Luin Erkki Tuomiojan kirjoituksia. Muun muassa tällaista ajankohtaiseen Metropoli- ja kuntauudistuskeskusteluun liittyvää tekstiä on Tuomiojan kynästä irronnut.
Suur-Helsinki Suomen suuruuden avaimena
Ainakin Suomessa on helppo osoittaa yksi voittaja ylitse muiden: pääkaupunkiseutu. Tämä voidaan tulkita myös koko Suomen voitoksi. Monet ovat sitä mieltä, että yhdentyvä Eurooppa edellyttää Helsingin kasvattamista kansainväliseksi metropoliksi. … Pääkaupunkiseudun hallitsematon kasvu merkitsee väistämättömästi asuntopulan ja palvelujen jälkeenjääneisyyden sekä ruuhkautumisongelmien pahenemista. Ratkaisevaa HElsingin seudun mahdollisuuksille palvella koko valtakunnan kehitystä on kasvun laatu, ei määrä. Helsingin vertaaminen Keski-Euroopan muihin keskuksiin metropoliajattelun lumoissa ei ota huomioon sitä, ettei koko Suomen asukasluku ole viittä miljoonaa suurempi. Edes koko väen keskittäminen Suur-Helsinkiin ei vieläö synnyttäisi esim. Pariisin kanssa kilpailevaa keskusta. Suomen on pärjättävä niillä keinoilla, jotka maan syrjäisyys ja pienuus meille mahdollistavat. Nämä eivät suinkaan ole vain heikkoiuksia verrattuna meitä ahtaampiin maihin.
Tuomioja jatkaa:
Pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisu edellyttää vahvaa suorilla vaaleilla valittuihin seudullisiin päättäjiin ja riittävän selkeisiin ja laajoihin toimivaltuuksiin perustuvaa ylikunnallista seutuhallintoa. … Esitys pääkaupunkiseudun seutuhallinnosta koskee ensi sijassa kunnallislain mukaisten tehtävien uudelleenjärjestämistä. Tosiasiassa se merkitsee avausta demokraattiseen väliportaan hallintoon. Se on samalla askel kohti yleistä aluehallinnon uudistusta ja siten sen tukeminen on mitä suurimmassa määrin myös maakuntien intressissä.
Mielenkiintoista näissä ajatuksissa on se, että Tuomioja kirjoitti ne vuonna 1989 julkaistussa teoksessaan “Eurooppalainen Suomi”. Hän toimi tuolloin Helsingin apulaiskaupunginjohtajana. Ne on kirjoitettu ennen Suomen liittymistä Europpan Unioniin, ennen omasta valuutasta luopumista ja euron käyttöönottoa, ennen Neuvostoliiton hajoamista ja ennen Nokian nousua – ja laskua. On näitä samoja asioita vatvottu näköjään aiemminkin.
Löysin kyseisen opuksen kirjaston poistolaarista.
ARTO HÄGG 