Puolivuotiskatsaus I/2025

Maaliskuun valtuustokokouksen ennakkotunnelmia Nurmijärvi-TV:lle

Perinteiseen tapaan puolivuotiskatsaus eli tämän vuoden ensimmäisten kuuden kuukauden jälkipuinti. Täytyy myöntää, että erinomaiset kesälomasäät eivät ole houkutelleet naputtelemaan konetta, mutta perinteet velvoittavat – vaikka pienellä viiveelläkin.

Tammikuussa osallistuin kunnan organisoimaan listapalaveriin eli yhteen video/podcastsarjan jaksoon, jossa keskusteltiin Nurmijärven paikallispolitiikan ajankohtaisista ilmiöistä. Muina vierainan listapalaverissa olivat Jenni Viitanen (SDP) ja Mira Lappalainen (PS). Oma nostoni palaveriin oli se, että Nurmijärven Kirkonkylästä voidaan tehdä Uudenmaan hienoin taajama. Kunnalla on nyt aivan poikkeuksellinen mahdollisuus vaikuttaa Kirkonkylän kokonaisuuden kehittämiseen, kun on avautumassa useita laajoja ja merkittäviä alueita kaavoitukseen ja suunnitteluun aivan Kirkonkylän ydinalueella:

Vanhan sähkölaitoksen alue
Lääketehtaan alue
Kunnanviraston kortteli
NYKin tontti

ja lisämahdollisuuksia tuo myös Kirkonkylän keskustan täydennysrakentamisen mahdollisuudet.

Jos onnistumme kaavoittamaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan alueen kokonaisuutena, niin lopputulos voi olla todella houkutteleva, viihtyisä ja turvallinen. Lääketehtaan alueelle voitaisiin toteuttaa pienimuotoista asuntoalue. Kunnanviraston korttelin kehittämiseen sopisi asemakaava- tai ideakilpailu, jolla pystyttäisiin varmistamaan alueen toteuttamisen aikataulu ja kunnalla olisi mahdollisuus vaikuttaa myös alueen laatukriteereihin. En ole rajun kasvun kannattaja, mutta keskustassa on tarvetta myös kerrostalorakentamiselle – jo pelkästään sen vuoksi, että väestörakenne ikääntyy. Kerrostaloille näen paikkana lähinnä ns. Krannilan kulman ja mahdollisesti juuri kunnanviraston korttelin. Tämän kaiken toteuttamiseen menee jopa vuosikymmeniä, mutta kun kaavoitus ja aluesuunnittelu tehdään kokonaisuus huomioiden, niin lopputulos voi olla todella hyvä. Kirkonkylän keskustaa ei ole vielä pilattu. Meillä on mahdollisuus tehdä siitä todella hieno.

Nurmijärvellä, Keski-Uudellamaalla ja koko Suomessa on purettu ja ollaan purkamassa lukuisia koulukiinteistöjä ja kunnanvirastoja, joilla olisi teoriassa vielä teknistä käyttöikää jäljellä. Tai olisi, jos ylläpito olisi tehty asianmukaisella tavalla.Maaliskuun alussa kirjoitin Nurmijärven Uutisiin aiheesta seuraavasti:

Nurmijärven kunta on myynyt viime vuosina useita omistamiaan kiinteistöjä. Näitä ovat olleet mm. Slumppi Herusissa, Porkkalan vapaa-ajan mökki, Veteraanimaja Sääksissä, Klaukkalan Säästökeskuksen kiinteistö ja viimeisimpänä Kirkonkylän paloasema. Viimeksi mainitusta kaupasta on tosin tehty valitus. Osa kiinteistöjen myynneistä on tehty ammattimaisten välittäjien avulla, osa on hoidettu huutokaupalla.

Merkille pantavaa on se, että myyntiin menevissä kunnan kiinteistöissä on usein merkittävää korjausvelkaa – siis tekemättömiä tarpeellisia korjaustöitä – ja tämä luonnollisesti laskee kauppahintaa. Kunta ei ole tässä mielessä esimerkillisin kiinteistönomistaja. Pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelmat (PTS) ovat usein puutteellisia tai niitä ei ole. Tämä näkyy usein myös siinä, että kun kunta viimein investoi rakennuksen korjauksiin, niin korjaustoimenpiteet ovat huomattavasti raskaampia ja kalliimpia kuin ne olisivat olleet ajoissa ja suunnitelmallisesti tehtynä. Ääritapauksissa joudutaan toteamaan, että korjauksia ei enää kannata tehdä, vaan rakennus puretaan uudisrakennuksen tieltä.

Kasvavasta korjausvelasta, kiinteistönpidosta ja rakennusten kunnon heikentymisestä on kunnassa palaveerattu, keskusteltu ja kirjoitettu vuosikymmenten ajan. Itsekin olen jossain koulukohteessa todennut, että pelkällä vesikourun puhdistuksella olisi vältetty ulko-oven lahoaminen ja ulkoseinän rappausten irtoaminen. Rakennettu ympäristö on kunnan ja kuntalaisten suurinta yhteistä omistusta. Valitettavasti on todettava, että kunta ei ole onnistunut tämän omaisuuden ylläpitämisessä saati arvon nostamisessa.

Kunnan tulee jatkossakin – suunnitelmallisesti ja harkiten – pyrkiä irtaantumaan sellaisista kiinteistöistä, joille ei ole käyttöä tai joiden omistamiseen ei ole erityistä strategista syytä. Uusien isojen rakennushankkeiden osalta on harkittava myös muita tapoja kuin kunnan omaan taseeseen rakentaminen. Elinkaarimalli on monessa uudisrakennuskohteessa järkevä vaihtoehto jo sen vuoksi, että kiinteistön ylläpito ei olisi kunnan vastuulla pitkän sopimuskauden aikana.

Ja jos kunta kuitenkin jotain omaan taseeseen rakennuttaa, niin viimeistään näissä uusissa hankkeissa tulee huolehtia siitä, että rakennusten ylläpito, huolto ja korjaukset tehdään suunnitelmallisesti ja ajallaan.

Helmikuun valtuuston kokouksessa käsiteltiin lähinnä vanhoja valtuustoaloitteita. Maaliskuun kokouksessa kunnanvaltuusto päätti, että Nurmijärven Yhteiskoulu ja Nurmijärven lukio sijoitetaan Krannilaan rakennettavaan uudisrakennukseen ja toteutetaan elinkaarimallilla. Hanke näyttää viimeinkin etenevän. Luottamushenkilöorganisaatiota rukattiin uuteen uskoon: Aleksian ja Nurmijärven veden johtokunnat yhdistettiin Liikelaitosten johtokunnaksi. Tekniselle puolelle perustettiin Maankäyttölautakunta, jolle siirrettiin aiemmasta elinvoimalautakunnasta maankäyttöä ja kaavoitusta koskevat tehtävät sekä aiemman asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan tehtävät. Uudeksi toimielimeksi perustettiin Tulevaisuusvaliokunta edistämään kunnan pitkän aikavälin strategista ohjausta. Tulevaisuusvaliokunnan kokouksissa tarvitaan melkoisesti jakkaroita: Jäseniä on 11 henkilöä ja tämän lisäksi puhe- ja läsnäolo-oikeus on kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajilla sekä lautakuntien puheenjohtajilla. Lisäksi ne valtuustoryhmät, jotka eivät saa jäsentä valiokuntaan, saavat läsnäolo- ja puheoikeuden kokouksiin. Valiokunnan koko hieman mietitytti itseäni, mutta tällaiseen kokoonpanoon oltiin ryhmien välisissä neuvotteluisssa päädytty. Kesän ensimmäisessä valiokunnan kokouksessa hallituksen neuvotteluhuoneessa olikin tiivis tunnelma, kun viranhaltijoiden lisäksi pöydän ympärillä oli 19 luottamushenkilöä ja 7 viranhaltijaa. Valiokunnan puheenjohtajalta vaaditaan osaamista, jotta kokoukset tulevat onnistumaan. Valiokunnan pj Vanhanen on toiminut hieman isommissakin konklaaveissa kuten eduskunnan puhemiehenä, joten tämä asia lienee hallinnassa.

Hallintosäännön päivityksessä päätettiin myös muutoksista luottamushenkilöpalkkioihin. Pohjaesityksessä oli isojakin muutoksia tiettyihin vuosipalkkioihin. Keskustan Sirpa Rantala tekikin asiaan liittyen kohtuullistamisesityksen, jota kannatin. Äänin 30-21 reilummat palkkiot voittivat. Kunnanvaltuuston puheenjohtajan vuosipalkkio on 4000 €. Kunnan hallituksen pj:n vuosipalkkio on 5000 €. Valtuuston ja hallituksen varapuheenjohtajien vuosipalkkiot ovat 1500 €. Uutena elementtinä myös neljän lautakunnan, valiokunnan ja johtokunnan puheenjohtajat saavat jatkossa 1500 euron vuosipalkkion. Hallintosääntöpykälässä pidin puheen:

Luottamushenkilöuudistuksen keskeinen tavoite oli alun perin organisaation tiivistäminen ja kustannusten alentaminen. Vaikka lopputulos sisältää hyviäkin elementtejä, niin kustannussäästöjä se ei valitettavasti tuota – ehkä jopa päinvastoin. Tästäkin syystä kantani on, että luottamushenkilöpalkkioiden nostamisella tai laajentamisella ei tulisi lisätä kuluja entisestään.

Hallintosääntöön on kirjattu kerran valtuustokaudessa – siis neljän vuoden välein – tehtävät indeksikorotukset kokouspalkkioihin. Se on hyvä asia, eikä vaadi erillisiä päätöksiä. Näin pidetään huolta palkkioiden pysymisestä sovitulla kohtuullisella tasolla.

En ole ns. poliittisella urallani kovin montaa päätöstä jälkeenpäin harmitellut. Yksi sellainen oli, kun olin aikoinaan mukana päättämässä hyvinvointialueemme luottamushenkilöjärjestelmästä ja -palkkioista. Hyvinvointialueellehan muodostui erilainen ja korkeammalle taksoitettu järjestelmä. En halua, että lähestymme Nurmijärvellä tässä asiassa hyvinvointialueen tai edes muiden palkkiotilastojen kärjessä olevien kuntien käytäntöjä.

Olen usein vastannut vanhaan hokemaan ”luottamushenkilöpalkkioilla ei pääse rikastumaan”, että ei kyllä pääse köyhtymäänkään. Olemme pysyneet Nurmijärvellä tähän asti järkevällä ja riittävällä tasolla palkkioissa.

Toivon, että tuleva uusi valtuusto tulee keskustelemaan ajoissa ja rakentavasti myös kunnanvaltuuston koon pienentämisestä. Sillä olisi suora kustannusvaikutus ja mahdollisesti myös joitain muutakin positiivisia vaikutuksia – toki myös kielteisiä. Tässä vaiheessa tyydyn kannattamaan valtuutettu Rantalan tekemää muutosesitystä.

Kuntavaalien alla maaliskuussa selailin vanhaa kuntavaalikansiotani. Eteen tuli paperi, johon olin vuosia sitten listannut aloitteellisuuden ja onnistumisen hetkiä omalta kohdaltani. Päivitin listaa ja kyllä sitä kehtasi esitellä. Neljän valtuustokauden ja 17 vuoden aikana on tullut edistettyä moniakin asioita ja välillä onnistumisen hetkiäkin koettu. Niitä on mukava uusien tekemisten lomassa muistella. Toki totesin, että mitään saavutusta en voi laskea vain omiin nimiini. Erityisesti työryhmien osalta ansio ja onnistuminen jakautuu kaikille työryhmän jäsenille ja yhteistyölle valtuustoryhmien vetäjien kanssa. Ja jokaisen valtuustoon tuodun päätösasian taakse on täytynyt löytyä enemmistö eli vähintään 26 valtuutettua – he ovat olleet viime kädessä päättäjinä. Kunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen kuuluu sekin, että osalle kuntalaisista ja päättäjistä jotkin edellä mainituista asioista eivät ole “saavutuksia” vaan epäonnistumisia ja vääriä valintoja. Näitäkin näkökantoja ja mielipiteitä tulee ymmärtää.

Huhtikuun alussa kutsuin valtuustokollega Vuorisalon kanssa kansanedustaja Heikki Vestmanin Nurmijärvelle kertomaan ja keskustelemaan uudesta rakennuslaista. Asia on meilläkin erityisen ajankohtainen kuten myös elokuun alussa 2025 voimaan tuleva uusi Alueidenkäyttölaki. Toivottavasti saamme Heikin loppuvuonna kertomaan myös siitä.

Kevät meni luonnollisesti kuntavaalien merkeissä. Jostain syystä emme nähneet takavuosien reipashenkistä ja kuntalaisiakin kiinnostanutta vaalikevättä. Johtuiko sitten vaalien runsaudesta, paikallislehden näivettymisestä, uudesta sekavasta tuplavaalista tai hieman epäonnistuneesta Nurmijärven vaalitorikonseptista, mutta vaalit jäivät ns. kentällä varsin vaisuiksi. Aprikoin, että näinköhän vaalienkin osalta on tapahtumassa muutos ja tulevaisuuden vaalitorit käydään virtuaalimaailmassa – ei kasvokkain kuntalaisten ja ehdokkaiden kesken. Jos näin, niin ei välttämättä muutos parempaan.

Vaalirahoitusilmoitusten mukaan vaaleihin oltiin tällä kertaa valmiita satsaamaan entistä enemmän. Omat vaalikustannukset olivat hieman yli 2500 euroa, joka on selkeästi vähemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa. Tuolla panostuksella ei päästy näissä vaaleissa Nurmijärvellä edes 10-kärkeen. Yli 5000 euron vaalibudjetteja oli peräti neljällä ehdokaalla. Aiemmin tällaisia lukuja ei ole nähty – tosin osa oli ehdolla kuntavaalien lisäksi myös aluevaaleissa.

Vaikka kampanja tuntui vaisulta, niin tulos oli kokoomukselle Nurmijärvellä ja henkilökohtaisesti ennätyksellisen hyvä. Kokoomukselle +2 paikkaa eli 16 valtuutettua. Omalle numerolle ennätykselliset 471 ääntä: eniten kokoomuksen listalla ja Vanhasen jälkeen kakkossija koko kunnassa.

Olin kolmatta kertaa mukana vetämässä vaalien jälkeisiä luottamuspaikkaneuvotteluja. Liki 130 luottamuspaikkaa saatiin jaettua puolueiden kesken hyvässä yhteisymmärryksessä ja sovussa reilusti alle kahdessa tunnissa. Tuollainen saavutus ei tule sattumalta. Kun ennen neuvotteluja sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin ja vaalituloksen kunnioittamiseen, niin ratkaisut saadaan nopeastikin. Myös pienet puolueet tulee huomioida – jyrääminen ei ole hyväksi.

Huhtikuun valtuuston kokouksessa hyväksyttiin Kirkonkylän kehittämissuunnitelma. Kiittelin sitä, että visioidaan ja osallistetaan. Totesin, että kuitenkin vasta asemakaavoitusvaiheessa nähdään kuinka ohjaava ja linjaava suunnitelmasta tulee. Kiinnitin huomiota siihen, että alue kaavoitetaan useassa osassa – ikään kuin korttelikaavoina, joten myös kokonaisuutta tulee tarkastella. Toin julki skeptisyyteni suunnitelman keskeiseen ajatukseen siitä, että keskustan pysäköinti ratkaistaisiin neljällä pysäköintitalolla. Tässä kuten kaikissa muissakin vastaavissa suunnitelmissa on kauniita kuvia ja ikuinen kesä. Iloiset ihmiset käyskentelevät havainnekuvissa paratiisimaisissa olosuhteissa vehreällä ja aurinkoisella keskustorilla. Totuus on se, että Suomessa on 8 kuukautta pimeää, vettä, räntää ja loskaa.

Toukokuun valtuusto hyväksyi vuoden 2024 tilinpäätöksen. Tilikauden ylijäämä oli noin 2,3 milj.euroa. Rajamäen Uimahalli Oy:n 12 milj.euron pääomalaina päätettiin konvertoida pääomasijoitukseksi Rajamäen Uimahalli Oy:n SVOP -rahastoon. Esitys konvertoinnista herätti jonkinlaista keskustelua ja kirjoittelua etukäteen. Faktat tuntuivat olevan valitettavasti välillä hukassa. Kerrottiin mm. että uimahallipäätöstä 2010 -luvulla tehtäessä kävijämäärän nousu oltaisiin arvioitu pahasti yläkanttiin ja taloudelliset laskelmat olisivat pettäneet osin sen vuoksi. Pengoin taas kerran vanhoja muistiinpanojani ja kirjoituksiani, jotta itsellänikin olisi täysi ymmärrys uimahallilaajennuksen muinaisesta päätöksenteosta. Tiivistettynä: Uimahalliyhtiön ei aikoinaan ajateltu lyhentävän toimintatuotoilla lainkaan tuota 12 miljoonan euron lainaa, vaan senkin osalta edellytettiin kunnan rahoitustukea. Kävijämääriä ei aikoinaan yliarvioitu, vaan päinvastoin toteutuneet kävijämäärät ovat ylittäneet merkittävästi arviot. Koko kirjoitus täällä: https://artohagg.fi/2025/05/10/uimahallin-paaomalainan-taustoja/

Nurmijärven uusi kunnanvaltuusto kokoontui ensi kertaa 2.6.2025. Mukana oli 22 uutta tai paluun tehnyttä valtuutettua eli kokoonpano uudistui yli 40 prosenttisesti. Puolueiden sisällä luottamuspaikkaneuvottelut oltiin viety läpi vaihtelevalla tavalla. Joistakin paikoista äänestettiin poikkeuksellisesti vielä valtuustosalissa. Kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Keskustan Riikka Raekannas ja varapuheenjohtajiksi Henriina Rantala (KOK) ja Maria Luoma (SDP). Kunnanhallituksen osalta päädyttiin äänestämään kuten myös kunnanhallituksen puheenjohtajasta. Tulin valituksi kh:n puheenjohtajaksi toimikaudelle 1.6.2025-31.5.2027 äänin 34-15-2tyhjää.

Uimahallin pääomalainan taustoja

Uimahalli vuoden 2011 kuosissaan.

Nurmijärven Uutiset kirjoitti digilehdessään Nurmijärven kunnanhallituksen päätöksestä konvertoida olemassa oleva 12.007.000 euron pääomalainan Rajamäen Uimahalli Oy:n sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon yhtiön hakemuksen mukaisesti. Samassa yhteydessä kunnanhallitus totesi, että Rajamäen Uimahalli Oy:llä ei katsota olevan kykyä selviytyä pääomalainalle kertyneestä korkovelastaan ja totesi velan olevan arvoton velkojalle. Tämän seurauksena kunnanhallitus päätti luopua korkosaamisesta ja siten antaa uimahalliyhtiölle kyseisen hieman yli 6 milj.euron velan anteeksi. Kunnanhallituksen päätös on vasta esitys kunnanvaltuustolle. Lopullisen päätöksen asiassa tekee kunnanvaltuusto.

Kunnanhallituksen päätös kirvoitti jonkin verran keskustelua ja ainakin yhden mielipidekirjoituksen asiasta.

Päätökset uimahallin saneerauksesta ja laajennuksesta on tehty jo 2010-luvun alkupuolella – myös rahoitukseen ja kunnan takauksiin liittyvät päätökset. Kun päätösten taustoista ja perusteista yrittää kysyä, niin vastauksia ei tahdo saada. Itse toimin tuohon aikaan rivivaltuutettuna, mutta nykyisistä luottamushenkilöistä löytyy myös mm. kunnanhallituksessa vaikuttaneita henkilöitä. Yhtä kaikki – noiden vuosien jälkeen kunnassa on tehty satoja ellei tuhansia päätöksiä. Kaikkea on mahdoton muistaa ja omatkin tekemiset saattavat hämärtyä vuosien varrella. Tästäkin tapauksesta voi ottaa opiksi sen, että päätösten perustelut on hyvä kirjata mahdollisimman tarkasti pääösten yhteydessä.

Omat muistikuvani Rajamäen uimahallin saneerauksen ja laajennuksen päätöksenteosta ovat liittyneet siihen, että olin valtuuston äänestyksessä pienemmän vaihtoehdon kannalla, koska se oli taloudellisempi vaihtoehto ja vaati jatkossa vähemmän kunnan vuosittaista taloudellista tukea. Totesin myös, että isompi laajennus merkitsisi käytännössä sitä, että Klaukkalan uimahallihankkeeen saisi unohtaa vuosikymmeniksi. Minulla on ollut myös selkeä muistikuva siittä, että kaikki tuolloin esitetyt vaihtoehdot lähtivät siitä, että uimahalliyhtiö tarvitsee jatkossakin kunnan toimintatukea ja isompi laajennus, jonka kunnanvaltuusto vuonna 2011 hyväksyi tarvitsisi sitä huomattavasti enemmän.

Kaivelin jälleen kerran vanhoja blogikirjoituksiani, muistiinpanojani ja säilyttämiäni hankesuuunnitelmia. Niiden pohjalta seuraavassa joitain huomioita, jotka ehkä avaavat hieman asiaa.

Jo alkuvaiheen dokumenteissa mm. hankesuunnitelmissa todetaan, että hanke toteutetaan budjettivaroin ja kunnan takaamien lainojen turvin.

Vuoden 2011 lopulla tehtiin pienen ja ison laajennuksen väliset vertailulaskelmat, joissa käytettiin kahta erilaista lainakorkoa ja erilaisia käyttäjämäärien kasvuskenaarioita. Isommassa laajennuksessa tarkasteltiin silloisen käyttäjämäärän kasvua 20%:lla (210.000 kävijää), 40%:lla (245.000 kävijää) ja 60%:lla (280.000 kävijää). Pienemmässä laajennuksessa tarkasteltiin 10%:n kasvua (192.500 kävijää), 20%:lla (210.000 kävijää) ja 30%:lla (227.5000 kävijää).

Jokainen vertailulaskelmassa esitetty vaihtoehto osoitti, että uimahalliyhtiö tarvitsee jatkossakin kunnan vuosittaista tukea. Tuon tuen arvioitiin olevan korkomallista ja kävijämääristä riippuen vuonna 2020:

Pienemmässä laajennuksessa: 638.000 – 822.000 €
Isommassa (joka tuli valituksi): 882.00 – 1.247.000 €

Ymmärtääkseni lopullisessa päätöksenteossa käytettiin isossa laajennuksessa 40%:n kävijäkasvulukuja. Kiinteällä 3,78 %:n korolla kunnan tuen tarpeen vuonna 2020 laskettiin olevan peräti 1.055.000 €. Erikoisinta tuossa laskelmassa on se, että kunnan tuki on jaettu kahteen osaan: toiminta-avustus 275.000 € ja rahoitusavustus 780.000 €. Laskelma ja myös päätöksenteko on lähtenyt siis siitä, että uimahalliyhtiö tekee toiminnallista tappiota vuodessa 275.000 € ja se katetaan kunnan antamalla toiminta-avustuksella. Lisäksi kunta antaa vuodessa 780.000 € rahoitusavustusta, jolla uimahalliyhtiö hoitaa lainan korot ja lyhennykset.

Laskelma osoittaa sen, että uimahalliyhtiön ei ole kuviteltu missään tapauksessa pystyvän a) tekemään positiivista toimintakatetta b) pystyvän lyhentämään lainaa saati maksamaan edes sen korkoja. Ainakin kunnanhallituksen jäsenillä on täytynyt olla tieto tuosta laskelmasta.

Vielä tällä viikolla kuulin sellaisenkin mielipiteen, että uimahallipäätöstä tehtäessä kävijämäärän nousu oltaisiin arvioitu pahasti yläkanttiin ja taloudelliset laskelmat olisivat pettäneet osin sen vuoksi. Rohkenin olla eri mieltä. Tarkistin asian ja olin oikeassa. Kun rohkeimmassakin arviossa vuotuisen kävijämäärän arveltiin nousevan 280.000 kävijään, niin vuonna 2023 kävijämäärä oli peräti yli 320.000.

Mikä on talouden kannalta uimahallin optimikävijämäärä ja hinnoittelupolitiikka – se on oma mielenkiintoinen kysymys, jota uimahallin johdon ja hallinnon on syytä pohtia. Ikävä tosiasia on se, että pelkkä kunnan myöntämä toiminta-avustus on ollut huomattavasti suurempi kuin tuo aikoinaan arvioitu 275.000 € vuodessa. Onko toiminta-avustuksen määrä kasvanut noin suureksi osin juuri sen vuoksi, että kävijämäärät ovat kasvaneet laajennuksen ansiosta liki kaksinkertaiseksi.

Päätöksen uimahalliyhtiön pääomalainan konvertoinnista ja lainakorkojen anteeksiannosta tekee siis kunnanvaltuusto. Edellä kirjoittamani perusteella ei liene epäselvää, että konvertointi on perusteltua ja jo vuosikymmen sitten päättäjillä oli ymmärrys siitä, että uimahalliyhtiö ei tule koskaan lyhentämään euroakaan saamaansa lainaa – eikä senttiäkään edes lainankorkoja.

Nurmijärven luottamuspaikkaneuvottelut

Tunti ja kolme varttia neuvottelujen jälkeen neuvottelijat olivat valmiit kotimatkalle. Vasemmalta käsin: Leni Niinimäki VIHR, Ina Kuula KD, Nelli Piikkilä VAS, Harri Lepolahti SDP, Erkki Mäkäräinen KD, Antti Tuominen PS, Jari Vainio KOK, Eero Santala SDP, Arto Hägg KOK, Tiina Koivalo VAS, Kallepekka Toivonen KESK, Kimmo Pirkkala PS, Sami Virtanen VIHR ja Esa Lahtela KESK.

Kuntavaalien jälkeiset puolueiden väliset luottamuspaikkaneuvottelut loppuivat lyhyeen. Kyse ei ollut siitä, että neuvottelut olisivat osoittautuneet ylitsepääsemättömän ongelmallisiksi. Kyse oli siitä, että neuvottelijat pääsivät yhteisymmärrykseen ja saivat yhteisesti sovitun lopputuloksen kertaistunnolla alle kahdessa tunnissa – noin tunnissa ja 40 minuutissa. Voi kai todeta, että saavutus oli melkoinen – jaettavanahan oli liki 130 luottamushenkilöpaikkaa. Eräissä kunnissahan puolueiden paikoista väännetään jopa viikkoja.

Se, että prosessi menee läpi noin nopeasti ei tarkoita sitä, etteikö ratkaistavana olisi hankaliakin yksityiskohtia. Erityisesti sukupuolikiintiöt aiheuttavat hankalia tilanteita, jos joillakin puolueilla oli epätasapainoa nais- tai miesehdokkaiden lukumäärässä. Tälläkin kertaa näihin tilanteisiin löydettiin yhdessä ratkaisut – myös varapaikkojen osalta. Olen vahvasti sitä mieltä, että 40/60 sukupuolikiintiöistä voitaisiin jo luopua tai vähintään tarkistaa sitä esimerkiksi 30/70 suhteeseen. Nythän hyvin yleisessä 11 jäsenisessä lautakunnassa täytyy molempia sukupuolia olla vähintään viisi henkilöä. Laki antaa joustoa vain yhden henkilön verran.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun puolueet saivat Nurmijärvellä sovun nopeasti vaalien jälkeen. Itse asiassa viimeisimmissä vaaleissa siitä on tullut melkeinpä käytäntö. Yhtä ainoaa syytä tähän ei ole. Näen ainakin seuraavat tekijät, jotka ovat Nurmijärvellä mahdollistaneet tämän ilmiön:

Ennen neuvotteluja sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin, joihin kuuluu mm. se, että vaalien tulosta kunnioitetaan, eikä vaalien jälkeen perusteta ns. teknisiä vaaliliittoja.
Vaalitulosta kunnioitetaan myös siten, että yksittäisten henkilöiden äänimäärät huomioidaan ja esimerkiksi mahdollistetaan nais/mies-paikojen määrityksessä vaaleissa erinomaisen kannnutuksen saaneille henkilöille mahdollisuus kunnanhallituksen paikkaan.
Myös pienet puolueet huomioidaan paikkajaossa.
Tasapuolisen lopputuloksen takaamiseksi käytetään kunnassa pitkään käytössä ollutta ja vaalikohtaisesti päivitettyä pisteytystaulukkoa. Systeemi antaa luottamuspaikkoja ja myös puheenjohtajuuksia vaalituloksen mukaisesti .
Puolueet kertovat avoimesti pj-, paikka- ja nais/mies -tavoitteensa koollekutsujalle, jotta tällä on mahdollisuus laatia etukäteen mahdollisimman tasapuolinen pohjaesitys.
Ymmärretään toisten tarpeet ja tavoitteet.
Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: Neuvottelijoiden välillä tulee olla täysi luottamus toisiaan kohtaan.

Tällä kertaa päädyimme puheenjohtajistojen ja kunnanhallituksen osalta seuraavaan jakoon puolueiden kesken:

Kunnanvaltuuston puheenjohtajisto: pj: KESK+RKP 1. varapj: KOK 2. varapj: SDP

Kunnanhallituksen puheenjohtajisto: pj: KOK 1. varapj: KESK+RKP 2. varapj: SDP

Kunnanhallituksen paikkajako: KOK 4, KESK+RKP 3, SDP 2, VIHR 1 ja PS 1

Tulevaisuusvaliokunta: pj: KESK+RKP varapj: KOK

Sivistyslautakunta: pj: KESK+RKP varapj: SDP

Maankäyttölautakunta: pj: KOK varapj: VIHR

Tekninen lautakunta: pj: KOK varapj: VIHR

Hyvinvointilautakunta: pj: SDP varapj: KESK+RKP

Liikelaitosten johtokunta: pj: VIHR varapj: KOK

Nurmijärven Sähkö: pj: KOK varapj: KESK+RKP

Nurmijärven Kodit Oy: pj: SDP varapj: KOK

Rajamäen Uimahalli Oy: pj: KESK+RKP varapj: SDP

Keskusvaalilautakunta: pj: KOK varapj: KESK+RKP

Seuraavaksi puolueet ryhtyvät tai ovat jo ryhtyneet ratkaisemaan sitä, keitä henkilöitä millekin paikalle ehdotetaan. Edellä mainitut menestystekijöiden soveltaminen auttaa varmasti myös puolueiden sisäisissä luottamuspaikkaneuvotteluissa. Varsinaiset nimeämiset suoritetaan uuden kunnanvaltuuston ensimmäisessä kokouksessa kesäkuussa, jolloin täytetään toimielinten paikat kunnanvaltuuston suorittamissa vaaleissa.

Kuntavaalitulokset ja kiitos

Hyvinhän siinä kävi. Kokoomukselle erinomainen tulos kuntavaaleissa Nurmijärvellä: ennätyksellinen 29.5 % kannatus, kaksi lisäpaikkaa kunnanvaltuustoon ja suurimman puolueen aseman säilyttäminen. Keskusta punnersi näissäkin kuntavaaleissa toiseksi suurimmaksi ryhmäksi ja sai yhden lisäpaikan. Kokoomuksen ja Keskustan eroksi tuli 774 ääntä eli kokoomus repi yli sadan äänen verran lisää kaulaa viime vaaleihin verrattuna. Keskustan vertailuluvussahan on mukana RKP:stä tulleet vaaliliiton äänet. Eniten valtuutettuja (+3) lisäsi SDP, joka nousi kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. SDP:n ääniharava oli odotetusti eduskuntavaaleissakin esillä ollut Maria Luoma. Vihreät säilytti viisi valtuustopaikkaansa, eikä heidänkään ykkösnimi yllättänyt – Leni Niinimäki. Perussuomalaisten pudotus oli raju: edellisiin vaaleihin verrattuna katosi seitsemän valtuustopaikkaa ja jäljelle jäi vain neljä. Vasemmisto sai toisen paikan valtuustoon ja KD säilytti ainokaisensa.

Uusia valtuutettuja valittiin 22 eli yli 40% kunnanvaltuustosta vaihtui. Uusien valtuutettujen perehdyttäminen on syytä tehdä hyvin ja huolellisesti, jotta uusi valtuusto pääsee mahdollisimman joustavasti tehokkaaseen toimintaan. Kunta näyttääkin tähän reagoineen. Viime vaaleissa läpimenneistä valtuutetuista peräti kuusi nyt ehdolla ollutta jäi valtuuston ulkopuolelle.

Itselläni oli kuntavaalien paras tulos koskaan ja selkeä ykköspaikka kokoomuksen listalla 471 äänellä. Se oli kaikista ehdokkaista toiseksi suurin äänimäärä – valtioneuvos Vanhasen jälkeen. Erityinen ilon ja tyytyväisyyden aihe oli se, että sain ääniä tasaisesti ympäri kuntaa. Kirkonkylästä 124 ääntä, Klaukkalasta 105 ääntä, Rajamäeltä 156 ääntä ja muiltakin äänestysalueilta 86 ääntä. Sain oman asuintaajamani ulkopuolelta yli kaksi kertaa enemmän ääniä kuin kotitaajamani äänestysalueilta. Hienoa nähdä, että kuntalaiset noteerasivat näissäkin vaaleissa pitkäjänteisen työn koko kunnan eduksi. Tällainen tulos ei tule sattumalta. Kyläpoliitikoksi minua ei tällä tuloksella voi tituleerata, mutta aivan mainiosti kylien poliitikoksi – yli prosentin kannatus jokaisella äänestysalueella. Kesäkuussa alkaa viides valtuustokausi. Kiitokset kaikille kannatuksensa antaneille.

Erityisen hienoa oli, että neljä alle 30 vuotiasta ehdokasta valittiin Nurmijärven kunnanvaltuustoon. Kokoomuksen kannalta tilanne näyttää tulevaisuutta ajatellen erityisen lupaavalta, koska noista neljästä peräti kolme oli kokoomuksen listalta. Eurovaaleissakin ehdolla ollut Henriina Rantala meni läpi komealla 430 äänellä, joka oli kokoomuksen listalla toiseksi suurin äänimäärä. Myös 18-vuotiaat Benjami Kinnunen ja Tino Uusi-Heikkilä ovat uusia kokoomusvaltuutettuja.

En ollut aluevaaleissa ehdolla, joten jätän niiden vaalien raportoinnin muille tahoille. Oma vaikuttamiseni hyvinvointialueella päättyy toukokuun lopulla yhden Keski-Uudenmaan pelastuslautakunnan kokouksen jälkeen.

Loppukaneettina täytyy todeta asia, jonka olen aiemminkin nostanut esille. Paikallislehden merkitys on Nurmijärvellä pudonnut dramaattisesti viime vuosina. Kun aiemmin kunnanvaltuuston kokouksessa saattoi seurata paikan päällä useita eri paikallislehtien toimittajia, niin näky on todella harvinainen nykyisin. Kunnon toimituksellista raportointia valtuuston kokouksista näkyy lehdessä valitettavan vähän. Viime vuoden puolella tilanne näytti pitkästä aikaa paremmalta, kun Nurmijärven Uutisten Lauri Jaakkola antoi aktiivisella toiminnallaan ja hyvillä jutuillaan lupauksia paremmasta. Lehden siirtyminen juuri vaalien alla vain kerran viikossa ilmestyväksi, tuntui jonkinlaiselta kuoliniskulta ja vaikutti varmasti myös vaaleja latistavasti Nurmijärvellä. Naapurialueiden paikallislehdissä oli runsaasti vaaleihin liittyviä artikkeleita ja paljon ehdokkaiden vaalikynäkirjoituksia. Niihin verrattuna Nurmijärvellä meno oli paikallislehden osalta melkeinpä aneemista. Kaiken kruunasi se, että paikallislehden vaalituloksen uutisointi julkaistiin printtilehdessä noin puolen sivun artikkelina vasta puolitoista viikkoa vaalien jälkeen ja siinäkin oli vielä tarkistamattomat alustavat äänimäärät. Toivon todella, että tässä asiassa palattaisiin ns. vanhoihin hyviin aikoihin. Ilman laadukasta paikallislehteä Nurmijärveltä on vaikea ponnistaa aluetason saati valtakunnallisiin vaaleihin. Tämä harmittaa erityisesti nyt, kun meillä on keskuudessamme useita lupaavia nuoria luottamushenkilöitä.

Vaaliaaton tunnelmia

On viidensien kuntavaalieni aattopäivä. Ensimmäiset pidettiin lokakuussa 2008 ja tulin valituksi ensikertalaisena valtuustoon 123 äänellä. Itse asiassa tuolloin järjestettiin kunnallisvaalit – ei kuntavaalit kuten nykyisin.

Nykyisessä kunnanvaltuustossa istuu tuolloin vuonna 2008 valituista valtuutetuista Keskustasta Matti Vanhanen, Virpi Korhonen ja Kallepekka Toivonen sekä tuolloin Keskustan listoilta valittu ja PS:n kautta kokoomukseen tullut Maiju Tapiolinna. SDP:ltä vuoden 2008 rosterista ovat jäljellä Aulikki Markkanen ja Harri Lepolahti. Vasemmistosta Hannu Toikkanen. Perussuomalaisten valtuutetut ovat vaihtuneet kokonaan. Vuonna 2008 PS:llä oli vain kolme valtuutettua ja puolue on sen jälkeen kerran jakaantunutkin, kun Siniset perustettiin. Samoin Kristillisten (KD) valtuutettu on vaihtunut. Vihreiden nykyinen valtuutettu Maritta Kopsala valittiin valtuustoon jo vuonna 2008. Kokoomuksesta vuoden 2008 vaaleissa valituista on edelleen kunnanvaltuutettuina lisäkseni vain Petri Vaulamo ja Virpi Räty. Väki on vaihtunut ja sunnuntain vaalien jälkeen lista lyhenee entisestään jo sen vuoksi, että näissä vaaleissa osa istuvista valtuutetuista ei ole enää ehdolla. Demokratia toimii ja valtuutetut vaihtuvat. Uusia kuntapäättäjiä tulee mukaan jokaisessa vaalissa ja toisaalta myös kokemusta säilyy vanhojen valtuutettujen kautta.

Edellisiä kuntavaaleja varjosti koronarajoitukset – tuolloinhan kokouksetkin pidettiin pääosin etänä. Perinteistä vaalihurmosta ei taidettu vuonna 2021 kokea – kuten ei tänäkään keväänä. Johtuneeko nyt sitten vaalien runsaudesta, uudesta sekavasta tuplavaalista tai hieman epäonnistuneesta Nurmijärven vaalitorikonseptista, mutta takavuosien reipashenkisetä ja kuntalaisiakin kiinnostanutta vaalikevättä ei nähty. Voihan olla, että tämänkin osalta on tapahtumassa muutos ja tulevaisuuden vaalitorit käydään virtuaalimaailmassa – ei kasvokkain kuntalaisten ja ehdokkaiden kesken. Jos näin, niin ei välttämättä muutos parempaan.

Aluevaalien ja kuntavaalien pitäminen yhtä aikaa ei ole saanut varauksetonta hyväksyntää. Päinvastoin olen aistinut hieman enemmän kritiikkiä kuin myönteistä palautetta. Järjestely koetaan osin sekavaksi. Toisaalta samanaikaiset vaalit laittavat pohtimaan sitä, kuinka järkevää on valita samoja henkilöitä kahdelle eri hallinnon tasolle – sekä hyvinvointialueelle että kuntaan. Onko yhdellä henkilöllä sellaista tietotaitoa ja osaamista, jolla on käyttöä ja arvoa molemmissa vai ehkä vain toisella päätöksentekotasolla? Onko henkilöllä aikaa ja energiaa toimia molemmilla päätöksentekotasoilla? Onko yleensäkään hyvä, että luottamustoimet keskitetään yksille ja samoille henkilöille?

Molemmissa vaaleissa ehdolla olevien joukosta löytyy varmasti useita henkilöitä, joiden osalta voi vastata myöntävästi edellä esitettyihin kysymyksiin. Näin ainakin valtuustotasolla – onko toimiminen hallitustasolla tarkoituksenmukaista ja järkevää samaan aikaan sekä hyvinvointialueella että kunnassa onkin mielestäni ison harkinnan paikka. Useiden kuntalaisten kanssa keskusteltuani tein havainnon, että moni oli tehnyt jo etukäteen päätöksen äänestää vaaleissa kahta eri henkilöä tai jopa jättää toinen vaali väliin. Syntyi ajatus, että olisiko mielekästä tuoda esille parina kahta ehdokasta – toinen ehdolla vain aluevaaleissa ja toinen kuntavaaleissa. Totesimme ex-kunnanjohtaja Kimmo Behmin kanssa että voisimme hyvinkin esiintyä tällaisena ehdokasparina, joilla on vieläpä aika lailla samanlainen profiili. Molemmat ovat varttuneita ja oman alansa kokeneita ehdokkaita.

Vaalipäivänä 13.4. voi hajauttaa äänensä kahdessa vaalissa kahdelle ehdokkaalle. Esimerkiksi aluevaalissa Kimmolle 2007 ja kuntavaalissa Artolle 77.

Vaalitoritunnelmia

Rapsakka pikku pakkanen, navakka tuuli, hienoinen lumisade ja edellisenä iltana saatu tieto vaalitorin sijaintipaikasta. Näistä asetelmista lähdettiin puolueiden yhteiselle vaalitorille – tällä kertaa Rajamäellä. Tapahtumapaikkaa oltiin viime hetkillä jouduttu ns. säätämään, kun alkuperäinen mesta oli liian lähellä ennakkoäänestyspaikkaa. Kirjaston kulmilta löytyi kuitenkin alue, jonne telttakylä lauantaina nousi.

Näiden kuntavaalien aiempien vaalitorien tapaan minkäänlaista yleisöryntäystä ei tapahtunut. Kun säätila oli edellä kuvatunlainen ja tapahtuman markkinointikin jäi olemattomaksi, niin kävijöitä oli varsin vähän. Paikallaolijat olivat lähinnä ehdokkaita ja puolueaktiiveja. Tietysti positiivista, että edes he/me olimme liikkeellä. Huolestua pitäisi toden teolla, jos edes ehdokkaat eivät olisi kiinnostuneita kuntavaaleista.

Nytkin pidettiin vaalipaneeli, jossa ääneen pääsi jokaisen paikalle tulleen puolueen ehdokas. Olin kokoomuksen edustajana kuntavaalipaneelissa. Tässä joitain muistiinmerkintöjä vaalipaneellista, joka muutoin taitaisi jäädä muutaman paikallaolijan muistoihin. Nykyäänhän paikallismedia ei näistä tapahtumista raportoi. Kuntapaneelin kysymykset olivat tulleet Vasemmistoliitolta ja Vihreiltä ja paneelin veti Vihreiden Sami Virtanen. Osallistujina olivat lisäkseni SDP:n Arja Ripatti, PS:n Niko Immonen, Vihreiden Ville Virolainen, Vasemmistolliiton Anne Koskela, Keskustan Mirja-Liisa Tofferi, KD:n Markus And ja RKP:n Johan Sundholm.

Kuulusteltavat.

Aluksi kysyttiin panelistien mielipidettä kunnan omistamien kiinteistöjen kaupoista tähän mennessä ja mitä tulisi mahdollisesti vielä laittaa myyntiin. Märkiö suljettiin pois keskustelusta. Osa panelisteista oli tyytyväisiä tarpeettomien kiinteistöjen toteutuneisiin myynteihin, osa ei ollut varma tuleeko näistä säästöjä lainkaan. Omassa puheenvuorossani totesin, että avoimet julkiset huutokaupat, jotka soveltuvat pienehköihin yksinkertaisiin kohteisiin ovat onnistuneet hyvin. On saatu markkinahinta ja varsin hyvä sellainen. Muista kaupoista totesin, että kunnan tulee antaa totuudenmukaiset tiedot kiinteistöjen kunnosta ja korjaustarpeesta (ns. PTS:t), mutta ei ole myyjän tehtävä määrittää, miten se vaikuttaa myynti- tai pyyntihintaan. Ja jos kunta jää vuokralle myytyyn kiinteistöön, niin ainakaan korjausvelkaa ei tule sisällyttää oma-aloitteisesti vuokrahintaan. Ylimääräisenä kommenttina lisäsin sen, että kunnan kiinteistöt on “salkutettu” eli määritetty, mitkä ovat strategisesti tärkeitä, mitkä kehitettäviä ja mistä on jonkin ajan kuluessa järkevää luopua – ja tuota listaa on syytä säännöllisesti päivitettävä. Kun näin jälkikäteen miettii noiden huutokauppojen toteutuneita myyntihintoja, niin ne ovat kyllä tainneet järkiään mennä yli arviohintojen. Tuonkin vuoksi myyjän ei kannata “hirttäytyä” hinta-arvioihin, vaan antaa ostajan tehdä päätökset omien kriteeriensä mukaisesti.

Toisena kysyttiin, miten valtuutettuna tukisit kunnan yhdistysten ja seurojen tekemää työtä? Luonnollisesti kaikki panelistit kokivat tuen tärkeäksi. PS:n Immonen heitti ilmaan jo aiemmin somessakin esitetyn idean vuosittaisesta liikunta/urheilugaalasta, joita on pidetty ainakin Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. En tuota ajatusta lähtenyt haastamaan, mutta tykönäni olen miettinyt jo aiemmin, että gaalojen ja juhlien sijaan näen järkevämmäksi satsata nekin eurot suoraan tukeen urheilijoille. Vastauksessani totesin, että kunnassa olevan toimiva tukijärjestelmä, johon kuuluu tilojen tarjoaminen, sponsorointi, vuokratuki ja erikseen sen, että seurojen alle 18-vuotiailta liikuntapaikoista ei peritä vuokraa lainkaan. Totesin, että viime vuosina tukia on vähennetty – aivan kuten kaikkia muitakin kunnan menoja, mutta näen sen suhteen pohjan jo saavutetun. Totesin myös, että kun kunnan talous laitetaan yhdessä kuntoon, niin se näkyy myös yhdistysten ja seurojen tukemisessa.

Seuraava aihe koski kouluja ja varhaiskasvatusta. Kysymys kuului: Tulisiko Nurmijärvellä lisätä tuntikehystä mm. jakotunteja paremmin mahdollistaen? Kuntapäättäjissä on tällä hetkellä useita opetusalan asiantuntijoita ja niin oli myös panelissamme, joten kuulimme useita hyviä puheenvuoroja. Kun omat vahvuuteni ja ammattiosaaminen ovat enemmänkin maankäytön, rakentamisen ja yrittämisen puolella, niin keskustelen ydinosaamiseni ulkopuolisista asioista mielelläni oman ryhmäni asiantuntijoiden kanssa. Turvallisuuteen liittyvistä asioista rikosylikomisario (evp) Juhani Vuorisalon ja opetus- ja kasvatusasioista esim. aluerehtori Janne Taipaleen kanssa. Kaikkea ei voi itse hallita – ainakaan syvällisesti ja ammattimaisesti. Näistä keskusteluista sitten luon oman kuvani ja mielipiteeni. Omassa vastauksessani toin esille sen, että valtiovalta on antanut lisärahoitusta perusopetuksen tuntimäärän kasvattamiseen, mutta näitä euroja ei ole ns. korvamerkitty, vaan ne menevät kunnan kassaan muiden eurojen sekaan. Totesin, että meidän kuntapäättäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että rahoitus käytetään siihen tarkoitukseen, mihin se on osoitettu – ja osan rahoituksesta voisi hyvinkin kohdentaa mahdollistamaan jakotunteja. Muistelin myös menneitä aikoja, jolloin budjettivaltuustossa valtuutetut oma-aloitteisesti korottivat tuntikehystä. Totesin, että nykytilanteessa on vaikea ajatella, että näin tehtäisiin, mutta soisi käytettävän saatu rahoitus siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty.

Tässä vaiheessa kylmä alkoi jo hiipiä luihin ja ytimiin, mutta etenimme seuraavaan kysymykseen: Jos tulet valituksi, mitä konkreettisia toimia tekisit Sääksin suojelun eteen? Muissa puheenvuoroissa mainittiin mm. juoksutukset Sääksiin ja SDP:n Ripatti nosti esille pohjaveden oton merkityksen Sääksin tilaan. Keskustan Tofferi toi esille huolen mm. ranta-alueiden hakkuista. Ps:n Immonen totesi hanhien määrän olevan ongelmallinen. Kerroin, että olin käynyt rämpimässä ja katselmoimassa Vihtilammista laskevaa ojaa paikan päällä jo yli kymmenen vuotta sitten ja sen ongelmallisuuden olevan nykyisin tiedossa ja hallinnassa. Kerroin, että enemmänkin olen huolissani siitä, että kunta markkinoi varsin tehokkaasti Sääksiä, jolloin siitä on tulossa etenkin kesäisin jonkinlainen massaturismikohde. Tämän aiheuttama kuormitus itseäni mietityttää. Totesin, että vesistön tilaa tulee jatkossakin seurata ja pohjavedenottoa ei tule ainakaan lisätä. Pohdiskelin myös sitä, että saataisiinko koko Sääksin alueen kaavoituksella aikaiseksi jotain ympäristön kannalta myönteistä. Kaavoituksellahan voidaan myös tehokkaasti suojella erityisen arvokkaita luontoarvoja. Kaavoitus ei lähtökohtaisesti tarkoita jotain negatiivista ympäristölle. Loppukaneettina pohdiskelin, että ympäristöasiat yleensäkin tuntuvat etääntyneen kunnasta, kun meillä ei ole enää omaa ympäristölautakuntaa. Lisäkommenttina muistutin siitä, että iso osa Sääksiä ja sen ranta-alueita kuuluu Hyvinkään kaupunkiin. Yhteistyö Hyvinkään kanssa on tärkeää jatkossa.

Viimeinen kysymys koski Keski-Uudenmaan Pridea. Tänä vuonna olisi ollut Nurmijärven vuoro järjestää Pride-juhla, mutta kunta ei sitä järjestä. Panelisteilta kysyttiin, että miksi on mielestäsi oikein tai väärin, että Nurmijärven kunta on vain nimellä mukana Keski-Uudenmaan Pridessa, mutta ei järjestä omaa tapahtumaa? Kannanottoja tuli laidasta laitaan. Ainakaan Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n edustajien taholta ei löytynyt kunnan päätökselle ymmärrystä. Kannat olivat lähinnä sellaiset, että kunnan linjaus on häpeällinen tai järkyttävä. Ymmärrystä ja hyväksyntää ilmaisivat ainakin Keskustan, KD:n ja PS:n panelistit. Oman puheenvuoroni aluksi totesin, että kyseessä on ilmeisesti viranhaltijalinjaus- tai päätös ja oletan sen takana olevan kunnanvaltuuston aiempi selkeä päätös siitä, että kunta edistää ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä, mutta ei juhlista tapahtumia ja kampanjoita ulkopuolisten liikkeiden tunnuksilla ja lipuilla. Totesin, että osa kuntalaisista kokee Priden myös poliittisena liikkeenä ja että Helsinki Priden taannoinen päätös sulkea joitain puolueita yhteistyönsä ulkopuolelle varmasti vahvisti näitä näkemyksiä. Totesin, että kun asiassa on jyrkkiä mielipide-eroja jo tässä paneelissakin, niin on järkevää, että kunta ei omilla toimenpiteillään ryhdy vastakkainasettelua kärjistämään. Kerroin mielipiteenäni, että jokainen järjestö ja liike voi vapaasti juhlia Nurmijärvellä, kunhan toimii lakien mukaisesti, mutta kunnan tehtävänä ei ole toimia järjestäjänä.

Jotakin jäi kertomattakin paneelin viimeisestä aiheesta. Henkilökohtaisesti minua on eräissä liikkeissä ja järjestöissä arveluttanut se, että ne esiintyvät sinänsä kannatettavien ja humaanienkin ajatusten ikään kuin ainoina ja oikeina puolestapuhujina. Kiihko, jolla liikkeet ajavat tärkeiksi katsomiaan asioita aiheuttavat ainakin minussa nopeasti torjuntareaktion – ei itse ajatuksia vaan nimenomaan näitä liikkeitä kohtaan. Tulee väkisinkin mieleen asetelma: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Jos et marssi jossakin kulkueessa tai ota viiriä, lippua, rintamerkkiä tai kaulanauhaa kantaaksesi – ikään kuin vastustaisit jotain mielipidettä tai ajatusta. Oletan, että en ole ainoa, joka kannattaa kaikkia länsimaisen ja suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja yhdenvertaisuutta, vapautta, tasa-arvoa – mutta ei halua aktiivisesti niistä pitää ääntä tai juhlia. Vapaus tehdä sellainen linjaus on aivan yhtä suuri kuin se, että jokaisella on oikeus ottaa maanpuolustusjärjestön rintamerkki tai sateenkaarinauha hihaansa.

Muistutanpa myös siitä, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa – joskus ei edes hopeaa. Menneinä vuosikymmeninä Suomessakin vaikuttaneet Suomen Rauhanpuolustajat ja Maailman Rauhanneuvosto julistivat toimivansa meille kaikille kansalaisille, äideille, isille, vanhoille, nuorille jne ehdottomasti kannatettavaa, humaania ja järkevää ajatusta siitä, että ihmisten tulisi elää keskenään sulassa sovussa, eikä sotia toistensa kanssa. Vain jokin poikkeusyksilö voi ajatella yleisesti, että ennemmin sota kuin rauha. Voisi siis otaksua, että myös nuo edellä mainitut rauhanjärjestöt olisivat olleet nimensä mukaisesti vain rauhan asialla – nehän olivat nimenomaan rauhanliikkeitä. Kyseiset liikkeet tempaisivat ylevien aaatteidensa kera mukaan joukoittain suomalaisia. Erityisesti edistykselliset kulttuuri- ja taidepiirit olivat näiden järjestöjen ja niiden kampanjoiden lipunkantajina. Näiden liikkeiden vastustajia luonnehdittiin lähinnä taantumuksellisiksi – ja rauhanaatteen vastustajistiksi. Sittemminhän on tavan tallaajallekin käynyt selväksi, että kyseiset yhdistykset ja 70-80 -lukujen rauhanliike oli kommunistisen Neuvostoliiton rahoittama ja masinoima operaatio. Kansanedustaja Ben Zyskowicz kuvailee hyvin tuota ajankuvaa ja tuntojaan tuoreessa Vesa Vareksen kirjassa “Nuori Ben Zyskowicz”. Suosittelen. Paljastuuko nykyisten kansainvälisten järjestöjen ja liikkeiden taustalla tulevaisuudessa jotain vastaavaa – se jää nähtäväksi.

Toivotaan, että viimeiselle vaalitorille Klaukkalaan vaalipäivän aattona viikon päästä löytävät paikalle myös äänestäjät. Ja että sää suosii…

Uusi rakentamislaki – Heikki Vestman Nurmijärvellä

Huomasin valtuustokamraatti Juhani Vuorisalon kanssa, että uusmaalainen kansanedustaja Heikki Vestman (KOK) on pitänyt useita keskustelutilaisuuksia koskien uutta rakentamislakia. Kysyimme Heikiltä, sopisiko hänelle tulla käymään Nurmijärvellä samoissa merkeissä. Sopi, joten keskiviikkoiltana 2.4.2025 pidimme tällaisen pienimuotoisen tapahtuman Pirjon Pakarissa Kirkonkylällä. Kuulijat olivat tyytyväisiä Vestmanin selkeään, ytimekkääseen ja asiantuntevaan esitykseen. Keskustelua, näkemyksiä, hyviä kysymyksiä ja myös vastauksia kuultiin. Toivotettiin Heikki tervetulleeksi vast’edeskin Nurmijärvelle.

Saimme kuulla uuden lain tuomista keskeisistä muutoksista aiempaan lainsäädäntöön verrattuna. Lakihan tuli voimaan Marinin hallituksen aikana, mutta Orpon hallitus teki siihen ns. korjaussarjan, jonka keskeisenä tavoitteena oli luvituksen joustavoittaminen ja byrokratian vähentäminen.

Suurinta huomiota on merdiassa saanut ilmeisesti se, että alle 30 m2:n piharakennuksen tai pihasaunan voi rakentaa ilman lupaa. Tarkkaan ottaen laissa on kahdeksan luvanvaraiseksi määritettyä rakennustoimenpidettä:

asuinrakennus tai vapaa-ajan asuinrakennus
vähintään 30 m2:n tai 120 m3:n rakennus, joka ei ole asuin- tai vapaa-ajanrakennus
vähintään 50 m2:n katos
yleisörakennelma, jota voi käyttää yhtä aikaa vähintään viisi luonnollista henkilöä
vähintään 30 metriä korkea masto tai piippu
vähintään 2 m2:n suuruinen valaistu mainoslaite
energiakaivo
erityistä toimintaa varten rakennettava alue, josta aiheutuu vaikutuksia sitä ympäröivien alueiden käytölle

Muiden rakennustoimenpiteiden osalta kunta voi rakennusjärjestyksessä määrittää kunnan lupakäytännöt. Rakennusjärjestyksen sisältö ja määräykset ovatkin varsin tärkeät ja niiden muotoiluun tulee kunnan luottamuselimissä paneutua tarkasti. Rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea rakennuspaikkaa ja muita alueita, rakennuksen kokoa ja sen sijoittamista, rakennuksen sopeuttamista ympäristöön, rakentamistapaa, istutuksia ja aitoja sekä muita rakennusta pienempiä rakennuskohteita, rakennetun ympäristön hoitoa, vesihuollon järjestämistä, sekä muita näihin rinnastettavia paikallisia rakentamista koskevia seikkoja. Vaikka jokin rakentaminen ei jatkossa tarvitsisi lupaa, niin näidenkin osalta tulee rakentajan noudattaa rakentamis- ja kaavamääräysten säännöksiä. Rakennusjärjestystä ja mm. palomääräyksiä pitää siis näissä pienissäkin hankkeissa noudattaa. Uudistus ei tarkoita, että valtakunnassa saa kukin rakentaa miten lystää. Kaikki rakennukset kuluttavat myös tontin rakennusoikeutta eli rakentamiseen pitää olla rakennuspaikalla käyttämätöntä rakennusoikeutta.

Kokonaisuudessa rakentamisen lupajärjestelmästä tulee yksinkertaisempi: aiemmat rakennusluvan, toimenpideluvan ja toimenpideilmoituksen korvaa yksi ainoa lupamuoto – rakentamislupa. Pienille rakennushankkeille uusi rakentamislaki määrittelee kolmen kuukauden käsittelytakuun – laskettuna siitä, kun rakennuslupahakemuksen sisältö täyttää sille asetetut vaatimukset – puutteellisia hakemuksia ei luonnollisestikaan aikaraja koske. Tämä käsittelytakuu astuu voimaan vuoden 2026 alussa.

Nurmijärvellä päätimme marraskuussa kunnanhallituksessa rakennusjärjestyksen uudistamisen vireilletulosta ja odotamme nyt luonnosta kunnan uudeksi rakennusjärjestykseksi. Alkuperäisen aikataulun mukaan luonnoksen piti tulla lautakunta- ja kunnanhallituskäsittelyyn keväällä 2025 ja voimaan vuoden 2026 puolella. Keskustelussa nousi esille kysymys siitä, onko asia laitettava vireille uudestaan vuoden 2026 puolella, jos kunnassa halutaan varmistua siitä, että asiassa noudatetaan uusia 1.1.2025 voimaan astuneita lakimuutoksia – ei viime vuoden marraskuussa voimassa ollutta lakia. Tähän kysymykseen varmasti palataan vielä.

Nurmijärvellä on viime vuosina määrätietoisesti edistetty ja helpotettu ns. haja-asutusalueen rakentamista. Tähän asti voimassa ovat kuitenkin olleet aiemmat säännökset ja aiemmat oikeuskäytännöt. Uusi korjaussarjalla paranneltu rakentamislaki antaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet edistää tavoitteitamme, joilla on varsin laaja ellei jopa yksimielinen kannatus nykyisten kuntapäättäjien keskuudessa. Toki on muistettava sekin, että vaalien jälkeen osa päättäjistä vaihtuu ja uusilla päättäjillä voi olla erilaisia näkemyksiä.

Maankäytön ja kaavoituksen osalta Metsäkylän osayleiskaavan tilanne on edelleen avoin. ELY-keskus antoi kaavaluonnoksesta varsin kriittisen lausunnon, jota kunnassa ei vielä ole päästy käsittelemään. Tämän asian käsittely jäänee uusille luottanmuselimille. Nähtäväksi jää myös se, miten uusi rakentamislaki tulee vaikuttamaan asiaan ja kyseisen yleiskaavan lopulliseen sisältöön.

Toinen vielä keskeneräinen asia on Maankäytön tavoiteohjelma eli MATA, jonka ensimmäisen version Nurmijärven kunnanhallituksessa hyväksyimme kesällä 2020. Kyse oli viranhaltijoiden alkuun saattamasta ja luottamushenkilöiden hyväksymästä prosessista, jolla korvattiin aiemmin vuosittain laadittu MATO eli maankäytön toteutusohjelma. MATA korvasi myös vuonna 2011 hyväksytyn mutta jo vanhentuneen Maankäytön kehityskuvan 2040. MATAa on siis kehitetty jo kahdella valtuustokaudella ja työtä jatketaan vielä vaalien jälkeen seuraavallakin.

Juhani Vuorisalo, Heikki Vestman ja Arto Hägg sekä kaksi erilaista hiustyyliä.

Onnistumisen hetkiä vuosien varrelta

Kunnanvaltuutetun luottamustehtävässä ei välttämättä pysty vaalikauden saati kalenterivuoden jälkeen nimeämään erityisiä henkilökohtaisia saavutuksia tai yksittäisiä onnistumisia. Valtuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden saavutukset ovatkin pääosin päätöksentekoon osallistumista ja yhteistyötä muiden luottamushenkilöiden kanssa. Myös muiden luottamushenkilöiden hyvien ehdotusten kannattaminen on arvokasta ja vaikuttavaa.

Jokaisella luottamushenkilöllä on kuitenkin omat huippuhetkensä tai tekemiset, joita voi tuntea jonkinlaisiksi onnistumisiksi. Näin vaalien alla selailin vanhaa vaalikansiotani, kun etsin kunnan päätaajamien jakelualuekarttoja. Eteen kääntyi paperi, johon olin vuosia sitten listannut tuollaisia hetkiä omalta kohdaltani. En muista mihin tarkoitukseen tuollaista listaa olin väsännyt, mutta jatkoin sitä tuoreimpien muistikuvien ja tuntemusteni pohjalta. Tässä asioita, joita olen neljän valtuustokauden ja 17 vuoden aikana edistänyt ja välillä onnistumisen hetkiäkin kokenut Nurmijärvellä:

Monipuolisen tonttitarjonnan edistäminen. Toiminta sen puolesta, että Nurmijärvellä ei määritetä omakotitonteille minimikokoa, vaan mahdollistetaan kaiken kokoisten tonttien kaavoittaminen – isoja, pieniä ja kaikkea siltä väliltä.
Valtuustoaloite Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä kunnan markkinoinnista. Aloite poiki sittemmin Altian tehdasmuseon avaamisen ns. suurelle yleisölle. Museohan oli aiemmin avoinna vain ryhmille erillisjärjestelyillä. Tykkitornit ovat osa tehdasyhdyskunnan historiaa ja mainittu myös aloitteessa. Niiden kunnostustyöt alkavat tänä vuonna.
Valtuustoaloite, joka johti kunnanvaltuuston kokouksien videoimiseen ja live-lähetyksiin.
Esitys valtuustoaloitteiden saatepuheenvuorojen sallimisesta valtuuston kyselytunnilla. Tämä on nykyisin vallitseva käytäntö valtuuston työskentelyssä.
Aktiivinen osallistuminen kunnan palveluverkkotoimikunnan työhön vv. 2015-16.
Osallistuminen päätöksentekoon alle 20 oppilaan minikoulujen lakkauttamiseksi ja elinkelpoisten yksisarjaisten kyläkoulujen säilyttämiseksi.
Kunnan investointihankkeiden selvityksiä ja selvittelyjä. 2010-luvun puolivälissä paneuduin erityisesti Rajamäen uimahallin laajennusprojektiin ja Arkadian hallihankkeeseen.
Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana vv. 2012-17 tutustuin paikan päällä maastossa jokaiseen lautakunnan asialistalla olleeseen asemakaavahankkeeseen – yksittäisten tonttien kaavamuutoksista suuriin kaava-alueisiin. Samoin osallistuin asemakaavojen yleisötilaisuuksiin ja sidosryhmien järjestämiin tilaisuuksiin.
Jätekuljetuskilpailutuksen palauttaminen uudelleen valmisteluun. Kunnan ja kuntalaisten etujen huomioiminen paremmin ja laajemmin lopullisessa sopimuksessa.
Kaavoituksen kehittämisen työryhmän puheenjohtajuus vv. 2022-23. Työryhmän loppuraportti antoi alkutahdit haja-asutusalueiden rakentamisen edistämiselle, emätilatarkastelusta luopumiselle ja koko kunnan laajuisen suunnittelutarvealueen lakkauttamiselle.
Nurmijärven kestävä kasvu -ohjausryhmän puheenjohtajuus vv. 2022-23. Ohjausryhmällä oli vaativa ja osin epäkiitollinenkin tehtävä tehdä esitys käyttötalouden yhdeksän miljoonan euron vuotuisista kustannussäästöistä. Vaikka alkuperäistä euromääräistä tavoitetta ei täysin saavutettu, niin valtuustossa hyväksytyn ns. NUUKA-päätöksen vaikutukset kuntatalouteen näkyvät jo vuoden 2024 tilinpäätöksessä – ja pitkään tulevien vuosien tilinpäätöksissä.
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajuus yli viisi vuotta vv. 2018-23. Oman ryhmän osoittama luottamus lämmitti aidosti mieltä. Ymmärtääkseni vedin noina vuosina myös valtuustoryhmien väliset palaverit jokseenkin sivistyneesti ja kunnialla.
Kuntavaalien 2017 ja 2021 jälkeiset luottamuspaikkaneuvottelut. Etenkin jälkimmäiset neuvottelut vietiin läpi nopeasti ja tehokkaasti varsin hyvässä yhteisymmärryksessä. Naapuripitäjässäkin ihasteltiin nurmijärveläistä tapaa hoitaa asia.

Ehkä listaa olisi voinut jatkaakin ja epäonnistumisiakin on varmasti vuosien varrelle osunut. Se on kuitenkin päivänselvää, että mitään edellä mainituista en voi laskea vain omiksi saavutuksikseni ja ottaa täysin omalle kontolleni. Erityisesti työryhmien osalta ansio ja onnistuminen jakautuu kaikille työryhmän jäsenille ja yhteistyölle valtuustoryhmien muiden vetäjien kanssa. Ja jokaisen valtuustoon tuodun päätösasian taakse on täytynyt löytyä enemmistö eli vähintään 26 valtuutettua – he ovat olleet viime kädessä päättäjinä. Kunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen kuuluu sekin, että osalle kuntalaisista ja päättäjistä jotkin edellä mainituista asioista eivät ole “saavutuksia” vaan epäonnistumisia ja vääriä valintoja. Näitäkin näkökantoja ja mielipiteitä tulee ymmärtää.

Valtuustoraportti 12.3.2025

Nurmijärven kunnanvaltuusto kokousti keskiviikkona 12.3. Kunnan tiedotusspesialistien konseptiin kuuluu lähettää livenä jo juuri ennen kokousta tunnelmia valtuustosalista. Olin haastateltavana jo aivan ensimmäisessä kunnanvaltuuston etko-lähetyksessä, jolloin konsepti ei ollut vielä aivan hioutunut. Live-lähetyksessä nimittäin striimattiin pelkästään hyvin kehittynyttä vatsaani. Kun kunnan tiedotuspäällikkö Teemu Siltanen tuli nyt mikin ja kuvauskaluston kanssa kysymään fiiliksiä, niin suostuin sillä ehdolla, että ei tarvitse tällä kertaa vatsasta puhua.

Varsinaisia valtuutettuja oli ehkä tavallista enemmän poissa, joten varavaltuutettuja oli kutsuttu paikalle. Erikoisuutena se, että Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana oleva Pauliina Pukarinen istui Vihreiden varavaltuutetun statuksella valtuustosalissa.

Alkuun kunnanvaltuusto päätti, että Nurmijärven Yhteiskoulu ja Nurmijärven lukio sijoitetaan Krannilaan rakennettavaan uudisrakennukseen ja toteutetaan elinkaarimallilla. Valtuutettu Räty (KOK) esitti ensimmäisenä puheenvuorona yhteistyössä tekoälyn kanssa laatimansa runon. Keskustan Virpi Korhonen muisteli kymmenen vuoden takaista lukiotyöryhmää – asiaa on tosiaan puitu ja pyöritelty vuosikymmenen ajan. Seuraavaksi ryhdytään virittämään asemakaavamuutosta Krannilaan. Keskustan Tofferi piti puheenvuoron puurakentamisen eduista – nähtäväksi jää, mikä materiaali valikoituu rakennuksen runkoon ja juilkisivuihin. Vuorisalo (KOK) korosti turvallisuuden, liikennejärjestelyjen ja saattoliikenteen tärkeyttä jo suunnnittelussa.

Luottamushenkilöorganisaatio uudistus saatiin tällä kertaa maaliin. Valtuustohan oli helmikuussa palauttanut asian uudelleen valmisteluun, kun asiasta ei näyttänyt olevan riittävää yksimielisyyttä. Nyt yritettiin uudelleen, mutta tälläkin kertaa jouduttiin äänestämään Perussuomalaisten esittäessä, että liikelaitosten johtokuntia ei yhdsitettäisi. Perusteena PS:llä oli mm. se, että johtokunnan jäseniksi valittavilta vaaditaan laajaa substanssiosaamista, jota voi olla vaikea löytää halukkaista luottamushenkilöistä. Ilmoitin olevani pohjaesityksen kannalla ja totesin näkemyksenäni, että yhtiöiden hallitusten tapaan liikelaitosten johtokunnatkin vastaavat osaamis- ja pätevyysvaatimuksiin kollektiivisesti – ei yksilöinä. Johtokunnassa olisi hyvä olla mm. talousosaamista, juridista osaamista, henkilöstöosaamista ja toki myös liiketoimintaosaamista, mutta sitä ei voi edellyttää jokaiselta jäseneltä. Näen, että yhdistetty Aleksian ja Veden liikelaitosten johtokunta on myös kiinnostavampi toimielin. SDP:n Rousu totesikin varsin osuvasti, että luottamushenkilöneuvotteluissa tulisikin tarkastella uuteen johtokuntaan ehdolla olevien kompetenssia ja osaamisia eli hyvin samanlaiset ajatukset asiassa kuin minulla. Perussuomalaisten muutosesitys kaatui äänin 40-11.

Päästiin hallintosääntöuudistuksen käsittelyyn. Ryhmät eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen hallintosäännön luottamushenkilöpalkkioista, joten niistä äänestettiin aivan kuten aiemmin kunnanhallituksessakin. Kannatin Keskustan Rantalan muutosesitystä, jossa ei lähdetty puheenjohtajien vuosipalkkiota ihan 33 %:lla korottamaan. Muutosesitys kuitenkin hävisi äänin 30-21. Pidin asiassa seuraavan puheenvuoron:

Äänestys meni näin eli maltillisempien korotusten puolesta äänestivät Keskusta yhtä lukuunottamatta, Vihreät ja Kokoomuksesta Lehtimäki, Hägg, Vuorisalo, Taipale ja Ahonen.

Hallintosäännön uudistus tarkoittaa siis, että tulevalla valtuustokaudella ei ole enää elinvoimalautakuntaa eikä asemakaavoitus- ja rakennuslautakuntaa. Näiden tehtäviä hoitavat jatkossa Maankäyttölautakunta ja Tulevaisuusvaliokunta.

Kokouksen alussa hallintojohtaja totesi joitain teknisiä muutoksia esitettyyn hallintosääntöön. Tätä kirjoittaessa totesin, että ainakin verkossa olevassa Hallintosääntö 1.6.2025 -asiakirjassa on edelleen tekstimainintoja mm. asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnasta sekä elinvoimalautakunnasta. Näinhän ei pitäisi olla, koska tuo uusi hallintosääntö ei sellaisia toimielimiä enää tunne. Voiko olla mahdollista, että tällainen virhe on mennyt läpi lukuisilta viranhaltijoilta ja meiltä 51 valtuutetulta?

Edit 13.3. Korjattu tekstiä siten, että valtuutettu Rädyn runo ei ollut tekoälyn laatima, vaan sen kanssa yhteistyössä laadittu.

Omakotiliitto ruotii

Omakotiliitto julkaisi 5.3.2025 yhdeksättä kertaa selvityksensä, jossa se tiedotteensa mukaan ruotii kunta- ja aluekohtaisesti päätettäviä maksuja sadassa kunnassa, joissa asuu 84 prosenttia suomalaisista.

“Ruotii” onkin oikea termi kyseiselle Omakotiliiton touhuilulle – tutkimukseksi tai analyysiksi sitä ei voi kutsua. Joka tapauksessa ruotimisen tuloksena Omakotiliitto julkaisi asiasta tiedotteen repäisevällä otsikolla: Kuntien väliset erot asumiskustannuksissa laskeneet – Kalleimmat asumiskulut Nurmijärvellä, edullisimmat Seinäjoella.

Ikävä puoli uutisoinnissa oli se, että se ei pidä paikkaansa. Ruotiminen on suoritettu siten, että vertailun tyyppitalona käytettiin 120 neliömetrin sähkölämmitteistä omakotitaloa 1 000 neliömetrin tontilla. Käyttö- ja lämmityssähkökustannukset muodostavat vertailussa noin 70% vakiomuotoisen ok-talon kuntakohtaisista maksuista. Kun jollain omituisella logiikalla myös sähköenergian hinta on ruodinnassa laskettu mukaan kunta- tai aluekohtaisesti päätettäväksi maksuksi, niin laskelma on täysin vääristynyt. En usko, että valtakunnassa on enää montakaan asukasta, joka ei olisi tietoinen siitä, että sähköenergian voi kilpailuttaa vapaasti valtakunnallisesti, vaikka Oulun suunnan sähköyhtiöltöä – asui kuluttaja missä tahansa. Sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa, vaan se on ostettava kyseisen alueen jakeluverkkoyhtiöltä eli se on juuri tuollainen kunta- tai aluekohtaisesti päätetty maksu, jonka taksaan kuluttaja ei voi vaikuttaa.

Nurmijärven Sähköverkko Oy:llä on ollut useissa vertailuissa yksi Suomen edullisimmista sähkönsiirtotaksoista ja se on aina ollut alle valtakunnan keskiarvohintojen. Siis juuri se taksa, jota jokainen alueen kuluttaja joutuu maksamaan ja joka on perusteltua ottaa tällaiseen vertailuun. Se, että vertailuun otetaan mukaan myös sähköenergian hinta, on todella omituista – vapaasti ostettavan sähköenergian hintaa, kun ei voi alueellisesti määrittää. Vertailuun onkin poimittu hinnaksi alueellisen sähköyhtiön yleissähkösopimuksen toistaiseksi voimassa oleva hinta – siis sellaisen sopimuksen hinta, jota kenenkään ei ole pakko solmia. Kuitenkin Nurmijärvellä asuva omakotiasukas voi valita minkä tahansa Suomessa tarjolla olevan sähköhintatuotteen.

Ainoa edes hieman järkeenkäypä selitys tällaiselle valinnalle on se, että kunkin alueen sähköyhtiöllä on ns. toimitusvelvoite tietyllä maantieteellisellä alueella. Se tarkoittaa, että jos kuluttaja ei saa tehtyä sähkösopimusta kenenkään muun sähkönmyyjän kanssa, niin sähköyhtiö on velvollinen myymään sähköä tälle kaikkien muiden suomalaisten sähköyhtiöiden hylkimälle henkilölle toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella. Varsinainen erikoistapaus ja ehkä sellaisia jokunen Suomessa onkin. Minulle kyllä sähkönmyyjiä on ollut tyrkyllä välillä ihan riesaksi asti. Tällä toimitusvelvoiteperusteella Omakotiliitto on sotkenut ja käytännössä pilannut koko vertailunsa totaalisesti – tehnyt sen tietoisesti käyttökelvottomaksi. Liitto jakaa informaation sijasta disinformaatiota, jolla kukaan ei tee mitään – paitsi ehkä se omakotiasukas, jolle kukaan ei halua myydä sähköä.

Nurmijärveläisenä kuntalaisena ja luottamushenkilönä tämä Nurmijärven yllättäen ja ansiotta saama negatiivinen julkisuus harmittaa. Kunnassa ja yhtiöissä tehtin nopeasti paljon työtä, jotta Omakotiliiton julkaisema selvitys olisi saatu oikaistua. Surkuhupaisesti Omakotiliitto julkaisikin oikaisun: Se totesi, että tiedotteessa oli Nurmijärven osalta sähköyhtiö nimetty virheellisesti. Toinen suurista iltapäivälehdistä julkaisi kunnan oikaisun – tosin nimesi sen kunnan “vastaväitteeksi”.

Jotakin Omakotiliitossakin osataan, sillä uutinen levisi tehokkaasti mm. suurimpiin iltapäivälehtiin, jotka näkyvästi lainasivat kyseistä klikkiotsikkoa. Sadattuhannet suomalaiset saivat käsityksen, että Nurmijärvi olisi Suomen kallein kunta omakotiasujalle. Disinformaatio jatkaa leviämistään parhaillaan ympäri valtakuntaa ja jäänee elämään pitkäksi aikaan aitona totuutena.

Kunta on käyttänyt vuosien varrella paljon työtunteja ja eurojakin kunnan markkinointiin ja aidosti hyvien puoliensa esille tuomiseen – myös Nurmijärven erinomaisuutta omakotiasujille. Tuntuu kohtuuttomalta ja suurena vääryytenä, että tällainen puolivillaisesti tehty tiedote lävähtää valtakunnalliseen jakeluun ja mitätöi kunnassa tehtyä hyvää työtä. Edes se, että ilmoittaa vertailun tehdyn jollakin irrelevantilla muuttujalla, ei mielestäni oikeuta hehkuttamaan julkisuudessa jollekin taholle epäedullista – suorastaan virheellistä ja vahingollista uutisointia.

Vilkaisin sattumoisin myös kyseisen edunvalvonta- ja palvelujärjestön mökkikuntavertailua ja se näytti olevan ihan samaa huttua kuin tämä asuinkuntavertailu. Sähköenergian myyntihinnaksi on otettu toimitusvelvollisten yhtiöiden toistaiseksi voimassa olevien yleissähkösopimusten hinnat. Mökkikuntavertailullakaan ei ole mitään käyttöä.

Pienenä sivuhuomautuksena totean, että olen muutaman kerran ollut aikeissa liittyä Omakotiliiton jäseneksi ja se oli edelleen niin sanotusti asialistalla. Voin vakuuttaa, että ei ole enää.

Oulun Merikosken voimalaitoksen alakanava. Tuonkin myllyn tuottamaa sähköä saatavissa kautta Suomen.

Blogiarkisto