Tuoreeltaan tuokiokuvia Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksesta 6.3.2013.
Paikalla oli poikkeuksellisesti kaikki valtuutetut – varavaltuutettuja ei tällä kertaa tarvinnut vaivata.
Kunnan luottamushenkilöedustajia Rinnekodin neuvottelukuntaan eikä eräisiin muihin kuntayhtymiin valittu. Tilanne on sikäli surkuhupaisa, että kenelläkään ei ole tietoa siitä miten sukupuolikiintiöitä pitäisi huomioida ja mille puolueelle paikat kuuluvat. Asiaan palataan seuraavassa kokouksessa.
Kuten arvata saattoi – eniten puhetta piisasi Nurmijärven kunnan lausunnosta kuntarakennelakiluonnokseen. Vaikka valtuusto on yksimielinen kunnan statuksesta vahvana peruskuntana, joka ei kaipaa kuntaliitoksia eikä ole innostunut liitosselvityksistä, eräissä puheissa nousi esille ehkä poikkeuksellisenkin vahvasti valtakunnantason puoluepolitiikka ja hallitus-oppositio vastakkainasettelu.
SDP:n Lepolahti loi katsauksen kuntarakenneuudistusten historiaan (josta muuten sain aiheen uusimpaan Pitkänokka-strippiini https://artohagg.fi/Pitk%C3%A4nokka.php ) ja perusteli nykyhallituksen kuntarakenneuudistushanketta. Samalla hän tuli haastaneeksi kriittiset puheenvuorot käyttäneet Keskustan KP Toivosen ja PS:n Niinistön. Lepolahti mainitsi mm., että metropolialueen kuntien on turha kilpailla keskenään työpaikoista ja asukkaista – yhtenäinen metropolialue ja -hallinto voisi tehdä sen koko alueen kannalta järkevimmällä tavalla. Tähän kuultiin päivän sukkelin kommentti PS:n Jussi Niinistöltä. Hän kertoi kilpailun olevan hyvästä ja karsastavan Lepolahden mainitsemaa “kustannustehotonta kolhoosihallintoa”. Hieman samoja ajatuksia on ollut itsellänikin – yleensä kun kilpailun on katsottu olevan kehityksen moottori sekä edistävän innovatiivisia ratkaisuja ja tehostavan toimintoja.
Matti Vanhanen kritisoi aiheellisesti kuntauudistuksen monikerroksisuutta ja moninaisten lausuntojen määrää ja niiden huonoa ajallista synkronointia. Tästä asiasta minäkin kirjoitin aiemmin. Valtuutettujen pitäisi käsitellä kokonaisuuteen vaikuttavia osaselvityksiä ja lakiluonnoksia, kun samaan aikaan tärkeitä osakokonaisuuksia on täysin hämärän peitossa. Vanhasen mielestä pitäisi harkita jo taktisista syistä, jättisikö kunta ilmoittamatta jatkossa vapaaehtoisesti halukkuutensa johonkin tiettyyn selvitysalueeseen.
Vihreiden Haaranen toi sille maakuntakaavan toteutuksessa koetut ongelmat etenkin kiviainesottoalueiden ja viheralueiden osalta. Hänen mielestään metropolikaava voisi olla askel parempaan. Niinistön ja Toivosen tapaan Haaranen korosti lakiluonnoksessa olevan osaliitosmahdollisuuden olevan ongelmallinen – vastineessahan todettiin asian olevan persutuslainkin kannalta ongelmallinen.
Kokoomuksen Mäkelä informoi Haarasta, että juuri hyväksytty uusi maakuntakaava antaa mahdollisuuden toteuttaa yli kuntarajojenkin meneviä yleiskaavahankkeita, mikäli kunnat näin päättävät. Metropolikaavaa ei tarvita asioiden hoitamiseen. Mäkelä toi myös esille näkökulman Nurmijärven kolminapaisesta kuntarakenteesta ja totesi sen olevan itsessään kuin kolmen pienen kunnan yhteenliittymä, jota yhdessä hallinnoidaan ja kehitetään. 14 kunnan metropolialuetta Mäkelä piti riskinä Nurmijärven kannalta. Jossain aiemmassa blogissani laskeskelin Nurmijärven painoarvoa tällaisessa yhteenliittymässä – kovin köykäiseksihän se jää.
Lopulta lausunto hyväksyttiin yksimielisesti.
Toinen keskustelua herättänyt aihe oli Nurmijärven linja-autoliikenteen järjestämismalli. Ennakoidusti SDP:n Peltonen käytti asiassa puheenvuoron, ehdotti asian palauttamista kunnahallitukseen ja perusteli tätä valtuuston maanantaisella kyselytunnilla saadulla uudella informaatiolla. Palauttamista kannattivat Vihreät ja Kokoomus ja näin myös päätettiin yksimielisesti. Ehdotukseen sisältyi ajatus siitä, että kunnanhallitus nimeää suurimpien puolueiden edustajista koostuvan työryhmän selvittämään tätä hyvinkin kimuranttista asiaa. Vaikka istunkin toisella salin toisella laidalla, suosittelen, että kyseiseen työryhmään kutsutaan myös Vasemmistoliiton Hannu Toikkanen, jolla on erinomaiset tiedot joukkoliikenneasioista. Asia tulee siis uudelleen valtuuston käsittelyyn myöhemmin.
Valitettavasti lykkäyspäätös merkitsi sitä, että keskustelu asiasta päättyi alkuunsa. Minulla ja varmaan monella muullakin olisi ollut asiaan sanottavaa. Valtuustossa on esitetty mielipiteitä, joissa tehtävän ratkaisun kustannusvaikutuksilla ei saisi olla niin ratkaisevaa roolia kuin esim. allekirjoittanut on tuonut esille. Osa valtuutetuista perää enemmän keskustelua joukkoliikenteen palvelutasosta, saavutettavuudesta ja houkuttelevuudesta. Se on varmasti paikallaan, mutta nuo asiat ovat hyvin pitkälle sidoksissa kustannuksiin. Euroista tulee keskustella aina näiden tekijöiden yhteydessä – ja erityisesti siitä millä konstilla kustannukset katetaan. Veronkorotuksellako? Ei kiitos.
Kokouksen päätteeeksi Kristillisten Haapalainen esitti syväanalyysinsä – sanan varsinaisessa merkityksessä, että listan liitteenä olleet kunnan asukkaiden tekemät aloitteet näyttävät olevan hänen mielestään valtuutettujen piiloaloitteita. Haapalainen viittasi ilmeisesti LC Rajamäen vuonna 2011 tekemään kunta-aloitteeseen Rajamäen skeittipuistosta, jonka olin allekirjoittanut silloisena klubin presidenttinä. Aika moni valtuutettu toimii kolmannen sektorin yhdistyksissä – niin minäkin. Todettakoon tässäkin yhteydessä se, että Lions-järjestö on täysin poliittisesti sitoutumaton – maailman suurin vapaaehtoinen palvelujärjestö. Pastori Haapalaisen luulisi tämän tietävän ja ymmärtävän, että minä tai kukaan muukaan kunnanvaltuutettu ei sotke politiikkaa tällaisiin asioihin ja täysin poliittisesti sitoutumattomien yhdistysten toimintaan – eikä varsinkaan tee minkään sortin “piiloaloitteita”. Kyseinen kunta-aloite on tehty täysin julkisesti ja nimenomaan LC Rajamäen nimissä.
Viime valtuustokaudella eräs todella kokenut pitkän linjan valtuutettu kommentoi Haapalaisen puheita jotenkin tähän tapaan: “Minkälainen pastori meillä on, kun tuollaisia puhuu? Häpeäisit !” Suorassa nettilähetyksessä ei tuollaisia oikein kehtaa mennä sanomaan.
ARTO HÄGG 