Tapanani on ollut vetää puolivuosittain yhteen kunnallispoliittiset rientoni. Katselen tällöin taaksepäin mennyttä kuutta kuukautta lähinnä omasta vinkkelistäni. Muut kertovat omista tekemisistään omilla foorumeillaan – tai jättävät sen tekemättä. Jostakin syystä havahduin vasta tänään huomaamaan, että vuoden 2015 ensimmäinen puolisko on jäänyt “raportoimatta”. Loma teki ilmeisesti tehtävänsä.
Vuoden 2015 alussa alkoi seitsemäs vuoteni Nurmijärven kunnallispolitiikassa.
Vuoden alussa muinainen Rajamäen tehdasyhdyskuntaa koskeva valtuustoaloitteeni poiki Helsingin Sanomiin puolentoista sivun mittaisen jutun viinatehtaan nykytilasta. Myös Aamuposti kirjoiti aiheesta kuvallisen jutun.
Kunnanvaltuuston tammikuun kokouksessa käsiteltiin Perussuomalaisten valtuustoaloitetta, jossa ehdotettiin omakotitonteille minimikokoa. Otin sydämen asiakseni vastustaa kyseistä aloitetta, jota tituleerasin ennakkoon yhdestä hölmöimmistä, mihin olen valtuustourallani törmännyt. Äänestyksen jälkeen (30-21) valtuusto totesi, että aloite ei aiheuta jatkotoimenpiteitä. Nurmijärvellä on jatkossakin mahdollista kaavoittaa ja hankkia alle 1000 m2:n tontteja, jos sellaisille löytyy kysyntää.
Huhtikuussa pidettiin Klaukkalantien pohjoisosan kaavamuutokseen liittyen keskustelutilaisuus, jossa kävin kuulemassa kuntalaisten mielipiteitä ja valottamassa hieman asiaa päätöksentekijän näkökulmasta. Asemakaavoja saatiin kohtuullisesti etenemään. Tuon Klaukkalantien kaavan lisäksi mm. Rajamäen terveysaseman, Kylänpään, Arkadian (ja salibändyhallin) kaavamuutos saatiin hyväksyntään.
Viirinlaakson aikapommi räjähti keväällä. HOK-Elanto ilmoitti, että se vetäytyy Viirinlaakson Prisma-hankkeestaan. Pelätysti ja hieman odotetustikin yritys päätti satsata Kivistön alueeseen. Viirinlaakson kaavamuutoksestahan oli tehty kaksi valitusta hallinto-oikeuteen ja asemakaavan eteneminen oli jämähtänyt. Sittemmin nämä valitukset – kuten Nurmijärven kaavapäätöksistä tehdyt valitukset yleensä – hylättiin hallinto-oikeudessa. Valittajat valittavat edelleen – tällä kertaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ja kaavamuutos seisoo edelleen.
Kaavavalituksien helppoutta ja valitusoikeuden käyttämistä pelkästään hankaloittamaan ja viivästyttämään selvienkin kaavojen lainvoimaiseksi tulemista, on paljon kritisoitu. Olen samaa mieltä. Etenkin hallinto-oikeuden yksimielisistä päätöksistä valittamisen kynnystä olisi syytä nostaa. Tällä hetkellä valitusoikeutta käytetään täysin selvissäkin tapaukissa ja aiheutetaan sekä yhteiskunnalle että yksityisille osapuolille tuntuvaa haittaa ja vahinkoa.
Vuoden 2015 alkupuolisko ei ollut kunnallispoliittisesti erityisen kiihkeä. Eduskuntavaalit ja ns. holdiin laitettu kasikuntaselvitys aiheuttivat osaltaan normaalia seesteisemmän lopputalven ja kevään. Ilmassa oli jopa hienoista yhteen hiileen puhaltelun tuntua.
ARTO HÄGG 