Luottamuspaikoista

Reissusta palatessa noteerasin FB:n Nurmijärven Paikallispolitiikka -ryhmässä avatun keskustelun kunnan luottamuspaikkojen jakomenettelystä. Sysäyksen keskusteluun oli antanut Simon Elon “loikkaus” Espoossa sistoutumattomasta sinisestä kokoomukseen. Polemiikkia oli aiheuttanut erityisesti se, että Elo ilmoitti pitävänsä kaupunginhallituspaikkansa.

Espoossa on myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajat ainakin joinakin vuosina tulleet eri vuosina eri puolueesta. Tuollaisen kierrätyksen näen sopivan meille huonosti. Kunnanvaltuuston puheenjohtajalla on merkittävä rooli valtuuston yhteistyön ja toimintatapojen kehittämisessä ja ohjaamisessa. On vaikea ymmärtää miten asiaa edistäisi se, että aina vuoden vaihtuessa remmiin tarttuisi uusi henkilö uusin ajatuksin – aluksi opettelemaan. Kunnanvaltuuston puheenjohtajalla on myös ns. mandaattipaikkoja ylikunnallisissa luottamuselimissä. Takuuvarmasti ei olisi kunnan edunmukaista vaihtaa jatkuvasti kunnanedustajaa kyseisissä instansseissa kierrätyksen ehdoilla.

Nurmijärvellä luottamuspaikkojen jako on perinteisesti tapahtunut ns. pisteytystaulukkoa hyväksi käyttäen. Taulukossa on jokainen varsinainen luottamushenkilöpaikka pisteytetty: kunnanhallituspaikat, lautakuntapaikat, liikelaitosten paikat ja myös sellaiset ylikunnalliset paikat, joista päätös tehdään kuntatasolla. Puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien paikat on pisteytyksesssä huomioitu arvokkaampina. Luottamuspaikkojen jaossa on tavoitteena, että kunkin ryhmän/puolueen saama pistemäärä vastaa mahdollisimman hyvin puolueen saamaa osuutta kuntavaalin tuloksesta.

Kun itse ryhdyin vetämään viime kunnallisvaalien 2017 jälkeen ryhmien välisiä neuvotteluja, niin ensimmäisenä tehtävänä varmistin ja hyväksytin neuvottelijoilla, että edelleen käytetään aiemmin hyväksi koettua ja tasapuolisuuden takaavaa pisteytysjärjestelmää ja -taulukkoa – ja kunnioitetaan kuntavaalin tulosta puolin ja toisin.

Niin todellakin – perinteiseen tapaan suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja kutsuu muut ryhmät vaalien jälkeen luottamuspaikkaneuvottteluihin. Se on luonnollinen ja nopein tapa toimia – aivan kuten valtakunnantasollakin suurin puolue ryhtyy toimeen vaalien jälkeen. Neuvotteluissa ryhmillä on tasapuolisesti edustajia. Nyt esitettyyn viralliseen kunnanhallituksen asettamaan toimikuntaan verrattuna tuolla ryhmien välisellä neuvotteluryhmällä on oikeastaan vain yksi ero: toimikunnan jäsenille jouduttaisiin maksamaan kunnan puolesta kokouspalkkiot – puheenjohtajalle 1,5-kertaisena. Nykymallilla neuvottelut käydään talkootöinä.

Käytetty pisteytysjärjestelmä mahdollistaa mm. sen, että ryhmän on mahdollista halutessaan saada lukumääräisesti enemmän lautakunnan jäsenpaikkoja – jos on valmis luopumaan niiden puheenjohtajuuksista. Toimii myös toisin päin eli neuvotteluissa on mahdollisuus saada muutama painoarvoltaan isompi paikka, jos suostuu siihen, että luottamuspaikkojen kokonaismäärä jää suhteessa pienemmäksi. Kaikki tietysti riippuu muiden ryhmien hyväksynnästä ja neuvotteluista. 

Vuoden 2017 vaalien jälkeen neuvottelut vedettiin läpi kohtuullisen ripeästi ja hyvässä yhteistyössä. Vain SDP:n – joka ei muiden tahdissa pystynyt neuvotteluja käymään – suunnasta kuului asiassa kritiikkiä. Kritiikin juurisyitä on vaikea edelleenkään ymmärtää. Neuvottelujen lopputuloksena SDP sai vähintään sen määrän ja laadun luottamuspaikkoja, kuin vaalitulos ja pisteytys heille antoi. Muistaakseni jopa hieman enemmän. Kaiken kaikkiaan luottamuspaikkaneuvottelut ja -jako meni aika lailla “putkeen”.

Hieman hämmästytti nyt käydyssä keskustelussa väite, että “kunnanvaltuustossamme on äänestetty lähes kaikista luottamuspaikoista”. Olen vaikuttanut Nurmijärven kunnanvaltuustossa vuodesta 2009, enkä tuollaista luottamuspaikkaäänestysrumbaa kyllä muista. Ainoa mieleeni tullut tapaus on vuoden 2011 alusta, kun kaksi Merosta “loikkasi” SDP:stä Vihreisiin ja muutti aika lailla valtuuston sisäistä järjestystä. Asiasta on  seuraavanlainen aikalaismerkintä blogikirjoituksessani 26.1.2011:

Kunnanhallituksen jäsenistä jouduttiin äänestämään, koska Vihreät halusivat hyödyntää SDP:stä loikanneiden Merosten kahden valtuustopaikan antamat äänet. Vihreät vaativat suhteellista vaalitapaa ja asettivat oman ehdokaslistansa hallituksen jäseniksi.

Suhteellinen vaalitapa toikin Vihreille yhden kunnanhallituspaikan. Kokoomus ja Keskusta saivat kumpikin neljä paikkaa ja SDP kaksi.

Perussuomalaisia vaalin lopputulos ei miellyttänyt, koska Niinistön hallituspaikka valui äänestyksessä Vihreille. Niinistö totesikin, että kunnallisvaalituloksen mukaan viimeinen kunnanhallituspaikka olisi kuulunut Perussuomalaisille – he kun saivat Vihreitä enemmän ääniä kuntavaaleissa. Loikkareiden äänien hyödyntämistä Vihreiden eduksi Niinistö kutsui kansanvallan häpäisemiseksi.

Tuossa tapauksessa, jota silloinen perussuomalaisten valtuutettu Jussi Niinistö kritisoi, oli siis kyse kunnanhallituksen jäsenten valinnasta jälkimmäiselle 2-vuotiskaudelle. Vihreät käyttivät täysimääräisesti hyväkseen “loikkauksen” johdosta kasvaneen ryhmänsä koon. En muista minkälainen sopimus ryhmillä oli vuoden 2008 vaalien jälkeen, mutta mikäli nyt tapahtuisi vastaava operaatio, niin se olisi vastoin vaalien 2017 jälkeistä sopimusta. Silloin sovittiin koko nelivuotiskauden paikoista – mukaan lukien kunnanhallituksen paikat. Tämän allekirjoittivat jokaisen ryhmän puheenjohtajat. Ihmettelen, jos noin ei olisi sovittu vuosikymmenen alussakin ja ymmärrän hyvin Niinistön kritiikin.

Muutoin siirtymiset puolueesta toiseen kesken vaalikauden eivät ole Nurmijärvellä juurikaan ongelmia aiheuttaneet. Lähtökohta on, että luottamushenkilöpaikat ovat jo lainkin mukaan henkilökohtaisia ja jää jokaisen omaan harkintaan haluaako niistä jollakin pätevällä perusteella luopua siirtyessään toiseen valtuustoryhmään. Moni on asiasta ilmeisesti fiksusti sopinut uuden ja vanhan ja ryhmän kanssa jo ennalta. Yhdessähän asioita hoidetaan senkin jälkeen.

Seuraavat kunnallisvaalit ovat runsaan vuoden päästä. Pisteytysjärjestelmään tulee tuolloin luonnollisesti tehdä mahdollisten luottamuselinten muutoksista aiheutuvat täsmennykset. Nähtäväksi jää, minkä ryhmän vetäjä pääsee sitten muut kutsumaan paikkajakoneuvotteluihin. Kun se tehdään nykyisellä systeemillä, niin kaikki voivat olla varmoja, että vaalien tulos tulee huomioitua ja jokainen ryhmä saa tasapuolisen kohtelun.