Paavittelua

Viime päivien suurimpia uutisia oli paavin eroilmoitus. Joissakin lehdissä siitä on kirjoitettu jopa enemmän kuin housuun paskovista toimittajista.

Joidenkin arvioiden mukaan nykyinen paavi Benedictus XVI ei jää historiaan suurena uudistajana. Oma arvioni on, että jos heppu ottaa lopputilin ensimmäisenä kyseisen viran haltijana 600 vuoteen, niin kyseessä on aika merkittävä uudistus. Vapaaehtoisesti paavi on edellisen kerran eronnut tehtävästä liki tuhat vuotta sitten! Kyseessä on uudistus, joka muuttaa suhtautumista paaviin ja tämän asemaan vääjäämättä.

Täytyy nostaa paaville tiaraa siitä, että rohkeni jättää tehtävän vielä, kun ymmärsi sen tehdä. Näinhän ei suinkaan aina ole tapahtunut – muuallakaan kuin Vatikaanissa. Esimerkki löytyy esimerkiksi kotoisesta Suomesta viime vuosituhannen loppupuoliskolta. Ehkäpä yksi syy nykyisen paavin yllättävälle eroilmoitukselle oli juuri se, että hän halusi varmistaa ettei valtaa pääse käyttämään muu kuin tehtävään valittu uusi henkilö. Toimintakyvyttömän vallanpitäjän puolesta, kun joku sitä valtaa kuitenkin käyttää. Esimerkki löytyy esimerkiksi kotoisesta Suomesta viime vuosituhannen loppupuoliskolta.