Lepsämän koulusta ja otto-oikeudesta

This image has an empty alt attribute; its file name is 20181010hc3b1ggarto008net_pieni.jpg

Nurmijärven kunnanhallituksen maanantain 29.3.2021 listalla on vakiokäytännön mukaisesti asiapykälä “Otto-oikeuden käyttäminen lautakuntien ja viranhaltijoiden päätöksiin”. Asiakohdassa on siten käsittelyssä teknisen lautakunnan 4.3.2021 kokouksen pöytäkirja. Tuossa kokouksessa lautakunnalla oli käsiteltävänä mm. Lepsämän koulun hankesuunnitelma.

Viranhaltijoiden ja valmistelijoiden pohjaesityksenä teknisessä lautakunnassa oli hankesuunnitelman vaihtoehto2 eli Lepsämän vuonna 1929 valmistunut puukoulu korjattaisiin ja siihen rakennettaisiin keittiö- ja ruokailutilat ja koululle vuokrattaisiin tarvittaessa lisätilaa. Tuhopoltosta saatavat vakuutusrahat käytettäisiin puukoulun korjaamiseen.

Lautakunta teki pohjaesityksestä poikkeavan päätöksen eli valitsi hankesuunnitelman vaihtoehto 1:n muutamalla lisäyksellä maustettuna. Lautakunnan päätös oli kokonaisuudessaan seuraava: “Koulurakennus uudelleen rakennetaan. Lisäksi tekninen lautakunta edellyttää, että selvitetään ratkaisua, jossa kaikki tarvittavat lisätilat sijoitetaan uudisrakennukseen, jolloin vanhan puukoulun korjauksia ei tarvita. Uudisrakennuksen toteutus tulisi tehdä muuntojoustavana tilaelementtiratkaisuja hyödyntäen, joka on myös perinteistä rakentamistapaa nopeampaa rakentamista. Lisäksi tilaelementtiratkaisut mahdollistavat myöhemmässä vaiheessa rakennuksen siirtämisen toisaalle, jos palveluverkon muuttuneet tarpeet sitä edellyttää.” Päätös syntyi äänestyksen jälkeen 2-9, jossa kokoomuksen Taipale ja Vuorisalo jäivät äänestyksessä tappiolle.

Mielenkiintoiseksi päätöksen tekee se, että esittelijänä toiminut tekninen johtaja jätti päätökseen seuraavan eriävän mielipiteen:

Kunnanvaltuuston päätöksen 27.1.2021 § 6, Nurmijärven kestävä kasvu -ohjelman (NUUKA) päivittäminen ja NUUKA:n toimenpidesuunnitelman asettaminen, mukaisesti kunnan menojen kasvua tulee hidastaa ja kunnanvaltuuston päätöksen 16.12.2020 § 88, Toimitilaohjelman hyväksyminen, mukaisesti tilatehokkuutta parannetaan ja toimitilojen määrää pyritään vähentämään.

Hankesuunnitelmassa esitetyt vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat kumpikin tilojen käyttötarkoituksen näkökulmasta toimivia ratkaisuja. VE2 mukainen tilojen kokonaismäärä on pienempi ja pitkällä aikajänteellä palvelutuotannon ja palveluverkon näkökulmasta joustava. VE2 mukaiset investointikulut ovat alhaisemmat ja tilojen pienemmän kokonaismäärän kautta myös käyttökustannukset ovat pitkällä aikavälillä alhaisemmat.

VE2 toteuttaa paremmin kunnanvaltuuston NUUKA- ja Toimitilaohjelmissa hyväksymiä linjauksia.

Jo se, että esittelijän virkavastuulla todetessa, että päätös ei parhaalla tavalla toteuta valtuuston päätöksiä, tulisi olla kunnanhallitukselle peruste käyttää asiassa otto-oikeutta. Tässä tapauksessa rima otto-oikeuden käyttämiselle on tavallistakin matalampi, koska palveluverkkopäätöksen yhteydessä valtuusto erikseen päätti, että Lepsämän koulun asia ratkaistaan hankesuunnitelman käsittelyn ja päättämisen yhteydessä.

Kunnanhallituksen lakisääteinen tehtävä on vastata valtuuston päätösten täytäntöönpanosta. Kun esittelevä viranhaltija esittää epäilyksen, niin kunnanhallituksen tulisi asian tila varmistaa.

Otto-oikeuden käyttäminenhän ei sinänsä tarkoita, että lautakunnan päätöstä tahdottaisiin tai oltaisiin muuttamassa. Itse haluaisin kyllä varmistaa ja kuulla päätösten perustelut ja myös kuulla tarkemmin esittelijän perustelut eriävälle mielipiteelle. Ja kuten sanoin – nähdäkseni tämä on myös kunnanhallituksen tehtävä.

Teknisen lautakunnan päätös ei myöskään ole yksiselitteinen. Päätöksen perusteluissa todetaan, että vanhalle puukoululle, joka on siis pois käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi, ei tarvitse tehdä mitään korjauksia. Se, että puukoulua ei korjata lainkaan, säästää varmasti kustannuksia. Kun vanhaa puukoulua ei kuitenkaan voida käyttää sisäilmaongelmien takia, niin päätökseen tulisi mielestäni lisätä selkeästi, että vanha puukoulu puretaan tai ehdollistetaan vaihtoehto 1 purkuluvan saamiselle. Se, että toteutettaisiin vaihtoehto 1:n mukainen palaneen rakennuksen uudelleen rakentaminen ja jouduttaisiin vanha suojeltu puukoulukin vielä kahdella miljoonalla eurolla korjaamaan on kestämätön päätös.

Lepsämän osayleiskaavassa tuo vuonna 1929 rakennettu puukoulu on suojeltu sr-1 -merkinnällä. Sen purkaminen ei ole kiellettyä, mutta se on luvanvaraista. Purkulupahakemuksesta on lisäksi pyydettävä museoviranomaisten lausunto. Ehkä olisi syytä selvittää, onko purkaminen mahdollista. Ja jos ei ole, niin Lepsämän koulun kiinteistöjen osalta kustannuksiin on tiedossa parin miljoonan euron lisä.