Kuppikuntakirjoittelua

Tämän päivän Nurmijärven Uutisissa julkaistiin kirjoitukseni “Kuppikunnista ja taustaryhmistä”.

Muistuttelin minkälaisia ongelmia kuntatalouden kannalta voi syntyä, kun luottamushenkilöt ryhtyvät taustaryhmissä edistämään kaikkien osallisten ykköshankkeita. Investoinnit ja usein sitä kautta myös käyttökustannukset karkaavat käsistä.

Kirjoitukseni ydin oli kuitenkin tällä valtuustokaudella esiintynyt luottamushenkilöiden harrastama asioiden yksityiskohtainen valmistelu ja tähän liittyvä yksityiskohtaisten muutosesitysten tuominen suoraan toimielimen kokoukseen. Ja nimenomaan siten, että viranhaltijoilla ja ilmeisesti osalla luottamushenkilöitäkään ei aina ole ollut ennen kokousta tiedossa, mitä on tulossa. Mielestäni hyvään hallintoon ja päätöksentekoon kuuluu olennaisena osana se, että valmistelu tehdään viranhaltijatyönä virkavastuulla. Tällä valtuustokaudella on toimittu tavalla, jossa tuo vastuuraja on hämärtynyt. En ole ainoa luottamushenkilö, joka on asiaan noteeranut.

Odotin itse asiassa, että tarkastuslautakuntakin olisi kiinnittänyt asiaan huomiota – sen verran paljon eriäviä mielipiteitä viranhaltijat ovat joutuneet jättämään tehtyihin päätöksiin tällä valtuustokaudella. Kun ei, niin päätin nostaa asian esille ja sitä kautta toivottavasti myös julkiseen keskusteluun.

Tässä kirjoitukseni kokonaisuudessaan:

Kuppikunnista ja taustaryhmistä

Kunnanvaltuutettu Leni Niinimäki kirjoitti Nurmijärven Uutisissa yhtenäiskouluun liittyvistä kuppikunnista. En tiedä, miten kyseinen ”taustaryhmä” on muodostunut, mutta samanmielisiä luottamushenkilöitä on näköjään löytänyt toisensa ja he toimivat yhteisen tavoitteensa eteen. Yhteistyötä yli puoluerajojen on tehty aina, eikä siinä ole moitteen sijaa. Se on positiivista, että ryhmittymä on liikkeellä omilla nimillään.

Menneiltä vuosilta löytyy kuitenkin vastaavanlaisesta epävirallisesta taustaryhmätyöskentelystä varoittavampi esimerkki. Useampi henkilö on kertonut nähneensä 2010-luvun alun kassakaappisopimuksen, jolla valtuuston enemmistö sitoutui kannattamaan kolmea suurta investointihanketta. Ymmärtääkseni Klaukkalan monitoimitalo, Kirkonkylän urheilupuisto ja Rajamäen uimahallin laajennus kytkettiin varsin massiiviseksi paketiksi, jossa kaikki kompuksessa olleet saivat jotakin ja haja-asutusalue kaupan päälle ilmeisesti heille tärkeät kyläkoulut säästettyä. Valtuustossa on ehkä vieläkin tuohon ”taustaryhmään” kuuluneita  päättäjiä mukana. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tuo kassakaappisopimus tarkalleen piti sisällänsä – huhuja sisällöstä liikkuu vieläkin. Silläkin kertaa tiukan kuntatalouden kannattajat jätettiin porukan ulkopuolelle. Ongelma näissä epävirallisissa, ilman kaikkien valtuustoryhmien avointa debattia ja vuoropuhelua tehtävissä operaatioissa on se, että kuntalaisten maksettavaksi tulevat kustannukset nousevat suuriksi. Kun täytetään kaikkien kompukseen osallistuvien toiveet ja tavoitteet, niin kustannukset jäävät toissijaiseksi tekijäksi.

Toivottavasti Klaukkalan minipalveluverkkoon liittyvästä päätöksenteosta ei synny samanlaista investointihysteriaa kuin reilut 10 vuotta sitten. Klaukkalan kouluinvestoinnit ovat jo yksistään todella massiivinen paketti – se ei tarvitse minkäänlaisia sivujuonteita kylkeensä.

Suurempana ongelmana nykyisessä kunnallisessa päätöksenteossamme näen kuitenkin nimenomaan tällä valtuustokaudella ilmenneen toisen ilmiön. Luottamushenkilöillä on oikeus ja velvollisuuskin haastaa ja kyseenalaistaa viranhaltijoiden esityksiä, jos näkevät sellaiseen olevan syytä. Perinteinen tapa on ollut, että asia palautetaan tällöin uudelleenvalmisteluun, jolloin viranhaltijoille ja esittelijälle kerrotaan, mitä tarkennuksia uudelleenvalmistelussa tulisi huomioida tai minkälaisilla linjauksilla uudelleenvalmistelu tulee tehdä. Näin varmistetaan, että valmistelu tehdään virkavastuulla ja sekä päättäjät, että kuntalaiset voivat  olla varmoja, että valmistelu kestää kriittisenkin tarkastelun.

Tällä valtuustokaudella on ollut useita tapauksia, joissa luottamushenkilöt ovat tuoneet todella pitkiä ja yksityiskohtaisia muutosesityksiä lautakunnan kokoukseen. Viranhaltijoilla ei ole juurikaan mahdollisuutta ottaa kantaa tai vastata tällaisiin täysin puun takaa tulleisiin muutosesityksiin. Otaksun, että ilman ennakkovaroitusta tulevien muutosesitysten tarkoitus onkin juuri se, että ne tulevat yllätyksenä. Mahdollisuus informoida sekä muita luottamushenkilöitä ja nimenomaan viranhaltijoita on kyllä olemassa. Luonteenomaista näille tapauksille on se, että niille on kuitenkin varmistettu vähintään yhden henkilön enemmistö etukäteen – siis eräänlaista taustaryhmätoimintaa tämäkin. Näissä tapauksissa osa lautakunnan jäsenistä ja viranhaltijat kuulevat yksityiskohtaisen ja hiotun muutosesityksen siis ensikertaa vasta kokouksessa. Päätöksen taustaselvitykset ja mahdolliset laskelmat jäävät vain taustaryhmän jäsenten – jos edes kaikkien heidänkään – tietoon. Seurauksena on se, että tällä valtuustokaudella viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat jättäneet poikkeuksellisen paljon eriäviä mielipiteitä tehtyihin päätöksiin. Viranhaltijoiden osalta tämä on enemmän kuin ymmärrettävää jo heidän oikeusturvansa vuoksi.

Kunnallisenkin päätöksenteon tulee kehittyä ja uudistua. Tällä valtuustokaudella olemme mielestäni ottaneet joissakin asioissa valitettavasti myös taka-askelia.  

Arto Hägg

kunnanvaltuutettu KOK