Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuusto piti vuoden neljännen kokouksensa syyskuun loppupuolella. Kyseessä oli todellakin tälle vuodelle vasta neljäs kerta, jolloin hyvinvointialueen ylin päätöksentekoelin kokoontui päättämään alueensa asioista. Kokouksessa menikin sitten neljä ja puoli tuntia vajaalta 70 valtuutetulta ja liki 20 viranhaltijalta. Aluevaltuuston kokous ei tosiaan ole mikään pieni tapahtuma, vaan liikuttaa melkein satakunta ihmistä – tällä kertaa Hyvinkäälle.

Aluevaltuusto käsitteli kuluvan vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon osavuosikatsauksen. Talouden osalta tilanteen voi tiivistää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karmeudessaan pariin numeroon. Tilinpäätösennusteen mukaan tilikauden
tulos tulee olemaan miinuksella 55 milj.euroa, vaikka valtionrahoitus tulee olemaan laskelmien mukaan noin 30 milj.euroa talousarviossa arvioitua suurempi. Kokoanaisuudessaan valtakunnan hyvinvointialueille syntyy alijäämää vuonna 2023 yhteensä 1,2 miljardia euroa ja tämä alijäämä tulee pyöräyttää nollaksi vuoteen 2026 mennessä. Tällainen monsteri on synnytetty ja tehtävä on mahdoton. Nyt Suomen kunnissa on kauhukuvana, että rahoitusta siirretään hyvinvointialueiden järjettömän suuren alijäämän kattamiseksi kuntien valtionosuuksia leikkaamalla.

Aluevaltuusto käsitteli ja hyväksyi myös hyvinvointialueohjelman, jonka sisältö oli kovin yleisellä tasolla. Alueen asukkaiden ja päättäjienkin odottamia linjauksia palvelujen ja erityisesti palvelupisteiden mahdollisista muutoksista ei sisältynyt ohjelmaan. Niiden vuoro tulee myöhemmin ja keskustelu sekä käsittely tulee olemaan taatusti värikästä. Toki jo tätä hyvinvointialueohjelmaakin käsitellessä pidettiin lukuisia puheenvuoroja ja tehtiin useita muutosehdotuksia, joista jouduttiin äänestämään.

Vaikka aikaa on ollut runsaasti, niin asian valmistelussa näkyi prosessin loppupäässä realisoitunut kiire. Kuntien lausunnoissa kritisoitiinkin sitä, että lausuntopyynnöt oli ajoitettu kesälomakaudelle ja kommentointiin oli niukasti aikaa. Kun annettujen lausuntojen käsittelylle hyvinvointialueellakin jäi todella lyhyt aika, niin prosessin mielekkyyttä ja todellista merkitystä ja vaikutusta voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Ei lupaa hyvää kuntayhteistyölle, jos meno jatkuu samanlaisena häsläämisenä.

Hieman häsläämiseksi meni myös äänestykset hyvinvointilalueohjelmasta, kun äänestyksiä ryhdyttiin suorittamaan yksinkertaisesti siinä järjestyksessä kuin muutosesityksiä oli tullut. Pienen älinän ja harjoitteluäänestyksen jälkeen muutettiin äänestysjärjestys perinteiseen tapaan, jossa äänestysjärjestyksessä huomioidaan erikseen pohjaesitys ja tästä eniten eroavat muutosesitykset.

Sen verran aikaa meni edellisten pykälien käsittelyyn, että tuotannon järjestämisen periaatteet jätettiin ns. pöydälle ja asia käsitellään seuraavssa kokouksessa. Asialistalla oli myös useita eron myöntämisiä ja uusien jäsenten/varajäsenten nimeämisiä. Ilmeisesti aika moni ero liittyi siihen, että henkilölle oli ryhmässä sovittu luottamuspaikka vain kahdeksi vuodeksi ja nyt haettiin eroa ja paikkaa saman toimielimen varajäsenä. Lähtökohta on kuitenkin se, että luottamuspaikat ovat vaalikauden mittaisia, eikä niitä palastella.

Nurmijärven kunnanvaltuusto kokoontui puolestaan 4.10. Itselläni oli harmillisesti ennen valtuuston kokousta Keski-Uudenmaan pelastuslautakunnan kokous ja saavuin kunnanvaltuuston kesken kokouksen. Valtuustosalissa oli käynnissä yksi valtuustokauden tärkeimmistä asioista – ainakin some-kirjoittelun perusteella. Kyse oli pysäköinninvalvonnan järjestämisestä Nurmijärvellä. Katsoin, ettei ole älyllistä mennä saliin kesken äänestysten, vaan annoin varavaltuutetun hoitaa pykälän loppuun. Tallenteesta jälkikäteen katsellen näytti olleen varsin vilkas ja värikäs keskustelu, jossa oli tunteen paloa ja äänenpainotkin välillä nousivat. Välihuudoltakaan vasemmalta laidalta ei vältytty. Tuli mieleen vanhat hyvät ajat, kun SDP:n Peltonen heitti välispiikkiä lupia kyselemättä. Monenlaisia argumentteja kuultiin puolesta ja vastaan. Eräänlaisena ääriskenaariona kuultiin näkemys siitä, että kunta olisi kustantamassa ilmaiset katuparkkipaikat jokaiselle kuntalaiselle. Liioittelu voi olla hyvä tehokeino, mutta voi toisaalta viedä uskottavuuden puheesta. Kunta on Ali-Tilkkaan rakentamassa muutamia kymmeniä yleisiä autopaikkoja. Ollaan vähintään kahden valovuoden päässä tilanteesta, että autopaikoitus perustuisi Nurmijärvellä maksuttomaan kadunvarsipaikoitukseen. Vuorisalo (KOK) huomautti osuvasti, että kunta ei pysty yksipuolisesti määräämään mihin mahdollinen pysäköinninvalvonta tultaisiin kohdistamaan, vaan pysäköinninvalvojat viranhaltijoina toimisivat tasapuolisesti – koko kunta toimialueena. Usean vastaehdotuksen ja äänestyksen jälkeen kunnanhallituksen pohjaesitys voitti äänin 22-22-6tyhjää-1poissa. Tasatilanteessa puheenjohtaja Toivosen ääni ratkaisi. Erikoista oli se, että ratkaisevassa äänestyksessä annettiin 6 tyhjää ääntä (Niinimäki, Pasanen, Virtanen ja Virolainen Vihreistä sekä Mattila ja Takalo-Eskola kokoomuksesta. Viimeisessä äänestyksessä kun ei oikein voi enää taktikoidakaan, niin olisi luullut, että pohjaesitystä vastassa ollut Suhosen (KESK) esitys olisi saanut kannatusta pysäköinninvalvonnan kannalla olleista. Suhosen vastaehdotuksessa kun oli klausuuli, että vuonna 2024 tehtävien selvitysten jälkeen tarkastellaan uudelleen tarvetta kunnallisen pysäköinninvalvonnan aloittamiselle. Tämä oli ilmeisesti tyhjää äänestäneille “nyt tai ei koskaan” -asia ja niinpä tuota tarkastelua ei tehdä ensi vuonna.

Osavuosikatsauksen yhteydessä tein ponsiesityksen samalla sisällöllä kuin olin tehnyt esityksen jo kunnanhallituksessa. Esitykseni siitä, että merkittävimmistä investontihankkeista ryhdyttäisiin raportoimaan myös kokonaiskustannukset ei saanut jostain syystä edes kannatusta kunnanhallituksessa, vaan se raukesi. Jotenkin esitys meni silloin ilmeisesti ohi hallitusväeltä. Kunnassahan on tapa, että esim. osavuosikatsauksissa raportoidaan vain yhden vuoden kustannuksia ja määrärahojakin muutellaan vuositasolla. Kun ison hankkeen kustannukset saattavat jakautua neljällekin vuodelle, niin olisi kuntalaisten ja päättäjien kannalta tarpeen, että koko ajan raportoitaisiin myös hankkeiden kokonaiskustannuksia ja ennustetta, jotta olisi ymmärrys, onko hanke pysymässä budjetissa. Nyt isojenkaan hankkeiden kokonaiskustannuksia ei esitetä raporteissa – ei välttämättä edes tilinpäätöksissä. Kunnanvaltuustossa ponsiesitykseni ei mennyt ohi, vaan se hyväksyttiin yksimielisesti.