Yksityistiealoite

Lakitekstit ovat mitä mainiointa unilukemista. Luomi alkaa lupsahdella yleensä jo muutaman sivun jälkeen. Niinpä Matti Kasson ”Kiinteistökauppa ja omistaminen” oli yöpöydäll pitkään. Eräänä iltana pääsin sivulle 134 ja silmät eivät sulkeutuneet vaan rävähtivät auki. Luin pariin kertaan tekstin, jotta olin varma, että olin sen oikein ymmärtänyt.

”Yleiskaava-alueella kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon ja luovuttaa kaavan mukaiseksi yleiseksi liikenneväyläksi alueella oleva yksityistie tai maanomistajan tiealueeksi rakentamisen yhteydessä varaama alue (maankäyttö- ja rakennuslaki  92 §).”    

Oli hivuttauduttava vielä iltapuhteeksi vällyjen alta tarkistamaan, mitä MRL:n 92 § tarkalleen sisältää:

”92 §(562/2018). KUNNAN OIKEUS YKSITYISEN TIEN ALUEESEEN. Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3 §:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”

Yksityisteiden avustusjärjestelmän uudistusprosessin aikana tällaisesta mahdollisuudesta ei ollut minkäänlaista mainintaa tai keskustelua. Päinvastoin oli todettu, että lunastaminen olisi kallis ja hankala – jopa mahdoton tehtävä.

Kun tiedossani oli, että esimerkiksi yksityistie Uotilan koulutie sijaitsee Perttulan osayleiskaavan alueella ja kyseisen tiekunnan järjestäytyminen oli takunnut, niin laitoin tammikuun puolivälin tienoilla kunnanvirastolle kysymyksen, mitä tarkoittaa ja miten tulkitaan lakitekstiin kirjattu “yleiskaavassa osoitettu liikenneväyläksi”. Kysyin, onko esimerkiksi Perttulan osayleiskaavan Uotilan koulutie tällainen tapaus. Erityisesti minua askarrutti se, että Perttulan osayleiskaavan kaavakartassa Uotilan koulutie näkyy  haaleasti pohjakartassa, mutta sitä ei ole kaavamerkinnöissä erityisesti osoitettu liikenneväyläksi. Selvensin vielä kysymyksen, olisiko esim. Uotilan koulutie luovutettavissa MRL 92 §:n mukaisesti yleiselle liikenteelle.

Sain vastauksen viranhaltijalta, että kaavassa ko. tie on osoitettu liikenneväyläksi, mutta olisi myös syytä saada tarkempi tulkinta siihen, mitä tarkoittaa pykälässä mainittu “jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi”.

Tämä vastaus riitti minulle. Varmistuakseni, että tämä täysin uusi näkökohta ja lakiin perustuva mahdollisuus saataisiin perusteellisesti selvitettyä ja mahdollisesti hyödynnettyä muutamien yksityisteiden kohdalla jätin kunnanvaltuuston kokouksessa 27.1.2021 seuraavan valtuustoaloitteen:

NURMIJÄRVEN KUNTA / VALTUUSTOALOITE

MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN 92 §:N KÄYTTÄMINEN NURMIJÄRVEN KUNNASSA

Yksityistielain uudistamisen yhteydessä Nurmijärven kunnanvaltuusto päätti 22.04.2020 muutoksista kunnan yksityisteiden avustusjärjestelmään ja sen myöntämisehtoihin.

Vaikka kunnanhallitus on todennut, että yksityistieavustusten loppuraportti avustusperiaatteiden oikeudenmukaisuuden ja toimivuuden toteutumisesta tuodaan toimielimille arvioitavaksi ja tiedoksi kahden täyden avustuskauden päätyttyä, on uutta avustusjärjestelmää jo kritisoitu mm. läpiajoteiden osalta. Avustusjärjestelmään liittyen on tehty myös useita valtuustoaloitteita.

Hoitosopimusteiden osalta kunnanvaltuustossa (KV 22.4.2020 37§ ”Vastine 25.3.2020 jätettyyn yksityistieasiaa koskevaan valtuustoaloitteeseen”) on todettu, että kunnalla ei ole lainmukaisia edellytyksiä lunastaa aiemmin hoitosopimusjärjestelmän piirissä olleita yksityisteiden tiealueita. Edelleen on tuotu julki, että kiinteistöjen omistajien ja kunnan välillä tehtävät vapaaehtoiset kiinteistökaupat olisi teoreettinen vaihtoehto, jolla kunta voisi saada omistukseensa ko. tiealueet, mutta vapauttaakseen tiekunnan osakkaat yksityistielain mukaisista velvoitteista, tulisi kunnan ostaa itselleen kaikki kiinteistöt, joilla on rasiteoikeus tiehen.  

Yksityisteiden avustusjärjestelmän käsittelyssä ja sitä koskevassa hankesuunnitelmassa ei ole kuitenkaan käsitelty maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 92§:n antamaa ”kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen”.

MRL 92§:n mukaan: ”Jos yleiskaava-alueella yksityistielain 3§:n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”  

Nurmijärvellä on osayleiskaavojen vaikutusalueella muutamia yksityisteitä, joissa voisi olla järkevää ja perusteltua soveltaa kyseistä MRL 92§:ää. Esimerkiksi Perttulan voimassa olevan oikeusvaikutteisen osayleiskaava-alueen Uotilan koulutie ja Sahamäentie sijaitsevat sekä maakuntakaavan että osayleiskaavan mukaisen kyläalueen keskustassa. Näillä molemmilla yksityisteillä on selkeä läpiajofunktio ja niiden varrelle on yleiskaavassa osoitettu julkisten palvelujen ja hallinnon PY-5 -alueita (koulu ja ammattioppilaitos). Kyseiset yksityistiet ovat kestopäällystettyjä.

Aloitteen tavoitteena ei ole merkittävissä määrin ottaa yleiseen käyttöön yksityisteitä, vaan mahdollistaa se tiettyjen erityisen perusteltujen yleiskaavojen alueella sijaitsevien yksityisteiden kohdalla. Samoin MRL 92§:n antama mahdollisuus on hyvä tiedostaa tulevissa osayleiskaavahankkeissa.

Ehdotan, että Nurmijärven kunta:

– Selvittää onko kunnassa mahdollista ja perusteltua käyttää MRL 92§:n mukaista menettelyä eli kunnan oikeutta yksityisen tien alueeseen. 

– Mikäli tämä on mahdollista, selvittää yhteistyössä esim. Uotilan koulutien ja Sahamäentien tiekuntien kanssa, olisiko kyseisten yksityisteiden luovuttaminen molempien osapuolien kannalta tavoiteltavaa.

Nurmijärvellä 27.1.2021

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu (KOK)

Yksityisteihin liittyen on tehty useita aloitteita.

Jo keväällä 2020 tehtiin aloite kaikkien aiemmin hoitosopimusten piirissä olleiden yksityisteiden lunastamisesta kunnalle. Mitä lunastamisella sitten tarkoitettiinkin, niin tämä aloite olisi johtanut siihen samaan vinoutuneeseen ja epätasa-arvoiseen tilanteeseen, josta nimenomaan tahdottiin päästä eroon kunnan uudella yksityisteiden avustusjärjestelmällä. Ei ihme, että aloite ei johtanut toimenpiteisiin.

Mustonen (KESK) jätti tammikuun valtuustossa aloitteen (Valtuustoaloite yksityistieasioiden käsittelyjen tutkimisesta), jossa väitettiin, että valtuutetuille on annettu yksityistieasiassa virheellistä tietoa ja jätetty kertomatta oleellista tietoa. Kun asian valmistelua ja esittelyä kohtaan esitetään noinkin rankkaa ja suoraa kritiikkiä, niin on ymmärrettävää, että asia tutkitaan tarkoin. Tuleekohan tähän aloitteeseen vastaamisesta kovinkin kallista, kun kunnanhallituskin päätti, että aloitteesta aiheutuneet kustannukset tuodaan valtuuston tietoon.

Edellä mainituissa, eikä muissakaan yksityistiealoitteissa, ei kuitenkaan ole viitattu aloitteessani mainittuun maankäyttö- ja rakennuslain 92 §:ään. Tuo lakipykälä on mielestäni todellinen ”löytö” ja sen käyttökelpoisuutta joissain erityistapauksissa – kuten Uotilan koulutie” – olisi harkittava. Samoin lakipykälän olemassaolo on hyvä tiedostaa tulevissa osayleiskaavoissa, jos Uotilan koulutietä vastaavia yksityisteitä on niiden alueella.

Kun en ole pakkolunastusten ystävä, niin kirjasin aloitteeseeni senkin, että mikäli tuo 92 § on sovellettavissa, niin sen käytöstä olisi kuitenkin hyvä sopia yhteisymmärryksessä tiekuntien kanssa.

 Aloitteen allekirjoitti myös 19 muuta valtuutettua.

Nurmijärven yksityistiet

Nurmijärven yksityisteiden uusi avustusjärjestelmä puhututtaa.

Hannele Ruotin historiikistä “Keskellä Nurmijärveä, Maalaisliitto-keskusta 1906-2006” löytyy taustaa siihen, miksi yksityistieasiat ovat Nurmijärvellä varsin konstikkaita. Kirjasta löytyy tarinaa 40-luvulla aloittaneesta tielautakunnan puheenjohtajasta, joka toimi tehtävässä vuosikymmenet ja kunnan tiemestarinakin vv. 1956-68, vaikka virkaa ei kuntaan oltu edes perustettu. Hänen todetaankin ryhtyneen tavallaan oma-aloitteisesti tiemestariksi. Noina vuosina kuntaan perustettiin 158 tiekuntaa ja historiikin mukaan vielä 70-luvulla “keskustalaiset ajoivat yksityisteiden ottamista kunnan hoitoon”. Kunta hoitikin vuosikymmenet sopimusperusteisesti osaa yksityisteitä verovaroilla niin erinomaisesti, että niiden tiekunnat pääosin hiipuivat ja unhoon jäivät. Tämä vuosikymmenten takainen yksityisteiden hoitosopimusproggis on osaltaan syynä nyt ilmenneeseen ja lakimuutoksen myötä pöydälle nousseeseen ongelmavyyhtiin.

Yksityisteiden hoito- ja avustusjärjestelmästä muodostui omituinen ja epätasa-arvoinen viritelmä, jossa ilman järkevää perustetta osa yksityisteistä nautti täydellistä kuntatukea – ja osa ei. Asiantilaa yritettiin jo vuosikymmen sitten korjata ja uinuvia tiekuntia herätellä vastaamaan lainmukaisista velvoitteistaan. Samalla oli tarkoitus muuttaa epäoikeudenmukaista avustussysteemiä. Nämä viranhaltijoiden esittämät muutosajatukset torpedoitiin tehokkaasti teknisessä lautakunnassa. Ensin vuonna 2010 lautakunta palautti asian uudelleen valmisteltavaksi ja saatuaan vastaukset vuonna 2013, siirsi asian käsittelyä tulevaisuuteen epämääräiseksi ajaksi. Perusteluita asian käsittelyn siirtämiselle ei TEKLAn pöytäkirjasta löydy.

Uudelleen asia nousi valmisteluun ja päätöksentekoon vasta vuonna 2018 yksityistielain uudistuksen vuoksi. Tuolloin oli lautakunnan jäsenistö ja viranhaltijatkin pääosin vaihtuneet ja asia eteni myös päätöksenteossa. Ei tosin mitenkään ripeästi, eikä suunnitellun aikataulun mukaisesti. Itsekin valmistelun etenemisen perään useasti kysyin, kun kuntalaisilta tuli asiasta poikkeuksellisen paljon yhteydenottoja.

Kun yksityistieasiaa lopulta päästiin käsittelemään, niin ymmärtääkseni vanhan hyvä veli/sisko- järjestelmän epäoikeudenmukaisuus tunnustettiin laajalti – myös niiden henkilöiden toimesta, jotka olivat asian käsittelyä aiempina vuosina hidastaneet.

Luottamushenkilöille esiteltiin uusi järjestelmä, joka perustui kolmeen kunnossapitokategoriaan mm. yksityisteiden liikennemäärän, ulkopuolisen läpikulkuliikenteen ja joukkoliikennekäytön perusteella. Omien muistiinpanojeni mukaan olin keväällä 2020 funtsinut, että olisiko kaikista merkittävimpiä läpiajoteitä varten vielä määriteltävä jonkinlainen superavustusluokka. Tällaista muutosehdotusta en missään vaiheessa tehnyt ja viranhaltijoiden pohjaesitykseen varsinaisten luokitusten ja kriteeristön osalta ei taidettu juuri mitään muutoksia koko päätöksentekoketjun aikana tehdä. Joitain muutoksia kuitenkin. Yhtenä syynä tähän oli se, että tiedettiin, että asiaan tultaisiin todennäköisesti palaamaan melko piankin, kun kokemusta ja palautetta uudesta avustusjärjestelmästä saataisiin. Päättihän kunnanhallituskin, että yksityistieavustusten loppuraportti avustusperiaatteiden oikeudenmukaisuuden ja toimivuuden toteutumisesta tuodaan toimielimille arvioitavaksi ja tiedoksi kahden täyden avustuskauden päätyttyä.

Kunnanvaltuusto päätti lopulta huhtikuussa 2020 uudesta yksityisteiden avustusjärjestelmästä ja sen myöntämisehdoista. Päätös ja kunnan toimet ovat johtaneet ainakin yhteen valitukseen hallinto-oikeuteen ja tiekuntien edustajien yhteydenottoihin sekä kuntaan että luottamushenkilöihin päin. Järjestelmää, valmistelua ja päätöksentekoa kohtaan on esitetty osin tiukkaakin kritiikkiä ja se johtikin pariin valtuustoaloitteeseen vuoden 2020 viimeisessä kunnanvaltuuston kokouksessa.

Kalle Mustonen (kesk) ja 22 muuta allekirjoittanutta totesivat valtuustoaloitteessaan, että

Käsittelyjen yhteydessä valtuutetuille ei ole missään vaiheessa tuotu ilmi mahdollisuutta, että kunta voisi jatkaa vuosikymmeniä vanhoja hoitosopimuksia esimerkiksi läpiajoteiden kanssa. Päinvastoin. Valtuutetuille on painotettu, että yksityistielain muututtua hoitosopimusten jatkaminen ei lain mukaan ole mahdollista. Valtuutetuille on myös sanottu, että hoitosopimusten jatkaminen on nykytilanteessa lainvastaista.”

ja edelleen:

Muun muassa näistä syistä johtuen, me allekirjoittaneet esitämme, että kunnanhallitus selvittää mitä asiassa on tapahtunut, ja sen perusteella päättää, että mitä toimenpiteitä asia vaatii.”

En ole kirjannut tai muista tarkalleen, mitä luottamushenkilöille on eri yhteyksissä suullisesti kerrottu, mutta päätöksentekoasiakirjoissa ja valtuuston liiteaineistossa on varsin yksiselitteisesti todettu Tienkunnossapidon ottamisessa kunnan suoritettavaksi kokonaan tai osittain on katsottava olevan kyse myös kunnan avustuksesta.” Tämä on todettu myös yksityistieavustusjärjestelmän hankesuunnitelmassa, joka on hyväksytty sekä teknisessä lautakunnassa että kunnanhallituksessa ja joka on ollut valtuustokäsittelyssä liiteaineistona. Vaikka olemassa olevaa mahdollisuutta hoitosopimusten jatkamiseen ei ole erityisen painokkaasti esiin tuotu, niin mielestäni ei voi väittää, etteikö luottamushenkilöille olisi tästä mahdollisuudesta annettu tietoa. Nyt allekirjoittajana tässä ”Valtuustoaloite yksityistieasioiden käsittelyjen tutkimisesta” on myös hankesuunnitelmaa hyväksymässä olleita teknisen lautakunnan ja kunnanhallituksen jäseniä.

On valitettavaa, jos päätöksentekijältä on jäänyt kyseinen asia huomaamatta ankarasta lukemisesta huolimatta, mutta se ei ole esittelijän synti. Itse näen, että sekä tekninen lautakunta että kunnanhallitus ovat yksinkertaisesti katsoneet, että vanha hoitosopimusjärjestelmä on syytä lopettaa ja siirtyä kokonaan uuteen systeemiin. Mahdollisuus hoitosopimusjärjestelmän jatkamiseen oli tuotu julki ja oli tiedossa, mutta epäoikeudenmukaista hoitosopimusjärjestelmää ei haluttu jatkaa.

Toinen joulukuun kunnanvaltuustossa jätetty valtuustoaloite oli tehty Jari Vainion (kunnanvaltuuston 1 varapj. ja teknisen lautakunnan ex-puheenjohtaja) ja Maiju Tapiolinnan (kunnanhallituksen jäsen ja teknisen lautakunnan pj) nimissä. Sen allekirjoitti myös 24 muuta valtuutettua. Tässä harvinaisen monisivuisessa aloitteessa kritisoitiin uuden avustusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuutta erityisesti yksityisteille, joita rasittaa merkittävä ulkopuolinen läpiajoliikenne. Aloitteessa todetaan ongelmaksi se, että näiden merkittävien läpiajoteiden ylläpitokustannukset poikkeavat merkittävästi pienemmistä yksityisteistä ja järjestelmän laskennassa käytetyistä keskimääräisistä kilometrikustannuksista. Aloitteeessa todetaan, että 1-luokan tienpidon kustannus voi nousta vaikean talven ja vaikeiden murroskausien myötä moninkertaiseksi kunnan arvioon verrattuna.

Todettakoon, että naapurikunnassa Tuusulassa käytetyt yksityisteiden kunnossapitoluokkien laskennalliset maksut 1150-700 euroa/km ovat samaa tasoa kuin Nurmijärvellä käytetty ”hyväksytty kustannus”. Tuusulassa avustus tosin kalkuloidaan toisin päin eli neljän kunnosssapitoluokan kustannukset eroavat toisistaan, mutta vuosittain määritettävä avustusprosentti on kaikille sama. Nurmijärvellä laskentatapa on päinvastainen eli avustusprosentti vaihtelee luokittain. Joka tapauksessa normaalien yksityisteiden osalta avustussummat per kilometri ovat samalla tasolla – Nurmijärvellä ehkä hieman korkeammat. Mielenkiintoinen kysymys on se, että onko nyt kritiikkiä aiheuttaneet raskaasti ulkopuolisella läpiajoliikenteellä rasitetut yksityistiet täysin nurmijärveläinen ilmiö. Tämä on nyt selvitettävä.

Epätietoisuus todellisista yksityisteiden kunnossapitokustannuksista (ns. hyväksytyt kustannukset) oli varmasti juuri yksi niistä syistä, jonka vuoksi kunnanhallituskin päätti, että parin avustuskauden jälkeen avustusjärjestelmä tuodaan uudelleenarvioitavaksi. Asiasta noussut keskustelu ja tehty valtuustoaloite todennäköisesti tuovat asian uudelleen arvioitavaksi huomattavasti aikaisemmin. Otaksun, että kunnanhallitus käsittelee aloitetta viimeistään parissa seuraavassa kokouksessaan.

Viime päivinä on kirjoitettu myös siitä, että kunnassa olisi edelleen järjestäytymättömiä tiekuntia, joissa kunta on itse osakkaana. Jos näin on edelleen, niin se on käsittämätöntä. Kirjoitin tästä blogissani jo 8.11.2019 seuraavasti: ”Kunta on kehottanut ja kannustanut järjestäytymättömiä tiekuntia pitämään aloituskokouksia ja aloittamaan tiekuntien henkiin herättäminen. Tähän riittää se, että yksikin aktiivinen tiekunnan osakas ryhtyy toimeen. Minusta olisi esimerkillistä ja jopa luonnollista, että kunta ottaa aloitteen asiassa niiden yksityisteiden osalta, joissa se on itse osakkaana.Saman olen tuonut julki myös luottamushenkilönä asian käsittelyn yhteydessä. Jos/kun pelkkä mielenilmaus tai puheenvuoro ei ole johtanut toimenpiteisiin, niin asiasta täytyy yksinkertaisesti tehdä nyt esitys.

Pariin asiaan – näin jälkikäteen asian käsittelyä ja asiapapereita tutkiessa – kiinnitin huomiota. Tekninen lautakunta totesi kevään 2019 kokouksessaan, että yksityistielain uudistumisen jälkeen kunnan hoitosopimusjärjestelmä ei ole laillinen ja tämän johdosta kyseiset hoitosopimukset kunnan ja tiekuntien välillä on katsottava rauenneeksi 1.1.2019 alkaen. Tarkkaan ottaen itse hoitosopimusjärjestelmä ei tainnut muuttua laittomaksi, vaan kyse oli siitä, että hoitosopimustiekunnat eivät olleet uuden yksityistielain edellyttämässä järjestäytyneessä tilassa.

Kuntaliiton yleiskirjeessä 15.10.2018, joka oli myös Nurmijärvellä päätöksentekoaineistossa, todetaan: ”Olemassa olevia avustuspäätöksiä, jotka ovat voima(i)ssa toistaiseksi ei ole tarvetta avustuskriteerien muuttumisen vuoksi muuttaa. Mikäli lain voimaan tultua tehdään uusia päätöksiä, tai entisiä päätöksiä muutetaan, uusi säännös tulee huomioida.”

Tuo ei ole suoraa lakitekstiä, eikä mielestäni voida tuon Kuntaliiton kirjeen perusteella tulkita, että lainvastaisesti järjestäytymätön tiekunta voisi saada edelleen avustusta, vaikka vuosikymmeniä sitten olisi tehty toistaiseksi voimassa oleva avustuspäätös tai hoitosopimus. Jos tiekunta olisi järjestäytynyt ja toimisi uuden yksityistielain mukaan, niin avustamista voitaisiin jatkaa. Jos tiekunta olisi laittomassa tilassa, niin kaiken järjen mukaan myös sen avustaminen olisi lain vastaista.

Aloitteessa nostetaan esille myös kunnallisveron ja kiinteistöveron maksaminen ja vertaillaan sille saatavaa vastinetta asemakaava-alueella asuvien ja yksityisteiden varrella asuvien välillä. Tämän argumentin käytölle ei ole perustetta, vaikka sellainen usein nousee keskusteluissa esille. Esimerkiksi kiinteistöveron tuottoa ei ole millään tavalla korvamerkitty kunnallistekniikan rakentamiselle tai tienpidolle – ei asemakaava-alueille tai niiden ulkopuolelle. Samalla tavalla kuntaan muuttanut lapseton seniorikansalainen voisi kysyä, miksi iso osa hänen verorahoista menee kunnan koulujärjestelmän ylläpitoon tai keski-ikäinen sohvaperuna kyseenalaistaa veroeurojensa käytön kunnan erinomaisen liikuntapaikkaverkoston pyörittämiseen – hän kun ei sitä kautta saa minkäänlaista ”vastinetta”. Tämän aiheen ympäriltä keskustelu on hedelmätöntä, eikä tule johtamaan mihinkään. Tuollainen nosto oli aika outo sinänsä perusteellisesti laaditussa aloitteessa.

Kunta on päättänyt jatkossakin avustaa yksityisteiden kunnossapitoa. Se on erinomaisen selvä linjaus. Tulevat kuukaudet varmasti näyttävät, miten tuoretta avustusjärjestelmää on – tarvittaessa pikaisestikin – syytä muuttaa ja parantaa.

Apottia ja yksityisteitä

Keusoten yhtymävaltuusto piti 16.4. kokouksen, jossa äänin 18-23-1 päätettiin olla liittymättä Apotti Oy:öön eli käytännössä päätettiin olla ottamatta Keusote-kuntayhtymässä käyttöön asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apotti. Päätöksenteko oli lykätty aivan viime tippaan – hankintalain mukaan mahdollisuus liittyä Apottiin  umpeutuu 20.4. Päätöksenteon valmistelua kritisoitiin mm. yksipuolisuudesta ja vaihtoehdottomuudesta. Moni koki, että Apotin riskejä ja heikkouksia ei tuotu riittävästi esille ja sen kustannushyödyt oli esitetty epärealistisen positiivisesti. Päätöksenteon ajoittamisella aivan kalkkiviivoille saatettiin päätöksentekijät Apotin osalta selkä seinää vasten ja “ota tai jätä” -tilanteeseen. Yhtymävaltuuston niukka mutta selvä enemmistö valitsi siis jättämisen. Arvioni on, että kuukauttakin aikaisemmin tulos olisi ollut niukasti päinvastainen. Koronakriisi ja nopeasti synkkenevät kuntatalouden näkymät käänsivät tilanteen nurin ja kurin. Yhtenä tekijänä äänestyksessä oli Järvenpään ja Mäntsälän antama omistajaohjaus, jolla kyseisten kuntien edustajiston jäsenet ohjeistettiin vastustamaan Apottia. Yhtä mäntsäläläistä Vasemmistoliiton tyhjää äänestänyttä edustajaa lukuunottamatta edustajat myös omistajaohjausta tottelivat. Nurmijärven kokoomusedustajat Kristiina Hakala, Riina Mattila ja Juhani Vuorisalo äänestivät Apottia vastaan.    

Kunnallispolitiikassa on jatkettu etävaikuttamista. Myös tulevan viikon kyselytunti ja valtuuston iltakokous järjestetään pääosin etäyhteyksiä käyttäen. Näinhän myös tuossa Keusoten kokouksessa toimittiin, joskin siellä järjestelyt tuntuivat hieman tökkivän ja kokous myöhästyi noin tunnilla ja venyi liki puolille öin. Nurmijärvellä ainakin edellinen valtuustonkokous sujui ilman suurempia ongelmia.

——————–

Tulevan valtuustonkokouksen merkittävimmät asiakohdat liittyvät yksityisteihin. Käsiteltävänä on pitkän odotuksen jälkeen ehdotus kunnan yksityistieavustusten avustusjärjestelmästä ja myöntämisehdoista. Samalla saataneen päätökseen kolme asiasta tehtyä valtuustoaloitetta, joista pari alkaakin olla jo rippikouluiässä.

Tulen tekemään avustusjärjestelmän myöntämisehtoihin saman muutosehdotuksen kuin kunnanhallituksessa. Asiakirjassa on lapsus, jonka hyväksyminen tarkoittaisi, että jos yksityistielle on kerran hyväksytty jokin kunnossapitoluokka, niin se jäisi voimaan vaikka olosuhteet ja myöntämisperusteet myöhemmin muuttuisivat. Tulen siis esittämään, että lause “Mikäli tiekunta on aikaisemmin hakenut kunnossapitoavustusta, kunnossapitoluokka on aikaisemman päätöksen mukainen” muutetaan muotoon “Mikäli tiekunta on aikaisemmin hakenut kunnossapitoavustusta, eikä kohteen osalta perusteissa ole tapahtunut muutosta, kunnossapitoluokka on aikaisemman päätöksen mukainen”. 

Samoin käsitellään Mustosen (KESK) tuorein eli neljäs asiaa koskeva valtuustoaloite, jossa  edellytetään, että kunnan tulee lunastaa itselleen ne yksityistiet, jotka ovat olleet hoitosopimuksella kunnan hoidettavana ennen uuden yksityistielain voimaantulemista. Tämä lienee radikaalein asiasta koskaan tehty valtuustoaloite. Keitä kiinnostaa Nurmijärven yksityistieasiat ja niillä politikointi, kannattaa lukea Hannele Ruotin kirjoittama Nurmijärven Maalaisliitto-Keskustan historiikki “Keskellä Nurmijärveä”. Siinä on oma lukunsa paikallisista tieasioista. Nurmijärven Uutisten taannoisen pääkirjoituksen mukaan kunnan viime vuosien satsaukset yksityistieavustuksiin ja hoitosopimusteihin tarkoittaisivat yksityistieavustuksina jaettuna keskimäärin 2 200 euroa/kilometrille. Lehden karkea arvio keskimääräisistä avustuksista Suomessa on haarukassa 350-500 euroa yksityistiekilometriä kohti. Tuon mukaan Nurmijärvellä yksityisteitä on siis vuosien varrella avustettu 4-6 kertaa enemmän kuin valtakunnassa keskimäärin. Yhdeksi ongelmaksi on koettu, että tuo ilmeisesti valtakunnan huipputasoa oleva avustusmäärä ei kuitenkaan ole jakautunut tasapuolisesti. Toisaalta pistoteitä on ollut kunnan 100%:na hoitosopimusteinä, toisaalta merkittäviä läpiajoteitä on ollut pelkkien yksityistieavustusten varassa.

Esitetyllä avustusjärjestelmällä tavoitellaankin tasapuolisempaa avustusjärjestelmää. Kokonaisuudessaanhan tarve – tai jopa pakko – avustusjärjestelmän uudistamiseksi tuli keskustalaisen liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin esittelemästä ja eduskunnan  pari vuotta sitten hyväksymästä uudesta yksityistielaista. Nyt Nurmijärvelläkin toteutetaan tuon lain edellyttämiä toimenpiteitä.

———————

HOK-Elannon edustajiston vaalien tuloksetkin julkaistiin. Ääniä kertyi ensikertalaiselle 238 kappaletta, joka tarkoitti Kokoomus Uusimaa -listan ensimmäistä varasijaa. Koko vaaliliitonkin listalla sijoitus on 2. varajäsen, joten nelivuotisella kaudella todennäköisesti pääsen osallistumaan edustajiston päätöksentekoon, kun vaaliliitostamme meni edustajistoon läpi 18 ehdokasta. Nurmijärveltä ehdokkaita oli yhteensä 24 ja ainoa läpi mennyt oli eduskunnan puhemies Matti Vanhanen. Varajäseneksi ylsi minun lisäksi vain PS:n Maiju Tapiolinna. Tuonkin vuoksi täytyy olla tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos vielä kerran ääntänsä käyttäneille.

 

Nurmijärven yksityistiet

 

22082009076

 

Yksityistielaki muuttui 1.1.2019. Yksi keskeisimpiä muutoksia on, että uusi yksityistielaki estää kuntia avustamasta yksityistietä, mikäli yksityistiellä ei ole toimivaa tiekuntaa. Kunta ei yksinkertaisesti saa antaa avustusta, ellei yksityistien tiekunta ole järjestäytynyt ja toimittanut tietojaan yksityistierekisteriin.

Nurmijärvelläkin lakimuutos aiheuttaa monenlaisia toimia. Isoin ongelma lienee kunnan hoitovastuulla sopimusperusteisesti olleet yksityistiet, joita kunta on niin erinomaisesti pitänyt kunnossa, että tiekunnat ovat osin hiipuneet ja jopa unhoon jääneet. Moni yksityistien varrella asuva ei ole edes tietoinen siitä, että tie ei ole ns. kunnan tie.

Kunnassa on ryhdytty asian vaatimiin toimenpiteisiin ja pari laajaa koulutustilaisuuttakin on pidetty. Seuraava koulutus pidetään 26.11.2019, jolloin aiheena  ovat mm. tiekunnan avustuskelpoisuuden varmistaminen ja yksikkölaskelman perusteet.

Kunnan web-sivuilla on laaja tietopaketti yksityistieasioista: http://www.nurmijarvi.fi/kuntalaisen-palvelut/maankaytto-ja-liikenne/kadut-ja-tiet/yksityistiet/

Keskustan entinen kunnanvaltuutettu Hannele Ruoti on kuvannut Nurmijärven tieasioita ja niiden hoitoa ansiokkaassa historiikissaan “Keskellä Nurmijärveä, Maalaisliitto-keskusta 1906-2006”. Kirjasta löytyy mielenkiintoista tarinaa mm. Jalmar Nyströmistä, joka aloitti tielautakunnan puheenjohtajana vuonna 1945 ja jatkoi tehtävässä vuosikymmenet. Kunnan tiemestarinakin hän toimi vuodet 1956-1968, vaikka tällaista virkaa ei kuntaan oltu edes perustettu. Hänen todetaankin ryhtyneen tavallaan oma-aloitteisesti tiemestariksi. Joka tapauksessa hänen kaudellaan kuntaan perustettiin 158 tiekuntaa. Tuolloin saatiin myös kunnan kannalta edullisesti 22 tietä paikallisteiksi eli valtion hoitoon. Temppu, joka olisi tänä päivänä sula mahdottomuus. Nykyisinhän valtiovalta yrittää nakittaa valtion kunnossapitovastuulla olevia teitä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa kunnan vastuulle eli kaduiksi. Historiikissa todetaan, että vielä 1970-luvulla “keskustalaiset ajoivat yksityisteiden ottamista kunnan hoitoon”. Nyt noita kunnan hoitovastuulla olevia yksityisteitä on 160 km.

Yksityistieasiaan liittyy Nurmijärvellä sellainenkin erikoisuus, että vanhin avoinna oleva valtuustoaloite on kokoomuksen Lassi Köpän 26.8.2009 tekemä aloite, jossa hän ja 8 muuta allekirjoittajaa esittävät selvitettäväksi yksityisteiden toimivat tiekunnat ja nykyistä oikeudenmukaisemman avustusjärjestelmän kehittämistä tiekunnille.

Odotamme luottamushenkilökäsittelyyn – lautakuntaan, kunnanhallitukseen ja viimein valtuuston päätettäväksi – viranhaltijoilta esitystä uusiksi yksityistieavustusten perusteiksi ja kriteereiksi. Kun kunnanvaltuusto aikanaan – ilmeisesti kuitenkin vasta ensi vuoden puolella – tekee asiassa päätöksen, saadaan myös tuo yli 10 vuotta käsiteltävänä ollut Lassin aloite siis käsiteltyä. Voisi kai sanoa, että viimeinkin.

Some-päivitysten mukaan yksityistieasioihin liittyen on tulossa toinenkin valtuustoaloite ensi keskiviikon kokouksessa. En tiedä tarkalleen aloitteen sisältöä, mutta hieman sellaisen tekeminen juuri tässä tilanteessa oudoksuttaa, kun kaikilla luottamushenkilöillä on tiedossa, että kunnassa tosiaankin valmistellaan parhaillaan edellä mainitsemiani uusia avutusperiaatteita ja -kriteerejä ja viranhaltijoita työllistää tiekuntien koulutukseen ja opastamiseen liittyvät asiat. Jos aloitteessa on tarkoitus puuttua tai ehdottaa jotain noihin avustusperiaatteisiin tai -kriteereihin liittyvää, niin niihin on avautumassa luottamushenkilöille ja valtuustoryhmille aivan lähiaikoina suora vaikuttamismahdollisuus. Ei siihen tarvita tässä tilanteessa erityistä byrokraattista valtuustoaloitetta – etenkään, kun edelliseenkin ollaan saamassa viimein vastaus yli 10 vuoden venttaamisen jälkeen.

Yksi some-keskusteluissa esille noussut ajatus ja idea on yksityisteiden kaavoittaminen kunnan kaduiksi. Yksityisteitä ei todellakaan ole mielekästä ja tarkoituksenmukaista ryhtyä asemakaavoituksen avulla muokkaamaan. Siihen se on aivan liian raju ja käyttökelvoton työkalu. Asemakaavoitusta ei ole myöskään lainsäätäjä tarkoittanut haja-asutusalueen tienpidon hoitovastuiden järjestämisen työkaluksi. Yksityisteiden osalta asemakaavoituksen käyttäminen olisi mahdollista ehkä taajamien eli jo asemakaavoitettujen alueiden reuna-alueilla, jolloin asemakaava-aluetta laajennettaisiin. Tuolloinkin asemakaavoitus tulisi varmasti koskemaan – ei pelkästään tie/katualuetta – , vaan myös sen varrelle olevia kiinteistöjä. Tämä puolestaan johtaisi siihen, että kunnalle tulisi velvoite rakentaa uudelle asemakaava-alueelle kunnallistekniikka ja olemassa oleville kiinteistöille velvoite liittyä kunnan vesijohto- ja viemäriverkostoon. Pelkkiä katukaavoja tulee Nurmijärveltä mieleen äkkiseltään vain yksi eli ensi keskiviikon kunnanvaltuustossa käsiteltävänä oleva Klaukkalatien asemakaava, jossa valtion maantie muutetaan ohikulkutiesopimuksen mukaan kunnan kaduksi. Kun vilkaisee asemakaavan dokumenttimateriaalia, niin ymmärtää, miksi yksityisteiden osalta ei kannata haaveilla niiden kaavoittamisesta.

Tämän blogikirjoituksen alkuun olin jo laittamassa otteen Nurmijärven kunnan karttapalvelusta löytyvässä kartasta, johon saa näkyviin yksityistiet punaisella ja kunnan maanomistuksen sinisellä. Tekijänoikeudellisista syistä jätän kuvan liittämättä. Se on kuitenkin koostettavissa kunnan karttapalvelussa web-sivuilla. Kartasta on havaittavissa, että kunnalla on melko monen yksityistien varressa omaa maanomistusta. Kunta on siis noiden yksityisteiden tiekuntien osakas. Kunta on kehottanut ja kannustanut järjestäytymättömiä tiekuntia pitämään aloituskokouksia ja aloittamaan tiekuntien henkiin herättäminen. Tähän riittää se, että yksikin aktiivinen tiekunnan osakas ryhtyy toimeen. Minusta olisi esimerkillistä ja jopa luonnollista, että kunta ottaa aloitteen asiassa niiden yksityisteiden osalta, joissa se on itse osakkaana. Minulla on vahva epäilys, että kuntakin on osakkaana joissakin nukkuvissa tiekunnissa.