Vielä kerran kyläkoululinjauksista

Luulin kyläkoulukirjoittelun jo päättyneen omalta osaltani, mutta lukiessani Kallepekka Toivosen asiaa koskevan kirjoituksen paikallislehdessä, niin koin pakonomaisen tarpeen kirjoittaa muutaman rivin asiasta. Kirjoitukseni julkaistiin tämän päivän lehdessä. Toimitus oli sen otsikoinut:”Fakta jäi kertomatta, valtuusto linjasi koulujen minimikoon ja se meni näin:

Viitaten Kallepekka Toivosen kirjoitukseen Nurmijärven Uutisissa 18.1.2017, jossa hän oikoi kuntalaisten esittämiä väitteitä Nurmijärvellä tehdyistä päätöksistä mm. kyläkouluihin liittyen. Oikaisut ja oikean informaation jakaminen on aina paikallaan.

Oudompaa oli se, että kirjoituksessa kerrottiin myös siitä, mitä valtuusto jätti aikoinaan päätökseen kirjaamatta. Tosi asia – pöytäkirjoihin dokumentoituna – on, että Nurmijärven kunnanvaltuusto teki 25.5.2016 selkeän linjauksen koulujen tavoitteellisista 100 oppilaan vähimmäiskoosta ja ns. 1-sarjaisista kouluista. Tämän uuden linjauksen mukaisesti valtuusto teki 9.11.2016 johdonmukaisen ja yksimielisen päätöksen kahden alle 20 oppilaan kyläkoulun lakkauttamisesta palveluverkkotoimikunnan suosituksen mukaisesti. Nämä päätökset olivat suorastaan käänteentekevä linjamuutos vuosikymmenen jatkuneen odottelun, veivaamisen ja viivyttelyn jälkeen.

Noilla päätöksillä toivottavasti turvattiin elinkelpoisten ja nykyiset vaatimukset täyttävien kyläkoulujen säilyminen ja kehittäminen. Samalla kirjattiin linjaus, että luovutaan rakennuksista, jotka eivät sovellu opetussuunnitelman mukaisen opetuksen järjestämiseen ja joissa ei ole asianmukaisia tiloja oppilashuoltohenkilöstön toiminnalle. Tuskin kukaan toivoo yhdenkään elinkelpoisen ja toimivan kyläkoulun lakkauttamista jatkossa ja jokaisen hiipuvankin kyläkoulun kehittämismahdollisuudet tutkitaan – aivan kuten valtuusto viime vuonna päätti. Toisaalta tehdyillä päätöksillä linjattiin myös se, mitä tapahtuu, jos toimenpiteet eivät taantuvan kyläkoulun elvyttämiseksi auta. En näe kenenkään kannalta järkeväksi aiemmin koettua vuosikausia jatkunutta epätietoisuuden tilaa.

Palveluverkkotoimikunta, johon itsekin kuuluin, käsitteli aikanaan myös lukioita ja päiväkotiverkostoa. Näidenkin osalta toimikunta esitti toimenpiteitä, joilla saavutettaisiin monikäyttöisempiä, joustavimpia ja taloudellisempia ratkaisuja. Jälleen kerran ja jopa melkein vuosi toimikunnan loppuraportin julkistamisesta vain kyläkouluasiat keskusteluttavat.

Toivonen toi kirjoituksessaan esille myös sen, että Nurmijärvi on yksi harvoista kunnista, joissa koko haja-asutusalue on ns. suunnittelutarvealuetta. Niin, Nurmijärvi on yksi harvoista valtakunnan metropolin kehyskunnista, jossa haja-asutusalueen rakentamista on tarpeen erityisellä tavalla säännellä ja säädellä. Suunnittelutarvemenettely ei varmasti ole paras ratkaisu, mutta niin kauan kun kunnasta puuttuu riittävän kattava osayleiskaavaverkosto, se on tarpeellista. Mikäli haja-asutusalueita oltaisiin vuosikymmenten aikana rakennettu suunnittelemattomasti ja ilman viranomaisohjausta, uusien asuin- ja työpaikka-alueiden asemakaavoitus ja liikenneväylähankkeiden edistäminen olisi tänä päivänä huomattavasti vaikeampaa. Toivottavasti osayleiskaavoja saadaan yhä nopeammalla tahdilla valmiiksi ja lainvoimaisiksi, jotta tarve suunnittelutarveratkaisumenettelylle vähenee. Kuntapäättäjät voivat tahtoessaan asiaa vauhdittaa.

Toivosen tapaan olen vakuuttunut, että kylien elinkelpoisuuden säilyttäminen on kuntapäättäjiemme tavoitteena. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että kunnanvaltuusto on maankäyttöä koskevassa päätöksenteossaan linjannut, että kasvu ohjataan jatkossakin kolmeen päätaajamaan ja hajarakentamista ohjataan tehokkaalla tavalla nykyistä enemmän taajamiin. Kyläkeskuksiin tehdyt osayleiskaavat ovat juuri tätä ohjausta.

 Arto Hägg

kunnanvaltuutettu (KOK)