Kansalaistottelemattomuutta pidettäneen aika yleisesti hyväksyttävänä vaikuttamismuotona. Sen tunnusmerkkeinä on pidetty toiminnan rauhanomaisuutta ja tekijöiden kasvollista avoimuutta. Maailmalta löytyy tunnettuja esimerkkejä nykykatsannolla kiistatta hyväksyttävin perustein tehdyistä, kansalaistottelemattomuudeksi luettavista teoista liittyen esim. rotusyrjintään.
Vaikka kansalaistottelemattomuuteen kuuluu väkivallattomuus, niin harmitonta se ei ole. Seuraukset voivat olla taloudellisesti merkittäviä, oli sitten kysymys lentoliikenteen häiritsemisestä, työmaan seisauttamisesta tai muun liiketoiminnan estämisestä. Kun mennään suoranaiseen toisen omaisuuden vahingoittamiseen, kuten anonyymeinä tehtyihin turkistarhaiskuihin, niin kysymys on jo aivan muusta kuin kansalaistottelemattomuudesta.
Vielä kauempana kansalaistottelemattomuudesta ovat viime päivinä Ruotsissa nähdyt tuhopoltot, joita Suomessa tehtynä tulisi tulkita terroritekoina: suunnitelmallisina tekoina, joilla halutaan aiheuttaa vakavaa vahinkoa yhteiskuntajärjestelmälle, valtiolle ja sen kansalaisille.
Mikä sitten loppujen lopuksi on ”hyväksyttävää” kansalaistottelemattomuutta? Joissakin piireissä suuriakin taloudellisia vahinkoja tai harmia kanssaeläjille aiheuttavat aktiviteetit katsotaan täysin oikeutetuiksi, rohkeiksi ja sankarillisiksi toimiksi. Vihreiden taannoinen ministeri Ville Niinistö ylisti aikoinaan venäläisen öljynporauslautan kyljessä rimpuillutta aktivistia. Toiset pitävät näitä performansseja puhtaasti rikollisena toimintana. Jokaisella on oma totuutensa ja arviointiasteikkonsa asiassa. Jokainen asettaa itse rajat hyväksyttävälle toiminnalle.
Uskon, että jokainen kansalaistottelemattomuuden nimissä tehty vahingonteko laskee osaltaan rimaa, kun yleisesti arvioidaan hyväksyttävyyden rajaa. Vahingonteoista ja jopa anarkistisista toimista tulee osa jokapäiväistä elämää ja uutisvirtaa. Turrumme väki- ja mielivaltaan.
Kansalaistottelemattomuus ja ”hyvässä tarkoituksessa” tehty vahingonteko ei vähennä rikosoikeudellista vastuuta ja rikosasioina ne tulee myös käsitellä — oli sitten kyseessä kantaväestön tai maahanmuuttajien touhut tahi oikeisto- tai vasemmistoradikaalien riehumiset. Rima on pidettävä korkealla. Muutoin alamme pitää autojen polttamista normimeininkinä.
ARTO HÄGG 