Tämä on blogini 35. puolivuotiskatsaus eli pikakatsaus edeltävien kuuden kuukauden tapahtumiin lähinnä liittyen Nurmijärven kunnallispolitiikkaan. Jos ei Kalle Päätalo aavistanut Huonemiehen poikaa kirjoittaessaan, että Iijoki-sarjasta kasvaa 26 muhkeaa romaania käsittävä teossarja, niin enpä itsekään kuvitellut, että näiden blogikirjoitusteni määrä lähentelisi joskus tuhatta.
Alkuvuonna kunnanhallitusta ja kuntalaisia keskustelutti Märkiön leirikeskuksen myynti. Leirikeskuksen myyntihän on ollut kunnallisessa päätöksenteossa esillä ainakin vuodesta 2023, jolloin sen myynti nimettiin yhdeksi mahdolliseksi toimenpiteeksi kunnantalouden tasapainottamisohjelmassa. Alkuvuonna kunnanhallitus päätti äänin 6-5, ettei se hyväksy kiinteistön myyntiä Pääkaupunkiseudun partiosäätiölle, vaan kiinteistö säilytetään kunnalla ja sitä kehitetään kunnan omistuksessa. Sittemminhän terveystarkastajan tekemän tarkastuksen perusteella on linjattu, että leirikeskuksessa voidaan järjestää toimintaa kesäkaudella, mutta talvikaudella se ei ole mahdollista ilman lisätoimenpiteitä. Asia noussee keskusteluun uudelleen syyskaudella. Tällä hetkellähän kiinteistöstä ei ole tehty korjaussuunnitelmaa, eikä tarkempaa kustannusarviota tarvittavista korjauksista ole esitetty. Mittavammat korjaustoimenpiteet edellyttänevät määrärahoja kunnanvaltuustolta.
Keväällä kunnanhallitus päätti myydä Klaukkalassa sijaitsevan Aitohelmen kiinteistön. Myynti oli jatkoa strategiselle linjaukselle luopua kunnalle tarpeettomista kiinteistöistä.
Maaliskuussa kunnanvaltuusto nimesi kestävän kasvun ohjelmalle ohjausryhmän, johon osallistun kunnanhallituksen puheenjohtajan roolissa. Edessä on vaikea ja mittava tehtävä kuntataloutemme saattamisessa kestävälle tasolle. Nostinkin vuoden 2025 tilinpäätöspuheeni yhteydessä esille ajatuksen kunnanvaltuuston jäsenmäärän pienentämisestä. Jos/kun halutaan säästöjä myös luottamushenkilökuluista, niin se olisi kertaluokaltaan oikeaa tasoa oleva päätös – nythän on keskusteltu lähinnä siitä pitäisikö joidenkin ylipitkien kokouksien lisäkorvauksista luopua. Kevään 2026 yhtiökokouksessa päättyi puolestaan 12 vuotta kestänyt hallitusjäsenyyteni Nurmijärven Sähkössä. Tämä pitkähkö pesti oli yksi mielenkiintoisimmista, joita kohdalleni on Nurmijärvellä osunut.
Toukokuussa kunnanvaltuusto päätti äänin 36-15 hakea Helsingin seudun liikenne kuntayhtymän jäsenyyttä viimeistään 1.1.2029 alkaen. Edessä ovat siis mielenkiintoiset ja varmasti kimurantitkin neuvottelut Nurmijärven joukkoliikenteestä nykyisen sopimuskauden jälkeiselle ajalle. Neuvotteluja ja tulevia valintoja ei helpota se, että kuntataloudessa eletään tiukkoja aikoja myös jatkossa. Olin itse HSL-jäsenyyttä vastaan. En pitänyt järkevänä ja rohkeana sitä, että annamme joukkoliikennettä koskevat tehtävät ja päätösvallan täysin muiden käsiin.
Vuoden 2026 alkupuoliskon merkittävin tapahtuma taisi omalla kohdalla olla irtaantuminen työelämästä kesäkuun viimeisenä päivänä. Olin jo edellisen vuoden puolella ilmoittanut, että en ole itseäni kesäkuusta eteenpäin budjetoinut. Kesäloman jälkeen kävin vielä viikon verran putsaamassa pöytää ja laittamassa kansiot ojennukseen. Sitten ryhdyin liukumaan hallitusti kohti ensi vuonna koittavaa virallista eläkeikää. Aika osuvasti samana päivänä, kun irtaannuin työelämästä, soitettiin valtakunnallisessa kuparilankaverkossa viimeinen puhelu. Päättyivät samalla kertaa kuparilanka-aikakausi ja noin 40-vuotinen työurani.
ARTO HÄGG 