnon ehdokasasettelua ja valintaa. Suurin mielenkiintoni kohdistuu yleensä enemmän laajemman esiraadin tekemään ehdokasvalintaan kuin yksittäisen – milloin minkäkinlaisilla kriteereillä valitun – valitsijan tekemään lopulliseen voittajavalintaan.

Tällä kertaa voittajan valitsi muusikko, taiteilija Heikki “Hector” Harma ja valinta kohdistui Laura Lindstedtiin ja romaaniin Oneiron. Juhlapuheessaan Lindstedt keskittyi siihen minkä oli tapahtuman luonteen mukaan tärkeimmäksi ja asiallisimmaksi ymmärtänyt ja arvioinut. Hän katsoi asiakseen haukkua paskaksi maan hallituksen ja yhteiskunnan. Kritiikkiä saivat niin tyhjä tsemppihenkisyys ja  vallankäyttäjien veronkierto kuin normaaleiksi kommunikaatiomuodoiksi tulleet solvaaminen ja väkivallalla uhkailu. Jotenkin jäi vaikutelma, että  puhuja tarkasteli näitäkin ongelmia kovin puna-vihreiden kakkuloiden läpi – olihan juhlapuheen keihäänkärki kohdistettu “perusoikeistolaista” hallitusta kohti.

Eniten jäin miettimään Lindstedtin arviota siitä, että Suomea ollaan rakentamassa aivan tietoisesti luokkayhteiskunnaksi. Oikeutustaan ja pätevyyttään arvioida asiaa hän haki sukuhistoriastansa: isoisä oli torpan poika, isoisoäiti kiertävä sairaanhoitaja, isoäiti puhelinkeskuksen sentraalisantra. Lopuksi hän painotti, että oma äitinsä oli jo luokanopettaja. Itsehän hän on peräti filosofian maisteri. Suvussa kuulemma uskotaan koulutukseen. Tuosta esi-isien ja -äitien rankkauksesta päätellen koulutus ja ammattinimike näyttäisi olevan myös jonkinlainen erinomaisuuden ja onnistumisen mittari…”äiti oli jo luokanopettaja”. Tuohan on itsessään mitä pahimman sortin luokka-ajattelua tai pitäisikö sanoa – apurahavetoisen kulttuurieliitin näkemys koulutuksen vaikutuksesta henkilön statukseen ja arvostukseen. En tiedä kuinka sivistynyt tai oppinut itse olen, mutta minulle ja minusta siivooja, huoltomies ja insinööri ovat ihan samalla viivalla Suomessa – ja yhteiskunta ei kerta kaikkiaan pyöri ilman jos kaikilla ammattialoilla ei ole tekijöitä. Yhteiskunnassa kaikki eivät voi olla pitkälle koulutettuja – eikä etenkään tuottamattomassa toimessa olevia. Taloudellisia eroja on toki – jopa niin päin, että hyvä duunari saa usein parempaa liksaa kuin pidemmälle koulutettu pomonsa. Ja hyvä kirjailija ansaitsee paremmat tienestit kuin kehnompi kollegansa.

Lindstedt väläytti verbaalisia taitoja puheensa alussa ilmoittamalla , ettei halua käyttää puheaikaa “verbaalisen konfettisateen luomiseen”. Hän käyttikin sen verbaalisen konvehtisateen rykäisemiseen. 1)

Finlandia-palkinnon tarkoitushan on edistää suomalaista kirja- ja sanataidetta. Tosiasiassa se on ennen kaikkea myynninedistämishanke. Julkistamisajankohta juuri ennen päämarkkinointikauden alkua ei ole sattumaa ja koko tuote brändäyksineen ja ehdokasasetteluineen palvelee ensi sijaisesti kaunokirjallisuuden myynninedistämistä. Oli tietyllä tapaa virkistävää, että Lindstedtin juhlapuhe ei oikein tuohon konseptiin sulautunut. Myynninedistämispuheeksi sitä ei todellakaan voi luonnehtia. Ainakin sosiaalisessa mediassa moni on kommentoinut, että tämä teos taitaa jäädä lukematta tai ei päädy pukinkonttiin. Jokainen hyvä kirja ansaitsisi tulla luetuksi. Tämä Oneironkin sellainen mahdollisesti on. Sääli jos se jää lukematta sen takia, että tämän kurjan yhteiskunnan eläjät olettavat kansien välkissä olevan samanlaista poliittista retoriikkaa ja populistista yhteiskuntakritiikkiä, mitä kirjailija halusi kovin sanakääntein juhlapuheessaan julistaa.

Vaikka Lindstedtin poliittisesti punavärittynyt puhe ryösti kuluneella viikolla lähes kaiken huomion muulta kulttuurilta, niin viikolla myönnettiin pari muutakin Finlandia-palkintoa ja useampi merkittävä valtion taidepalkinto. Yhden niistä sai pitkän linjan laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Maarit Hurmerinta. Hienoa. En ole kuullut minkälaisen kiitos- tai juhlapuheen Maarit piti. Ilmeisesti se käsitteli musiikkia ja taidetta tai pitäytyi muuten asiassa – siitä kun ei ole pahemmin informoitu tai kalabaliikkia käyty.

 

1)   Urbaani sanakirja: konvehti tai konvehdit tarkoittaa perskarvoihin takertuneita kakkakikkareita

Poikkesin työmatkalla Vantaalla Seutulan koululla, jossa esiteltiin Vt 3 Helsinki – Hämeenlinna ja mt 132 parantamisen tiesuunnitelmaa Luhtaanmäen eritasoliittymässä. Suomeksi sanottuna kyseessä oli siis Hämeenlinnan väylän ja Klaukkalantien liittymän parantamisen tiesuunnitelma. Kiitoksia someaktiivi Tarikalle vinkistä, että tällainen tilaisuus Vantaalla oli järjestetty.

Itseäni kiinnosti lähinnä se, että kuinka paljon tiesuunnitelma ulottuu Klaukkalan suuntaan ja antaako se Klaukkalantien kehittämiseen jonkinlaista veto- tai työntöapua.

Muutamalla silmäyksellä kävi selväksi, että suunnitelman fokus on nimenomaan risteysalueen itäpuolelle kaavoitetun liikenneasema/huoltoasemakompleksin liikennejärjestelyt. Klaukkalantie tulee jatkumaan hieman  risteyksen yli ja kaartamaan pohjoiseen liikenneaseman alueelle.

Klaukkalan suuntaan Klaukkalantie levenisi nelikaistaiseksi, mutta ei edes Luhtaanmäentien risteykseen asti. Ennen risteystä Klaukkalantie kapenisi 2-kaistaiseksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on tuossa yllä olevassa kuvassa oikealla näkyvä Hämeenlinnan väylältä nouseva ramppi. Kun se kaartaa nykyisin jouhevasti moottoritien yli kohti Klaukkalaa, niin uudessa tiesuunnitelmassa rampin päässä on T-risteys, johon tulee liikennevalot. Pitäähän liikenneasemalta päästä pois – myös ruuhka-aikaan, jolloin Keimolan suunnasta palaaville työmatkalaisille läsähtää rampin päässä punaiset valot. Jos iltapäivän paluuliikenne nykyisin matelee tuossa kohtaa, niin liikennejärjestelyjen jälkeen se tulee takuuvarmasti ainakin punaisten aikana seisomaan.

Huomattavaa tuossa suunnitelmassa on myös se, että liikenneasemalta pohjoiseen moottoritielle ei pääse suoraan ramppia pohjoiseen moottoritien itäreunaa, vaan nämä joutuvat ajamaan samaan valoristeykseen ja kääntymään ensin etelän suuntaan trumpettirampille – siis risteämään Keimolan suunnasta tulevien kanssa.

Vuodelta 2007 peräisin olevassa asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa mainitaan, että tuolle liikennealueelle olisi tulossa huoltoaseman, ja  rekkaparkkien lisäksi mm. päivittäistavarakauppa, erikoisliikkeitä ja ravintola, yhteensä noin 3000 kem2. Ei siis ihan vaatimaton kauppapaikka. Parantanee jonkin verran klaukkalalaisten palveluita, mutta valitettavasti Vantaan puolella.