Näinä sateisen harmaina sydäntalven päivinä voi perehtyä esimerkiksi Keski-Uudenmaan kuntien yhdistämisselvityksen väliraporttiin. Jos ei siis ole parempaa tekemistä – luultavasti olisi minullakin ollut.
Eipä tuosta kerta lukemalla löytänyt kovinkaan vankkoja perusteluja kaikkien kahdeksan Keski-Uudenmaan kunnan yhteenpakottamiseen.
Joiltakin osin väliraportti arvioi perustellusti suuruuden ekonomian kautta saatavia säästöjä. Näin esimerkiksi henkilöstö- ja talouspalveluiden osalta. Enimmäkseen raportti kuitenkin tarjoaa spekulatiivisia arvioita mahdollisista hyödyistä tai jopa yrittää kääntää selvät heikkoudet ja haasteet erinomaisiksi mahdollisuuksiksi.
Taannoin kunnantalolla kuntaselvitysryhmän kuulemistilaisuudessa toin esille harhaoppisen käsitykseni, että mielestäni kuntien välinen kilpailu on tervettä ja se toimii alueen kehityksen moottorina. Tämä ajatus on näköjään auennut myös raportin laatijoille. Raportissa mainitaan, että yksittäisten kuntien kilpailu ei joissain tapauksissa edistä koko alueen etua – pääsääntöisesti se on eduksi. Miksikähän tuokin piti ikään kuin negaation kautta todeta – ihmettelen?
Väliraportti toteaa, että ikääntymisen tuoma kasvupaine tulee olemaan oikein hallittuna yksi yhdistyneen kunnan suurimpia säästöpotentiaaleja. Aivan yhtä hyvin voisi todeta, että se on sitä myös jokaiselle nykyiselle yksittäiselle kunnalle. Jos jotkut kunnat Suomessa ovat valmiita ottamaan vastaan nämä haasteet, niin ne ovat juuri taloudellisesti Suomen terävintä huippua olevat kehyskunnat. Suuruuden ekonomia ei ole ainakaan tähän mennessä toiminut pk-seudun isojen – velkavetoisten – suurkaupunkien kohdalla. Millä perusteella voidaan olettaa Keski-Uudenmaan kaupungin muodostuvan tehokkaammaksi, toimivammaksi ja vähemmän byrokraattiseksi suurkaupungiksi? Ja millaisen ajan se ottaisi, kun lähtökohtana on 8-kertainen organisaatio, 8-kertaisesti erilaiset hallintojärjestelmät ja 8-kertaisesti vaikeampi yhdyskuntarakenne?
Väliraportti viittaa useassa kohdassa nimenomaan yksittäisten kuntien sopeutumistarpeisiin. Myös yhdistyneellä kunnalla tulisi olemaan samat sopeutumistoimet edessään. Mitään erinomaista perustelua, että ko. toimenpiteet onnistuisivat suurkunnassa paremmin, väliraportti ei mielestäni tuo esille.
Kouluverkoston osalta raportti korostaa suurten kouluyksiköiden tehottomuutta. Kuitenkaan perimmäisiä syitä ei tuoda esille. Tämä vaatisi ehdottomasti kunta- ja koulukohtaista analysointia. Ovatko syynä ehkä 50-60-luvuilla rakennetut suuret koulut, joiden käyttö- ja ylläpitokulut, energiatehokkuus ja mitoitukset ovat ongelmallisia? Vaiko suurten kouluyksiöiden yhteyteen integroidut muut toiminnot? Tässäkin kohtaa väliraportti operoi liian yleisellä tasolla. Pienten koulujen kohdalla on joku raportin tekoon osallistunut saanut äänensä kuuluviin ja niiden osalta on todettu olevan tärkeää koulukohtainen tarkastelu – näinhän juuri toimittiin Nurmijärvelläkin kahden pienimmän koulun määrärahojen poistamisen kohdalla.
Terveyspalveluiden osalta on todettu, että “suoraa laskennallista pelkästään terveysasemaverkon tiheyteen pohjautuvaa laskentamallia on vaikea toteuttaa.” Säästölaskelmissa onkin käytetty metodia, jossa hypoteettiset säästöt on saatu laskemalla uudet kustannukset käyttämällä tehokkaan Järvenpään kustannuksia per asukas. Tämä on sikäli omituista, että Nurmijärvellä juuri laskettiin Rajamäen terveyskeskuksen lakkauttamisella saatavia säästöjä ja ne olivat aivan mikkihiiri-luokkaa. Kun ymmärtääkseni Nurmijärven vanhus- ja terveydenhuoltokulut ovat kuta kuinkin samalla tasolla kuin Järvenpään, niin mikähän tällä momentilla se säästöpotentiaali on näin Nurmijärven horisontista katsottuna? Ei kovin analyyttistä.
Maankäytön ja asumisen osalta raportti arvioi nykytilan olevan huonon tai välttävän välillä. Samaan aikaan todetaan, että alueen kunnissa on hyvä ja kohtuuhintainen asuntotonttivaranto. Suurimmaksi ongelmaksi koetaan se, että nykyisiä kuntaraja-alueita ei kyetä hyödyntämään ja yhdyskuntarakenne kehittyy epätaloudellisesti. Kun tätäkin väitettä tarkastelee nurmijärvisin puusilmin, niin jää ihmettelemään, että mihinkä meidän olisi pitänyt kaavoittaa asuntoja ja työpaikka-alueita – Nummenpään kaalipelloille ja Palojoelle vasten Tuusulan korpiako? Ainakin Nurmijärvellä kaavoitus on kohdistunut aika lailla niille alueille, joissa se on liikenteellisesti järkevää. Ehkäpä raportin tässäkin osassa on jälleen kyseessä ns. “iso kuva” ja ongelmat ovat jossain Keravan-Tuusulan-Järvenpään rajaseuduilla. Joka tapauksessa raportin mukaan kyseessä on varsinainen vitsaus ja tällä kriteerillä kaikki kunnat olisi samaan kasaan saatettava.
Äänestysaktiivisuuden lasku on koettu ongelmaksi, mutta epäselväksi jää, onko raportin laatijoista kukaan sellaisessa harhauskossa, että se nousisi suurkunnassa. Suorastaan sekopäiseksi raportti menee todetessaan suurkunnan olevan haasteellinen demokratian ja osallistumisen näkökulmasta, mutta tarjoavan samalla “tuhannen taalan paikan kehittää aitoa osallistumista.” Ilmeisesti jonkun mielestä tulisi olemaan lähidemokratian riemuvoitto, kun nykyisten itsenäisten kuntien alueille perustettaisiin kunnanosavaltuustot tai -lautakunnat ja näille annettaisiin jonkinlainen puuhastelumääräraha.
Uudelle kaupungille on jo visiotakin rustattu ja lueteltu pitkä litania kilpailuetuja. Yhtä lukuunottamatta jokaisen noista luetelluista kilpailueduista voi sellaisenaan yhdistää nykyiseenkiin Nurmijärveen – ja varmaan muihinkin Keski-Uudenmaan kuntiin. Ainoastaan viimeinen – “Kansainvälisen kokoluokan kaupunki” – ei oikein nykymeininkiin istu. Tosin ei se tuleva Keski-Uudenmaan kaupunkikaan kenenkään Keski-Eurooppalaisen city-ihmisen silmin kovin urbaanilta yhteiskunnalta vaikuta. Kokeilkaa vaikka itse menemällä puhumaan saksaa Lahelan pelloille – keskelle tulevaa uutta kansainvälistä kaupunkia.
Väliraportissa häiritsee se, että osa taulukoista ja luvuista on esitetty ilman kunnollisia selityksiä ja yksiköitä. On vaikea arvioida lukuja ja taulukoita, kun ei tiedä onko kyseessä eurot, tuhannet eutot, miljoonat eurot, eurot per asukas vai kenties ruplat. Toivottavasti lopullinen raportti on selkeämpi tässä suhteessa.
Väliraportissa on esitetty täysin puhtaalta pöydältä tehty palveluverkko kaikkien kahdeksan kunnan alueelle kolmena eri vaihtoehtona. Eli vaihtoehdot on laadittu lähtökohdasta, jossa ei ole huomioitu mitään nykyisiä laitoksia, rakennuksia ja “rasitteita”. Tämä tuo hyvin esille mahdolliset sopeuttamis- ja säästövaihtoehdot – aina kaikkein tehokkaintakin vaihtoehtoa myöten, jossa Nurmijärvellä olisi yksi terveyskeskus ja kaksi yläkoulua ja sen lisäksi pari erillistä alakoulua. Kaikki vaihtoehdot ja ratkaisut ovat kuitenkin tehtävissä myös nykyisellä kuntarakenteella. Kenellekään ei liene epäselvää se, että jotakin on myös tehtävä – ja mahdollisimman pian nykyisen investointikiiman hellitettyä.
Raportti korostaa, että “lähipalvelut tulee järjestää lähelle asukasta kunkin alueen omat tarpeet huomioon ottaen”. Kuulostaa katteettomalta korulauseelta. En usko, että tuo onnistuu Keski-Uudenmaan kaupungin kokoisessa kunnassa, jossa veronmaksajien tasapuolisen kohtelun vuoksi myös lähipalvelut on tasapäistettävä. En usko, että keski-uusmaalaiset ovat valmiit maksamaan siitä, että nurmijärveläiset arvostavat muita enemmän lähiterveyspalveluita – ja kustantamaan jatkossakin jokaiseen nurmijärveläiseen päätaajamaan oman terveysaseman. Juuri tuostahan tuossa korulauseessa on kysymys.
Mielenkiintoiseksi selvitystilanteen tekee se, että valtiovalta on käskenyt tehdä selvityksen myös kombinaatiosta Tuusula+Kerava+Sipoo+Kirkkonummi+Vihti+pk-seudun kaupungit. Tämä sen takia, että Vantaa ja Helsinki jäivät ulos muista selvityksistä. Nurmijärvi on tuossa jaossa katsottu olevan Helsingin seutuun kuulumaton alue, joka tuossa skenaariossa ilmeisesti pilkottaisiin tai pakkonaitettaisiin Hyvinkään kanssa.
Eli ei vielä vakuuttanut tämä väliraportti, johon kunta antaa vastineen ensi vuoden alkupuolella. Jäämme odottamaan lopullista raporttia, jonka on määrä valmistua kesään 2014 mennessä.
ARTO HÄGG 