Kun kunnallispolitiikassa ei kesälomakautena juuri mitään tapahdu ja vesikelit estävät työlistalla olevat maalaus- ja kittaustouhut, niin kirjoitellaanpa taas vaihteeksi blogiin viimeisimmästä lomareissusta.
Yli kymmenen vuoden aikana olen jonkun verran raapustellut myös retkistäni ja etenkin kesällä – ilmeisesti googlauksien kautta – vanhoille kirjoituksilleni näyttää löytyvän, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain, lukijoita. Muun muassa kirjoitukseni sodan aikaisesta saksalaisten kenttäradasta Koillismaalla ja kolmiosainen matkakertomus kesältä 2017 Vienan Karjalaan saavat säännöllisesti lukukertoja. Tässäpä yksi linkki noihin muinaisiin tarinoihin: http://wordpress.com/post/artohagg.fi/3904
Viikko sitten tuli käytyä kolmannen kerran visiitillä Kroatiassa. Tällä kertaa Splitissä aiempien Dubrovnikin keikkojen jatkoksi. Majapaikkana oli riittävillä tähdillä varustettu hotelli Meridien Lav, joka sijaitsee Podstranassa hieman Splitistä etelään. Hotelli ei ollut huonemäärältään (n. 380 kpl) erityisen kookas, mutta muuten melkoisen massiivinen sisältäen mm. konferenssitilat, spa-osaston, kuntosalin ja useampia ravintoloita. Vaikka pinnat kiilsivätkin uutuuttaan ja laatua, niin jokin hotellikompleksissa ei tuntunut oikein olevan kohdallaan. Takaraivossa tuntui, että paikassa on jotain tuttua menneiltä vuosikymmeniltä – lähinnä neuvostoarkkitehtuurista. Isoja aulatiloja ja huonosti suunniteltuja kulkuyhteyksiä eri tilojen välillä. Jälkeenpäin totesinkin, että rakennuksen juuret juontuivat 1970-luvulle ja ne oli perusteellisesti saneerattu vuonna 2006. Vaikka saneeraus oli tehty näyttävästi ja jälki oli komeata, niin hukkaneliöitä kompleksissa tuntui olevan. Alakerran laaja konferenssikerros kumisi tyhjyyttään ja vielä alempaa pohjakerroksesta löytyi tyhjillään oleva ja kalustamaton laaja entinen kasino. Varmasti tuhansia neliöitä joutilasta tilaa. Tuunaisivat vaikka lapsosten puuha- ja pelipaikan kasinon paikalle sadepäivien varalle.
Peliluolan aula on hiljentynyt
Vaikka lämpöä riitti erinomaisesti ja aurinkoakin, niin säät todellakin vaihtelivat. Välillä tuli vettä ja useana iltana ukkosmyrskyt rytisivät pitkin rannikkoa. Hotellin spa-osasto sisäuima-altaineen olikin erinomainen mesta sadepäivänä.
Aamiaisen lisäksi tuli otettua matkapakettiin myös puolihoito eli illalliset hotellin pääravintolassa. Sapuskaa olisi ollut tarjolla ilman puolihoitoakin hotellin muissa ravintoloissa, mutta majapaikan viisi tähteä näkyivät aterioiden hinnoissa. Puolihoidosta annan arviona noin +5 kg per viikko. Sitä tässä nyt yritetään epätoivoisesti ottaa takaisin. Viinit olivat ainakin hotellin ravintolassa hintavia – myös paikalliset.
Vanha kaupunki ja etenkin keisari Diocletianuksen palatsi ovat Splitin ykkösnähtävyydet. Ne kuuluvat myös Välimeren risteilyaluksien stop & go -mestoihin. Pieni kapuaminen pohjoispuolen kukkulalle avaa hyvät näkymät alas kaupunkiin.
Split, vanha kaupunki ja D:n palatsi.
Vuokra-autoiluakin tuli kokeiltua ja tehtyä pieni sisämaan retki Dalmatiassa. Krkan luonnonpuisto on käymisen väärti paikka. Skradinski Buk on ilmeisesti luonnonpuiston suosituin paikka komeine vesiputouksineen. Paikalle on maksullinen linja-autokuljetus luonnonpuiston portilta ja paikoitusalueelta. Putouksien alapuolella on mahdollisuus uiskennella erikoisessa ympäristössä – uimaretongit kannattaa ottaa messiin. Myös luonnonpuiston toinen suosittu paikka Roski Slap on Krka-joen uomassa.
Skradinski Buk
Podstranan raiteilla ja rannoilla on siellä täällä kojuja, joissa myydään kolmen saaren (Drvenik-Solta-Brac) koko päivän risteilyjä edulliseen 250 kunan eli rapian 30 euron hintaan. Kun hintaan kuuluu myös mukiinmenevä lounas ja vielä mukiinmenevämmät ruokajuomat, niin kokemus on ihan kärsittävissä oleva. Retkellä oli käyttöä sukellusmaskille ja snorkkelillekin – kirkkaita vesiä Välimeressä riittää.
Rogac Soltalla
Kello näyttää Supetarin aikaa Bracin saarella
Mikäli on mieltynyt rantahiekalla vaelteluun, niin Adrianmeren itärannikko ei ole oikea mesta. Rannat ovat jyrkät, eikä pitkät yhtenäiset hiekkarannat ole luonteenomaista seudulle. Ken on käynyt Kap Verden Boavistalla, tietää minne kannattaa mennä hiekkaa tallaamaan.
Jälleen kerran tuli todettua, että aamulennot ovat lomareissulla hyvä ratkaisu. Tullessa ehtii hyvin ottamaan rannassa pohjarusketusta iltapäivän ja paluumatkalla on hyvissä ajoin kotona pyykkikonetta täyttämässä. Paluumatka ei tosin käynnistynyt ihan suunnitelmien mukaan, kun eräs ruotsalaisperhe oli lentokenttäbussin lähtöaikaan vielä katselemassa sinikeltaisia unia hotellihuoneessaan. Linja-autolastillinen kotimatkalaisia odotti puoli tuntia näitä rentoja lomalaisia hotellin edessä. Kävi mielessä, että Ruotsin kuningasperhettäkö tässä odotellaan, mutta kyllä sieltä aivan tavallisia hipahtavia ja naureskelevia ruotsalaismatkailijoita pikkulapsineen viimein vääntäytyi onnikkaan – förlootista ei tietoakaan
Splitin lentokenttä taitaa olla ainakin sesongin aikana lujilla. Jo nyt lähtöselvitykseen oli jonkinlaiset jonot ja se tehtiin jonkinlaisessa väliaikaistilassa ulkosalla.
Eräällä kävelyllä tuli vastaan paikalla asuva suomalaisleidi hauvelinsa kanssa. Kertoi kirjoittavansa blogia, joten ken suunnittelee matkaa Splitin lähistölle, niin kannattaa käydä tutkailemassa meno- ja tulovinkkejä: http://kaikukieku.blogspot.com/
Kesän jatkoa ja uskoa käristyskupolin tulemiseen.
Viiden ***** tähden hotellin yhden * tähden kirjasto.
ARTO HÄGG 