Nurmijärven Uutiset kysyi helmikuussa nurmijärveläisiltä aluevaltuutuilta, miten sotekuluista säästetään. Erityisesti pyydettiin näkemystä siitä, miten säästetään 70 miljoonaa euroa sotekuluista ja mistä säästöjä tulisi hakea. Vastauksia paikallislehti esitteli täyden sivun verran lauantain 25.2. numerossaan.

Hyvinvointialueen 69:stä aluevaltuutetusta 16 tulee Nurmijärveltä. Lehtiartikkelin perusteella näistä kymmenen aluevaltuutettua oli vastannut lehden kyselyyn. Lehti totesi, että etenkin kokoomuksen aluevaltuutetut nostivat esille valtakunnallisen hyvinvointialueiden rahoitusmallin, jota kuvataan Keski-Uudenmaan osalta epäoikeudenmukaiseksi. Luonnollisesti hallituspuolueiden aluevaltuuteut eivät kritiikkiä luomukseensa juurikaan tuoneet julki. Aluevaltuutettu Kimmo Behm (KOK) totesi, että taloudelliset resurssit ovat alimitoitettuja kaikkien hyvinvointialueiden osalta. Itse totesin, että rahoitusvaje on niin valtava, että lisärahoitusta tarvitaan tulevinakin vuosina ja lisäsin, että valtiovalta saisi säästöjä aikaan, jos hyvinvointialueiden järjettömän suurta määrää supistettaisiin.

Hallitushan väsäsi sote- ja aluehallintouudistuksen, jossa perustettiin hyvinvointialuita peräti 21 kappaletta. Melkoinen määrä turhaa hallintoa ja hillitön määrä päätöksentekijöitä. Keusoten rahoitus asukasta kohti on valitettavasti näiden 21 hyvinvointialueen joukossa yksi valtakunnan pienimmistä. Kun kaikki hyvinvointialueet ovat jo lähtiessä rahoitusvajeessa, niin otaksun, että jossakin vaiheessa järki ja realismi voittaa – ja hyvinvointialueiden määrää tullaan supistamaan.

Kuin säästöjä on Keusotessakin saatava, niin totesin, että palveluverkkoakin tulee tarkastella. Painotin kuitenkin, että täytyy muistaa Keski-Uudenmaan väestön kasvavan jatkuvasti, jolloin palveluverkko tiivistyy automaattisesti koko ajan. Jokaista nykyistä terveysasemaa kohti tulee joka vuosi uusia asiakkaita. Tilanne on päinvastainen kuin muuttotappioalueilla, joissa on jatkuva kasvava paine keskittää ja vähentää toimipisteitä, jotta asiakaskunta pysyy järjellisenä toimipistettä kohden. Asiaa pitää katsoa myös alueen asukkaiden kannalta ja huomioida, että lähipalvelupisteen siirtäminen aiheuttaa välitöntä kustannusta osalle alueen asukkaista. Jos palvelupisteitä vähennetään, niin kulkemiset palveluiden äärelle maksetaan suoraan asukkaiden kukkarosta, eikä julkinen liikennekään Keusoten alueella ole kovin huippuunsa viritettyä.

Kaikki vastaukset eivät luonnollisestikaan lehteen mahtuneet. Omissa vastauksissani oli mainittu lisäksi, että Keusoten henkilöstövajeeseen on löydettävä ratkaisu ja henkilöstön vaihtuvuus on saatava minimoitua. Henkilöstön suuri vaihtuvuus ja vuokratyövoiman käyttö ei ole kustannustehokasta. Jatkuva uusien henkilöiden ja tuuraajien perehdyttäminen laskee tuottavuutta ja aiheutta ylimääräistä työtä, joka on pois tärkeimmästä eli asiakkaiden palvelemisesta. Valitettavasti hallituksen päätökset kiristyvine henkilöstömitoituksineen ovat itse asiassa vain pahentaneet tilannetta. Kiurun “muutaman tunnin hommasta” aiheutui vuosien mittainen henkilöstöpula ja tyhjien hoitopaikkojen näyttely. Luotiin osin keinotekoinen hoitajapula pahimpaan mahdolliseen ajankohtaan ja lukuisia uututtaan kiiltäviä hoitopaikkoja on tyhjillään, kun ei ole tekijöitä niiden ympärille.

Fundeerasin myös sitä, että palveluiden digitalisoinnilla on hehkutettu saatavan säästöjä ja toivoin näille odotuksille löytyvän katetta.

Jos meillä on kunnassa kova työ saada talous tasapainotettua, niin hyvinvointialueilla ongelma on vieläkin mittavampi. Kunnan osalta uskoa asian hoitamiseen löytyy, mutta osoittautuuko haaste aluehallinnon osalta ylitsepääsemättömäksi?