Kun useita vuosia sitten kunnassa virisi jälleen keskustelu kuntahistoriikin uuden – neljännen – osan kirjoittamisesta, olin hieman epäilevä ajatuksesta. Edellisen kolmannen osan julkaisemisesta oli kulunut reilut neljäkymmentä vuotta ja se kattoi vuodet 1900-1970. Olisiko viimeisimmässä 50 vuodessa aineksia neljänteen osaan?

Nurmijärven pitäjän historian osien I ja II alkupuhe päivättiin strategisesti Aleksis Kiven päivälle vuonna 1956 Päiviö Tommilan toimesta. Osa I keskittyi pitkälti seudun asutushistoriaan ja osa II varsinaiseen pitäjänhistoriaan vuodesta 1605 Suomen itsenäistymisen vuosiin. Pitäjänhistorian kolmas osa julkaistiin vuonna 1974 ja sen kirjoitti Irja Sormunen. Kolmannen osan piti alunperin kattaa vuodet 1900-1950, mutta siihen sisällytettiin joitain keskeisiä asioita aina vuoteen 1970 saakka.

Kun sain käsiini “Impivaarasta ilmiöksi – Nurmijärven historia 1960-2017” -teoksen, niin taannoiset epäilyt osoittautuivat turhiksi. Jo ensisilmäyksellä oli havaittavissa, että kädessä oli mielenkiintoinen ja tuoreella tavalla erilainen historiikin osa – jos nyt historiateoksen kohdalla voi tuoreudesta puhua.

Jos Nurmijärven pitäjänhistorian kolmen osan yli 1500 sivua perustuivat pitkälti arkistomateriaaliin ja perinteiseen historiantutkimukseen, niin nyt julkaistu Impivaarasta ilmiöksi -teosta kirjoitettaessa kirjoittajat ovat päässeet haastattelemaan niin lukuisia tapahtumien keskipisteessä ja taustalla vaikuttaneita henkilöitä kuin myös muita aikalaisia. Toki kirjoittajat FT Jouni Lavikainen ja FT Ossi Viita ovat myös tutkineet arkistomateriaalia, jota on varmasti ollut käytettävissä runsaasti – tietoyhteiskunnassa kun sitä nykyisin löytyy. Mielenkiintoista kuvamateriaaliakin on saatu runsaasti mukaan – onhan kunnassa toiminut noina vuosina useitakin paikallislehtiä. Valokuvien runsaus sekä onnistunut taitto ja ulkoasu tekevät teoksesta varsin luettavan. Ero pitäjänhistoriikkiin on melkoinen.

Teoksen parasta antia ovatkin juuri henkilöhastatteluista poimitut lauseet ja sanomiset. Vaikka ne ovat usein kyseisten henkilöiden omia – mahdollisesti hieman subjektiivisiakin – näkemyksiä, niin ne elävöittävät hyvin tekstiä ja tuovat siihen mielenkiintoisella tavalla toden tuntua. Ääneen ovat päässeet mm. Matti Vanhanen, Kimmo Behm, Ilkka Ruutu, Kallepekka Toivonen ja Juha Peltonen monien muiden lisäksi.

Teoksessa paljastetaan Juha Peltosen kertomana myös paljon polemiikkia herättäneen kassakaappisopimuksen taustaa. Keskusta halusi vuoden 2009 budjettivaltuuston kokouksessa varmistaa kahden pikkukoulun säilymisen ja Keskustan Kirsti Handolin oli nostanut pelimerkiksi Kirkonkylän liikuntapuiston toteuttamisen. SDP:n Peltonen oli tarttunut ehdotukseen ja kassakaappisopimuksen olivat allekirjoittaneet myös perussuomalaisten ja vasemmistoliiton valtuustoryhmät. Sopimuksen mukaan Kirkonkylään rakennettaisiin tekojäärata pukutila- ja huoltorakennuksineen sekä pysäköintialue. Vastineeksi pikkukouluja ei lakkautettaisi 2-3 vuoteen.

Pikkukouluista äänestettiinkiin joulukuussa 2009 ja ne säilyivät tuon sopimuksen ansiosta sillä kertaa. Oman blogikirjoitukseni mukaan sopimuksen toinen osio realisoitui seuraavan vuoden 2010 budjettikäsittelyssä, kun Kirkonkylän urheilupuiston rakentamista aikaistettiin kolmella vuodella. Sopimuskumppaneiden rivit siis pitivät loppuun saakka. Jonkinlainen vihi tuosta sopimuksesta näyttää itsellänikin olleen vuonna 2010. Sitä en tiennyt, että sopimus oli jo edellisen vuoden satoa.

Historiikin mielenkiintoa nostaakin se, että osassa asioista ja tapahtumista on ollut itse kukin mukana, eikä kaukausimmistakaan tapahtumista ole varsin pitkää aikaa. Historiikin tarkkailujakso ajoittuu leimallisesti Nurmijärven kasvun vuosiin ja on mielenkiintoista lukea millä tavalla päätöksenteko ja erityisesti maankäyttö on kehittynyt viime vuosikymmeninä. Erityisesti Klaukkalan kasvu ja erikoiset yksityiset kaavahankkeet Mäntysaloon ja Lintumetsään ovat kiinnostavaa lähihistoriaa. Noina vuosina tehtiin ratkaisuja, joilla on vaikutusta edelleen erityisesti Klaukkalan yhdyskuntarakenteeseen ja liikenneväyliin. Niille, jotka kritisoivat nykyistä yhdyskuntasuunnittelua, suosittelen tämän historiikin lukemista. Jos ei ole tänään erinomaisesti, niin ei ollut eilen välttämättä edes hyvin.

Todellakin mielenkiintoinen opus. Mukaan on päässyt monta kuntalaista, kunnan työntekijää ja keskeistä kuntapäättäjää. Harvoinpa sitä pääsee itsestään lukemaan historian sivuilta. Nyt sellainenkin omituisuus tapahtui.

Kyllähän tämän teoksen pitäisi ainakin jokaisen nykyisen kuntapäättäjän käsissä kulua. Eikä näidenkään tavaaminen mikään huono ajatus ole: