Tuli hellejakson päätteeksi piipahdettua pitkästä aikaa lahden takana Tallinnassa. Reitti Lennusadamaan eli Lentosatamaan kulki vanhan Patarein vankilan ohitse ja kappas kummaa – sekin oli avoinna ja siellä “Kommunismi on vankila” -näyttely. Minulla oli 2000-luvun alkupuolella jonkin aikaa käytössä asunto Jahulla – kivenheiton päästä Patareista. Tuohon aikaan Patarein vankilaa pystyi vain uteliaana etäältä katselemaan. Paikalla oli tuolloin vielä jotain toimintaa, vaikka itse vankila oli juuri suljettu.
Rakennuskompleksia ryhdyttiin rakentamaan tsaari Nikolai I:n käskystä vuonna 1828 ja merilinnoitus valmistui vuonna 1840 ja toimi sittemmin kasarmina. Viron itsenäistyttyä vuonna 1920 Patarei muutettiin vankilaksi, jona se toimi vuoteen 2002 saakka. Isäntinä vankilassa ovat siis olleet virolaiset pariin otteeseen, jonkin aikaa saksalaiset toisen maailmansodan aikana – ja vuosikymmeniä Neuvostoliitto. Vankilalla onkin rankka ja synkkä maine. Viimeisimmät teloitukset siellä tehtiin vuonna 1991 ja vankilana se on siis toiminut vielä 17 vuotta sitten.
Nyt siis oli mahdollisuus poiketa sisään tähän helvetin esikartanoon. Paikka ja näyttely on auki syyskuun loppuun 2019 ja se on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikka avoinna on vain yksi, hieman yli 1000 m2:n siipi. Syyskuussa mesta on maanantaisin suljettu, muutoin auki päivittäin klo 10-18. Piletti kustantaa vitosen.
Kuvat kertonevat, mistä on kysymys.
Onkohan näistä akkunoista seurattu vuoden 1980 olympialaisten purjehduksia aitiopaikalta?
Yksi pihan kopeista. Vieressä ulkosalla oli useita vartijakoirien koppeja.
Yhden hengen selli. Makuulaveri nostettuna seinälle. Saniteettitila nurkassa.
Selliosaston käytävää. Etualalla vartijan istuin.
Selliosaston käytävää. Käytävillä pidettiin ääntävaimentavia mattoja, jotta vartijan askeleet eivät kuuluisi.
Ryhmäselli seinässä olevasta tarkastusreiästä kuvattuna.
Tässä kammiossa suoritettiin teloituksia.
ARTO HÄGG 