Lepsämän puukoulun kohtalo

This image has an empty alt attribute; its file name is cid_c7e437ce-ae9f-4ff2-a4de-d01c245426b2.jpg

Kokouksessaan 7.10. tekninen lautakunta käsitteli Lepsämän koulun luonnossuunnitelmien hyväksymistä. Pohjalla oli viranhaltijoiden esitys siitä, että uudisrakennus toteutetaan pienempänä 1-kerroksisena ratkaisuna ja vanha puukoulu vuodelta 1929 korjataan henkilöstön ja opetuksen tiloiksi. Esityksen perusteena oli osaltaan oikeusvaikutteisen osayleiskaavan määräykset suojeltuun puukouluun liittyen. Osayleiskaavassa vanha puukoulu on määritetty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi, joka tulee säilyttää siten, etteivät sen kulttuurihistorialliset arvot vaarannu. Määräyksissä todetaan rakennus niinkin arvokkaaksi ja dominoivaksi, että sen läheistölle rakennettavat uudisrakennukset tulee sovittaa kooltaan, mittasuhteiltaan, materiaaleiltaan, väritykseltään, sijainniltaan, korkeusasemaltaan ja rakennustavaltaan arvokkaaseen rakennettuun kokonaisuuteen.

Jo aiempi sivistyslautakunnan antama lausunto uuden isomman kaksikerroksisen koulurakennuksen puolesta antoi odottaa, että myös Teklassa tehtäisiin viranhaltijoiden esityksestä poikkeava vastaehdotus. Näin tapahtuikin ja Tekla päätti yksimielisesti, että tuhopoltossa tuhoutuneen Lepsämän koulun tilalle rakennetaan 2-kerroksinen koulurakennus, jossa on kaikki koulun tilat. Tämä pyritään toteuttamaan muuntojoustavana tilaelementtiratkaisuina, jolloin tilojen siirtäminen ja muuntelu on myöhemmin mahdollista, mikäli muutokset palveluverkossa sitä edellyttävät. Lisäksi lautakunta päätti, ettei vanhaa 1929 valmistunutta puukoulua korjata millään tavalla, vaan se jätetään matalalle peruslämmölle niin, että ylläpitokustannukset minimoidaan. Lautakunta päätti, että rakennuksen jatkosta päätetään myöhemmin sopivana ajankohtana eli puukoulun kohtalo jätettiin avoimeksi epämääräiseksi aikaa.

Yhtenä vaihtoehtona oli aiemmin mainittu se, että vanha puukoulu saneerattaisiin kevyesti, jolloin sitä voisi käyttää esimerkiksi kalustovarastona. Tämäkin “kevytsaneeraus” olisi kustantanut arviolta 1,6 m€ ja oli mielestäni harvinaisen kuolleena syntynyt ajatus. Puukoulun saneeraus toimiviksi henkilöstö- ja opetustiloiksi arvioitiin kustannuksiltaan noin 1,9 m€:n luokkaan. Tämän vaihtoehdon lautakunta siis hylkäsi, eikä rakennukselle päätöksen mukaan tehdä mitään korjaavia toimenpiteitä.

On mielenkiintoista seurata miten osayleiskaavan määräystä kyseisen rakennuksen suojelemisesta tulkitaan jatkossa. Onko peruslämmön ylläpito, rakennuksessa olevien ongelmien korjaamatta jättäminen ja ylläpitokustannusten minimoiminen yleiskaavan määräyksen mukaista “rakennuksen säilyttämistä siten, etteivät sen kulttuurihistorialliset arvot vaarannu”.

Kyseessä on hyvin samanlainen tilanne kuin Kirkonkylän vanhan suojellun seurakuntatalon kohdalla oli. Vanha seurakuntatalo oli lisäksi osa Nurmijärven kirkonmäen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kyseinen suojeltu rakennus pidettiin pitkään tyhjillään – ilmeisesti minimikustannuksin – ja lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa seurakunta haki sille purkulupaa. Valitusten jälkeen näin myös tapahtui ja rakennus purettiin tänä vuonna. ELY-keskus ja maakuntamuseo eivät kyseisessä tapauksessa vastustaneet poikkeamislupaa purkamisen suorittamiseksi.

Nyt tehty päätös viittaa vahvasti siihen, että myös Lepsämän puukoululla tulee olemaan sama tulevaisuus. Rakennuksen kunto ei parane tyhjillään ololla, nykyisten ongelmien korjaamatta jättämisellä ja minimoiduilla ylläpitokustannuksilla. Päinvastoin ongelmat ja korjaustarpeet vain laajenevat – ja mahdolliset korjauskustannukset kasvavat. Rakennus on päätöksenteossa arvioitu niin ongelmalliseksi, että saneerauksen ja korjaustoimenpiteiden onnistuminen arvioidaan epätodennäköiseksi tai ainakin hyvin riskialttiiksi. Kun mitään järkevää käyttöäkään ei puukoululle ole yrityksistä huolimatta löytynyt, niin lopputuloksena on ilmeisesti syytä ryhtyä valmistelemaan purkutoimenpiteitä.

Jos purkaminen on todennäköinen – huonon ylläpidon vuoksi jopa väistämätön – vaihtoehto, niin kaikki minimitasollakin tehtävä ylläpito ja peruslämmön ylläpito vuosikausia on silkkaa tuhlausta.

Toki voi hyvinkin olla, että kunnan ulkopuoliset instanssit ja viranomaiset – ehkä jotkut kuntalaisetkaan – eivät ole samaa mieltä kuin kunnan päätöksentekijät. Jonkun mielestä Lepsämän maamerkiksikin koettu vanha puukoulu voi hyvinkin olla suojelemisen ja saneerauksen arvoinen – aivan kuten osayleiskaavakin edellyttää. Painava sanansa on myös ELY-keskuksella ja maakuntamuseolla ja näiden viranomaisten kanta voi hyvinkin yhtyä kunnan viranhaltijoiden näkemyksiin siitä, että puukoulu on syytä saneerata.

Voisi olla järkevää ja vastuullista päätöksentekoa selvittää ja päättää vanhan puukoulun kohtalosta mahdollisimman pian, etenkin kun uuden ison koulun rakentamisella sinetöidään se, että puukoulun saneeramiselle opetus- tai koulutoimintaan ei ole minkäänlaista tarvetta jatkossa.

Se, että rakennus jätetään rapistumaan ja odottamaan epämääräiseksi ajaksi ihmeparantumista tai uutta yllättävästi nousevaa käyttötarvetta ei ole viisautta, eikä hyvää paäätöksentekoa. En usko, että lepsämäläisetkään haluavat kylän keskeiselle paikalle rapistuvaa raatoa.

Lepsämän koulusta ja otto-oikeudesta

This image has an empty alt attribute; its file name is 20181010hc3b1ggarto008net_pieni.jpg

Nurmijärven kunnanhallituksen maanantain 29.3.2021 listalla on vakiokäytännön mukaisesti asiapykälä “Otto-oikeuden käyttäminen lautakuntien ja viranhaltijoiden päätöksiin”. Asiakohdassa on siten käsittelyssä teknisen lautakunnan 4.3.2021 kokouksen pöytäkirja. Tuossa kokouksessa lautakunnalla oli käsiteltävänä mm. Lepsämän koulun hankesuunnitelma.

Viranhaltijoiden ja valmistelijoiden pohjaesityksenä teknisessä lautakunnassa oli hankesuunnitelman vaihtoehto2 eli Lepsämän vuonna 1929 valmistunut puukoulu korjattaisiin ja siihen rakennettaisiin keittiö- ja ruokailutilat ja koululle vuokrattaisiin tarvittaessa lisätilaa. Tuhopoltosta saatavat vakuutusrahat käytettäisiin puukoulun korjaamiseen.

Lautakunta teki pohjaesityksestä poikkeavan päätöksen eli valitsi hankesuunnitelman vaihtoehto 1:n muutamalla lisäyksellä maustettuna. Lautakunnan päätös oli kokonaisuudessaan seuraava: “Koulurakennus uudelleen rakennetaan. Lisäksi tekninen lautakunta edellyttää, että selvitetään ratkaisua, jossa kaikki tarvittavat lisätilat sijoitetaan uudisrakennukseen, jolloin vanhan puukoulun korjauksia ei tarvita. Uudisrakennuksen toteutus tulisi tehdä muuntojoustavana tilaelementtiratkaisuja hyödyntäen, joka on myös perinteistä rakentamistapaa nopeampaa rakentamista. Lisäksi tilaelementtiratkaisut mahdollistavat myöhemmässä vaiheessa rakennuksen siirtämisen toisaalle, jos palveluverkon muuttuneet tarpeet sitä edellyttää.” Päätös syntyi äänestyksen jälkeen 2-9, jossa kokoomuksen Taipale ja Vuorisalo jäivät äänestyksessä tappiolle.

Mielenkiintoiseksi päätöksen tekee se, että esittelijänä toiminut tekninen johtaja jätti päätökseen seuraavan eriävän mielipiteen:

Kunnanvaltuuston päätöksen 27.1.2021 § 6, Nurmijärven kestävä kasvu -ohjelman (NUUKA) päivittäminen ja NUUKA:n toimenpidesuunnitelman asettaminen, mukaisesti kunnan menojen kasvua tulee hidastaa ja kunnanvaltuuston päätöksen 16.12.2020 § 88, Toimitilaohjelman hyväksyminen, mukaisesti tilatehokkuutta parannetaan ja toimitilojen määrää pyritään vähentämään.

Hankesuunnitelmassa esitetyt vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat kumpikin tilojen käyttötarkoituksen näkökulmasta toimivia ratkaisuja. VE2 mukainen tilojen kokonaismäärä on pienempi ja pitkällä aikajänteellä palvelutuotannon ja palveluverkon näkökulmasta joustava. VE2 mukaiset investointikulut ovat alhaisemmat ja tilojen pienemmän kokonaismäärän kautta myös käyttökustannukset ovat pitkällä aikavälillä alhaisemmat.

VE2 toteuttaa paremmin kunnanvaltuuston NUUKA- ja Toimitilaohjelmissa hyväksymiä linjauksia.

Jo se, että esittelijän virkavastuulla todetessa, että päätös ei parhaalla tavalla toteuta valtuuston päätöksiä, tulisi olla kunnanhallitukselle peruste käyttää asiassa otto-oikeutta. Tässä tapauksessa rima otto-oikeuden käyttämiselle on tavallistakin matalampi, koska palveluverkkopäätöksen yhteydessä valtuusto erikseen päätti, että Lepsämän koulun asia ratkaistaan hankesuunnitelman käsittelyn ja päättämisen yhteydessä.

Kunnanhallituksen lakisääteinen tehtävä on vastata valtuuston päätösten täytäntöönpanosta. Kun esittelevä viranhaltija esittää epäilyksen, niin kunnanhallituksen tulisi asian tila varmistaa.

Otto-oikeuden käyttäminenhän ei sinänsä tarkoita, että lautakunnan päätöstä tahdottaisiin tai oltaisiin muuttamassa. Itse haluaisin kyllä varmistaa ja kuulla päätösten perustelut ja myös kuulla tarkemmin esittelijän perustelut eriävälle mielipiteelle. Ja kuten sanoin – nähdäkseni tämä on myös kunnanhallituksen tehtävä.

Teknisen lautakunnan päätös ei myöskään ole yksiselitteinen. Päätöksen perusteluissa todetaan, että vanhalle puukoululle, joka on siis pois käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi, ei tarvitse tehdä mitään korjauksia. Se, että puukoulua ei korjata lainkaan, säästää varmasti kustannuksia. Kun vanhaa puukoulua ei kuitenkaan voida käyttää sisäilmaongelmien takia, niin päätökseen tulisi mielestäni lisätä selkeästi, että vanha puukoulu puretaan tai ehdollistetaan vaihtoehto 1 purkuluvan saamiselle. Se, että toteutettaisiin vaihtoehto 1:n mukainen palaneen rakennuksen uudelleen rakentaminen ja jouduttaisiin vanha suojeltu puukoulukin vielä kahdella miljoonalla eurolla korjaamaan on kestämätön päätös.

Lepsämän osayleiskaavassa tuo vuonna 1929 rakennettu puukoulu on suojeltu sr-1 -merkinnällä. Sen purkaminen ei ole kiellettyä, mutta se on luvanvaraista. Purkulupahakemuksesta on lisäksi pyydettävä museoviranomaisten lausunto. Ehkä olisi syytä selvittää, onko purkaminen mahdollista. Ja jos ei ole, niin Lepsämän koulun kiinteistöjen osalta kustannuksiin on tiedossa parin miljoonan euron lisä.