Kuntaselvityskinkerit

Valtionvarainministeriön asettamat selvityshenkilöt Aija Tuimala ja Kirsi Mononen kävivät esittelemässä metropolialueen esiselvitystä Nurmijärven kunnan luottamushenkilöille ja viranhaltijoille 21.1.2013.

Valtuustosalissa oli kohtuullisesti asiasta kiinnostuneita päättäjiä ja viranhaltijoita. Selvityshenkilöt esittelivät aikaansaannostaan ja yleisö esitti kommentteja ja kysymyksiä. Selvityshenkilöt antoivat kiitettävästi ja ymmärtäväisinä vastauksia.

Esitys keskittyi selvityshenkilöiden tehtävän määrittelemiseen, ehdotusten perusteisiin eli ns. metropolikriteereihin. Esittelijät kävivät myös  lyhykäisesti läpi mahdolliset kuntajakoselvitysalueet ja alustavat ehdotukset rakennevaihtoehdoiksi:
A: Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto
B: Merkittävät kuntarakennemuutokset ja metropolikuntayhtymä
C: Suurkunnat ja sopimusyhteistyö

Pähkinän kuoressa tyrkyllä on siis:
A – Entisenlainen Nurmijärvi, jolta siirretään päätösvaltaa erikseen valittavalle metropolivaltuustolle. Nurmijärvi saisi tällaiseen metropolivaltuustoon noin 2-3 % edustuksen eli kaksi edustajaa, jos valtuusto koko olisi esim. 65 henkeä.

B – Nurmijärvi liitettäisiin joko kokonaan Hyvinkääseen tai laitettaisiin palasiksi – osa Hyvinkäälle, osa Vantaalle liittäen. Metropoliorganisaatio olisi astetta köykäisempi “Helsingin liitto”.

C – Nurmijärvestä tulisi osa jättimäistä 222 tuhannen asukkaan suurkuntaa, joka käsittäisi lisäksemme Hyvinkään, Tuusulan, Keravan, Järvenpään, Mäntsälän ja Pornaisen. Metropolihallinto olisi tässä utopistisimmassa vaihtoehdossa hyvin löyhä.

Jostain syystä selvityshenkilöt halusivat tuoda esille ongelmana sen, että Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle muuttaa sisään huomattavasti pienempi tuloisia henkilöitä kuin sieltä muuttaa pois. Ympäryskuntiin puolestaan muuttaa parempi tuloisia henkilöitä kuin sieltä lähtee. Kuten salissa useampikin kommentoi, niin näin tulee luonnollisesti tapahtumaan niin kauan kuin jatko-opiskelupaikat sijaitsevat noissa isoissa kaupungeissa. Vähätuloiset opiskelijat siirtyvät sinne ja tänne maalle muuttaa työikäisiä palkan nauttijoita.

Omissa papereissani oli kysymyksenä, että miten esityksellä vastataan tai ratkaistaan Nurmijärven suurin ongelma eli huono työpaikkaomavaraisuus. Sitähän kuntaselvittäjät ovat pitäneet meidän suurimpana paheena. Ongelmaa ei ratkaista kuntauudistuksen tavoittelemalla vuokra-asuntotuotannon lisäämisellä tai haalimalla lisää työntekijöitä Nurmijärvelle – meillähän nimenomaan on ylitarjontaa työvoimasta ja seudun pienin työttömyysaste. Työpaikkoja tänne tarvitaan lisää ja siihen ei ole mitään konsteja esitetty. Ilmeisesti ne tulevat sitten metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn paranemisen seurauksena – melko visionääristä optimismia.

Suurena ongelmana todettuun pendelöimiseenkään en näe ehdotusten tuovan mitään ratkaisua. Kuntarajojen siirtely ei vähennä yhtään työpaikkaliikennettä niin kauan, kun työpaikat ja työvoimaresurssit sijaitsevat eri paikoissa. Jos kuntarajat poistetaan, niin kuntarajojen ylittävä työpaikkapendelöinti luonnollisesti loppuu, mutta suurikos ilo se on. Saman suuntaisia ajatuksia esitti salissa minua kokeneemmat ja viisammatkin valtuutetut.

Erityisesti jäin miettimään voimakkaasti esille tuotua tarvetta uuden Metropolikaavan käyttöönotosta. Se korvaisi nykyisen maakuntakaavan ja poistaisi nykyiset yleiskaavat, jotka yhdistettäisiin osin metropolikaavaan, osin asemakaavoihin. Miten tällainen temppu tehtäisiin, millä resursseilla ja minkälaisella aikataululla – se jäi epäselväksi ja tätä hämmästeli myös kunnan kehitysjohtaja Kononen. Kysyinkin, miksi nykyistä maakuntakaavan sisältöä ei voida kehittää samaan tapaan kuin esitettyä metropolikaavaa. Selvityshenkilö totesi, että maakuntakaava-asioista ei olla kyetty päättämään tyydyttävällä tavalla, kun kunnat ovat halunneet tuoda liikaa omia näkemyksiään esille. Tätä en ymmärtänyt, koska maakuntavaltuustossa maakuntakaavasta ovat  päättämässä nyt samat luottamushenkilöt kuin olisi tulevassa metropolivaltuustossakin. Tai – kuten epäilin – ei ehkä samat henkilöt, koska nykyisessä maakuntavaltuustossa ympäryskunnilla on huomattavasti suurempi painoarvo kuin olisi suoralla vaalilla valittavassa metropolivaltuustossa.

Nykyisin kolmella suurella kaupungilla (Helsinki, Vantaa, Espoo) on 51 prosenttia maakuntavaltuuston paikoista. Sillä ei vielä sanelupolitiikkaa kyetä maakuntavaltuustossa harrastamaan – Helsingin painoarvokin on vain n. 25%. Systeemiä ollaan muuttamassa – mahdolliseti uusittavan systeemin mukaan näiden kolmen paikkaosuudeksi on tulossa uudella – enemmän asukamäärän huomioivalla laskutavalla – n. 67%. Se on kehyskuntien kannalta jo hieman arveluttavampi tilanne.

Suurin muutos tapahtuisi kuitenkin, mikäli toteutuisi selvitysmiesten esittämä metropolivaltuusto. Kolmen suuren kaupungin ääniosuus on peräti 72% metropolialueen nykyisen 17 kaupungin ja kunnan alueella. Pelkästään Helsingin painoarvo olisi yksin yli 40%. Siinä päätöksenteossa kehyskunnille jää armotta statistin osa. Tavoite, että uudesta maakuntakaavasta pystyttäisiin huomattavasti helpommin päättämään varmaan toteutuisi. Päättäjät, kun tulisivat kolmesta suuresta kaupungista ja me ympäryskuntien nurkkapatriootit emme pääsisi estämään “yhteisen hyvän” edellyttämiä päätöksiä.

Tilaisuuden lopuksi selvityshenkilöt totesivat, että Helsinki tuli sangen monissa puheenvuoroissa esille. Näin minäkin havainnoin – eikä ne puheenvuorot järin positiivisia olleet.