Puolivuotiskatsaus II/2016.

Takana on kahdeksan täyttä vuotta nurmijärveläistä kunnallispolitiikkaa. Enpä olisi arvannut näin käyvän, kun naapurin tyttö syksyllä 2008 sai houkuteltua silloisiin kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi. Edessä ovat huhtikuussa jo kolmannet kuntavaalit ja takana melkoinen määrä kokouksia ja istuntoja niin kunnanvaltuustossa, asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnassa, ympäristölautakunnassa kuin joissain erillisissäkin toimikunnissakin – ja tietysti lukuisia keskusteluja ja kirjeenvaihtoja kuntalaisten ja viranhaltijoiden kanssa.

Kovin paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin kutsusta syksyllä 2008  kieltäytynyt.

Kunnallispolitiikka on kestävyyslaji. Sen huomaa, kun yrittää puolivuosittain tiivistää tekemisensä, sanomisensa ja osallistumisensa. Kovin vähän konkreettisia asioita saa kirjatuksi puolen vuoden pätkältä – vuosikin on lyhyt sessio kunnallisissa touhuissa.

Toisaalta pari valtuustokautta mukana touhunneena voi todeta, että monia asioita on saatu eteenpäin ja aikaiseksi. Uusia teitä, katuja, liikuntapaikkoja, rakennuksia ja kokonaisia asuinalueita on tuona aikana saatu aikaiseksi – ja kaikki on alussa ollut vain yhtenä asiakohtana jonkin kokouksen asialistalla.

Alkulöpinöiden jälkeen perinteiseen puolivuotiskatsaukseen eli takautumia vuoden 2016 jälkimmäiseen puolikkaaseen. Puhujapöntössä tuli käytyä, kun siihen oli tarvetta. Mielestäni jatkoin vanhalla hyväksi koetulla tyylillä: Jos on tarvetta vastaehdotuksen tekemiseen tai jonkin tärkeäksi katsomansa asian esille tuomiseksi, niin silloin on puheen paikka. Tätä metodia käyttäen puheita joku jaksaa ehkä kuunnellakin ja noteerata. Pelkät kysymyksethän voi esittää valtuuston kyselytunnilla. Vaikka se ei Nurmijärven kunnanvaltuustossa kovin yleistä olekaan, niin tälläkin jaksolla tuli muutaman kerran  ns. tartuttua hetkeen ja jokunen spontaanikin vastapuheenvuoro esitettyä. Itse toivoisin sellaista debattia valtuustossa enemmänkin ja otaksun sen olevan kuntalaiskuulijoidenkin kannalta hieman mielenkiintoisempaa. Ja pienet spontaanit välihuudot ovat silloin tällöin paikallaan – niitä annetaan ja otetaan vastaan.

Kunnanvaltuusto

Valtuusto kokoontui loppuvuonna vain kolme kertaa. Syyskuun kokouksessa todettiin mielihyvällä, että Helsingin seudun MAL-sopimus 2016-19 oli allekirjoitettu ja  mukaan oltiin saatu valtion sitoutuminen Klaukkalan ohikulkutien edistämiseen. Muistelin tuolloin asian käsittelyä edellisvuoden valtuustossa. Kritisoin kärkevästi toteutuneiden ja tuolloin valmisteilla olevan MAL-sopimusten yksipuolisuutta: kunta toimii ja toteuttaa asemakaavoitusta ja asuntorakentamista sopimusten mukaan, mutta valtio ei täytä omia lupauksiaan. Ehdotuksestani valtuusto päätti lisätä maankäytön toteutusohjelmaan ukaasin, että Nurmijärvi ei voi sitoutua MAL-aiesopimuksen asuntomääriin, jos valtio ei edistä seudun väylähankkeita, erityisesti Klaukkalan ohikulkutietä. Ehkä sillä ukaasilla kuitenkin joku vaikutus oli, vaikka sen mielekkyyttä etenkin demarijoukoissa epäiltiin. Ainakin kunnan neuvottelijoilta tuli palautetta, että se oli hyvä selkänoja asiasta väännettäessä.

Syksyllä nostin esille Klaukkalan monitoimitalon sopimussekoilut. Kävi ilmi, että teknisen puolen virkamiesten laatimissa ja allekirjoittamissa esivuokrasopimuksissa oli ehtona se, että kunta myöntää päävuokralaisille lisäavustuksia vuokrien maksua varten. Kun lautakunnissa ja kunnanvaltuustossa ei oltu asiaa käsitelty ja esisopimuksen sisältökään ei ollut luottamushenkilöiden tiedossa, niin oltiin hämmentävässä tilanteessa, jossa monitoimitaloa rakennettiin kovaa vauhtia, mutta yhtään sitovaa vuokrasopimusta pääkäyttäjien kanssa ei oltu tehty. Lisäavustukset sitten toki myönnettiin ja vuokrasopimuksetkin lienee jo allekirjoitettu.

Marraskuun budjettivaltuusto kesti noin 9 tuntia, vaikka varsinaisen budjetin hyväksymisessä ei mitään vääntöä ollutkaan. Jostain syystä vuoden tärkeimpään valtuustonkokoukseen oli listattu kosolti muitakin asioita. Valtuusto päätti marraskuun kokouksessa lakkauttaa yksimielisesti Suomiehen ja Nummenpään kyläkoulut. Kun alussa mainitsin kunnallisen päätöksenteon pitkistä linjoista, niin tämä asia kesti 8 vuotta. Vuoden 2009 budjettivaltuustossa käsiteltiin samaa asiaa ja olin kyseisten kyläkoulujen lakkauttamisen kannalla. Silloin ja muutama vuosi myöhemminkin enemmistö oli kuitenkin vakuuttunut, että kouluilla oli alle 20 oppilaan tasosta huolimatta edessään hyvät toimintaedellytykset vuosiksi eteenpäin. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin todettiin yksimielisesti, että koulut lopetetaan.

Marraskuun budjettivaltuustossa esitin pyynnön, että jatkossa investointihankkeista esitettäisiin sekä käyttötalous- että tulosvaikutukset ja se tehtäisiin samalla systematiikalla alusta alkaen käyttövaiheeseen saakka. Tällaiseen ulostuloon minut kiihdytti talousarvioesityksessä esitetty Klaukkalan monitoimitalon yli 1 milj.euron vuosittainen käyttömenokustannus, kun se oli pari vuotta aiemmin hankkeesta päätettäessä ollut vain 250-270.000 euroa per vuosi.

Pitkään ja hartaasti valmisteltu luottamus- ja toimihenkilöorganisaation uudistaminen vesittyi – vain kosmeettisia muutoksia tehtiin. Isompi organisaatiouudistus jää uuden valtuuston päätettäväksi ja uuden kunnanjohtajan esiteltäväksi. 

ASRA

Asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan osalta puolivuotiskausi oli kovin hiljainen. Asialistat olivat lyhyitä ja Heinojan asemakaavaluonnosta lukuun ottamatta isompia kaavahankkeita ei tullut käsittelyyn. Toisaalta takana oli pitempi jakso, jossa lautakunnan kautta oli mennyt lukuisia laajoja asemakaavahankkeita.

Kokonaisuudessaan Nurmijärven asemakaavavaranto onkin hyvällä tasolla, vaikka siinä on alueellista vaihtelua. Asuinkaavavarantoa kunnassa on yhteensä liki 400.000 kem2, joka vastaa noin 1200 kerrostaloasunnon, 1000 rivitaloasunnon ja 700 ok-talon rakentamista.  Nykyisellä rakentamistahdilla kaavavarantoa riittää liki 10 vuodeksi. Toinkin esille ajatuksen, että onko kaavoituksen kerrosneliömetritavoitteita syytä jo pudottaa ja tuottaa vähemmän, mutta entistä laadukkaampaa asuinkaavaa. Asemakaavatkin vanhenevat aikanaan – kovin kauas tulevaisuuteen niitä ei kannata varastoon laatia. Otaksun, että palaan asiaan tulevaisuudessakin, mikäli luottamustoimet osaltani jatkuvat.

Myös rakennuslupahakemuksia lautakunnan käsittelyssä oli loppuvuonna vähäisesti. Lautakuntahan käsittelee vain suuremmat rakennusluvat ja esim. ok-talojen rakennusluvat on delegoitu viranhaltijalle.

Loppuvuonna tuli KHOsta päätökset sekä Järvimaan että Mahlamäen asemakaavoista tehtyihin valituksiin. Odotetusti molemmat valitukset hylättiin.

Muuta

Kulttuuri.- ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen vierailu yhdistyksemme syyskokouksessa jäi mieleen. Tapasimme fiksun ja vastuualueensa hyvin hallitsevan ministerin, joka kertoi Nurmijärven olevan hyvinkin tuttu paikka.

Samat iltamat olivat itselleni sikäli merkitykselliset, että minut valittiin paikallisyhdistyksemme Kokoomus Nurmijärvi ry:n puheenjohtajaksi.

Pitkänokka-sarjakuva-albumia tyrkytin kansalaisille niin Turun taiteiden yössä, Oulun Sarjakuvafestivaaleilla kuin Rajamäen kyläpäivilläkin. Täytyy todeta, että onneksi tuli aikanaan säädyllinen ammattikin hankittua. Tuo homma ei totisesti olisi pizzan syrjässä pitänyt kiinni, vaikka muuten mukavaa touhua mukavien ihmisten kanssa onkin.

Ja kun vielä palaa tuohon kunnallisen vaikuttamisen hitauteen, niin kuluvana vuonna 2017 toivoisin yhden asian etenevän edes hiukan. Tein kolmisen vuotta sitten eli vuoden 2013 lopulla valtuustoaloitteen Rajamäen vanhan tehdasyhdyskunnan hyödyntämisestä elinkeinotoiminnassa. Otin esille mm. Altian viinamuseon avaamisen suurelle yleisölle edes kesäajaksi. Valtuustoaloite poiki sitten useita juttuja paikallislehtiin, Aamupostiin ja peräti puolentoista sivun artikkelin Helsingin Sanomiin.

Olisi erinomaista, jos Suomen 100-vuotisjuhlavuonna saataisiin edes tuo museo avoimeksi niin kuntalaisille kuin kunnassa vierailevillekin.

 

Sitä odotellessa: Menestyksekästä Uutta Vuotta!