Puolivuotiskatsaus II/2020

Vuorossa on vuoden 2020 toinen puolivuotiskatsaus. Mikäli en olen laskuissa seonnut, niin tämä on kahdeskymmenestoinen kerta, kun vedän blogissani yhteen edellisen kuuden kuukauden kohokohdat ja ankarimmat takaiskut.

Vaikka itse toteankin, niin onhan tämä 13 vuotta kestänyt viikottainen blogisavotta ollut pitkä rupeama. Tuskin kukaan tuore valtuutettu ryhtyy tänä kesänä samaan urakkaan – ja jos alkaa niin on samassa pisteessä vuonna 2034. Blogikirjoitteluhan ei ole enää nykyisin mitenkään pop tai in. Nopeat sivallukset tai läpsäytykset Twitterissa tai Facessa ovat enemmän suosiossa. Yhä harvempi kuntapoliitikko Nurmijärvelläkään kirjoittaa enää säännöllisesti omaa blogia. Vaalien alla toki jotkut blogit heräävät henkiin – yleensä uinahtaakseen taas vaalipäivänä. Jokaiselle löytyy varmasti oma tapansa tuoda ajatuksiaan julki. Minulle kirjoittaminen on luonteenomaista, eikä tuota tuskaa. Toivottavasti ei lukeminenkaan.

Kunnallispolitiikassa suurin huomio keskittyi jo kesästä lähtien lukiopäätökseen. Kirjoitin paikallislehteen parikin kolumnia aiheesta. Heinäkuussa tuumin, että Kirkonkylän keskitetyn lukion käyttökustannuslaskelmat perustuvat olettamukseen, että lukiolta vapautuvista NYK:in tiloista pystytään luopumaan. Totesin, että laskelma perustuu ketjuun, jossa tilat ja lattianeliöt tosiasiassa vapautuvat kyläkouluista – ja jos tiloja ei sieltä vapauteta, niin laskettuja säästöjäkään ei synny. Melkoisen hypoteettisia jossitteluun perustuvia käyttökustannussäästöt tuntuivat olevan. Sittemminhän kävi selväksi, että kustannukset eivät kuitenkaan olleet minkäänlaisessa roolissa lopullista lukiopäätöstä tehtäessä.

Loppukesästä totesin, että etäkokoukset alkoivat jo syödä miestä. Erityisesti asemakaavoitus- ja rakennuslautakunnan (ASRA) kokoukset, joihin kunnanhallituksen edustajana osallistun tuntuivat venyvän aiempaa pidemmiksi. Alkuvuoden lautakunnan seitsemästä kokouksesta vain yksi oli jäänyt alle kolmetuntiseksi. Tuntui, että koronan aiheuttamat etäkokoukset olisivat pidentäneet kokousten kestoa systemaattisesti. Tätä kirjoittaessa etäsysteemillä on menty jo melkein vuosi – eikä loppua näy. Aika monta hyvää keskustelua kasvokkain on jäänyt pitämättä.

Syyskuussa osallistuin Porissa puoluekokoukseen. Valitsimme puolueen varapuheenjohtajiksi Lepomäen, Häkkäsen ja Anna-Kaisa Ikosen. Porin kokoukseen päättyi myös kahden vuoden pestini puoluevaltuuston jäsenenä. Seuraaville kahdelle vuodelle tosin tuli puoluevaltuuston varajäsenyys eli pääsen jatkossakin osallistumaan puoluevaltuuston työskentelyyn ja mm. uuden käytännön mukaisiin iltakouluihin. Täytyy ilolla todeta, että puoluevaltuuston uusi puheenjohtaja Heikki Autto on lähtenyt aivan uudella otteella vetämään puoluevaltuuston toimintaa ja nostanut sen profiilia.

Kesälomien jälkeen myös ASRA:n kokoukset jatkuivat ja nykyinen lautakunta pani vireille Klaukkalan Ketunkallion alueelle sijoittuvan uuden Jokimetsän asemakaavan. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin Jokimetsä taisi olla kolmeen ja puoleen vuoteen ensimmäinen hiemankin isomman asuinaluekaavan vireilletulo koko Nurmijärvellä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten pitkäkestoista ja välillä verkkaistakin kunnallinen päätöksenteko on. Lautakunta istuu liki koko valtuustokauden ja joutuu loppumetreillä havahtumaan, että uutta asemakaavaa ei olla saatu työnnettyä putkeen. Sinne se Jokimetsä kuitenkin tuupattiin – ja sieltä putkesta se aikanaan lainvoimaisena ulos tupsahtaa. Sellaisenkin huomion tein, että kun vuosikaudet on vaadittu uutta asuinkaavaa Klaukkalaan, niin Jokimetsän asemakaavahankkeen kritisoiminen alkoi välittömästi vireilletulon jälkeen. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tämäkin kaava-alue tulee valitusten ja muistutusten ansiosta pienenemään merkittävästi. Näinhän kävi mm. Kirkonkylän Heinojan asemakaavalle.

Lokakuussa aloimme kunnanhallituksessa tahkoamaan vuoden 2021 talousarviota ja oli käydä sellainen vahinko, että lokakuusta oli tulla 12 vuoteen ensimmäinen kuukausi, jolloin en olisi blogiini kirjoittanut. Kunnanhallitus sai oman talousarviovalmistelunsa valmiiksi 21.10. ja korjasin sen jälkeen loppukuusta kirjallisen vetelehtimisen naputtelemalla urakkaluontoisesti useammankin kirjoituksen.

Juuri päättyneestä talousarviokäsittelystä totesin ilahtuneena ja perinteisenä tiukan euron valtuutettuna, että kokonaisuudessaan kunnanhallitus siis lisäsi kunnajohtajan talousarvioesityksen käyttötalousmenoihin vain 24.000 euroa. Toki jo tuolloin povasin, että suurimmat väännöt tullaan näkemään palveluverkkoa ja investointiosaa käsiteltäessä. Sitä en osannut ennustaa, että palveluverkkopäätökset ja investointipäätökset venyvät vuodelle 2021. Sarkastisesti jouduin toteamaan, että nykyisen keusote-ajan absurdiutta edustaa se, että yli 270 miljoonan euron toimintakuluista Keusoten vastuulla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat melkein 50%. Talousarviokirjan yli 200 sivusta nämä kustannukset on esitetty tasan yhdellä sivulla. Se on vain hieman enemmän kuin mitä talousarviokirjassa on käsitelty katuvalojen kesänaikaista sammutusta ja roskakorien tyhjentämistä.

Rajamäen uimahallin toiminta-avustuksia toistuvasti kritisoiville muistuttelin, että kunnan tuki uimahallin käyttäjää kohti on vain noin 2,5 euroa. Jos se tuntuu sietämättömän suurelta panostukselta, niin sitä voi verrata vaikkapa Monikkosalin kävijämääriin ja nettokustannuksiin. Viime vuonna kunta tuki Monikkosalissa kävijää yli 20 eurolla per kerta.

Nurmijärven vuoden 2021 talousarvio saatiin käsiteltyä 11.11.2020 vajaassa kuudessa tunnissa, mikä oli poikkeuksellisen lyhyt rupeama. Kokoomuksen ryhmäpuheessa muistelinkin vuoden 2009 peräti 12 tuntia kestänyttä ja yli 40 äänestystä poikinutta maraton-kokousta, joka päättyi vasta aamuyön tunteina. NUUKA-talouskuri piti erinomaisesti myös kunnavaltuustossa. Nyt ei nähty lisämääräraha-rumbaa.

Marraskuussa avattiin vuosikymmenien odottelun jälkeen Klaukkalan ohikulkutie, joka nimettiin kunnanhallituksessa Klaukkalan Kehätieksi. Siitäkin väylästä tuli vuosien aikana eräskin kirjoitus raapustettua. Kun vielä saadaan jonain päivänä kaikki kunnan vastuulla olevat liitttymätiet kuntoon, niin urakka on lopullisesti valmis. Se ei ole ihan huomisen asia, vaan vaatii miljoonien investointipäätökset.

Joulukuun valtuustossa tuli eteen viimeinkin lukiopäätös. Muutamat viikot ennen valtuuston kokousta olivat hieman hämmentäviä. Kunnanhallitus luonnollisesti käsitteli asian ensin ja kävi niin, että kunnanhallituksen lukiopäätöksen jälkeen päätöksen tarkasta sisällöstä tuntui olevan useammanlaista käsitystä ja mielestäni sitä virheellistä tietoa myös jaettiin juuri ennen valtuuston kokousta. Kunnanvaltuustohan päätti niukasti äänin 27-24 keskittää kunnallisen lukiokoulutuksen Kirkonkylään eli lakkauttaa lukion Rajamäen toimipisteen. Demokraattiseen päätöksentekoon ja äänestystulokseen tulee luonnollisesti tyytyä, mutta virheellisen tiedon julistaminen juuri ennen päätöksentekoa oli mielestäni ennennäkemätön temppu. Toki lukioasiassa myös argumentit tuntuivat välillä hieman omituisilta. Sellainenkin erikoisuus kuultiin, että samaan aikaan voi olla erityisen huolestunut kunnan lukioiden sisäänpääsykeskiarvojen noususta ja ilmoittautua vankkumattomaksi keskitetyn lukion kannattajaksi. Totesin, että tuossa alettiin päästä surrealismin ytimeen.

Oman surrealistisen vivahteen talousarviovaltuustoon toi valtuutettu Haapalainen, joka ilmaantui antamaan melkein ratkaisevan lukioäänensä vasta useiden huhuilujen jälkeen saunan raikkaana.

Toinen hämmentävä tapaus oli se, että kunnanhallitus ei omien pave-päätösten jälkeen lainkaan esittänyt kunnanhallitukselle näiden päätösten kustannus- ja talousarviovaikutuksia. Ehdotin, että kunnanhallitus olisi nämä normaaliin tapaan ja osana asian valmistelua esittänyt valtuustolle, mutta kunnanhallituksen enemmistö ei tätä katsonut tarpeelliseksi. Eikä se myöskään viranhaltijoiden mielestä ollut tarpeellista – toki kunnanhallitus olisi asiasta päättänyt, jos viranhaltijat olisivat sitä esittäneet. Joulukuussa kunnanvaltuusto ryhtyi sitten päättämään palveluverkosta tietämättä, mitkä kunnanhallituksen pohjaesityksen talousarviovaikutukset olivat. Hieman mentiin käsikopelolla ja sammutetuin lyhdyin. Ja niinhän siinä hortoilussa kävi, että pääosa palveluverkosta kyettiin käsittelemään vasta vuoden 2021 puolella.

Noin kolmen vuoden pestini kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana on ollut toisaalta varsin työllistävä, mutta toisaalta palkitseva. Työnkuvaan on kuulunut oman ryhmän kokouksien vetämisen ja ryhmäpuheiden valmistelun lisäksi myös kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajapalavereiden vetäminen ja mahdolliset muut ryhmien väliset neuvottelut. Ryhmyrit osallistuvat myös ns. kunnanjohtajan säännöllisiin aamupuurotilaisuuksiin, joissa yhteisesti ajankohtaisia asioita käsitellään hieman epävirallisemmin. Ryhmäpuheet olen omalta osaltani yrittänyt pitää kohtuullisen lyhyen napakoina. Vaikka olen vakuuttunut mielipiteitteni erinomaisuudesta, niin itsekritiikkiä on vielä sen verran jäljellä, että en usko varttitunnin puheen menevän yhtään paremmin ”perille” kuin viiden minuutin puheenkaan. Päinvastoin. Ja toki tekee hyvää, että isossa valtuustoryhmässä ryhmäpuheita pääsee pitämään välillä muutkin kuin puheenjohtaja. Kaiken kaikkiaan pidän oman valtuustouran yhtenä suurimmista saavutuksista näinkin pitkää pestiä ryhmän puheenjohtajana. Omilta saatu luottamus lämmittää oikealla olevaa sydäntäni.

Nyt aukeaa sitten kevään mittainen loppusuora tälle valtuustokaudelle. Huhtikuussa nähdään tuleeko sen perään vielä neljäs kausi.