Vuonna 2026 Nurmijärvellä päätetään useista varsin isoista ja erityisen kauaskantoisista asioista.

Märkiön leirikeskuksen osalta kunnanhallitus teki jo alkuvuonna päätöksen, ettei kiinteistöä myydä. Ehkä tuo asia ei ollut niitä merkittävimpiä kunnan kannalta, mutta ainakin se sai poikkeuksellisen suurta huomiota ja keskustelua. Leirikeskuksen myynti on ollut esillä kunnan päätöksenteossa ainakin vuodesta 2023, jolloin kunnanvaltuusto asetti sen yhdeksi mahdolliseksi talouden tasapainottamisen toimenpiteeksi. Viranhaltijat olivat päätyneet neuvottelemaan kiinteistökaupasta ja kunnan leiritoiminnan mahdollistavasta vuokrauksesta Pääkaupunkiseudun Partiosäätiön kanssa. Partiosäätiöllähän on ennestään laajaa maanomistusta Märkiön ympäristössä. Yleishyödyllisenä säätiönä partio olikin mielestäni mitä sopivin neuvottelukumppani ja ostajakandidaatti. En ainakaan päättäjien keskuudessa kuullut erityistä kriteeriä siitä, että oli päädytty juuri tähän neuvotteluosapuoleen. Itse koin tilanteen siten, että nimenomaan Partiosäätiöllä oli lähialueen pääasiallisena maanomistajana erityinen intressi kunnan kiinteistön ostamiseen ja oletin, että tämä näkyy korottavana tekijänä myös kauppahinnassa. Vaikka kunnanhallitus ei osallistunut varsinaisiin neuvotteluihin, niin se oli informoitu asioiden etenemisestä ja toi näkemyksiään esille prosessin eri vaiheessa. Kiinteistöstähän pyydettiin alkuperäisen vuoden 2024 markkinahinta-arvion lisäksi vuonna 2025 kaksi muutakin hinta-arviota . Vuonna 2024 kiinteistöstä oli tehty kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, mutta se ei sisältänyt varsinaista tarkempaa kustannusarviota kiinteistön edellyttämistä korjaustoimenpiteistä. Oma arvioni välttämättömistä korjauskustannuksista oli pienempi kuin se mitä asiassa esitettiin. Korjauskustannuksista esitettiin samankaltaisia näkemyksiä kuin itselläni myös muiden toimesta. Toki nämä olivat karkeita arvioita puolin ja toisin – yksityiskohtaisia laskelmia ei esitelty eikä käsitelty. Märkiön osalta päätöksentekoa leimasi se, että asiaa pystyi lähestymään – ja sitä lähestyttiin – hyvin erilaisista lähtökohdista. Asiassa pystyi esimerkiksi painottamaan yksiselitteisesti kiinteistön säilyttämistä kunnan omistuksessa tai toisaalta leirikoulujen järjestämisen varmistamista tavalla, jossa kunnan ei tarvitsisi kantaa riskiä itse kiinteistöstä. Itse en nähnyt leirikeskuksen myymistä kategorisesti ongelmallisena tai mahdottomana ajatuksena – etenkin, kun kunta olisi voinut jatkaa haluamiaan toimintoja kiinteistössä. Toisaalta en ollut valmis päättämään myynnistä liian alhaisella hinnalla. Katsoin, että päätöksentekijänä minulla on vastuu myös siitä, mihin hintaan kunnan omaisuutta luovutetaan kolmansille osapuolille. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että asia oli tuotava kunnanhallitukseen päätettäväksi, jotta pitkään valmisteltu asia saadaan käsitellyksi ja päätökseen. Kuten varsin hyvin tiedetään, kunnanhallitus päättti äänin 5-6, että myyntiä ei toteuteta. En ollut tyytyväinen siihen hintaan, jonka Partiosäätiö oli kiinteistöstä valmis maksamaan, joten olin myyntiä vastaan. Todettakoon se, että en usko kiinteistön arvon laskevan säädyllisesti ylläpidettynä ja hoidettuna. Uskon myös, että järkevät korjauksiin tehdyt investoinnit on jonakin päivänä saatavissa takaisin, jos tulevat kuntapäättäjät katsovat järkeväksi luopua kiinteistöstä.

Joukkoliikenteen järjestämisestä tullaan tekemään päätös kuluvan vuoden alkupuoliskolla. Kyseessä on todella merkittävä ja kauaskantoinen päätös. Vaihtoehtoina ovat joukkoliikenteen järjestäminen joko Traficomin tai HSL:n toimesta. Tällä hetkellä HSL:n puolesta on argumentoitu erityisesti mahdollisuudella liittyä laajempaan ja yhtenäiseen lippujärjestelmään ja HSL:n mittavilla resursseilla kehittää palveluitaan. Traficom-vaihtoehtoa on perusteltu erityisesti kunnan tosiasiallisilla vaikuttamis- ja päätösmahdollisuuksilla joukkoliikennettä koskeviin päätöksiin. Kehyskunnilla kun ei ole käytännössä lainkaan päätösvaltaa nykyisessä HSL-järjestelmässä, eikä tilanne muutu Nurmijärven mahdollisella liittymisellä. HSL:n hallituksessa on 14 jäsentä, joista 7 on tällä hetkellä Helsingistä sisältäen puheenjohtajan. Kehyskunnilla on yksi hallituspaikka. Käytännössä Helsinki voi halutessaan tehdä päätökset mm. reiteistä, hinnoista ja maksuvyöhykkeistä täysin oman näkemyksensä mukaan. Raadollisimmillaan tämä HSL:n Helsinki-Espoo-Vantaa -akselille keskitetty päätösvalta näkyi päätöksessä ottaa käyttöön uusi E-maksuvyöhyke. E-vyöhykkeen käyttöönottoa perusteltiin sillä, että “haluttiin vähentää HSL:ään kuulumattoman Järvenpään kohtuutonta etua hyödyntää HSL:n tarjoamaa joukkoliikennepalvelua”. Toisin sanoen Tuusulan pohjoisosan mm. Jokelan ja Kellokosken asukkaat laitetaan maksamaan lisäkustannusta sen vuoksi, että HSL halusi rokottaa järvenpääläisiä. Yksikään Tuusulan kunnan edustaja ei ollut päättämässä tästä yli 10.000 tuusulalaista koskettavasta asiasta ja vaikka yksi henkilö olisi ollutkin, niin muutosesitykselle ei olisi löytynyt edes kannattajaa. Nurmijärvellä tekninen lautakunta on ensimmäinen päätöksentekoelin, joka käsittelee joukkoliikenteen järjestämisasiaa. Sen jälkeen asia etenee kunnanhallitukseen ja lopulta kunnanvaltuustoon.

Merkittävä vuoden 2026 asia on kunnanvaltuuston päätös käynnistää uusi kestävän kasvun ohjelma, jolla tavoitellaan pysyviä talouden tasapainottamistoimia. Päätöksen mukaan tarkasteluun otetaan kokonaisvaltaisesti kunnan talous, mukaan lukien käyttötalousmenot, tulopuolen kehittäminen, investointien toteutustavat sekä muut mahdollisuudet keventää kunnan taseeseen kohdistuvaa painetta. Edellisen kestävän kasvun ohjelman valmistelussa hyödynnettiin poliittista ohjausryhmää, jonka puheenjohtaja sain toimia. Tuo ohjelma ja ohjausryhmä keskittyivät lähinnä käyttötalousmenojen järkeistämiseeen – ja karsimiseen. Vaikka sekään ei ollut missään nimessä helppo tehtävä, niin tässä uudessa ohjelmassa vaikeuskerroin on todella paljon suurempi ja tarkasteltavat asiat laajemmat. Toisaalta, kun tarkasteltava kokonaisuus on huomattavasti laajempi, niin olettamus on, että myös mahdollisuudet ovat suuremmat. Kunnanvaltuusto nimeää vielä kevään aikana ohjaustyhmän, joka pääsee urakoimaan vaikean tehtävänsä pariin. Tavoite on, että päätöksentekoon päästään vuoden 2026 loppupuolella tai viimeistään 2027 alkupuolella. Ohjelman mukaisia toimenpiteitä pitäisi siten päästä toteuttamaan vuonna 2028, mutta mikään ei estä ajoittamasta toimenpiteitä jo vuodelle 2027.

Kun talouden tasapainottamiselle on kunnassa erinomaista tarvetta, eikä keinoista ole ylitarjontaa, niin nostan jo tässä vaiheessa esille yhden. Viime valtuustokauden lopulla yritettiin järkevöittää ja tiivistää luottamushenkilöorganisaatiota. Tälle kaudelle lähdettiinkin hieman muutetulla toimielinrakenteella. Uudistus ei kuitenkaan johtanut käytännössä ainakaan taloudellisiin säästöihin. Kunnanvaltuutettujen määrä eli kunnanvaltuuston koko voitaisiin hyvinkin ottaa tarkasteluun. Lain mukaan Nurmijärven kunnanvaltuustossa tulee olla vähintään 43 valtuutettua. Tällä hetkellä valtuustossamme on 51 vaaleilla valittua kunnanvaltuutettua. Riittäisikö kuntademokratian ja päätöksenteon kannalta jokin pienempikin määrä valtuutettuja – 43, 45, 47. Itse uskon näin. Kunnanvaltuuston pienentäminen ei sinänsä ole mikään harvinaisuus: vuonna 2021 28 kuntaa pienensi valtuustonsa kokoa ja vuonna 2025 peräti 61 kuntaa. Toki useimmissa valtuustoaan pienentäneissä kunnissa myös väestön määrä oli pienenemässä, mutta toisaalta kunnilta vietiin hyvinvointialueuudistuksen yhteydessä todella paljon päätösvaltaa ja kuntien talousarvioista hävisi reilusti yli 20 miljardia euroa. Hyvinvointialueiden valtuustoissa toimii nykyisin liki 1400 aluevaltuutettua päättämässä aiemmin kunnille kuuluvista asioista. Voisi pitää johdonmukaisena ja perusteltuna, että kuntien luottamushenkilömääräkin pienenisi edes hieman. Myös Nurmijärvellä – niin kasvukunta kuin olemmekin.