Kutsun saaneena kävin Klaukkalan Cafe Hugossa kansalaiskeskustelutilaisuudessa, jonka aiheeksi oli ilmoitettu Klaukkalan liikennejärjestelyt, Klaukkalantien ruuhkat ja seudun osayleiskaava.
Tupa oli täynnä. Erään arvion mukaan noin 60 kuntalaista oli paikalla. Viranhaltijoista paikalla oli kehitysjohtaja Aarno Kononen ja yleiskaavapäällikkö Anita Pihala. Myös luottamushenkilöitä oli lukuisasti – ASRAsta minun lisäkseni Paula Huhtala.
Osayleiskaavasta ei varsinaista keskustelua syntynyt, vaikka sen piti olla yksi tilaisuuden keskeisistä teemoista. Eniten paikalla olijoita kiinnosti liikenneasiat, kylän siisteys ja asemakaavoitukseen liittyvät asiat.
Liikenneasioissa toin esille mielipiteeni siitä, että päätaajamamme akuutein liikenneväylähanke on Klaukkalantien parantaminen. Ohitustie on tärkeä hanke, muuta sen mittavuus ja kalleus tekee sen toteuttamisaikatulusta epävarman. Se ei ratkaise lyhyellä tähtäimellä millään tavalla Klaukkalan ruuhkaongelmia. Kun ottaa vielä huomioon, että liikennemääräennusteiden mukaan ohitustien valmistuttuakin Klaukkalantien liikennemäärät tulevat olemaan nykyistä tasoa vuonna 2040, niin Klaukkalantien parantaminen on välttämätöntä. Mitä pikemmin Klaukkalantien suunnitelmat saadaan aikaisemmaksi, sitä helpompaa sen rakentaminen tulee aikanaan olemaan.
Perustelin Klaukkalantien kehittämistä myös sillä, että sitä voidaan edistää pienemmissä palasissa ja pienemmillä resursseilla, jolloin toimenpiteet voidaan kohdentaa kriittisiin kohtiin ja myöskin rahoituksen järjestäminen on helpompaa.
Molemmat hankkeet – ohitustien rakentamien ja Klaukkalantien parantaminen ovat valtion hankkeita – ja molempien osalta näyttää käyvän niin, että tarvitaan kunnan rahaa, jotta ne saadaan edes hieman liikahtamaan eteenpäin.
Kaavoitusasioissa esille nousi esille Klaukkalan keskustan tiivistäminen ja uusien rakennusten kerroskorkeudet. Niiden osalta oli pientä kritiikkiä havaittavissa. Kerroskorkeuksien osalta poikkeustapaus on Viirinlaakson alue, jonka tehokkuuslukujen täytyy olla korkeat, jotta mahdollistetaan edes teoriassa junaratayhteyden saaminen Klaukkalaan. Vaikka hanke on ajankohtainen ilmeisesti vasta tämän vuosisadan loppupuoliskolla, niin sen mahdollistavat päätökset täytyy tehdä nyt.
Uusien alueiden ilmeistä oli tuli myös kysymyksiä. Totesin, että ainakin asemakaavoitus- ja rakennuslautakunta on ollut tyytyväinen viranhaltijoiden osaamiseen ja tekemiseen. Kaavoihin on nykyisin liitetty rakennustapaohjeita, joilla ohjataan taajamien uudisrakentamista yhtenäiseen tai ainakin hallittuun suuntaan. Mainitsin kyllä myös sen, että etenkään taajamien reuna-alueilla ei pitäisi liian tiukkaa sääntelyä kaavoittajan toimesta harjoittaa.
Kaiken kaikkiaan oli hyvä ja aktiivinen tilaisuus. Nuorempaa väkeä olisi suonut olevan enemmän paikalla – juuri heitä nämä asiat eniten tulevat koskettamaan.
Klaukkalan liikenneasioista olen kirjoittanut aiemminkin. Tässä yksi linkki:
https://artohagg.wordpress.com/2013/09/19/ohikulkutiettomyyden-vaikutukset/
ARTO HÄGG 
Kiitos Artolle, Petri Vaulamolle, Kirsti Handolinille, Jouni Maijalle, Tarja Haaraselle, Harri Lepolahdelle, Kirsi Lompololle, Minna Aittakalliolle, Jerry Latvalle, Hannu Toikkaselle ja Paula Huhtalalle. Kiitos kunnan yleiskaavapäällikölle Anita Pihalalle ja kehitysjohtaja Aarno Konoselle.
Osallistujien lukumäärä on tarkka, järjestäjät laskivat. Siksi eritoten kiitos 61 klaukkalaiselle, jotka pääsivät paikalle. Arton pohdintoihin siitä, etteivät perheelliset nuoret aikuiset ja keski-ikäiset ehdi mukaan löytyy selkeä vastaus – ruuhkavuodet. Työ, lapset, harrastukset, kodinhoito ovat kaikki sulassa sekamelskassa. On myös syytä muistaa, että valtaosa meistä käy työssä muualla kuin Klaukkalan seudulla.
Järjestäjänä arvostan iäkkäämpää väkeä ja heidän näkemystään, ikääntyminen kun on väistämätöntä itse kunkin kohdalla. Useilla keskustelijoista oli pitkä perspektiivi esimerkiksi ohitustiehen liittyviin käänteisiin. Ja jos tarkkaan kuuntelitte, tarjolla oli muun muassa vahvaa ammattilista tietoa esimerkiksi kiertoliittymistä.
Tulkitsen keskustelua joiltain osin toisin kuin Arto: Liikenteestä puhuttaessa keskusteltiin myös kaavasta. Viesti oli selvä. Nopea ja erittäin suuriin hyötyasteisiin liittyvä kaavoittaminen johtaa entistä hankalampaan liikkumiseen. Esimerkkinä käytimme muun muassa Pohjois-Klaukkalaa, jonne tulee useita tuhansia uusia talouksia = keskimäärin kaksi autoa / talous. Yksinomaan tämä tukkii lisää Klaukkalantietä. Tätä(kin) ongelmaa pohdittiin. Kysyttiin, milloin päättyy Klaukkalan kehittäminen tilkkutäkkinä – pala sieltä, toinen täältä. Myös Ali-Tilkan liikenne ja sen raju lisääntyminen asuntokaavoituksen myötä puhuttivat.
Muistutimme myös, että on erikoista, kuinka muun muassa Klaukkalantien ja Kirkkotien risteyksessä liikenneympyrän rakentaminen (kunnan varat ja päätös) on kytketty rakennuskaavaan.
Kun alueelta maata omistavat taloyhtiöt vastustavat muutaman suuremman maanomistajan kerrostalojen gryndaamista selkeästi pientaloalueelle, vastustammekin samalla tahtomattamme liikenneympyrää. Vastuu ympyrästä ja liikenteestä on siis välillisesti siirretty kuntalaisille. Lopulta grynderi taitaa kuitenkin voittaa? Vai miltä tilanne näyttää nyt?
Totesimme keskustelussa liikenneympyrän tervetulleeksi, mutta huomautimme, että kerrostalojen gryndaaminen ankarasti liikennöidyn ympyrän kupeeseen ei palvele visioita, jossa Klaukkalan kerrostalorakentaminen on suunniteltu keskus-alueelle ja uusille asuma-aluille. Totesimme myös, että ympyrä-parka ei valitettavasti riitä setvimään risteyksen sumaa, kun samaan aikaan asunto- ja autokanta kasvaa vauhdilla.
Klaukkalaan on toivottu viheralueita. Arto, taisitpa sanoa, että “kyllä metsiä riittää”. Toivomus viheralueista / puistoista koskee Klaukkalan ydinkeskustan ilmettä. Näkemykseen metsien riittämisestä on tällä hetkellä hieman arveluttavaa yhtyä, kun pieniäkin metsälampareita hakataan asuma-alueiden tieltä. Esimerkkeinä muun muassa Tiiran suunta ja edellä mainittu Pohjois-Klaukkalan ulkoilijoille kelvannut välimetsikkö, jonne suunniteltiin ensi viisi-, nyt nelikerroksinen kerrostalo parkkialueineen.
Klaukkalan on käännekohdassa. Sijaitsemme pääkaupunkiseudulla – lähellä, mutta samalla kaukana Helsingistä. Haluammeko muuttaa Klaukkalan rytinällä sekametelisopaksi vai haluammeko rakentaa kaunista, kestävää ja harmonista uutta Klaukkalaa? Sen valinnan paikka nyt, Arto ja kumppanit.
Ainahan voi äänestää jaloillaan, mutta kasvutaajaman ongelmiin heräävät lopulta myös tuoreemmat tulokkaat. Klaukkalaiset kannattaisi nyt kiinnittää kotiseutuunsa laadulla ja synnyttää näin jatkuvuutta. Nopealla ja vain muutamia tahoja hyödyttävällä gryndaamisella saadaan harvoille pikavoittoja, jotka kunta = kunnallisveron maksajat kuittaavat kipeästi myöhemmin.
Ja hei, se Suomen rumin kylätaajama nimitys on peruja 1980-luvun lopulta 1990-luvun alusta. Tuolloin kaikki kynnelle kykenevät gryndasivat Klaukkalantien varteen oman minikauppakeskuksensa. Nyt heppoisen näköiset rakennukset ja tyhjät liiketilat hallitsevat maisemaa.
Hesarin otsikkoa mukaellen – ei enää räkää Klaguun!
Terveisin,
Jaana Pohja / Infra ja ihminen edellä tapaamisen järjestäjä
Täsmennän muutamaa asiaa.
Kuten sanoin – nähtävillä olevasta Klaukkalan osayleiskaavasta ei noussut suoranaista keskustelua. Siihen olisi ollut erinomainen tilaisuus, koska paikalle oli saapunut nimenomaan osayleiskaavoituksesta vastaavat johtavat viranhaltijat. Asemakaavoituksesta keskusteltiin sitäkin enemmän ja niihin kysymyksiin vastailimme Huhtalan Paulan kanssa luottamushenkilöpohjalta.
Toistan tilaisuudessa ja blogissani esittämäni mielipiteeni. Ohikulkutie on niin suuri ja kallis hanke, että sen varaan ei tule Klaukkalan liikenteen kehittämistä jättää. Klaukkalantien kehittäminen on mahdollista tehdä asteittain, pienemmissä osissa ja pienemmillä kertainvestoinneilla. Molemmat hankkeet ovat itse asiassa valtion hankkeita ja ne tulisi rahoittaa valtion kassasta. Tosiasia on, että kun valtiolta ei tunnu varoja ja haluja riittävän kummankaan hankkeen rahoittamiseen, niin Klaukkalantien parantaminen pienissä osissa on ainoa realistinen keino edistää asiaa. Näin myös kunta voi halutessaan osallistua rahoitukseen ja myös vaikuttaa mihin kriittisiin kohteisiin varat kohdistetaan. Jos tätä haluaa tilkkutäkki-malliksi kutsua, niin se on ihan hyvä nimi – ja ennen kaikkea parempi kuin repaleinen ja reikäinen nykytäkki.
Siinä, että “Klaukkalantien ja Kirkkotien risteyksen liikenneympyrän rakentaminen on kytketty rakennuskaavaan”, ei ole mitään erikoista. Kyse on asemakaavamuutoksesta, joka on viimeinkin menossa kunnanhallituksen ja edelleen kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi. Kaavamuutoksella muutetaan tiealuevarauksia siten, että mm. tuo liikenneympyrä on mahdollista tiesuunnitelman mukaisesti rakentaa. Nykyisin voimassa olevassa asemakaavassa ei ole sille riittävästi tilaa. Asemakaavamuutos on ulotettu myös Klaukkalantien lähitontteihin – näihin kun liittyy mm. edellä mainittuja liikennealuemuutoksia. Samalla on nykyistä kaavaa tarkennettu eri osapuolten tarpeita ja toiveita huomioiden. Tämä on miestäni täysin normaalia toimintaa – kun kaavamuutoksia tehdään, niin aluetta tarkastellaan laajempana kokonaisuutena ja kaavaa ajanmukaistetaan. Rakennusoikeutta tällä kaavamuutoksella ei nosteta merkittävästi. Kuten kehitysjohtajakin tilaisuudessa totesi, niin kyseinen tiealue on ELYn eli valtion hallinnassa. Vaikka kunta on kiertoliittymään varannut budjetissa rahat, niin hankkeen toteutuksesta on sovittava ELYn kanssa.
Edelleen olen sitä mieltä, että Nurmijärven päätaajamiin ei ole tarpeen kaavoittaa laajoja viher- tai puistoalueita. Lähivirkistyspaikkoja riittää edelleen kävelymatkan päässä, vaikka päätaajamien keskustoja tavoitteen mukaisesti tiivistetäänkin.
En näe kyseessä olevan nyt ja tässä tehtävä päätös, jolla Klaukkalan tai muunkaan taajamamme kehittämisen suuntaa pitäisi muuttaa. Kunnassa on tehty mielestäni pitkäjänteistä työtä hyvän ja kestävän yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi. Valitettavasti joudumme samaan aikaan ratkomaan myös aiempina rajuina kasvuvuosina tehtyjen päätösten aiheuttamia ongelmia, joista Klaukkalan taajamarakenne on yksi ongelmallisimmista. Nykyisin tuskin kaavoitettaisiin Mäntysalo-Haikala kokoluokan asuinalueita mutkaisen pikkutien ja sen – onneksi jo edesmenneen – kapean sillan taakse.
Asiaa ei edesauta sekään, että valtio jonka tulisi vastata näiden liikenneväylien kehittämisestä ja joka kerää valtionverotuksella eurot asian hoitamista varten, laiminlyö täysin velvoitteensa ja jättää kunnan ja kuntalaiset painimaan ongelmien kanssa yksin.
Uskon, että hyvää tulee – ajan kanssa. Suosittelen tutustumaan Matti Rintalan tuoreeseen kuvateokseen “Kameralla tallennettua Nurmijärveä”. Siitä saa hyvän läpileikkauksen kunnan ilmeen muuttumisesta vuosikymmenien aikana. Otaksun, että niitäkin muutoksia on aikanaan myös vastustettu. Tänä päivänä voi kuitenkin todeta, että ilman niitä kunta olisi taantunut takapajulaksi.
Nykytilanne ei ole mikään lopullinen tavoitetila. Kehitys ja muutokset jatkuvat edelleen, vaikka välillä se saattaa ikävältä tuntuakin. Valmista ei tule koskaan.
Kiitos täsmennyksistä. Myös allekirjoittanut tarkentaa.
Emme pidä teknisesti outona tiehankkeen kytkemistä rakennuskaavaan. Outona pidämme sitä, että vaikka Kirkkotien ja Klaukkalantien kiertoliittymän voisi toteuttaa ennen alueen rakennuskannan 400- prosenttista lisäystä, kunta ei toimi vaan odottaa valituskierroksen päättymistä.
Näin siitäkin huolimatta, että kaikki alueen kehittämisestä lausuneet tahot ovat jo ilmoittaneet tukevansa kiertoliittymää. Sen sijaan olemme arvostelleet kaavaehdotusta siitä, että neljän kilometrin päähän Klaukkalan ydinkeskustasta on ehdotuksessa suunniteltu kerrostaloja keskelle perinteistä pientaloaluetta.
Olemne siis toistuvasti todenneet (mistä sinäkin Arto olet tietoinen), että aluetta kehitetään pikeminkin muutaman suuren maanomistajan taloudellisten intressien pohjalta kuin siellä tai alueen ympäristössä asuvien hyödyksi tai liikennejärjestelyjen kohentamiseksi. Tätä kutsutaan gryndaamiseksi.
Ely-keskus tuskin kiertoliittymän rakentamista vastustaa, joten kunta pääsee tositoimiin heti, kun budjetti sen sallii. Kunnallisveroa maksava kansalainen ei ole tässä “teiden tukkona”.
Kokonaan toinen asia onkin se, että liittymän liikennemäärät on laskettu käyttäen laskelmaa, jossa
valtion päätösvallassa oleva Klaukkalan ohitustie on valmis ja käytössä. Tämä ilmenee kaavaehdotuksen julkisesta taustamateriaalista.
Klaukkalan keskusta-alueen eli Viirinlaakson ja muun ydinkeskustan kehittäminen rakentamalla tiivisti ja korkeampaan kerrospinta-alaan on tarpeen ja järkevää. Jos kuitenkin kaivataan kaupunkimaista ilmettä, kuten kaavassa ehdotetaan, siihen kuuluvat myös viheralueet eli maisemaa rytmittävät ja rauhoittavat viheralueet eli puistot. Tätä kutsutaan myös kaupunkisuunnitteluksi. Emme siis ole puhuneet “laajoista viheralueista”.
On huolestuttavaa, että kehittämisen ja suunnittelun kannalta merkittävän lautakunnan puheenjohtaja pitää kuntalaisten huomioita ja osin omistaan eriäviä näkemyksiä kehityksen hidastamisena, kun tavoitteena on rakentaa kestävää, toimivaa ja ympäristön huomioon ottavaa asuntokantaa, infraa ja Klaukkalaa. Tätä puolestaan kutsutaan tulevaisuuteen katsomiseksi ja kestäväksi kehitykseksi.
Roskapöntöillä (niin välttämättömiä kuin ne ovat) tai koiranjätösastioilla ei ratkaista ylikuumentuneesta gryndaamisesta lopulta syliin putoavaa liikenneongelmaa.
Ja kyllä, olen samaa mieltä kuin Arto – Nykytila ei ole toivottava ja takapajulaksi emme halua, mutta suunta ei voi olla vain yhden vahvan linjauksen takana. Kuntasuunnittelu on myös kuntapolitiikkaa ja siksi virkamiehet sanovat, että luottamustoimiset eli valtutetut päättävät. Sinä Arto, olet yksi luottamustoimista. Päätä hyvin, mutta nöyrästi.
Kuntaterveisin,
Jaana Pohja
sitoutumaton ja liikkuva äänestäjä
Kiitoksia aktiivisesta keskustelusta. Olen yrittänyt osallistua aktiivisesti sekä kunnan että eri yhdistysten järjestämiin asemakaavoitusta käsitteleviin tilaisuuksiin. Olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että olen käsitellyt asioita vain yleisellä tasolla ja yksittäisten kaavahankkeiden osalta informoinut vain sellaisia asioita, joista lautakunta on mielipiteensä tai päätöksensä julkistanut. Toki olen näissä kuntalaistapaamisista kaiken informaation ottanut vastaan ja myös pyrkinyt sitä eteenpäin välittämään.
En halua näiden hyvien ja rakentavien tapaamisten johtavan siihen, että yksittäisten asemakaavojen yksityiskohdista käydään keskustelua esimerkiksi eri keskustelupalstoilla. Kunnan luottamuselimet käsittelevät asiat säädetyssä järjestyksessä ja voivat hyödyntää päätöksenteossa mm. näissä kuntalaistilaisuuksista saatua palautetta ja mielipiteitä. Jotta oman mielipiteensä saa varmuudella huomioon otetuksi asian käsittelyssä, niin tulee antaa mielipiteensä ja palautteensa virallisen päätöksentekobyrokratian mukaisesti. Toivon, että sekä kunnan että yhdistysten järjestämät tilaisuudet vähentävät asemakaavoista tehtävien muistutusten, huomautusten ja valitusten määrää.
Tässäkin tapauksessa päätän keskustelun tähän. Kiitän vielä kertaalleen hyvin järjestetystä ja aktiivisesta tapahtumasta Hugossa,