Finlandia-konvehdit lentelivät

024

Kirjallisuuden ystävänä ja harrastajana  tulee jonkinlaisella mielenkiinnolla seurattua Finlandia-palkinnon ehdokasasettelua ja valintaa. Suurin mielenkiintoni kohdistuu yleensä enemmän laajemman esiraadin tekemään ehdokasvalintaan kuin yksittäisen – milloin minkäkinlaisilla kriteereillä valitun – valitsijan tekemään lopulliseen voittajavalintaan.

Tällä kertaa voittajan valitsi muusikko, taiteilija Heikki “Hector” Harma ja valinta kohdistui Laura Lindstedtiin ja romaaniin Oneiron. Juhlapuheessaan Lindstedt keskittyi siihen minkä oli tapahtuman luonteen mukaan tärkeimmäksi ja asiallisimmaksi ymmärtänyt ja arvioinut. Hän katsoi asiakseen haukkua paskaksi maan hallituksen ja yhteiskunnan. Kritiikkiä saivat niin tyhjä tsemppihenkisyys ja  vallankäyttäjien veronkierto kuin normaaleiksi kommunikaatiomuodoiksi tulleet solvaaminen ja väkivallalla uhkailu. Jotenkin jäi vaikutelma, että  puhuja tarkasteli näitäkin ongelmia kovin puna-vihreiden kakkuloiden läpi – olihan juhlapuheen keihäänkärki kohdistettu “perusoikeistolaista” hallitusta kohti.

Eniten jäin miettimään Lindstedtin arviota siitä, että Suomea ollaan rakentamassa aivan tietoisesti luokkayhteiskunnaksi. Oikeutustaan ja pätevyyttään arvioida asiaa hän haki sukuhistoriastansa: isoisä oli torpan poika, isoisoäiti kiertävä sairaanhoitaja, isoäiti puhelinkeskuksen sentraalisantra. Lopuksi hän painotti, että oma äitinsä oli jo luokanopettaja. Itsehän hän on peräti filosofian maisteri. Suvussa kuulemma uskotaan koulutukseen. Tuosta esi-isien ja -äitien rankkauksesta päätellen koulutus ja ammattinimike näyttäisi olevan myös jonkinlainen erinomaisuuden ja onnistumisen mittari…”äiti oli jo luokanopettaja”. Tuohan on itsessään mitä pahimman sortin luokka-ajattelua tai pitäisikö sanoa – apurahavetoisen kulttuurieliitin näkemys koulutuksen vaikutuksesta henkilön statukseen ja arvostukseen. En tiedä kuinka sivistynyt tai oppinut itse olen, mutta minulle ja minusta siivooja, huoltomies ja insinööri ovat ihan samalla viivalla Suomessa – ja yhteiskunta ei kerta kaikkiaan pyöri ilman jos kaikilla ammattialoilla ei ole tekijöitä. Yhteiskunnassa kaikki eivät voi olla pitkälle koulutettuja – eikä etenkään tuottamattomassa toimessa olevia. Taloudellisia eroja on toki – jopa niin päin, että hyvä duunari saa usein parempaa liksaa kuin pidemmälle koulutettu pomonsa. Ja hyvä kirjailija ansaitsee paremmat tienestit kuin kehnompi kollegansa.

Lindstedt väläytti verbaalisia taitoja puheensa alussa ilmoittamalla , ettei halua käyttää puheaikaa “verbaalisen konfettisateen luomiseen”. Hän käyttikin sen verbaalisen konvehtisateen rykäisemiseen. 1)

Finlandia-palkinnon tarkoitushan on edistää suomalaista kirja- ja sanataidetta. Tosiasiassa se on ennen kaikkea myynninedistämishanke. Julkistamisajankohta juuri ennen päämarkkinointikauden alkua ei ole sattumaa ja koko tuote brändäyksineen ja ehdokasasetteluineen palvelee ensi sijaisesti kaunokirjallisuuden myynninedistämistä. Oli tietyllä tapaa virkistävää, että Lindstedtin juhlapuhe ei oikein tuohon konseptiin sulautunut. Myynninedistämispuheeksi sitä ei todellakaan voi luonnehtia. Ainakin sosiaalisessa mediassa moni on kommentoinut, että tämä teos taitaa jäädä lukematta tai ei päädy pukinkonttiin. Jokainen hyvä kirja ansaitsisi tulla luetuksi. Tämä Oneironkin sellainen mahdollisesti on. Sääli jos se jää lukematta sen takia, että tämän kurjan yhteiskunnan eläjät olettavat kansien välkissä olevan samanlaista poliittista retoriikkaa ja populistista yhteiskuntakritiikkiä, mitä kirjailija halusi kovin sanakääntein juhlapuheessaan julistaa.

Vaikka Lindstedtin poliittisesti punavärittynyt puhe ryösti kuluneella viikolla lähes kaiken huomion muulta kulttuurilta, niin viikolla myönnettiin pari muutakin Finlandia-palkintoa ja useampi merkittävä valtion taidepalkinto. Yhden niistä sai pitkän linjan laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Maarit Hurmerinta. Hienoa. En ole kuullut minkälaisen kiitos- tai juhlapuheen Maarit piti. Ilmeisesti se käsitteli musiikkia ja taidetta tai pitäytyi muuten asiassa – siitä kun ei ole pahemmin informoitu tai kalabaliikkia käyty.

 

1)   Urbaani sanakirja: konvehti tai konvehdit tarkoittaa perskarvoihin takertuneita kakkakikkareita

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.