Kahlasin läpi selvityshenkilöiden tekemän satasivuisen dokumentin ”Metropoli meille kaikille. Metropolialueen esiselvitys – selvityshenkilöiden suositus ja ehdotukset”
Tässä muutamia sekavia havaintoja ja kommentteja – sekava on tosin koko aihekin.
Aluksi perusinfona, että Helsingin metropolialueeseen kuuluu seudun 14 kuntaa: Pääkaupunkiseudun kaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen sekä 10 KUUMA-kuntaa (kehyskunnat) Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti.
Selvitysmiesten tehtävänä oli selvittää metropolialueen keskeiset muutospaineet sekä vaihtoehdot rakenteiden uudistamiseksi paineiden hallinnan vuoksi sekä löytää toimivat kuntajaon selvitysalueet ja metropolihallinnon vaihtoehdot, joilla voidaan merkittävästi eheyttää seudun yhdyskuntarakennetta sekä vastata väestönkasvun ja työvoiman tuleviin tarpeisiin.
Selvitysmiehet hahmottivat työssään ns. metropolikriteeri: kansainvälinen kilpailukyky, maankäyttö ja kaavoitus, työssäkäynti, asiointi ja liikkuminen, asuminen ja asuntomarkkinat, muuttoliike ja metropolialue sekä sosiaalinen eheys ja segregaatio. Segregaatiolla tarkoitetaan eristäytymistä – tässä tapauksessa ilmeisesti lähinnä maahanmuuttajien.
Ymmärtääkseni kuntauudistuksen tarpeesta on valtakunnassa jonkinlainen yhteisymmärrys. Maakunnissa ja esimerkiksi Oulun, Jyväskylän ja Kouvolan seuduilla on tehty laajojakin kuntarajajärjestelyitä – vapaaehtoisesti. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista – samanlaisia toimenpiteitä on tehty kasvukeskuksissa aiemminkin – erityisesti Helsingin raja-alueilla.
Metropoliprobleema on kuitenkin oma erityinen sivujuonne tämänkertaisessa kuntauudistushankkeessa. Selvityksessä on tuotu hyvin esille ne ajatusrakenteet, jotka korostavat Helsingin seudun erityisasemaa koko valtakunnan hyvinvoinnin ja kehityksen veturina. Tästä laajemmasta näkökulmasta katsottuna Nurmijärven asema ja horisontti kutistuvat marginaalisiksi.
Yllättävän suureen rooliin selvityksessä nousee vieraskielisten ja maahanmuuttajien rooli. Ennusteen mukaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla vieraskielisten osuus väestöstä kasvaa kussakin kaupungissa vuoteen 2030 mennessä kaksinkertaiseksi eli yli 20 prosenttiin asukasmäärästä. Selvityksen mukaan ”yksinään tämä muutos edellyttää seudun huomattavaa kansainvälistä kilpailukykyä”. Selvityksen tekijöiden mielestä vieraskielisten osuuden kasvun vuoksi kansainvälistä kilpailukykyä on parannettava. Itselle tulee ensimmäiseksi mieleen, että vieraskielisten osuus parantaisi kilpailukykyämme. Mikä on syy ja mikä seuraus? Selvitysmiehet ovat puoli vuotta asiaa miettineet,joten ehkä se on noin päin.
Selvitysmiesten päätelmä on, että nykyisissä koko metropolialuetta koskevissa keskeisissä tehtävissä, erityisesti tulevaisuuden lisääntyvissä haasteissa, yhteinen sitova päätöksenteko ja päätösten toimeenpano ei nykyrakenteilla onnistu. Tarkasteluperspektiivi on noin 20 vuotta, joka on jopa lyhyempi kuin Nurmijärven strategian ja maankäytön suunnittelun aikajänne.
Selvitysmiesten mielipide on, että kuntarakennemuutosten lisäksi tarvitaan metropolihallinto, joka perustuu vaaleilla valittuun valtuustoon ja jolle siirretään toiminnan edellyttämät tehtävät. Demokratian – nurmijärveläisten ja koko seudun asukkaiden – kannalta tämä on mielestäni huono ehdotus. Laajakin metropolivaltuusto kokoaisi jäsenikseen ja päätöksentekijöikseen pelkästään ns. ykkösketjun luottamushenkilöitä – lähinnä kansanedustajia. Tämä ei taatusti edistäisi lähidemokratiaa ja siirtäisi entistä enemmän päätösvaltaa virkamieskunnalle. Parhaimmillaan pätevät ja uutterat luottamushenkilöt – tai ammattipoliitikot – pystyvät hoitamaan laajojakin vastuualueita, mutta I.Kanerva maakuntahallituksen kaavoitusasioista mitään tietämättömänä puheenjohtajana on hyvä esimerkki johtaville luottamushenkilöille kasaantuvista ylimitoitetuista tehtävistä.
Jo vuonna 2010 Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhdistymisselvityksen kanssa käynnistettiin Vantaan aloitteesta Helsingin seudun 14 kuntaa koskeva kaksiportaisen seutuhallinnon selvitys. Tällöinkään ei päädytty esittämään kaksiportaisen seutuhallintomallin perustamista, vaan kuntien yhteistyötä pidettiin parempana vaihtoehtona kuin uuden hallintotason perustamista. Olen samaa mieltä.
Koko uudistuksen perustana on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itse vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta. Nurmijärven kohdalla ainoastaan työpaikkaomavaraisuus min. 80 % ei toteudu. Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että metropolialueen alueen ja sen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta vain Nurmijärven vähäiset työpaikat ovat ongelma – jos se kriteeri täyttyisi, niin Nurmijärven annettaisiin olla omillaan ja rauhassa kuntarakenne-showsta. Kun tämä yksi kriteeri ei täyty, niin Nurmijärvi kytketään moniongelmaiseen metropolialueeseen, jonka suurin ongelma liittyy mm. maahanmuuttajiin ja edullisten asuntojen tarjoamiseen. Asia saa täysin käsittämättömän käänteen – Nurmijärven, jonka ”ongelma” on se, että siellä asuu liian paljon ihmisiä verrattuna työpaikkoihin, tuleekin lisätä edullista asuntotarjontaa – ja entisestään huonontaa alueen työpaikkaomavaraisuutta. Ilmeisesti oletuksena on, että tarvittavia työpaikkoja syntyy sitä mukaa, kun kouluttamatonta väestöä asettuu kehyskuntiin. Olen eri mieltä – näin syntyy vain työvoimareservaatteja, jotka varmaan ovat metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta positiivinen ilmiö.
Selvityksessä on todettu, että tällä hetkellä metropolialueen yhteisten strategioiden toteuttaminen on jätetty sen varaan, että kunnat ottavat harkintansa mukaan yhteisen strategian huomioon omia päätöksiä tehdessään. Tähän voi kyynisesti todeta, että tilanne on aivan sama myös kuntien omien – täysin omista lähtökohdistaan lähtevien – strategioiden kohdalla. Kun kunnanviraston ulkopuolella mielenosoittaa 100 kyläkoulun kannattajaa tai 250 länsimaisen kamppailulajin kiihkeää fania, niin kuntastrategiat unohtuvat päättäjiltä hyvinkin helposti. Tämä on nähty.
Kuten sanoin – maahanmuutto on huomioitu korostetusti selvityksessä. Siinä todetaan, että maahanmuutosta vain 5–10 prosenttia on työperäistä maahanmuuttoa. Suurin osa maahanmuuttajista on aluksi työttömiä tai työvoiman ulkopuolisia. Koko Suomen työikäisestä väestöstä on tällä hetkellä noin 180 000 maahanmuuttajataustaisia. Heistä on työllisinä noin 90 000 eli heidän työllisyysasteensa on noin 50 prosenttia.
Muihin tutkimuksiin viitaten selvityksessä mainitaan, että maahanmuutto on kehityksen elinehto ja tärkeä kaupunkidynamiikan lähde. Sen mukaan maahanmuuttajat tuovat mukanaan uusia ideoita ja tekniikoita, uusia yhteyksiä ja strategioita. He voivat olla elintärkeitä kaupungin eliittien, talouden ja kulttuurielämän kannalta. Maahanmuutto tarjoaa kaupungeille mahdollisuuden, jopa elinehdon, luovuuteen, innovaatioihin ja monikulttuuriseen monipuolisuuteen. Mielestäni tässä olisi syytä hieman tarkempaan analyysiin ja kritiikkiin. Jos nykyisestä maahanmuutosta vain 5-10 % on työperäistä ja työllisiä maahanmuuttajista vain puolet, niin ei voitane olettaa suurimman tavoitteen olevan se, että maahanmuuttajat ”tuovat mukanaan uusia ideoita ja tekniikoita, uusia yhteyksiä ja strategioita”. Vieraskielisten osaajien ja maahanmuuttajien arvoa ei voi väheksyä etenkään vientiin suuntautuneen liiketoiminnan osalla – päinvastoin se lienee täysin tunnustettu tosiasia ja nykypäivää. Laajamittaisessa maahanmuutossa, johon liittyy edullisten asuntojen tuottaminen on kysymys täysin muusta. Siinä on kysymys lähinnä perustyövoiman ylläpitämisestä, joka toki on kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta oleellista.
Olemme hyvinkin samassa tilanteessa kuin rakas naapurimme Ruotsi vuosikymmeniä sitten. Halpaa työvoimaa piti haalia rajojen takaa liukuhihnaduuneihin ja muihin alemmin palkattuihin jobeihin, kun ne eivät ruotsalaisille kelvanneet. Silloin asiaa ei varmasti sievistelty sillä, että suomalaiset ”toivat mukanaan uusia ideoita ja tekniikoita, uusia yhteyksiä ja strategioita”. Eiköhän Suomessa ole ihan sama tilanne: tänne tarvitaan suuri määrä etupäässä ihan tavallisia työntekijöitä: siivoajia, perushoitajia, vanhusten hoitajia, linja-auton kuljettajia, rakennusmiehiä ja marjanpoimijoita.
Jyrkän kannan selvitysmiehet ottavat joukkoliikenteeseen. Heidän mielestä ”yhtenäisen seudullisen joukkoliikennejärjestelmän ja sen kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta tulee vastuun seudun joukkoliikenteen kehittämisestä ja järjestämisestä olla yhdellä viranomaisella, joka Helsingin seudulla on Helsingin seudun liikenne kuntayhtymä HSL.” Tämä on raju kannanotto yhden vaihtoehdon puolesta, mutta ei minun mieleinen. Ymmärrän kovalla kädellä ohjatun ja verovaroilla kustannetun joukkoliikenteen tarpeellisuuden New Yorkissa, jossa asuu tuhansia henkilöitä neliökilometrillä tai Välimeren kapealla rantakaistaleella, jossa on pakko rajoittaa yksityisautoilua jo tilan puutteen vuoksi. Helsingin metropolialue on joukkoliikenteen osalta täysin eri kategoriassa kuin maailman tai edes Euroopan varsinaiset metropolit. Nurmijärvellä asukastiheys on luokkaa 110 asukasta per km2.
Kieli poskessa voisi kysyä myös, että jos Nurmijärven suurin ongelma on se, että täällä on liikaa asukkaita, jotka käyvät muualla töissä, niin eikö joukkoliikenteen tukeminen juuri pahenna tätä ongelmaa. Eikö keinotekoisesti tuetun työpaikkaliikenteen lopettaminen vaikeuttaisi työvoiman saantia Helsinginniemelle, kasvattaisi työmatkakuluja ja aiheuttaisi työpaikkojen siirtymistä rakenteellisesti järkevämmästi lähemmäksi työvoimaa. Eikö tämä myös vaikuttaisi myös siihen, että yritykset – valtiovallasta tuskin kannattaa tässä yhteydessä puhua – siirtäisivät edes osittain toimintojaan ja työpaikkojaan lähelle niitä alueita, joissa työntekijät asuvat. Lopputuloksena vähemmän pendelöintiä. Selvitysmiesten penäämä kansainvälinen kilpailukykykin nousisi kohisten. Liikenteellisesti Helsingin sijainti merenrannalla on hieman ongelmallinen. Yksi kasvusuunta tai oikeastaan puolet (180 astetta) on veden vallassa. Liikenne ja kasvupaineet kohdistuvat suppealla sektorille pohjoista kohti.
Selvitysmiesten raportti liikkuu valitettavan vähän paikallisella tasolla. Haarajoen aseman seutu on mainittu alueena, jota ei ole hyödynnetty tiiviinä työpaikka- ja asumisalueena, koska se on usean kunnan raja-aluetta. Vastaavien esimerkkien luetteleminen ja julkituonti olisi avannut erinomaisesti konkreettisella tasolla niitä ongelmakohtia, joita nykyisessä järjestelmässä on. Jos Haarajoki on ongelma numero n:o 1, niin siihen minulta löytyy nopea ratkaisu. Pistän pystyyn työryhmän ja veloitan vain kuusysiysikiloeuroa – alle normihinnan.
Selvitysmiehet toteavat seuraavaa: ”Hajautunut yhdyskuntarakenne pikemmin kuin kuntarakenne, on keskeinen tehokkuusongelman aiheuttaja myös julkisten hyvinvointipalvelujen tapauksessa.”
Ja he jatkavat: ”Pendelöivät asukkaat kiinnostavat kehyskuntia juuri sen vuoksi, että tulonsa kunnan ulkopuolelta hakevat parantavat kunnan taloudellista asemaa enemmän kuin kunnassa työskentelevä väestö.” En tiedä miten muissa kehyskunnissa tehdään päätöksiä, mutta Nurmijärven osalta edellä mainittu ei pidä paikkaansa. Kritisoin selvitysmiesten näkemyksiä Nurmijärven haja-asutusalueiden rakentamiskiihkosta jo kunnanvaltuustolle pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Olen viidettä vuotta mukana kunnallisessa päätöksenteossa ja voin todeta, että Nurmijärvellä nimenomaan on keskitetty yhdyskuntarakennetta päätaajamiin. Kuntastrategian mukaisesti tavoitteena on nostaa Nurmijärven työpaikkaomavaraisuutta nykyisestä. Meidän osalta selvitysmiesten väite, että pendelöivät asukkaat olisivat jonkinlainen erityinen kiinnostuksenkohde, on tuulesta temmattu. Inhimillistä spekulointia, mutta se syö oleellisesti raportin objektiivisuutta.
Selvitysryhmä toteaa, että ”Riippuvuus naapurikuntien tekemistä päätöksistä näkyy mm. siten, että kunnan elinkeinopoliittinen investointi voi vaikuttaa myönteisesti naapurikunnan asukaslukuun.
Yksittäisten kuntien omista lähtökohdistaan tekemät päätökset vaikuttavat oleellisesti muihin kuntiin, niiden asukkaisiin ja elinkeinoelämään. Eri kunnissa tehdyt päätökset eivät ole edistäneet parhaalla tavalla Helsingin seudun kehittymistä kokonaisuutena ja asukkaiden elinympäristönä. Helsingin seutu on toiminnallinen kokonaisuus, jossa kansainvälisen kilpailukyvyn, maankäytön, asumisen ja liikenteen ja segregaation ratkaisut samoin kuin asukkaiden arjen sujuvuus edellyttävät nykyiset kuntarajat ylittävää valmistelua ja päätöksentekoa.”
Edellä mainitussa kiteytyy asian ongelmallisuus. Itse näen, että ns. metropolialueella tarvitaan raportin edellyttämää laajempaa perspektiiviä ja ymmärrystä alueen kokonaisuudesta – se on välttämätöntä. Toisaalta olen vakuuttunut, että vain paikallinen päätöksenteko, paikallistuntemus ja alueiden sisäinen paikallinen kilpailutilanne mahdollistavat sen, että koko metropolialueesta syntyy toimiva, innovatiivinen, tehokas ja kilpailukykyinen toimija. Valtuustokamraattini Jussi Niinistön (PS) kunnanvaltuustossa lausuttuja sanoja lainaten: “Emme kaipaa kustannustehotonta kolhoosihallintoa”. Se oli kauniisti sanottu.
Selvityksen mukaan metropolialueella luovuttaisiin nykyisestä kolmen kaavatason järjestelmästä. Uusi kaavajärjestelmä muodostuisi metropolikaavasta ja asemakaavasta. Metropolikaavan laatisi metropolihallinto ja sen hyväksyisi metropolivaltuusto. Metropolikaava korvaisi Helsingin seudulla maakuntakaavan ja kokonaisyleiskaavat. Tämä on selvityksen surrealistisimpia osioita, mutta se ei tyydytä, vaikka Salvador Dali on yksi suurimpia idoleitani.
Uudessa kaavajärjestelmässä yksityiskohtainen kaavoitus hoidettaisiin nykyisen käytännön mukaisesti kunnissa asemakaavoituksella, johon voisi tarvittaessa sisältyä osayleiskaavan kaltaista aluetarkastelua. Metropolikaava ja siihen sisältyvä toimeenpano-osa ohjaisi ja velvoittaisi kunnat sekä laatimaan sovitun aikataulun mukaisesti asemakaavoja että huolehtimaan muista metropolikaavan edellyttämistä kehittämistoimenpiteistä. Pääsääntönä olisi myös, ettei metropolikaava-alueella uudisrakentaminen asemakaava-alueen ulkopuolelle olisi mahdollista. Asemakaava-alueen ulkopuolelle voisi rakentaa vain erityisin perustein.
Edellä mainittu on rankkaa tekstiä. Selvitysmiesten ajatus on selkeä ja osin hyväksyttäväkin. Nurmijärvellä haja-asutusalueiden rakentamista säädellään voimakkaasti – kuntastrategian mukaisesti. Selvityksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole tarvetta. Muutenkin jään miettimään ja ihmettelemään kuinka Nurmijärvellä tarpeelliset osayleiskaavat etenisivät ehdotuksen mukaisen systeemin voimaan tullessa. Epäilen, että resurssien puutteen vuoksi laita-alueiden ml. Nurmijärvi kehitys keskeytyisi.
Selvityksen mukaan Helsingin kaupungin mielestä vahva metropolihallinto nähtiin hyväksi vaihtoehdoksi. Tässä lienee suurin käsitysero Helsingin ja muun Uudenmaan välillä asiassa.
Espoon kaupunki korostaa erityisesti länteen suuntautuvaa yhteistyötä jatkossa (metrokaupunkiradan jatko sekä Lohja-rata). Nimenomaan Lohjan rata kilpailee Klaukkalan radan kanssa. Se, että ollaan samassa kompuksessa muiden kanssa, ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi samat tavoitteet. Mielestäni on päivän selvää, että mikäli olisimme esim. suuren Espoon kanssa samassa päätöksentekoelimessä, niin Klaukkalan junarata lykättäisiin vaikka 2100-luvulle.
Vantaan päätti jo vuonna 2011 olla käynnistämättä kuntaliitosselvitystä Helsingin kanssa. Arviointikriteereitä oli useita, esimerkiksi segregaatiokehitys.
Tuusulassa on todettu, että Nurmijärvi on kaukana. Tuusulassa on nähty, että vahvan metropolihallinnon myötä päätöksenteko etääntyy täysin kunnan muusta toiminnasta. Kunnan jakaminen on epärealistista.
Myös osakuntaliitoksista on myös keskusteltu:
• Vihdin Vihtijärvi Vihdin ja Nurmijärven kanssa – Ei oleellista merkitystä juuri mihinkään. Marginaaliasia.
• Nurmijärven Klaukkala Nurmijärven ja Vantaan kanssa – Tarkoittaisi välittömästi muun Nurmijärven liittämistä Hyvinkääseen.
• Nurmijärven Rajamäki Nurmijärven ja Hyvinkään kanssa – Tarkoittaisi muun Nurmijärven liittämistä etelään Vantaan suuntaan.
Myöskään yhteenliittymä Hyvinkää-Nurmijärvi ei ole mieleeni. Se ei Nurmijärvellä parantaisi suoraan muiden kuin Rajamäen alueen kehittämistä tai ympäristövaikutuksia.
Selvityskomennuskunta suositteli lopulta, että Helsingin seudulla selvitetään seuraavat kuntaliitosten mahdollisuudet ja niihin liittyen metropolihallinnon toteuttaminen:
Kuntarakenneselvitykset toteutettaisiin seuraavien kuntien kesken
1. Helsinki ja Sipoo,
2. Espoo, Kauniainen ja Kirkkonummi,
3. Kerava, Tuusulan eteläosa ja Vantaa sekä
4. Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusulan pohjoisosa
Alueelle muodostettaisiin seuraavanlainen metropolihallinto: Kuntarakennemuutosten lisäksi ja tueksi tarvitaan metropolihallinto, jonka päättävä toimielin on vaaleilla valittu valtuusto. Metropolivaltuusto hyväksyisi metropolikaavan ja sen toimeenpano-osan, joka ohjaisi kuntien päätöksentekoa MAL-asioissa. Metropolihallinto hoitaisi seudulliset julkishallinnon tehtävät, jotka siirrettäisiin kunnista, kuntayhtymistä ja valtionhallinnosta. Tällöin HSL ja HSY kuntayhtymät fuusioitaisiin sekä metropolialuetta koskevat tehtävät siirrettäisiin Uudenmaan liitosta.
Kuten edellä kävi selväksi – en yhdy komitean ehdotukseen. Ymmärrän kokonaisuuden ja kuntarakenneuudistuksen tarpeellisuuden, mutta minun on todella vaikeata – mahdotonta – ymmärtää, että Nurmijärvi olisi ”nettomaksaja” uudistuksessa.
Ajatus yhteisvastuusta on kaunis, mutta oletko sinä valmis tämän ideologian mukaiseen ajatusmalliin:
– Nurmijärvi on vain osa Helsingin metropolialuetta ja hyväksyy yhteisen hyvän vuoksi tiettyjä ratkaisuja kilpailukyvyn kehittämiseksi
– Helsingin metropolialue on vain osa pohjoismaista metropolialuetta ja hyväksyy yhteisen hyvän vuoksi tiettyjä ratkaisuja pohjoismaisen kilpailukyvyn kehittämiseksi
– Pohjoismainen metropolialue on vain osa pohjois-eurooppalaista metropolialuetta ja hyväksyy yhteisen hyvän vuoksi tiettyjä ratkaisuja eurooppalaisen kilpailukyvyn kehittämiseksi
– Pohjois-eurooppalainen metropolialue on vain osa eurooppalaista ja hyväksyy yhteisen hyvän vuoksi tiettyjä ratkaisuja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämiseksi
Euroopan reuna-alueella sijaitsevalla Suomella on asiat suht’koht kunnossa. Asema ja tilanne on sama kuin Nurmijärvellä omassa ympäristössään. Suomi on Euroopan Nurmijärvi.
Lähtisikö Suomi mukaan Euroopan laajuiseen rakenneuudistukseen, jossa se yhteisen hyvän ja Euroopan kilpailukyvyn nimissä luopuisi itsemääräämisoikeuksistaan ja niistä vahvuuksista, jotka ovat alueellisesti tärkeitä. Viime aikaisessa EU-keskustelussa Suomi on voimakkaasti korostanut omaa asemaansa.
On ymmärrettävää, että Nurmijärvi kokee tilanteen samoin. Kuntajakoehdotuksen karttaa silmäillessä on helppo todeta, että Nurmijärvi on reuna-alueen väliinputoaja. Nurmijärveläisten on vaikea ymmärtää metropoliuudistuksen sille tuomia etuja ja win-win lopputulosta. Niitä on varmasti haasteellista tai jopa mahdotonta esittää, mutta näin tulisi tehdä, mikäli kunta tulee olemaan jonkinlaisten toimenpiteiden kohteena.
Tähän mennessä tehdyistä selvityksistä tai muutosesityksistä ei ole tähän oleellisimpaan kysymykseen saatu vastausta.
Raportin valmistumisen jälkeen vastuu jatkovalmisteluista siirtyy valtiovarainministeriölle.
ARTO HÄGG 